Mahn ym. «Mahn E, Rousson V, Heintze S. Meta-Analysis of the...»1 tekivät meta-analyysin, jossa tutkittiin eri sidosainetyyppien ja operatiivisten tekniikoiden vaikutusta pysyvien hampaiden ei-karioituneiden ienrajavaurioiden (V-luokka) paikkausten kestävyyteen, täytteen reunojen värjäytymiseen, reunatiiviyteen ja saumojen karioitumiseen. Yhtenä tutkittavana muuttujana oli se, käytettiinkö paikkauksessa kosteuden eristykseen kofferdam-suojausta vai vanurullia ja syljenimuria. Mukaan otettiin prospektiiviset kliiniset tutkimukset, joiden seuranta-aika oli vähintään 18 kuukautta (18 kuukautta – 13 vuotta). Haku toteutettiin tietokannoista MEDLINE ja SCOPUS aikavälillä 1955–07/2012. Mukaan otetuissa tutkimuksissa oli testattu vähintään yhtä sidosainetyyppiä tai sidostusmenetelmää (1–4 sidosainetta tai menetelmää per julkaisu). Hakua ei rajoitettu satunnaistettuihin seurantatutkimuksiin (RCT), vaan mukana oli kaikentyyppisiä kliinisiä prospektiivisia seurantoja. Yhdistetyssä analyysiaineistossa oli 185 seurantaryhmää (20–134 potilasta per ryhmä, 1–6 ryhmää per julkaisu) ja 47 eri sidosainetta tai menetelmää, jotka luokiteltiin 7 tyyppiin (1. itse-etsaava 1-vaiheinen, 2. itse-etsaava 2-vaiheinen, 3. etsaa-ja-huuhtele 2-vaiheinen, 4. etsaa-ja-huuhtele 3-vaiheinen, 5. kompomeerit, 6. valokovetteiset lasi-ionomeerit ja 7. lasi-ionomeerit). Potilaiden ikää, paikkojen lukumäärää tai hammastyyppiä ei raportoitu.
71 ryhmässä oli käytetty kofferdam-suojausta, 98 ryhmässä vanurullia ja syljenimuria ja 16 ryhmästä tieto puuttui. Tulosmuuttujia estimoitiin ajan funktiona (8 vuoteen asti) käyttäen monimuuttujamallia "linear mixed effect model". Paikkojen keskimääräinen pysyvyys 3, 5 ja 8 vuoden kuluttua oli 90,8 %, 87,7 % ja 76,2 %. Kofferdam-suojauksessa tehtyjen täytteiden retention-estimaatti oli 8 vuoden kohdalla lähes 90 %, kun ilman kofferdamia tehdyillä se oli alle 80 % (p = 0,002). Sidostyypillä ei ollut vaikutusta estimaattiin.
Heintze ja Rousson «Heintze SD, Rousson V. Clinical effectiveness of d...»2 tutkivat pysyviin takahampaisiin suoralla tekniikalla valmistettujen I- ja II-luokan yhdistelmämuovipaikkojen kestoa. Mukaan otettiin etenevät kliiniset tutkimukset, joiden seuranta-aika oli vähintään 2 vuotta ja minimiryhmäkoko viimeisessä tarkastuksessa vähintään 20 paikkaa tutkittua materiaalia kohti (59 tutkimusta). Haku tehtiin SCOPUS-tietokannasta (1966–04/2011). Tutkimuksesta piti ilmetä käytetyt materiaalit ja operatiivinen tekniikka, muun muassa kosteuden eristämiseen käytetty tekniikka, ja tulosmuuttujina piti olla Ryge-kriteeristön mukaiset arvioinnit täytteestä. Yhdistetyssä analyysiaineistossa oli 132 seurantaryhmää, 58 eri yhdistelmämuovia ja 38 eri sidosainetta. 78 seurantaryhmässä oli käytetty paikan valmistuksen yhteydessä kosteuden eristämiseen kofferdam-suojausta, 26 ryhmässä oli käytetty vanurullia ja imuria, lopuista tieto puuttui. Tulosmuuttujien välisiä eroja analysoitiin ajan funktiona (10 vuoteen asti) käyttäen monimuuuttujamallia "linear fixed effect model".
Jos kosteuden eristämiseen oli käytetty kofferdam-suojausta, täytteen pysyvyyden estimaatti oli yli 90 % 10 vuoden kuluttua, kun ilman kofferdam-suojausta valmistetuilla se oli alle 80 % (p = 0,003). Ero saattoi johtua siitä, että paikkamateriaalin murtumia todettiin vähemmän kofferdam-suojauksessa tehdyillä täytteillä.
Kommentti: Saman päätutkijan johdolla julkaistiin päivitetty katsaus vuonna 2022 «Heintze SD, Loguercio AD, Hanzen TA ym. Clinical e...»3 (ks. «Nano-, nanohybridi-, hybridi- ja bulkkimuovista suoralla tekniikalla pysyviin väli- ja poskihampaisiin tehtyjen I- ja II-luokan paikkojen kestävyydessä (AFR) ei ilmeisesti ole eroja materiaalityyppien välillä.»B), jossa mukaan otettiin tutkimukset vuosilta 2000–2019. Toisin kuin aiemmassa katsauksessa, analyysimenetelmissä otettiin harhan riski huomioon. Kofferdamin käytön vaikutusta paikkojen kestoon ei esitetty tuloksissa, mutta pohdinnassa todettiin, että eroja ei löytynyt.
Miao ym. tutkivat «Miao C, Yang X, Wong MC ym. Rubber dam isolation f...»4 kosteuden eristämiseksi käytetyn kofferdam-suojauksen vaikutusta paikkojen ja pinnoitteiden kestävyyteen Cochrane-protokollan mukaisessa katsauksessa (haut 1946–01/2021). Haku toteutettiin ilman kielirajoitteita muun muassa Cochrane- ja Medline-tietokannoista, ja sitä täydennettiin etsimällä käsin 10 kansainvälistä hammaslääketieteen julkaisua sekä 9 kiinalaista hammaslääketieteen julkaisua. Mukaan otettiin satunnaistetut kliiniset seurantatutkimukset (seuranta-aika yli 1 kuukausi), myös split-mouth-tutkimukset, joissa tutkimuksen kohteena oli kofferdam-suojauksen ja jonkun muun suojauksen mahdollinen vaikutus paikan tai pinnoitteen kestävyyteen.
Tulosmuuttujina käytettiin kestävyyttä (survival rate; epäonnistumisiin luokiteltiin paikan tai pinnoitteen irtoaminen, murtuma, pulpan tulehdus ja sekundaarikaries) 0,5–10 vuoden aikavälillä sekä mahdollisia haittavaikutuksia (adverse effects). Toissijaisina tulosmuuttujina olivat paikan kliininen arviointi USPHS-kriteerein, kustannukset ja potilaan tyytyväisyys.
Mukaan valikoitui 6 tutkimusta, joista 2 käsitteli pinnoitteiden pysyvyyttä 5–17-vuotiailla lapsilla (yhteensä 112 lasta), 2 käsitteli ART-menetelmällä tehdyn paikan kestävyyttä 6–8-vuotiaiden lasten maitoposkihampaissa (yhteensä 1 236 lasta) ja 2 käsitteli ei-karioituneen ienrajan paikkauksen kestävyyttä (yhteensä 192 aikuista). 4 tutkimuksessa oli rinnakkaiset seurantaryhmät, 2 oli split-mouth-tutkimuksia. Kaikissa tutkimuksissa arvioitiin olevan suuri harhan riski, pääosin koska kofferdamin käyttöä ei voida sokkouttaa tekijöiltä eikä tutkittavilta. 6 kuukauden seurannassa vedonlyöntisuhde (OR) kofferdamin hyväksi oli 2,29, mutta pidemmissä seurannoissa ero hävisi. Kirjoittajat arvioivat näytön asteen heikoksi.
Chisini ym. tekivät systemaattisen katsauksen «Chisini LA, Collares K, Cademartori MG ym. Restora...»5 maitohampaiden paikkausten kestävyydestä ja epäonnistumisten syistä. Elektronisista tietokannoista tehtiin haku ajanjaksolta 2/1996 vuoteen 2017 asti. Mukaan otettiin kliiniset pitkittäistutkimukset, joissa arvioitiin I- ja II-luokan paikkoja ja kokokruunuja, jotka oli valmistettu maitohampaisiin ja joiden materiaalina oli yhdistelmämuovi, amalgaami, kompomeeri, lasi-ionomeeri tai teräskruunu. Seuranta-ajan pituus oli vähintään 1 vuosi ja ryhmää kohti piti viimeisessä kontrollissa olla vähintään 40 täytettä tai teräskruunua.
Kriteerit täyttäviä tutkimusartikkeleita löytyi 31 (12 047 paikkausta). Seuranta-ajan pituus vaihteli 1–4 vuotta, lasten ikäjakauma oli 1–13 vuotta. Lähes puolet tutkimuksista arvioi vain II-luokan täytteitä. 36 %:ssa tutkimuksista kaikki täytteet oli tehty käyttäen kosteuden eristykseen kofferdam-suojausta. Useimmissa tutkimuksissa arvioitiin yli 100 täytettä tai kruunua (vaihteluväli 40–1834). Jos kofferdamia oli käytetty, 4 vuoden AFR (annual failure rate, paikkojen menetys seurantavuotta kohden) oli 0,90–19,0 % (14 tutkimusta, 3158 paikkausta) ja jos kosteuden eristämiseen oli käytetty vanurullia ja syljenimuria, vastaava luku oli 2,00–28,0 % (14 tutkimusta, 2498 paikkausta). Katsauksessa arvioitiin tutkimusten harhan riski: suurimmalla osalla harhan riski oli suuri, pääosin siksi, että kofferdamin käyttöä ei voida sokkouttaa tekijöiltä eikä tutkittavilta.
Yleiskommentti: Kofferdamin rutiininomainen käyttö kaikessa paikkauksessa soveltuu huonosti kliiniseen arkipäivään. Vaikka näyttöä sen hyödyistä on aiemmissa tutkimuksissa löytynyt, on ero jäänyt pieneksi. Tuoreempi tutkimus viittaa siihen, että tavanomaisessa aikuisten paikkauksessa kosteuden hallintaan riittää vanurullien ja syljenimurin käyttö, eikä kofferdamin käyttö kosteuden eristykseen ilmeisesti lisää paikan kestävyyttä vanurullien ja syljenimurin käyttöön verrattuna. Sen sijaan maitohammaspaikkauksissa kofferdamin käyttöä on syytä harkita tapauskohtaisesti. Myös aikuisten paikkaushoidossa kofferdamin käytöstä saattaa olla hyötyä erityistilanteissa, esimerkiksi jos syljeneritys on hyvin runsasta.