Chen ym. «Chen Y, Xu S, Shen J, ym. Effect of Exercise on Fa...»1 tekivät verkosto meta-analyysin, jonka tavoitteena oli arvioida erilaisten liikuntamuotojen vaikutusta MS-tautiin liittyvään uupumukseen. Analyysi suoritettiin PRISMA- (the Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and Meta-Analyses) ja Cochrane Intervention Review -ohjeistusten mukaisesti. Eri tietokannoista (PubMed, Web of Science, Cochrane Library of Systematic Reviews ja Cochrane Controlled Clinical Trials databases) etsittiin aiheeseen liittyvät satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT), jotka oli julkaistu huhtikuuhun 2021 mennessä. Meta-analyysiin sisällytettiin 27 tutkimusta, joissa oli yhteensä 1 470 henkilöä ja 9 erilaista liikuntamuotoryhmää (vesiliikunta, aerobinen liikunta, jooga, vastusharjoittelu, kestävyysharjoittelu, yhdistetty vastus- ja kestävyysharjoittelu, yhdistetty aerobinen ja kestävyysharjoittelu, tanssi, kiipeily) ja kontrolliryhmä. Mukaan otettiin tutkimukset, jotka täyttivät seuraavat kriteerit: 1) RCT-protokollaa oli noudatettu ainakin yhden harjoittelun tehon arvioimiseksi, 2) potilaat olivat aikuisia, joilla oli diagnosoitu MS-tauti, 3) tutkimuksen alussa ja lopussa oli käytetty kyselyä uupumuksen arvioimiseksi, 4) tutkimuksessa oli raportoitu riittävästi dataa lopputulosmuuttujien efektikokojen laskemiseksi ja 5) tutkimukset oli julkaistu englannin kielellä. Mikäli intervention kesto oli alle 2 viikkoa, tutkimusta ei otettu mukaan. Myös kvasikokeelliset tutkimukset, kongressiabstraktit, kirjeet päätoimittajalle ja tapausselostukset suljettiin pois. Mukaan otettujen tutkimusten harhan riski arvioitiin käyttämällä Cochrane Collaboration's Tool for Assessing Risk of Bias -työkalua. Harhan riski oli mukaan otetuissa tutkimuksissa arvioitu vähäiseksi, joskin sokkouttamisen puuttuminen toi kaikkiin tutkimuksiin jonkin verran harhan riskiä. Merkittävää heterogeenisyyttä ei todettu. Ensisijaiset lopputulosmuuttujat sisälsivät keskiarvot, keskihajonnan (SD) ja lukumäärät, joilla laskettiin uupumusmittareiden keskimääräinen erotus lähtö- ja lopputilanteen välillä. Uupumusta arvioitiin eri arviointiskaaloilla ja SMD (standard mean difference) raportoitiin efektikoon määrittämiseksi. Vesiliikunta vähensi MS-tautiin liittyvää uupumusta merkittävästi ja enemmän kuin muut liikuntamuodot (SMD -1,73; 95 % luottamusväli -2,64 – -0,82), joilla myös todettiin olevan MS-tautiin liittyvää uupumusta vähentävä vaikutus. Vähäinen–kohtalainen vaikutus havaittiin aerobisella harjoittelulla (SMD -0,49; 95 % luottamusväli -0,79 – -0,20). Kiipeily oli ainoa liikuntamuoto, jolla ei ollut uupumusta vähentävää vaikutusta ja joka saattaa jopa pahentaa MS-tautiin liittyvää uupumusta.
Torres-Costoson «Torres-Costoso A, Martínez-Vizcaíno V, Reina-Gutié...»2 verkostometa-analyysissä oli mukana helmikuuhun 2021 mennessä julkaistut satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT), joissa oli tutkittu liikunnan vaikutusta MS-tautiin liittyvään uupumukseen. Kirjallisuushaku tehtiin MEDLINE-, Embase-, SPORTDiscus-, Physiotherapy Evidence Database-, Cochrane Library- ja Web of Science -tietokannoista. Mukaan otettujen tutkimusten harhan riskiä arvioitiin Cochrane Risk of Bias (RoB 2.0) -työkalulla ja laatua GRADE (Grading of Recommendations, Assessment, Development, and Evaluation) -työkalulla. Sisäänottokriteerit tutkimuksille olivat: 1) satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, 2) potilailla oli MS-tauti diagnoosi, 3) interventiona mikä tahansa liikuntaharjoittelu, 4) vertailtu verrokkeihin, jotka tekivät tavanomaista harjoitusta, ei mitään harjoitusta tai muun tyyppistä harjoitusta ja 5) lopputulosmuuttujana oli uupumus. Poissulkukriteerit olivat: 1) tutkimukset, joissa oli annettu vain ohjausta tai neuvontaa, 2) tutkimukset, joissa liikuntaharjoittelu oli yhdistetty johonkin muuhun terveysinterventioon (kuten ravinto), 3) tutkimukset, joissa liikuntaharjoittelun tyyppiä ei voitu määrittää, 4) tutkimukset, joissa oli vertailtu saman tyyppistä liikuntaharjoittelua ja 5) tutkimukset, jotka olivat kirjoitettu muulla kielellä kuin englanti tai espanja. Tutkimuksissa taudin vaikeusaste oli raportoitu EDSS-pistein, Guy's Neurological Disability -skaalalla tai Patient-Determined Disease Steps -asteikolla. Analyysiin otettiin 58 tutkimusta, joissa oli yhteensä 2 644 henkilöä. Erilaisia liikuntamuotoja oli seitsemän ryhmässä, jossa oli mitattu motorista uupumusta, ja kahdeksan ryhmässä, jossa oli mitattu yleistä uupumusta. Interventiot luokiteltiin tutkimuksissa aerobisiin, vastusharjoitteluun, aerobisiin vastusharjoittelun kanssa, tasapainoharjoituksiin, yhdistelmäharjoituksiin, vartalon painon kannatus -harjoituksiin, mieli-kehoharjoitteisiin (jooga tai pilates) sekä verrokkeihin. Lopputulos uupumuksen osalta arvioitiin yhdellä tai useammalla itseraportointikyselyllä. Mikäli uupumus oli jaoteltu yleiseen ja fyysiseen tai motoriseen, niitä molempia käytettiin analyyseissä. Efektikoko laskettiin Cohenin d -statistiikalla ja ilmoitettiin keskierona +/- keskihajonta (mean difference +/- SD). 11 tutkimuksessa arvioitiin olevan pieni harhan riski, 33 tutkimuksessa joitakin riskejä ja 14:ssä suuri harhan riski. Kaikki tutkitut liikuntamuodot vähensivät MS-tautiin liittyvää uupumusta, mutta eniten ja tilastollisesti merkitsevästi sekä motorista että yleistä uupumusta vähensi yhdistetty aerobinen ja vastusharjoittelu (keskieron vaihtelu -0,74, -1,23). Yhdistetyssä (-1,51; 95 % luottamusväli -2,01 – -1,01) ja vastusharjoittelussa (-1,15; 95 % luottamusväli -1,81 – -0,49) verrattuna kontrolliryhmään todettiin suurimmat efektikoot fyysisen ja yleisen uupumuksen osalta, vastaavasti. Myös pelkkä vastusharjoittelu vähensi merkittävästi yleistä uupumusta.