Takaisin

Metyylifenidaatin vaikutus elämänlaatuun lapsilla, joilla on sekä kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD) että aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD)

Näytönastekatsaukset
Heli Sätilä
5.6.2024

Näytön aste: D

Metyylifenidaatti saattaa parantaa elämänlaatua lapsilla, joilla on todettu sekä kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD) että aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD), mutta luotettava näyttö puuttuu.

Flapperin ym. (2008) RCT-tutkimuksessa «Flapper BC, Schoemaker MM. Effects of methylphenid...»1 oli mukana 23 hollantilaista lasta (21 poikaa, 2 tyttöä; ikä 7,0–10,7 vuotta), joilla sekä DCD että ADHD. Verrokkiryhmässä oli 23 tervettä iältään ja sukupuoleltaan yhteensopivaa lasta 1 700 lapsen referenssiaineistosta. Sisäänottokriteerinä oli 1) lastenlääkärin DSM-IV-kriteerein tekemä DCD + ADHD -diagnoosi, jonka tekemisessä käytettiin ADHD Rating Scale-IV -kyselyä (ADHD-RS-IV; ADHD), ja Movement Assessment Battery for Children -testin alle 5 persentiilin pistemäärä (MABC; DCD) ja 2) ei aiempaa stimulanttilääkitystä. Poissulkukriteereinä olivat muu samanaikainen neurologinen sairaus, kehitysvamma (IQ alle 70) tai psykiatrinen häiriö. Motoriikan tulosmittarina olivat MABC-testin kokonais- ja osapisteet. ADHD-oireiden helpottumista seurattiin ADHD Rating Scale-IV -kyselyllä. Elämänlaatumittareina olivat validoidut Dutch-Child-AZL-TNO-Quality-of-Life (DUX-25)- ja TNO-AZL-Child-Quality-of-Life (TACQOL) -kyselyjen kokonaispisteet. Elämänlaatukysely tehtiin sekä lapsille itselleen että vanhemmille.

Tutkimuksessa oli kolme osaa, joista ensimmäisessä 30 DCD + ADHD -lapselle suoritettiin 2–4 viikon aikana alkutestaukset: MABC/fysioterapeutti, WISC-R/psykologi, ADHD-RS-IV / opettajat ja vanhemmat. Elämänlaatukyselyt täyttivät kotona lapset ja vanhemmat. Vanhempia ohjeistettiin olemaan auttamatta lapsia kyselyn täyttämisessä. Toisessa lumekontrolloidussa osassa määritettiin vaikuttavin metyylifenidaattiannos. DCD + ADHD -lapset satunnaistettiin neljään ryhmään saamaan lääkettä tai lumetta satunnaisessa järjestyksessä viikon ajan kutakin annosta (0,5, 0,75 tai 1 mg/kg/vrk tai lumetta). Tutkittavat, vanhemmat, opettajat tai tutkijat eivät tienneet järjestystä. Vastetta seurattiin jokaisen viikon jälkeen opettajan ja vanhempien täyttämällä ADHD-RS-IV-kyselyllä ja ADHD-oireiden 25 %:n parantuminen alkutilanteeseen verrattuna katsottiin riittäväksi. Kukaan ei keskeyttänyt. 23 lapsella metyylifenidaatti paransi tulosta vaadittavat 25 %, ja he jatkoivat kolmanteen vaiheeseen. Metyylifenidaatin keskimääräinen vaikuttava annos oli 0,70 mg/kg/pv (SD 0,18). 14 lapsella todettiin tarkkaamattomuuspainotteinen ja 9 lapsella yhdistelmätyyppinen ADHD. Kolmannessa osassa mitattiin metyylifenidaatin vaikutusta motoriseen suoriutumiseen, ADHD-oireisiin ja elämänlaatuun, ja vaihe alkoi heti 4. viikosta eteenpäin avoimena tutkimuksena. Vaihe kesti 4 viikkoa, minkä jälkeen testattiin uudelleen ADHD-RS-IV, elämänlaatukyselyt ja MABC.

Alkutilanteessa kaikkien 23 lapsen tulos oli MABC-testin mukaan selvästi alle 5 persentiilin (kokonaispersentiilipisteiden keskiarvo 2,7, SD 2,7) ja ADHD-RS-IV-kyselyn pistemäärän keskiarvo oli vanhempien arvioimana 32 (SD 10) ja opettajien arvioimana 27 (SD 8) (luottamusvälejä ei raportoitu). Elämänlaatumittareiden kokonaispisteet olivat tilastollisesti merkitsevästi huonommat DCD + ADHD -ryhmässä verrattuna terveisiin verrokkeihin sekä lasten itsensä arvioimana (DUX-25: keskimääräinen erotus 13; 95 % luottamusväli 46–21; p = 0,001; TACQOL: keskimääräinen erotus 13; 95 % luottamusväli 6–20; p < 0,001) että vanhempien arvioimana (DUX-25: keskimääräinen erotus 11; 95 % luottamusväli 5–18; p = 0,001; TACQOL: keskimääräinen erotus 13; 95 % luottamusväli 7–18; p < 0,001). DUX-25-kyselyssä lasten ja vanhempien arviot poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi kahdessa osiossa (koti p = 0,004, fyysinen p = 0,001) ja TACQOL-kyselyssä kahdessa osiossa (ruumiin toiminnot p = 0,020, positiivinen mieliala p = 0,028).

Tutkimushenkilöiden MABC-testin persentiilipisteet, kokonaispisteet ja kaikkien osatestien pisteet paranivat tilastollisesti merkitsevästi metyylifenidaattilääkityksen vaikutuksen aikana verrattuna ilman lääkettä saatuun testitulokseen (persentiilipisteet ilman lääkettä 2,7 (SD 2,7) ja lääkkeen vaikutusaikana 17,9 (SD 18,8); muutoksen 95 % luottamusväli -24 – -7,7; p = 0,001, ja kokonaispisteet ilman lääkettä 17,3 (SD 4,6) ja lääkkeen vaikutusaikana 10,7 (SD 5,3); muutoksen 95 % luottamusväli 4–8 (muutos 36 %); p < 0,001). 23 lapsesta 15 lapsen (65,2 %) motoriikka parani lääkityksen aikana kliinisesti merkittävästi MABC-testin kokonaispistein mitattuna (ilman fysioterapiaa) ja 8 lapsen kokonaispistemäärä parani, mutta muutos ei ylittänyt 5 persentiilin rajaa.DCD + ADHD -ryhmän metyylifenidaattia saaneista lapsista 19 lapsen (82,6 %) elämänlaatukyselyn kokonaispisteet paranivat tilastollisesti merkitsevästi alkutilanteeseen verrattuna. 4 lapsen tilanne huononi alkutilanteeseen verrattuna motoriikan ja ADHD-oireiden parantumisesta huolimatta (kahdella kiusaamisen ja kaltoinkohtelun takia). Kyselytulokset olivat lasten itsensä arvioimana (DUX-25: keskimääräinen erotus 9; 95 % luottamusväli 16–2; TACQOL: keskimääräinen erotus 8; 95 % luottamusväli 13–2) ja vanhempien arvioimana (DUX-25: keskimääräinen erotus 10; 95 % luottamusväli 18–2; TACQOL: keskimääräinen erotus 8; 95 % luottamusväli 12–3). Muutokset olivat tilastollisesti merkitseviä (p < 0,05) 6:lla elämänlaatumittareiden 11 osa-alueesta, mutta tarkkoja p-arvoja ei raportoitu. Pistemäärät jäivät verrokkiryhmän pistemääriä pienemmiksi DUX-25-kyselyn tunne-elämän ja TACQOL-kyselyn motoriikan ja sosiaalisuuden osa-alueilla. Metyylifenidaatin mahdollisista haitoista ei ollut mainintaa.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus: kohtalainen
  • Kommentti: Pieni potilasmäärä, joka kerätty yhden klinikan aineistosta. Tutkimuksessa ei mainittu, annettiinko lääkeannos kerran vai kahdesti päivässä. Elämänlaatuun vaikuttavat asiat ovat monitekijäisiä ja vaikeasti mitattavia. Osa lapsista ei hyötynyt lääkkeestä, ja heidät jätettiin pois tutkimuksen kolmannesta osasta, ja siten aineisto oli osin valikoitunutta.

Kirjallisuutta

  1. Flapper BC, Schoemaker MM. Effects of methylphenidate on quality of life in children with both developmental coordination disorder and ADHD. Dev Med Child Neurol 2008;50(4):294-9 «PMID: 18352997»PubMed