O'Dea ym. (2020) arvioivat systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessaan «O'Dea A, Robinson K, Coote S. Effectiveness of int...»1 motorista, kognitiivista tai psykologista lähestymistapaa käyttävien interventioiden vaikutusta osallistumiseen lapsilla, joilla on todettu DCD. Katsaus toteutettiin noudattaen PRISMA-ohjeistusta kirjallisuushaun toteuttamisesta ja raportoinnista. Haku tehtiin marraskuussa 2017 kahdeksasta tietokannasta: Embase, PubMed, CINAHL, PsycINFO, the Cochrane Library, Education Full Text (H. W. Wilson databases), SPORTDiscus (EBSCO) ja Scopus (Web of Science). Haku rajattiin koskemaan 0–18-vuotiaita lapsia ja nuoria käsitteleviä artikkeleita, jotka oli julkaistu vuodesta 2001 eteenpäin ja joissa noudatettiin ICF:n mukaista osallistumisen määritelmää.
Hyväksyttävien tutkimusten edellytettiin tutkivan kokeellisella asetelmalla DCD-diagnosoitujen lasten interventioita. Satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT), kvasikokeelliset tutkimukset ja tapaussarjatutkimukset (case series study design) hyväksyttiin katsaukseen. Kokeellinen interventio saattoi olla motoriikkaperustainen, kognitiiviseen lähestymistapaan perustuva, psykologinen tai näiden yhdistelmä. Ensisijaisena lopputulosmuuttujana katsauksessa käytettiin osallistumista ja toissijaisena suoritusta (ICF). Hyväksyttävien tutkimusten tuli raportoida määrälliset mittarit, jotka täyttävät ICF:n määritelmän tai fPRC:n (family of participation related constructs) osallistumisen määritelmän. Mukaan otettujen satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten ja kahden kvasikokeellisen tutkimuksen laatua arvioitiin the Cochrane Collaboration risk of bias tool -työkalulla. Tapaus-tutkimusten harhan riskiä ei voitu arvioida. Sisäänottokriteereissä edellytettiin, että DCD oli diagnosoitu DSM-IV- tai DSM-5-kriteerien mukaisesti.
Katsaukseen valittiin 12 tutkimusta haun 4 672 tuloksesta: 7 satunnaistettua kokeellista tutkimusta, 2 kvasikokeellista tutkimusta ja 3 tapaussarjatutkimusta. Interventiomenetelmät ja lopputulosmuuttujien arviointiin käytetyt mittarit vaihtelivat suuresti kaikissa 12 tutkimuksessa, minkä vuoksi meta-analyysiä ei voitu tehdä. Päälopputulosmuuttujat olivat osallistuminen ja suoritus. Kognitiivista interventiota tai sitä yhdistettynä johonkin toiseen interventioon oli käytetty 4 tutkimuksessa: 1 tutkimus käytti kognitiivista interventiota (CO-OP) alkuperäisessä yksilöintervention muodossa. 1 tutkimus käytti yksilöllistä muokattua CO-OP-lähestymistapaa yhdistäen CO-OP-lähestymistavan elementit kaikkiin tehtäväkohtaisiin suorituksiin. 2 tutkimusta muokkasi CO-OP-lähestymistapaa ryhmätoteutukseen. Tutkimuksissa mukana olleet lapset ja nuoret olivat iältään 5–12-vuotiaita.
Tutkimuksissa käytetyt osallistumisen ja suorituksen mittarit vaihtelivat suuresti. Vain 4 tutkimuksessa mitattiin ensisijaisesti muutosta osallistumisessa. 2 näistä tutkimuksista käytti standardoitua mittaria mittaamaan muutosta osallistumisessa: the Children's Assessment of Participation and Enjoyment (CAPE) -arviointimenetelmä ja the Preferences for Activities of Children (PAC). The Canadian Occupational Performance Measure (COPM) oli yleisin yksilöllinen osallistumisen muutosmittari, ja sitä käytettiin 6 tutkimuksessa. Kaikissa 7 tutkimuksessa, joissa mitattiin muutosta suorituksissa, käytettiin eri mittareita.
Vain 1 tutkimuksessa 4:stä osallistumisen tason muutosta mitanneesta tutkimuksesta oli tutkimus, jossa verrattiin CO-OP-interventiota tavanomaiseen hoitoon ja kuntoutukseen. Tuloksissa todettiin tilastollisesti merkitsevä ero interventioryhmien välillä CO-OP-intervention eduksi verrattuna tavanomaiseen hoitoon (Hedgesin g = 1,0; 95 % luottamusväli 0,02–1,9), kun tarkasteltiin muutosta COPM-mittarin suoriutumisosion (COPM Performance) osalta. COPM:n tyytyväisyys suoriutumiseen -osion (COPM Satisfaction) osalta muutos ryhmien välillä oli myös suuri ja tilastollisesti merkitsevä (Hedgesin g = 1,4; 95 % luottamusväli 0,4–2,32) CO-OP-intervention eduksi tavanomaiseen hoitoon ja kuntoutukseen verrattuna. Samassa tutkimuksessa todettiin myös suuri, mutta ei tilastollisesti merkitsevä ryhmien välinen ero VABS (Vineland adaptive behaviour scales) -mittarin tuloksissa CO-OP-intervention eduksi (Hedgesin g = 0,87; 95 % luottamusväli -0,04–1,8). VABS-mittarin kommunikaatio- ja daily living -osion osalta todettiin pieni ja tilastollisesti ei-merkitsevä ero interventioryhmien välillä CO-OP-intervention eduksi (Hedgesin g = 0,4; 95 % luottamusväli -0,5–1,3 ja Hedgesin g = 0,2; 95 % luottamusväli -1,1–0,6) vastaavasti). Kaikissa neljässä tutkimuksessa todettiin COPM-mittarilla mitattuna intervention jälkeen ryhmien sisällä suuri ja tilastollisesti merkitsevä muutos CO-OP-intervention osalta. Yhdessä tutkimuksessa käytettiin mittarina motorisia ja prosessitaitoja (AMPS, the assessment of motor and process skills) ja todettiin CO-OP-interventiolla suuri ja tilastollisesti merkitsevä muutos myös ryhmien välillä (motoriset taidot Cohenin d = -1,3; 95 % luottamusväli -1,4 – -0,9 ja prosessitaidot Cohenin d = -1,4; 95 % luottamusväli -1,9 – -0,9).