Systemaattisen Cochrane-kirjallisuuskatsauksen «Miyahara M, Hillier SL, Pridham L, ym. Task-orient...»1 tavoitteena oli arvioida tehtäväsuuntautuneiden (task-oriented) interventioiden vaikuttavuutta motoriseen suoriutumiseen, psykososiaalisiin toimintoihin, suorituksiin sekä osallistumiseen lapsilla, joilla on DCD. Lisäksi tavoitteena oli tutkia erilaisten interventioiden vaikutuksia iän, sukupuolen, DCD:n vaikeusasteen, interventioiden intensiteetin ja menetelmän osalta.
Systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttiin 15 tutkimusta (vuosilta 2014–2017), joista 8 oli RCT-tutkimuksia (332 lasta, poikien ja tyttöjen suhde 3:1) ja 7 kvasikokeellisia tutkimuksia (317 lasta, poikien ja tyttöjen suhde 3:1). Nämä tutkimukset käsittivät yhteensä 649 osallistujaa, jotka olivat 5–12-vuotiaita. Lapsilla oli diagnosoitu DCD (DSM-IV- ja DSM-5- tai muu kriteeri kömpelyydestä, dyspraksiasta). Osallistujat olivat Australiasta, Kanadasta, Kiinasta, Ruotsista, Taiwanista ja Britanniasta. Tutkimukset oli toteutettu sairaalaympäristössä (yliopistossa sijaitsevassa klinikassa, laboratoriossa tai keskuksessa), yhteisökeskuksissa, kotona tai koulussa tai molemmissa. Tehtäväsuuntautuneet interventiot systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa olivat: tehtäväperustainen harjoittelu, kognitiivis-motorinen lähestymistapa, ekologinen interventio, NTT ja CO-OP. Interventiot olivat enimmäkseen lyhytkestoisia (alle 6 kuukautta), ja interventiokertojen määrä vaihteli 5:stä 50:een. Interventiokertojen kesto vaihteli 30 minuutista 90 minuuttiin ja frekvenssi 1 kerrasta 7 kertaan viikossa.
Yleisin tutkimuksissa käytetty mittari oli MABC (Movement Assessment Battery for Children), jota käytettiin 10:ssä katsaukseen sisällytetyssä tutkimuksessa. Muita mittareita olivat muun muassa BOTMP (The Bruininks Oseretsky Test of Motor Performance), VMI (Developmental Test of Visual Motor Integration - Revised) ja COPM (The Canadian Occupational Performance Measure). Katsaukseen sisällytettyjen tutkimusten joukosta (N = 15) meta-analyysi voitiin laadullisen tarkastelun jälkeen tehdä 6 tutkimukselle (2 RCT-tutkimusta ja 4 kvasikokeellista tutkimusta) Ensisijaisena tulosmuuttujana olivat MABC-pisteet (total score). Meta-analyysin perusteella tehtäväsuuntautuneet interventiot parantavat merkittävästi motorista koordinaatiota verrattuna intervention puuttumiseen (MD -3,63; 95 % luottamusväli -5,88 – -1,39; P = 0,002). Herkkyysanalyysi voitiin tehdä vain kahdelle RCT-tutkimukselle. Sen perusteella samaa tilastollisesti merkitsevää vaikutusta motoriseen koordinaatioon ei havaittu (MD -2,34; 95 % luottamusväli -7,50 – +2,83; P = 0,38).
Katsauksen kirjoittajat toteavat, että vähäisen tutkittavien määrän ja tutkimusten heikon laadun sekä heterogeenisyyden vuoksi ei voitu tehdä meta-analyysejä tehtäväperustaisten interventioiden vaikuttavuudesta suhteessa ikään, sukupuoleen, DCD:n vaikeusasteeseen tai intervention intensiteettiin. Tulosten implementoinnista käytäntöön tämän katsauksen perusteella voidaan todeta, että tehtäväsuuntautuneet interventiot saattavat vaikuttaa motorisiin taitoihin verrattuna intervention puuttumiseen. Tutkijat korostavat tarkasti suunniteltujen ja toteutettujen RCT-tutkimusten tarvetta interventioiden vaikutuksen selvittämiseksi.
Kanadalaistutkijoiden Izadi-Najafabadi ym. tutkimukseen «Izadi-Najafabadi S, Gunton C, Dureno Z, ym. Effect...»2 osallistui 80 iältään 8–12-vuotiasta lasta (Greater Vancouver area, Sunny Hill Health Centre, BC Children's Hospital Attention Deficit Hyperactivity Disorder Clinic, Sunny Hill and the Vancouver Regional Pediatric Team and advertisements in the community). Lapset oli diagnostisoitu DSM-5-kriteerien mukaan. Lapsista 37:n diagnoosina oli vain DCD (poikia 25, tyttöjä 12) ja 41:n diagnoosina DCD + ADHD (poikia 38, tyttöjä 3).
Kyseessä oli RCT-tutkimus «Izadi-Najafabadi S, Gunton C, Dureno Z, ym. Effect...»2, jossa tutkittavat satunnaistettiin hoitoryhmään (treatment) sekä odotusryhmään (waitlist). Molemmissa ryhmissä oli tutkittavia, joilla oli DCD tai DCD:n ja ADHD:n yhdistelmä. Tutkittavat ryhmät saivat CO-OP-menetelmän (Cognitive Orientation to daily Occupation Performance) mukaista terapiaa kerran viikossa 60 minuuttia 10 viikon ajan. Odotusryhmän terapia aloitettiin kolme kuukautta myöhemmin kuin hoitoryhmän terapia. Vanhemmat osallistuivat ensimmäiseen terapiakertaan, ja heille annettiin silloin päiväkirja seurantaa varten. Heitä kannustettiin harjoittelemaan lapsen kanssa hänen valitsemiaan tavoitteita terapiakertojen välissä ja kirjaamaan päivät, joina olivat harjoitelleet lapsen kanssa kotona, ja harjoittelun kesto.
Tutkimuksessa mittareina käytettiin tavoitteiden asettamiseen COPM-mittaria (Canadian Occupational Performance Measure), motorisia taitoja arvioitiin Bruininks-Oseretsky Test 2:lla ja Performance Quality Rating Scale -arviointia (PQRS) käytettiin liikkumisen laadun havainnointiin. Arvioinnit ja mittaukset tehtiin kolmen kuukauden välein (lähtötilanteessa, 3 kuukautta lähtötilanteesta ja 6 kuukautta lähtötilanteesta). Vain hoitoryhmälle tehtiin terapiaintervention päättymisen jälkeen (3 kuukautta) seurantamittaukset.
Tutkimuksen tarkoituksena oli määritellä CO-OP-menetelmän vaikutuksia motorisen suoriutumisen vahvistumiseen ja motoriseen oppimiseen lapsilla, joilla on DCD tai DCD + ADHD. Lisäksi tutkimuksella haluttiin saada tietoa siitä, säilyvätkö tutkimustulokset, kun interventiosta on kulunut kolme kuukautta. Vertailua tehtiin ryhmien sisällä sekä niiden välillä.
CO-OP-menetelmän avulla lasten koetut motoriset taidot, tyytyväisyys omiin motorisiin taitoihin ja motoriikan laatu kehittyivät merkitsevästi molemmissa ryhmissä 10 viikon interventiojakson aikana (p < 0,001) COPM- ja PQRS-mittareilla mitattuna. Muutokset olivat säilyneet 3 kuukautta intervention jälkeen, mutta lapsilla, joilla oli DCD, oli nähtävissä myös yleistä motoristen taitojen kehitystä (BOT-2 sekä PQRS) toisin kuin lapsilla, joilla oli DCD ja ADHD.