Tässä näytönastekatsauksessa käsitellään aikuisten anoreksian psykoterapeuttista hoitoa käsitteleviä verkostometa-analyyseja «Solmi M, Wade TD, Byrne S, ym. Comparative efficac...»1 ja «Zeeck A, Herpertz-Dahlmann B, Friederich HC, ym. P...»2 ja Cochrane-katsausta «Hay PJ, Claudino AM, Touyz S, ym. Individual psych...»3. Verkostometa-analyysit pyrkivät vertailemaan saman häiriön hyvin monia eri hoitomuotoja toisiinsa tilastollisen mallinnuksen avulla. Ne perustuvat sekä suoriin että epäsuoriin vertailuihin eri tutkimusten välillä. Cochrane-katsaus perustuu ainoastaan tutkimusten suoriin vertailuihin tutkijoiden alkuperäisissä vertailuasetelmissa.
Solmin ym. vuonna 2021 julkaisemassa 13 satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen verkostometa-analyysissa «Solmi M, Wade TD, Byrne S, ym. Comparative efficac...»1 verrattiin keskenään aikuisten anoreksian hoitoon kehitettyjä erilaisia psykoterapioita. Verkostometa-analyysissä verrattiin toisiinsa kognitiivista psykoterapiaa, syömishäiriöiden perhepohjaista hoitoa, Maudsleyn kognitiivis-interpersonaalista aikuisten anoreksian hoitomallia (MANTRA), pakonomaiseen liikuntaan kehitettyä kognitiivista käyttäytymisterapiaa (LEAP) ja psykodynaamista psykoterapiaa. Tutkimuksiin osallistui 1 047 henkilöä. Tutkimussynteesi sisälsi osin samoja tutkimuksia kuin aiempi verkostometa-analyysi «Zeeck A, Herpertz-Dahlmann B, Friederich HC, ym. P...»2 ja Cochrane-katsaus «Hay PJ, Claudino AM, Touyz S, ym. Individual psych...»3.
Eri hoitomuotojen hoitovaikutukset eivät eronneet suorassa vertailussa merkitsevästi toisistaan. Epäsuorassa hoitovaikutusten vertailussa psykodynaaminen psykoterapia ja tehostettu kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT-E) vaikuttivat tehokkaimmin hoitoa saaneiden painoon. Osallistujat sitoutuivat hieman paremmin kognitiivisen käyttäytymisterapiaan kuin psykodynaamiseen psykoterapiaan.
Verkostometa-analyysiin sisältyi sen osatutkimusten laadun arvio. Satunnaistetuista kontrolloiduista tutkimuksista 6 arvioitiin heikkolaatuisiksi, 4 laadultaan epäselväksi ja 3 laadukkaiksi. Tämän arvion perusteella tutkijat analysoivat tuloksensa myös siten, että heikkolaatuisimmat tutkimukset jätettiin huomioimatta. Tämän analyysin perusteella eri hoitomuotojen vaikutukset painoon olivat keskenään samanarvoisia, mutta hoidon pitkäaikaistuloksissa ja osallistujien sitoutumisessa psykoterapiaan havaittiin pieniä eroja, jotka suosivat kognitiivista psykoterapiaa.
Zeeckin ym. vuonna 2018 julkaisemassa 8 satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen verkostometa-analyysissa «Zeeck A, Herpertz-Dahlmann B, Friederich HC, ym. P...»2 verrattiin anoreksian manualisoitujen psykoterapioiden ja tavanomaisen kliinisen hoidon hoitovaikutuksia. Vertaillut manualisoidut psykoterapiat olivat tehostettu kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT-E), Maudsleyn kognitiivis-interpersonaalinen aikuisten anoreksian hoitomalli (MANTRA), manualisoitu fokaalinen psykodynaaminen psykoterapia ja syömishäiriöiden perhepohjainen hoito (FBT). Myös vertailuryhmänä käytetty tavanomainen kliininen hoito oli manualisoitu: se sisälsi psykoedukaatiota, yhteistä hoitotavoitteiden asettamista ja tukikeskusteluja «Kiely L, Touyz S, Conti J, ym. Conceptualising spe...»4. Valtaosa verkostometa-analyysin osatutkimuksiin osallistuneista 879 henkilöstä oli yli 18-vuotiaita. Osallistujien keski-ikä oli 26 vuotta.
Eri hoitomuotojen hoitovaikutuksia verrattiin toisiinsa suorassa vertailussa standardoidun painonmuutoksen avulla: eri tavoin hoidettujen ryhmien efektikoko ei poikennut toisistaan tilastollisesti merkitsevästi.
Verkostometa-analyysiin sisältyi sen osatutkimusten laadunarvio. Tutkijat arvioivat 2 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta heikkolaatuisiksi, 4 keskitasoisiksi ja 5 laadukkaiksi. Heikkolaatuiset yksittäiset tutkimukset olivat osallistujamäärältään pieniä. Manualisoitujen psykoterapioiden tutkimukset olivat useimmiten niiden kehittäjien toteuttamia.
Verkostometa-analyysiin sisällytettyihin satunnaistettuihin kontrolloituihin tutkimuksiin ei sisältynyt lumehoidettua tai hoitoa odottavaa vertailuryhmää. Tutkimusten avulla ei siis voida suoraan arvioida anoreksian eri hoitomuotojen tehoa hoitamatta jättämiseen verrattuna.
Vuonna 2015 julkaistu aikuisten avohoidossa tarjottavan anoreksian psykoterapeuttisen hoidon vaikutuksia arvioiva systemaattinen Cochrane-katsaus «Hay PJ, Claudino AM, Touyz S, ym. Individual psych...»3 käsitti 10 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joihin osallistui yhteensä 599 henkilöä. Systemaattinen katsaus sisälsi osin samoja satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia kuin verkostometa-analyysit «Solmi M, Wade TD, Byrne S, ym. Comparative efficac...»1 ja «Zeeck A, Herpertz-Dahlmann B, Friederich HC, ym. P...»2. 5 osatutkimuksessa arvioitiin kognitiivisten tai behavioraalisten terapioiden tai niiden yhdistelmien hoitovaikutuksia, 3:ssa psykodynaamista psykoterapiaa ja 2:ssa kognitiivis-analyyttista terapiaa. Muut satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa tarjotut hoitomuodot olivat interpersonaalinen psykoterapia, Maudsleyn kognitiivis-interpersonaalinen aikuisten anoreksian hoitomalli (MANTRA) ja tavanomainen kliininen hoito. Tutkimustuloksia oli vaikea yhdistää ja vertailla, koska osassa tutkimuksista oli arvioitu hoidon tulosta osallistujien painoa seuraamalla ja osassa Morgan–Russellin toipumiskriteerien perusteella.
Mikään yksittäinen psykoterapeuttinen hoito ei osoittautunut keskinäisissä vertailuissa johdonmukaisesti muita hoitoja tai manualisoitua kliinistä hoitoa «Kiely L, Touyz S, Conti J, ym. Conceptualising spe...»4 paremmaksi. Kaksi satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta vertasi psykoterapiaa tavanomaiseen kliiniseen hoitoon, mutta näiden tutkimusten raportoinnissa oli merkittäviä puutteita.
Systemaattiseen katsaukseen sisältyi erittäin huolellinen ja perusteellinen osatutkimusten laadunarvio. Osatutkimuksista 8:ssa arvioitiin olevan merkittäviä menetelmällisiä puutteita. Keskeisiä puutteita olivat puuttuva tilastollinen voima ja ongelmat tutkimusasetelmassa, tutkimuksen raportoinnissa tai hoitotuloksen arvioinnin sokkouttamisessa.
Kommentti: Näytönastekatsaus osoittaa, että anoreksiaan erikoistuneet hoidot ovat samanarvoisia. Tulokset selittynevät sillä, että eri manualisoidut hoidot eivät olennaisesti eroa toisistaan ja perustuvat samankaltaiseen ymmärrykseen syömishäiriön luonteesta, sekä sillä, että hoidon vaikuttavuuteen vaikuttavat suuresti hoidon yhteiset tekijät, kuten esimerkiksi hoitosuhde, yhteisten tavoitteiden asettaminen ja aktiivinen hoito-ote.