Xienin ym. (2021) «Xie Q, Yi P, Hu X ym. The Effectiveness of Interpe...»1 systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa arvioitiin RCT-tutkimuksia, joissa vertailtiin interpersonaalista terapiaa (IPT) kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan (KBT).
468 identifioidusta tutkimuksesta 10 valittiin mukaan meta-analyysiin (N = 833 osallistujaa). Osallistujien keski-ikä oli 24,2–50,3 vuotta. Tutkimuksissa oli BED-potilaita (k = 4, otoskoot n = 42–205), anoreksiapotilaita (k = 2, otoskoot n = 43–56) ja bulimiapotilaita (k = 3, otoskoot n = 50–130).
Lopputulosmuuttujana tarkasteltiin ensisijaisesti syömishäiriöpisteitä (Eating Disorder Questionnaire) ja toissijaisesti ihmissuhdeongelmia (Inventory of Interpersonal Problems).
RCT-tutkimusten interventiot olivat keskimäärin 18 viikon mittaisia (vaihteluväli 16–24 viikkoa). 8 tutkimuksessa oli seuranta (12 viikkoa – 60 kuukautta). Yksi tutkimuksista vertasi IPT:tä behavioraaliseen painonpudotusohjelmaan ja omahoitona toteutettuun KBT:hen.
Itse arvioitujen syömishäiriöoireiden vähenemisessä IPT ei eronnut KBT:stä (k = 10, n = 833, SMD = 0,08; 95 % luottamusväli -0,07–0,22, p = 0,29). Ihmissuhdeongelmien vähenemisessä IPT oli parempi kuin KBT (SMD = 0,32; 95 % luottamusväli 0,07–0,56, p = 0,01, I² = 38).
Sekä KBT:n että IPT:n terapeuttinen vaikutus oli yhtä suuri sekä anoreksia- että bulimiapotilailla (anoreksiapotilaat: SMD = 0,16; 95 % luottamusväli -0,31–0,62; bulimiapotilaat: SMD = 0,07; 95 % luottamusväli -0,10–0,24). Iän mukaan tehdyissä analyyseissa havaittiin, että IPT:llä ja KBT:llä oli sama efektikoko yli 40-vuotiailla (SMD = 0,17; 95 % luottamusväli -0,07–0,42, p = 0,17), mutta alle 40-vuotiailla IPT:llä oli suurempi efektikoko (SMD = 0,43; 95 % luottamusväli 0,25–0,61, p < 0,001). Painoindeksin perusteella tehdyissä analyyseissa havaittiin, että potilailla, joilla oli BMI < 30, IPT:llä oli suurempi efektikoko (SMD = 0,27; 95 % luottamusväli 0,06–0,48, p = 0,01) kuin jos potilailla oli BMI > 30 (SMD = -0,34; 95 % luottamusväli -0,83–0,15, p = 0,17).
Sekä IPT:n että KBT:n vaikutus säilyi seurannassa 6 kuukauteen asti (KBT: SMD = 1,83; 95 % luottamusväli 0,28–3,39; IPT: SMD = 1,61; 95 % luottamusväli 0,38–2,85), 6–12 kuukauden seurannassa (KBT: SMD = 1,65; 95 % luottamusväli 0,82–2,48; IPT: SMD = 1,48; 95 % luottamusväli 0,79–2,18) ja yli 12 kuukauden seurannassa (KBT: SMD = 1,33; 95 % luottamusväli 1,00–1,66; IPT: SMD = 1,29; 95 % luottamusväli 1,06–1,51).
Lopputuloksena kirjoittajat toteavat, että IPT on tehokas hoitomuoto syömishäiriöpotilailla ja sen teho on vertailukelpoinen KBT:n kanssa. IPT saa aikaan yhtä nopean ja seurannassa yhtä pysyvän ahmimisoireen abstinenssin kuin KBT. Lisäksi todettiin, että IPT:llä saatiin aikaan parempi hoitotulos erityisesti nuoremmilla ihmisillä (alle 40-vuotiailla) ja ihmisillä, joiden BMI oli alle 30. Tämän ajateltiin liittyvän interpersonaalisten ongelmien helpottumiseen ja siten potilaiden parempaan sitoutumiseen hoitoon ja aktiivisempaan yhteistyöhön siinä.
Kirjoittajat arvioivat 5 tutkimuksessa olleen suuri harhan riski, mikä liittyi pääosin satunnaistamisprosessiin ja sen raportoimiseen. Koska potilaista ei ollut monissa tutkimuksissa raportoitu tarkempia tietoja, ei tarkempia alaryhmäanalyyseja voitu tehdä.
Miniatin ym. (2018) «Miniati M, Callari A, Maglio A, ym. Interpersonal ...»2 systemaattisessa katsauksessa arvioitiin tutkimuksia, joissa käytettiin interpersonaalista terapiaa syömishäiriöiden hoidossa.
282 tunnistetusta artikkelista 37 tutkimusta täytti sisäänottokriteerit. 3 tutkimusta oli tehty anoreksiapotilailla, 14 bulimiapotilailla, 7 BED-potilailla ja 9 nuoruusikäisillä. 4 tutkimusta tarkasteli IPT:n ryhmä- tai yksilömuotoista toteutusta peräkkäisenä KBT:n jälkeen. Kvalitatiivinen narratiivinen synteesi tehtiin vain RCT-asetelmaisista tutkimuksista tai niiden seurantatutkimuksista (k = 15). Kaikkien RCT-asetelmien arvioitiin olevan laadultaan hyviä (RCT-PQRS-pisteet: 6,1 ± 0,9)
Narratiivisessa analyysissa tehtiin 6 johtopäätöstä:
Johtopäätöksenä katsauksessa todetaan, että ylipäätään IPT saattaa johtaa hitaampaan hoitovasteeseen KBT:hen verrattuna, mutta hoitotulokset säilyvät pitkäaikaisessa seurannassa. Anoreksiapotilailla IPT:n näyttö on niukkaa. Bulimiapotilailla KBT näyttäisi olevan kokonaisuudessaan tehokkaampi ja tuottavan nopeamman hoitovasteen. BED-potilailla IPT saattaa auttaa painonhallinnassa.
Yleiskommentti:
Xien ym. (2021) katsauksessa «Xie Q, Yi P, Hu X ym. The Effectiveness of Interpe...»1 8 tutkimusta 10:stä oli samoja kuin Miniatin ym. (2018) katsauksessa «Miniati M, Callari A, Maglio A, ym. Interpersonal ...»2.
KBT ja IPT ovat jossain määrin erilaisia terapiamuotoja: siinä missä KBT keskittyy suoraan syömishäiriön oireisiin ja niiden vähentämiseen, IPT:ssä hoidon kohteena ovat vuorovaikutussuhteet. Toisaalta IPT:n tehon arvellaan perustuvan juuri tähän ihmissuhdeaspektiin: kun potilas saa helpotusta ihmissuhdevaikeuksiinsa, hän todennäköisesti sitoutuu paremmin omaan hoitoonsa ja tekee aktiivisemmin yhteistyötä syömishäiriöoireidensa vähentämiseksi. Syömishäiriöpotilailla on usein haasteita ihmissuhteissaan, ja IPT voi auttaa parantamaan sosiaalista toimintakykyä, kommunikaatiota ja kykyä selvittää ihmissuhderistiriitoja ja vuorovaikutuskonflikteja. Tämä vuorostaan voi vahvistaa potilaan motivaatiota sitoutua omaan hoitoonsa.
IPT:n hoitovaste on jonkin verran hitaampi kuin KBT:n. IPT:n ajatellaan saavuttavan vaikuttavuutensa hieman hitaammin sen vuoksi, että se ei keskity suoraan syömishäiriön oireisiin kuten KBT. Seurannassa IPT saavuttaa KBT:n tehon syömishäiriön käyttäytymisoireissa. Hoitotulokset säilyvät pitkäkestoisessa seurannassa hyvin.