Buergerin ym. (2021) «Buerger A, Vloet TD, Haber L, ym. Third-wave inter...»1 systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa tarkasteltiin kolmannen aallon terapioita nuoruusikäisten syömishäiriöiden hoidossa ja niiden oireiden vähentämisessä. Katsaukseen otettiin mukaan satunnaiskontrolloituja tutkimuksia (RCT) ja ennen ja jälkeen -tutkimuksia.
Osallistujat: Alun perin 1 000 artikkelin joukosta arvioitiin 48 artikkelin soveltuvuus. Systemaattisen katsauksen kvalitatiiviseen synteesiin valittiin 12 tutkimusta, joissa oli yhteensä 487 osallistujaa (97,3 % tyttöjä ja 2,6 % poikia, ikä 11–21 vuotta, ka = 15,6 vuotta, kh = 0,81 vuotta). 10 tutkimuksessa oli transdiagnostinen otos, 1 tutkimuksessa oli bulimiapotilaita, ja 1 tutkimuksessa osallistujilla oli määrittämätön syömishäiriö (EDNOS). Vain 2 tutkimuksessa oli mukana myös poikia (n = 13). Otoskoot vaihtelivat n = 10–131.
Intervention kesto vaihteli 8–12 istunnosta 3 kuukauden aikana 77 päivään. Hoito toteutettiin avohoidossa (n = 8), päiväosastohoidossa (n = 1), yhdistetyssä päiväosastohoidossa ja avohoidossa (n = 1) tai osastohoidossa (n = 2). Kato oli 3,2–36,3 %. 11 tutkimusta tarkasteli DKT:ta: täysimääräinen DKT (n = 5 tutkimusta), yhdistelmä FBT ja DKT (n = 3), nuorille suunnattu DKT-taitovalmennusryhmä (n = 1), radikaalisti avoin DKT (radically open DBT) (n = 1) tai DKT:n ja Maudsley-mallin yhdistelmä (n = 1). 1 tutkimusasetelma tarkasteli hyväksymis-omistautumisterapiaa (HOT).
Tutkimusasetelmista 2 oli satunnaiskontrolloituja RCT-asetelmia, joista toisessa oli 3 vertailuasetelmaa (DKT vs KBT vs hoidon odotus) ja toisessa 2 vertailuasetelmaa (DKT-ryhmä vs painonhallintaryhmä). 9 tutkimusta oli kontrolloimattomia. Valtaosassa tutkimuksista oli ennen ja jälkeen -asetelma ilman seurantaa (n = 8), 3 tutkimuksessa oli 6 kuukauden seuranta, ja 1 tutkimuksessa 12 kuukauden seuranta. 5 tutkimusasetelmaa oli pilottitutkimuksia.
Syömishäiriön oireita arvioitiin EDE/EDE-Q-kyselyllä, EDI-2/EDI-3-kyselyllä tai strukturoidulla diagnostisella haastattelulla (ICD-10 tai DSM-IV). Meta-analyysin päätulosmuuttuja oli EDE-pistemäärä.
Tulokset: Meta-analyysiin valittiin 7 tutkimusta, joissa oli ennen ja jälkeen -asetelma (n = 6 DKT ja n = 1 HOT). Terapian vaikutuksessa syömishäiriön oireisiin havaittiin kohtalainen efektikoko (d = -0,67; z = -6,99; 95 % luottamusväli -0,87 – -0,47). Tulosten heterogeenisyys oli tilastollisesti merkitsevä (Cochran's Q = 17,56, df = 6, kriittinen arvo = 12,592, I² = 0,65). Kvalitatiivisessa synteesissä tarkasteltiin kaikkia katsaukseen mukaan otettuja tutkimuksia. RCT-tutkimuksista toisessa havaittiin transdiagnostisessa otoksessa (AN, BN), etteivät DKT ja KBT eronneet toisistaan, mutta olivat selkeästi hoidon odotusta tehokkaampia muun muassa remission saavuttamisessa ja psykologisen ahdingon helpottamisessa. Toinen RCT-tutkimus havaitsi, ettei DKT eronnut merkitsevästi painonhallintaryhmästä, kun tarkasteltiin vaikutusta syömishäiriöajatuksiin, ruokavalion rajoittamiseen tai negatiivisiin tunteisiin reagoimiseen syömisellä. Kokonaisuudessaan melkein kaikissa tutkimuksissa DKT johti kohtalaisesta merkitsevään syömishäiriöoireiden vähenemiseen.
Vogelin ym. (2021) «Vogel EN, Singh S, Accurso EC. A systematic review...»2 systemaattisessa katsauksessa arvioitiin kognitiivis-behavioraalisen terapian (KBT), dialektisen käyttäytymisterapian (DKT) tai muun sellaisen psykologisen hoidon, joka perustui ainakin osittain KBT tai DKT -terapiaan, käyttökelpoisuutta, hyväksyttävyyttä, vaikuttavuutta (effectiveness) tai tehoa (efficacy). Katsaukseen otettiin mukaan myös satunnaistamattomia tutkimuksia. Hoidon toteutustapa vaihteli (avohoito, osastohoito).
Osallistujat: Katsaukseen valittiin yhteensä 50 artikkelia (KBT: n = 40 ja DKT: n = 10). DKT-artikkelit (n = 10) edustivat 9:ää eri tutkimusta. Osallistujat olivat kaikki avohoidossa. Heidän ikänsä vaihteli eri otoksissa. Tutkimusten otokset olivat anoreksiapotilaita (n = 1, ikä ka = 15,5 vuotta (vaihteluväli 11–18 vuotta)), bulimiapotilaita (n = 1, ikä ka = 15,7 vuotta (vaihteluväli 14–17 vuotta)), BED-potilaita (n = 3, ikä ka = 15,4 vuotta (vaihteluväli 14–18 vuotta)) tai transdiagnostisia potilaita (n = 4, ikä ka vaihteluväli = 15,3–16,5 vuotta (vaihteluväli 12–18 vuotta)). Tutkimuksista vain 1 oli satunnaiskontrolloitu tutkimus, muut olivat kohorttitutkimuksia tai tapaustutkimuksia. Vain 2 tutkimuksesta oli tietoa seurannasta.
Interventiot vaihtelivat DKT-tutkimuksissa: täysimääräinen DKT (yksilöterapia, taitovalmennus ja puhelut, n = 2), DKT-informoitu yksilöterapia (n = 1), DKT-taitovalmennusryhmä ja DKT-informoitu perhepohjainen hoito FBT (n = 3). Interventioiden laajuus oli 10–50 sessiota ja kesto 10 viikkoa – 6 kuukautta.
Tulokset: Anoreksiapotilailla toteutetussa tutkimuksessa DKT-informoidussa perhepohjaisessa FBT-hoidossa osallistujien paino nousi odotetusti ja kolmasosalla osallistujista paino normalisoitui. Yli puolella osallistujista syömishäiriöiden psykopatologia väheni kliinisesti merkittävästi hoidon lopuksi. DKT-informoituun perhepohjaiseen FBT-hoitoon osallistuneet bulimiapotilaat raportoivat merkittävää syömishäiriöiden psykopatologian sekä ahmimis- ja oksentamisoireen vähenemistä. BED-potilailla toteutetuissa tutkimusasetelmissa osallistujat raportoivat ahmimisoireen, tunnesyömisen ja tiedostamattoman syömisen merkittävää vähenemistä kaikissa tutkimuksissa, ja yhdessä tutkimuksessa jopa 80 % osallistujista ei enää täyttänyt BEDin kriteerejä tutkimuksen lopuksi. DKT-taitovalmennusryhmien osallistujat kokivat ahdingonsietotaitojensa ja kognitiivisen joustavuutensa parantuneen. Transdiagnostisissa otoksissa osallistujat, joilla oli ahmimis-tyhjentäytymisoiretta, raportoivat sen merkittävää vähenemistä tai loppumista hoidon lopussa.
Lopputulemana katsauksessa todetaan, että sekä DKT että KBT ovat molemmat käyttökelpoisia, hyväksyttäviä ja mahdollisesti vaikuttavia hoitomuotoja nuoruusikäisten syömishäiriöiden hoidossa diagnoosista riippumatta. Ne ovat myös varteenotettavia vaihtoehtoja perhepohjaisille terapiamuodoille silloin kun perhepohjainen hoito ei syystä tai toisesta onnistu.
Yleiskommentti tutkimuksista:
Katsauksissa oli osittain samat tutkimukset (Salbach ym. 2009, Mazzeo ym. 2015, Accurso ym. 2018 ja Murray ym. 2015).
Aikuisilla toteutettuihin tutkimuksiin verrattuna nuorilla ja lapsilla toteutetut tutkimukset ovat pääasiassa metodologisesti heikkolaatuisia ja satunnaiskontrolloituja RCT-tutkimuksia on vain vähän. Metodologiset ongelmat, kuten otoskokojen pienuus, niiden suuri vaihtelevuus ja satunnaistamaton tutkimusasetelma heikentävät terapian vaikuttavuudesta vedettäviä johtopäätöksiä. Eri tutkimuksissa toteutettiin DKT-hoitoa hyvin vaihtelevasti, ja toteutustapa vaihteli täysimääräisestä DKT-terapiasta (taitovalmennusryhmineen, yksilöterapioineen, puhelinyhteyksineen ja konsultoivine tiimineen) DKT-elementtejä yhdisteleviin muihin psykologisiin hoitoihin. Tämä rajoittaa merkittävästi tulosten luotettavuutta ja johtopäätösten tekemistä. Seurannan puutteen vuoksi johtopäätöksiä tulosten pysyvyydestä ei voida luotettavasti tehdä. Tuloksia ei ole myöskään replikoitu.
Katsauksissa ei raportoitu osallistujien komorbiditeeteista, mutta voinee kuitenkin olettaa, että komorbiditeettia oli alkuperäisiin tutkimuksiin osallistuneilla. Komorbiditeetin kannalta on huomionarvoista, että DKT:n viitekehys kohdentuu useisiin samanaikaisoireisiin ja että sillä voidaan hoitaa paitsi syömishäiriön oireita myös esimerkiksi itsemurha-ajatuksia, itsetuhoisuutta, päihteiden käyttöä ja tunne-elämän haasteita. Kyky keskittyä useisiin ongelma-alueisiin integroidusti on DKT:n etu verrattuna vaihtoehtoisiin näyttöön perustuviin viitekehyksiin (esim. KBT ja FBT).