Tutkimus 1
Nirsevimabi on pitkävaikutteinen monoklonaalinen RS-viruksen vasta-aine. Se on hyväksytty RSV:n aiheuttaman alahengitystieinfektion estämiseen vastasyntyneillä ja imeväisillä lapsen ensimmäisen RSV-kauden aikana. Nirsevimabia annetaan yksi annos lihakseen ennen epidemiakautta tai kauden aikana syntyneille heti syntymän jälkeen, jolloin saadaan yhden epidemiakauden yli kestävä suoja. Nirsevimabin annos on 50 mg alle 5 kg:n painoisilla ja 100 mg vähintään 5 kg painavilla lapsilla.
Ennenaikaisena syntyneiden lasten tutkimukseen otettiin 1 453 raskausviikoilla 29+0–34+6 syntynyttä lasta useista Euroopan maista (myös Suomesta) ja muilta mantereilta «Griffin MP, Yuan Y, Takas T, ym. Single-Dose Nirse...»1. Heistä 969 sai annoksen nirsevimabia ja 484 annoksen lumetta ennen lapsen elämän ensimmäisen RSV-kauden alkua. Ensisijainen vastemuuttuja oli lääkärin arvion vaatinut RSV:n aiheuttama alahengitystieinfektio 150 vuorokauden kuluessa valmisteen antamisesta. Toissijainen vastemuuttuja oli sairaalahoitoa vaatinut RSV:n aiheuttama alahengitystieinfektio samana aikana. Ensisijainen vastemuuttuja (lääkärikäynti) todettiin 2,6 %:lla nirsevimabia saaneista ja 9,5 %:lla lumetta saaneista lapsista (suojateho 70,1 % (95 % luottamusväli 52,3–81,2 %, P < 0,001). Toissijainen vastemuuttuja (sairaalahoito) todettiin 0,8 %:lla nirsevimabia saaneista ja 4,1 %:lla lumetta saaneista lapsista (suojateho 78,4 % (95 % luottamusväli 51,9–90,3 %, P < 0,001).
Tutkimukset 2 ja 3
MELODY-tutkimukseen otettiin täysiaikaisena tai lähes täysiaikaisena (vähintään raskausviikolla 35) syntyneitä lapsia useista eri maista, myös Suomesta «Hammitt LL, Dagan R, Yuan Y, ym. Nirsevimab for Pr...»2. Lapset satunnaistetiin suhteessa 2:1 saamaan nirsevimabia tai lumelääkettä ennen ensimmäistä RSV-kauttaan. Vastemuuttujat olivat samat kuin edellä mainitussa tutkimuksessa; ensisijainen vastemuuttuja oli lääkärin arvion vaatinut RSV:n aiheuttama alahengitystieinfektio ja toissijainen vastemuuttuja sairaalahoitoa vaatinut RSV:n aiheuttama alahengitystieinfektio 150 vuorokauden kuluessa valmisteen antamisesta. Tutkimus jätettiin tauolle COVID-19-pandemian vuoksi vuonna 2020; siihen mennessä oli rekrytoitu 1 490 lasta. Ensisijainen vastemuuttuja (lääkärikäynti) todettiin 1,2 %:lla nirsevimabia saaneista ja 5,0 %:lla lumetta saaneista lapsista (suojateho 74,5 % (95 % luottamusväli 49,6–87,1 %, P < 0,001). Toissijainen vastemuuttuja (sairaalahoito) todettiin 0,6 %:lla nirsevimabia saaneista ja 1,6 %:lla lumetta saaneista lapsista (suojateho 62,1 % (95 % luottamusväli -8,6–86,8 %, P = 0,07).
Myöhemmin tutkimusta jatkettiin suunniteltuun noin 3 000 tutkittavan määrään saakka «Muller WJ, Madhi SA, Seoane Nuñez B, ym. Nirsevima...»3. Tällöin suojateho myös sairaalahoitoa vaatinutta RSV-alahengitystieinfektiota vastaan oli tilastollisesti merkitsevä (76,8 %; 95 % luottamusväli 49,4–89,4 %). Tuloksia julkaistiin myös yhdistäen tämän tutkimuksen ja yllä mainitun tutkimuksen aineistoja «Simões EAF, Madhi SA, Muller WJ, ym. Efficacy of n...»4.
Tutkimus 4
Ranskassa, Saksassa ja Britanniassa tehdyssä pragmaattisessa HARMONIE-tutkimuksessa satunnaistettiin 8 058 lasta suhteessa 1:1 saamaan joko yksi annos nirsevimabia tai ei interventiota ennen ensimmäistä RSV-kauttaan «Drysdale SB, Cathie K, Flamein F, ym. Nirsevimab f...»5. Tutkimus toteutettiin käytännön kliinistä toimintaa vastaavassa asetelmassa, ja sen ensisijainen vastemuuttuja oli sairaalahoito RSV-positiivisen alahengitystieinfektion vuoksi. Muita vastemuuttujia olivat vaikea, lisähappihoitoa vaatinut RSV-infektio, maan mukaan jaetut tulokset ja sairaalahoito minkä tahansa alahengitystieinfektion vuoksi. Ensisijainen analyysi oli tapahtumalähtöinen, minkä vuoksi rekrytointi lopetettiin, kun 71 lasta oli otettu sairaalahoitoon RSV-infektion vuoksi. Heistä 11 kuului nirsevimabiryhmään ja 60 standardihoidon ryhmään (suojateho 83,2 %; 95 % luottamusväli 67,8–92,0; P < 0,001). Lisähappea vaatinutta sairaalahoitoista RSV-tautia vastaan teho oli 75,7 % (95 % luottamusväli 32,8–92,9; P = 0,004). Teho oli vastaava eri alaryhmissä ja merkitsevä myös muita vastemuuttujia vastaan.
Tutkimus 5
Espanjan Galiciassa nirsevimabi otettiin rutiinikäyttöön RSV-kaudelle 2023–2024 ja sitä annettiin kauden aikana syntyneille lapsille pian syntymän jälkeen 90 %:n kattavuudella ja kauden alkaessa alle 6 kuukauden ikäisille lapsille 95 %:n kattavuudella «Ares-Gómez S, Mallah N, Santiago-Pérez MI, ym. Eff...»6. Sairaalahoitoa RSV-infektion vuoksi tarvitsi kolmekymmentä 9 408 lapsesta, jotka saivat nirsevimabia, ja kuusitoista 851 lapsesta, jotka eivät sitä saaneet (suojateho 82,0 %; 95 % luottamusväli 65,6–90,2 %). Suojateho vaikeaa, lisähappihoitoa vaatinutta RSV-tautia vastaan oli 86,9 % (95 % luottamusväli 69,1–94,2 %). Verrattuna aiempiin RSV-kausiin sairaalahoidot RSV-alahengitystieinfektion vuoksi vähenivät 89,8 % (kvartaaliväli 87,5–90,3 %). Immunisoimalla 25 lasta (kvartaaliväli 24–32) vältettiin yksi RSV-alahengitystieinfektiosta johtunut sairaalahoito.
Kommentti: Nirsevimabin suojatehosta RSV:n aiheuttamia alahengitystieinfektioita ja niistä johtuvia sairaalahoitoja vastaan on hyvä näyttö kontrolloiduista tutkimuksista sekä ennenaikaisesti että täysiaikaisena syntyneillä lapsilla. Kaudella 2023–2024 nirsevimabi otettiin laajaan käyttöön joissakin maissa, kuten Yhdysvalloissa, Espanjassa ja Luxemburgissa, ja näistä maista raportoitiin havinnoivissa tutkimuksissa aiempia kontrolloituja tutkimuksia vastaava teho «Ares-Gómez S, Mallah N, Santiago-Pérez MI, ym. Eff...»6, «Moline HL, Tannis A, Toepfer AP, ym. Early Estimat...»7, «Ernst C, Bejko D, Gaasch L, ym. Impact of nirsevim...»8. Tutkimuksissa nirsevimabin turvallisuus on ollut hyvä sekä täysiaikaisilla, ennenaikaisilla että perussairauden vuoksi riskiryhmään kuuluvilla lapsilla «Griffin MP, Yuan Y, Takas T, ym. Single-Dose Nirse...»1, «Hammitt LL, Dagan R, Yuan Y, ym. Nirsevimab for Pr...»2, «Domachowske J, Madhi SA, Simões EAF, ym. Safety of...»9. Laajaan rutiinikäyttöön oton jälkeisessä seurannassa ei ole tullut esille turvallisuusriskejä. Yliherkkyysreaktiot ovat olleet harvinaisia. Lääkeainetta vastaan kehittyviä vasta-aineita on havaittu pienellä osalla lapsia, mutta niillä ei ole ollut kliinistä merkitystä.