Dyslipidemiat (veren poikkeavat rasva-arvot) kuntoon potilaan ja lääkärin yhteistyöllä
Käyvän hoidon potilasversiot |  Julkaistu: 2018-05-25   Aihepiiri(t): Endokrinologia, Kardiologia, Ravitsemuslääketiede, Sisätaudit, Työterveyshuolto, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
Kirsi Tarnanen, Timo Strandberg, Mikko Syvänne, Ursula Schwab ja Katriina Kukkonen-Harjula
PDF Tulosta

Dyslipidemiat (veren poikkeavat rasva-arvot) kuntoon potilaan ja lääkärin yhteistyöllä

Käyvän hoidon potilasversiot
25.5.2018
Kirsi Tarnanen, Timo Strandberg, Mikko Syvänne, Ursula Schwab ja Katriina Kukkonen-Harjula

Dyslipidemioiden eli veren poikkeavien rasva-arvojen hoidolla pyritään ehkäisemään valtimotauteja, joita ovat sepelvaltimotauti, aivovaltimotauti, alaraajojen tukkiva valtimotauti (ääreisvaltimotauti) ja aortan valtimokovettumatauti. Hoito perustuu aina elämäntapamuutoksiin: terveellinen ravinto, säännöllinen liikunta, tupakoimattomuus, laihduttaminen ylipainoisilla sekä riittävä lepo ja uni. Jos elämäntapamuutokset eivät riitä, lääkehoitoa tarvitaan rinnalle, tavanomaisimmin statiineja.

Mitä ovat veren poikkeavat rasva-arvot?

Veren poikkeavat rasva-arvot:

  • kokonaiskolesteroli yli 5 mmol/l (mmol/l = millimoolia litrassa)
  • LDL- eli ns. huono kolesteroli yli 3 mmol/l
  • HDL- eli ns. hyvä kolesteroli pieni: miehillä alle 1 ja naisilla alle 1,2 mmol/l
  • triglyseridipitoisuus yli 1,7 mmol/l.

Rasvojen normaaliarvot eivät ole tarkkoja, vaan niiden yläpuolella terveiden ihmisten valtimotautien riski kääntyy erityisen jyrkkään nousuun. HDL-kolesterolin kohdalla vastaavasti normaaliarvojen alapuolelle joutuminen on riski. Normaaliarvot eivät myöskään ole hoitotavoitteita, vaan nämä määräytyvät valtimotautien kokonaisriskin mukaan (ks. jäljempänä).

Tutkimukset

Veren rasva-arvot saadaan selville verikokeella. Paastonäyte on edelleen käytäntö monissa laboratorioissa: ennen verikoetta tulee olla syömättä vähintään 8, mieluiten 12 tuntia. Aamulla saa juoda ainoastaan vettä. Joukkotarkastuksissa, joita esimerkiksi apteekit tai sydänjärjestöt tarjoavat, paastoa ei yleensä tarvita.

Diagnoosin varmistamiseksi verikoe tulee tehdä kahtena eri päivänä lukuun ottamatta äkillisesti valtimotautiin sairastuneita . Lisäksi muut tekijät, jotka saattavat aiheuttaa dyslipidemiaa (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta, raskaus, tietyt maksa- ja munuaissairaudet ja tietyt lääkkeet), tulee selvittää ja hoitaa ensin.

Poikkeavat veren rasva-arvot eivät sellaisenaan ole suoraan lääkehoidon aihe, vaan ne ovat lähtökohta tarkemmalle valtimotautien riskien arvioinnille. Toisaalta normaalit rasva-arvot eivät merkitse, ettei valtimotautien muihin keskeisiin riskitekijöihin tarvitsisi puuttua. Näitä ovat tupakointi, kohonnut verenpaine, vähäinen liikunta, ylipaino, vyötärölihavuus, lievästi kohonnut verensokeri ja tietyt tulehdussairaudet (esimerkiksi nivelreuma).

Ensin arvioidaan kokonaisriski

Hoito perustuu arvioon siitä, kuinka suuri vaara eli riski ihmisellä on sairastua valtimotauteihin.

Riskiarvio tehdään silloin, jos nuoren aikuisen suvussa on ollut valtimotautia jo varhain (esim. sepelvaltimotauti alle 55-vuotiaalla miehellä tai alle 65-vuotiaalla naisella), jos epäillään perinnöllistä dyslipidemiaa tai jos henkilö pyytää sitä itse. Myös perinnöllistä dyslipidemiaa sairastavan lähisukulaiset (vanhemmat, sisarukset, lapset ja lapsenlapset) on tutkittava.

Muussa tapauksessa miesten riski arvioidaan viimeistään 40. ja naisten 50. ikävuoteen tai vaihdevuosi-ikään mennessä.

Riskinarvio on yksinkertainen silloin, kun on jo todettu valtimotauti, diabetes, perinnöllinen dyslipidemia tai munuaisten vajaatoiminta: tällöin valtimotaudin kokonaisriski on jo suurentunut, eikä riskilaskuria tarvitse käyttää.

Riskinarvioon käytetään työkaluja, esimerkiksi FINRISKI-laskuria, joka arvioi terveen henkilön riskin sairastua sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen seuraavien 10 vuoden aikana. FINRISKI-laskuri «http://www.thl.fi/fi/web/kansantaudit/sydan-ja-verisuonitaudit/finriski-laskuri»1 ottaa huomioon iän, sukupuolen, tupakoinnin, verenpaineen, kokonaiskolesterolin, HDL-kolesterolin, diabeteksen ja sukurasituksen (onko jompikumpi vanhemmista sairastanut sydäninfarktin 60 vuoden ikään mennessä).

Arviota voidaan tarkentaa muilla terveystiedoilla. Riskiä suurentavat muun muassa vyötärölihavuus, diabetesta lievemmät sokeriaineenvaihdunnan häiriöt, pitkäaikaiset tulehdussairaudet, unenaikaiset hengityskatkokset (uniapnea), pitkäaikainen stressi ja huono sosiaalinen asema.

Riskiryhmät

Kohderyhmät, joita erityisesti seurataan, ovat erityisen suuren riskin ja suuren riskin potilaat.

Erityisen suuri riski on niillä, joilla on jo sepelvaltimotauti (esimerkiksi sairastettu sydäninfarkti), aivovaltimotauti (esimerkiksi sairastettu aivoinfarkti tai ohimenevä aivoverenkiertohäiriö eli TIA), muu valtimotauti (aortta, ääreisvaltimot), diabetes (tyyppi 1 tai 2) tai vaikea munuaisten vajaatoiminta. Mukaan kuuluvat myös ne terveet ja oireettomat, joiden riski sairastua sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen seuraavan 10 vuoden aikana on FINRISKI-laskurin mukaan vähintään 15 prosenttia. Tässä ryhmässä sekä elämäntapa- että lääkehoito ovat käytännössä aina tarpeen.

Riski on suuri henkilöillä, joilla on keskivaikea munuaisten vajaatoiminta, jotka sairastavat perinnöllistä dyslipidemiaa ja diabeetikoilla, joilla ei ole muita diabetekseen liittyviä kohde-elinvaurioita tai muita riskitekijöitä. Tähän ryhmään kuuluvat myös ne, joiden riski on FINRISKI-laskurin mukaan vähintään 10 prosenttia. Vähintään tehokas elämäntapahoito on tarpeen, usein myös lääkehoito.

Kohtalainen riski on terveillä henkilöillä, joiden vaara sairastua sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen seuraavien 10 vuoden aikana on FINRISKI-laskurin mukaan on 2–10 %.

Pieni valtimotaudin riski on alle 2 %.

Potilas ja lääkäri päättävät hoidosta yhdessä

Kun kokonaisriski on arvioitu, lääkäri kertoo potilaalle, onko syytä huolestua ja jos on, miksi. Hän asiantuntijana kertoo myös sen, miten asiassa tulisi edetä. Tämän jälkeen lääkäri ja potilas keskustelevat asiasta ja päättävät yhdessä, millaisin keinoin tilanteeseen puututaan. Päävastuu hoidon toteutuksesta on potilaalla itsellään, seuranta toteutetaan terveydenhuollossa.

Millaisia arvoja tavoitellaan?

Jos valtimotaudin riski on suuri, LDL-kolesterolin (ns. huono kolesteroli) tavoite on alle 2,5 mmol/l. Jos riski on erityisen suuri, tavoite on sitäkin pienempi eli alle 1,8 mmol/l tai arvon pieneneminen puoleen alkuperäisestä. Kullekin potilaalle sovitaan omat yksilölliset tavoitteet.

Väestötasolla hyvään valtimoterveyteen liittyvät arvot ovat kokonaiskolesteroli alle 5 ja LDL-kolesteroli alle 3 mmol/l, erityisesti kun myös muut riskitekijät (verenpaine, tupakoimattomuus, sokeriarvot, paino) ovat suositusten mukaiset.

Elämäntavat puntariin

Terveellisen ruokavalion perusperiaatteet: kiinnitä huomiota rasvan laatuun (vähän kovaa rasvaa eli voita, maidon ja lihan rasvaa, kohtuudella pehmeää rasvaa – esimerkiksi rypsi- ja oliiviöljy, pehmeää kasvimargariinia, maustamattomia pähkinöitä), syö riittävästi kuituja (kasvikset, marjat, hedelmät, täysjyvätuotteet) ja säännöllisesti kalaa 2–3 kertaa viikossa (josta rasvaista kalaa 1–2 kertaa viikossa). Myös sokerin, sokeroitujen tuotteiden ja suolan käyttöön tulee kiinnittää huomiota.

Esimerkiksi elintarvikkeista ja ravintoloista löytyvä Sydänmerkki «https://www.sydanmerkki.fi/»2 auttaa tekemään terveyden kannalta parempia valintoja ruokakaupassa ja monissa lounasravintoloissa. Lisäksi voidaan käyttää elintarvikkeita, jotka sisältävät kasvistanoleita tai -steroleita (levitteet, juomat, tabletit). Myös beetaglukaanin säännöllisellä käytöllä on todettu olevan hyviä vaikutuksia. Beetaglukaani on kauran ja ohran sisältämää liukoista kuitua, ja sitä myydään sekä jauheena että ns. muroina.

Ruoan energiamäärän tulisi olla suhteutettu energiankulutukseen. Ylipainoisella laihduttaminen – jo 5–10 prosenttia alkupainosta – ja reippaan kävelyn lisääminen (1/2–1 tunti päivässä) voivat suurentaa HDL- eli hyvää kolesterolia. Tupakoinnin lopettaminen ja alkoholin käytön kohtuullistaminen vähentävät myös valtimotautien vaaraa. Myös kohonnut verenpaine tulee hoitaa. Sen elämäntapahoito on pääosin samanlainen kuin veren rasva-ainehäiriöissä. Riittävää unen ja levon määrää ei tule unohtaa.

Kaikki edellä luetellut toimet yhdessä auttavat – ja pienen tai kohtalaisen riskin potilaalle ne ovatkin usein riittävä veren rasva-ainehäiriöiden hoito.

Ravintolisiä ei ilman erityisperusteita tarvita lukuun ottamatta yleisten ravitsemussuositusten mukaista D-vitamiinia: 18–74-vuotiaille päivittäinen D-vitamiinilisä 10 µg loka–maaliskuussa, jos käytössä ei ole vitaminoituja maitovalmisteita, leipärasvoja ja/tai kalaa ja 75 vuotta täyttäneille 10–20 µg ympäri vuoden riippuen ruokavalion D-vitamiinipitoisuudesta.

Lääkehoito rinnalle, jos terveelliset elämäntavat eivät riitä

Lääkehoitoa käytetään, kun kokonaisriski on suuri, eikä elämäntapamuutoksilla ole saavutettu toivottua tulosta 3–6 kuukauden aikana. Terveellisillä elämäntavoilla ja lääkehoidolla on toisiaan täydentävä vaikutus.

Yleisimmin käytetty lääkeryhmä on statiinit (atorvastatiini, fluvastatiini, lovastatiini, pravastatiini, simvastatiini, rosuvastatiini), mutta myös muita lääkkeitä (etsetimibi, fibraatit, resiinit, erityistapauksissa PCSK9:n estäjät) tai lääkeyhdistelmiä voidaan käyttää.

Jos potilas sairastaa perinnöllistä dyslipidemiaa, vähintään statiinilääkitys on useimmiten välttämätön. Tällaisia perinnöllisiä sairauksia ovat familiaalinen hyperkolesterolemia (FH), familiaalinen kombinoitunut hyperlipidemia (FKH) ja harvinainen tyypin III hyperlipidemia.

Punariisi, jota myydään muun muassa luontaistuotekaupoissa, sisältää myös kolesterolia alentavaa statiinia. Koska kyseessä on ravintolisä eikä sen tuotantoa valvota samalla tavalla kuin lääkkeiden valmistusta, valmisteen sisältämä statiinimäärä saattaa vaihdella. Ei ole myöskään tietoa siitä, mitä muita yhdisteitä punariisi saattaa sisältää. Näistä syistä johtuen punariisin käyttöä ei suositella.

Naisilla estrogeenihormonikorvaushoitoa ei suositella käytettäväksi valtimotautien ehkäisyyn tai hoitoon.

Mahdolliset statiinihoidon haittavaikutukset

Statiinit ovat olleet käytössä jo vuodesta 1987 lähtien, ja niiden hyödyt ja haittavaikutuksen tunnetaan hyvin. Statiinihoito on yleensä turvallista.

Statiinihoitoon liittyviä lihasoireita (kipu, heikkous, kouristus tai suonenveto) raportoi noin 7–29 % potilaista. Lihaskivut ovat lääkkeitä käyttämättömilläkin tavallisia, joten kaikki vaivat eivät statiinia käytettäessä aina johdu lääkityksestä. Perimmäinen lihaskipujen syy tulee siis selvittää.

Statiinien muita haittavaikutuksia voivat olla maksa-arvojen suureneminen tai verensokerin lievä nousu siten, että tyypin 2 diabetes ilmenee aikaisemmin kuin muuten olisi tapahtunut. Statiinihoito ei lisää syöpiä, itsemurhia, tapaturmia eikä haimatulehduksia.

Jos haittavaikutuksia tulee, lääkehoito voidaan keskeyttää, lääkeannosta pienentää tai lääke voidaan vaihtaa toiseen. Jos haittavaikutukset jatkuvat, lääkitys luonnollisesti lopetetaan. Ravintolisien, kuten ubikinonin, ei ole todettu vähentävän lääkkeiden haittavaikutuksia.

Statiineilla – samoin kuin kaikilla lääkkeillä – voi olla yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Tästä syystä lääkärin tulee olla tietoinen kaikista käytössä olevista lääkkeistä. Statiinihoito on otettava huomioon valittaessa esimerkiksi antibioottia, sienilääkettä ja eräitä sydänlääkkeitä.

Statiineja ei tule käyttää raskauden aikana, joten raskauden ehkäisystä on statiinien käytön aikana huolehdittava.

Joskus lääkehoito on tarpeen kolesteroliarvosta riippumatta

Silloin, kun henkilö on jo saanut valtimotautikohtauksen, on syytä aloittaa suuriannoksinen statiinihoito välittömästi siitä huolimatta, millaiset veren rasva-arvot potilaalla on.

Lapset, nuoret ja vanhukset

Lasten ja nuorten rasva-aineenvaihduntahäiriöiden hoito perustuu ruokavalio- ja muuhun elämäntapahoitoon. Jos lapsella on perinnöllinen rasva-aineenvaihdunnan häiriö, hänelle on tehty sydänsiirto tai hänellä on tyypin 1 diabetes, johon liittyy suurentunut LDL-kolesteroli (ns. huono kolesteroli yli 4 mmol/l), hoitoon perehtynyt lastenlääkäri voi aloittaa hänelle statiinilääkityksen. Statiinilääkitystä harkitaan tällöin 6–10 vuoden iästä alkaen.

Ikääntyneillä ikä ei sellaisenaan ole syy jättää statiinihoitoa aloittamatta, mutta tilannetta pitää tarkastella kokonaisuutena. Ruokavalio-ohjeiden periaatteet ovat samat kuin nuoremmilla ikäryhmillä. Jos potilaalla on ollut valtimotautikohtaus, elämäntapa- ja statiinihoito aloitetaan jo sairaalassa. Lääkitysten osalta tulee muistaa, että iäkkäät ovat erityisryhmä sekä lääkkeiden haittavaikutusten (vanheneminen muuttaa kehon rakenteita ja toimintoja) että yhteisvaikutusten vuoksi (iäkkäillä on monesti käytössään useita lääkkeitä).

Seuranta

Hoidon aloituksen jälkeen niin veren rasva-arvoja kuin mahdollisia haittavaikutuksiakin tulee seurata säännöllisesti. Ensimmäisen kerran tilanne tulee tarkistaa 1–3 kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta. Myöhemmin riittää suuren riskin potilaille seuranta yleensä 12 kuukauden ja pienen riskin potilaille (ilman lääkkeitä) 5 vuoden välein.

Dyslipidemiat lukujen valossa

FINRISKI 2012 -tutkimuksen «http://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/vaestotutkimukset/finriski-tutkimus»3 mukaan keskimääräinen kokonaiskolesterolin pitoisuus oli sekä miehillä että naisilla 5,3 mmol/l. Kokonaiskolesteroli oli vähintään 5 mmol/l noin 60 prosentilla miehistä ja naisista. Vuodesta 2007 vuoteen 2012 kolesterolipitoisuus oli suurentunut 25–64-vuotiailla miehillä keskimäärin 0,09 mmol/l ja naisilla 0,16 mmol/l. Saman tutkimuksen mukaan myös tyydyttyneen rasvan käyttö on lisääntynyt vuodesta 2007.

Suositusten mukaan kovan rasvan (sekä tyydyttyneet rasvat että transrasvat) osuus tulisi olla alle 10 prosenttia kokonaisenergian saannista, mutta tällä hetkellä osuus on 14 prosenttia (lähde: FINRAVINTO 2012 -tutkimus «https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110839/THL_RAP2013_016_%26sliitteet.pdf»4).

Lasten kohdalla kokonaiskolesteroli ja tyydyttyneen rasvan saanti on ylipäänsä vähentynyt, mutta se ylittää edelleen suosituksen, joka on alle 10 % kokonaisenergiasta.

Tekijät

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen.

Tekstin ovat tarkistaneet suosituksen laatineen työryhmän puheenjohtaja, professori, sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri Timo Strandberg, Helsingin yliopiston sisätaudeista ja kuntoutuksesta sekä HYKS:n ja Oulun yliopistosta, dosentti, sisätautien ja yleislääketieteen erikoislääkäri Mikko Syvänne, ravitsemusterapian professori Ursula Schwab, Lääketieteen laitokselta, Itä-Suomen yliopistosta ja KYS:stä ja Käypä hoito -toimittaja, dosentti, liikuntalääketieteen erikoislääkäri, ylilääkäri Katriina Kukkonen-Harjula Eksoten kuntoutuksen yksiköstä.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
POTILAALLE
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko