KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Hampaassa reikä – eikä! (Karieksen hallinta)
Käyvän hoidon potilasversiot |  Julkaistu: 2014-10-21   Aihepiiri(t): Hammaslääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
Kirsi Tarnanen, Hannu Hausen ja Marja Pöllänen
PDF Tulosta

Hampaassa reikä – eikä! (Karieksen hallinta)

Käyvän hoidon potilasversiot
21.10.2014
Kirsi Tarnanen, Hannu Hausen ja Marja Pöllänen

Hampaiden reikiintyminen (karies) on infektiosairaus. Se saadaan kuriin hyvällä omahoidolla ja terveellisillä elintavoilla: harjaa hampaasi hyvin fluorihammastahnalla kaksi kertaa päivässä – aamuin ja illoin, juo janoosi vettä, vältä napostelua ja käytä ksylitolituotteita. Jos alkavia kariesvaurioita on kuitenkin jo päässyt syntymään, niiden eteneminen täytyy pysäyttää. Yhteistyössä suunterveyden ammattilaisen kanssa suunnitellulla varhaishoidolla voidaan parhaimmillaan välttyä useiden hampaiden paikkaukselta.

Karies on infektiosairaus

Karies aiheuttaa vaurioita hampaan kovakudokseen. Vaurioiden kehittyminen riippuu useista eri tekijöistä: suun mikrobiston eli bakteerikasvuston koostumuksesta, ravinnosta, hampaiden vastustuskyvystä, syljen määrästä sekä ajasta, jonka hampaan pinta on plakin eli hampaan pinnalle muodostuvan bakteeripeitteen peitossa. Hampaaseen saattaa tulla reikä, jos sen pinnalle kertyvää plakkikerrosta ei poisteta riittävän usein.

Miksi hampaat reikiintyvät?

Hampaiden reikiintymisen aiheuttavat hampaiden pinnoille kiinnittyneen plakin bakteerit yhdessä sokerin (tavallinen sokeri eli sakkaroosi, hedelmäsokeri eli fruktoosi ja tärkkelyssiirappi) kanssa. Bakteerit tuottavat sokereista happoja, jotka liuottavat hampaan pinnalta mineraaleja. Tällöin hampaan pinta pehmenee (demineralisaatio), ja siihen alkaa kehittyä reikä. Reikiintymisen alkuvaiheessa hampaan pinta voi kovettua uudestaan ja reikiintyminen pysähtyä, jos tätä kehitystä pystytään hillitsemään.

Pikkulapsilla hampaiden reikiintyminen pääsee alkuun, kun mutans-streptokokit ovat kolonisoituneet hampaiden pinnoille (kiinnittyneet hampaiden pinnoille ja ruvenneet lisääntymään niillä). Lapsella ei ole mutans-streptokokkeja syntyessään, vaan lapsi saa tartunnan yleensä vanhemmiltaan. Bakteeri tarttuu syljen välityksellä esimerkiksi silloin, jos ruokaa maistetaan samalla lusikalla. Varhainen (alle 2-vuotiaana tapahtuva) mutans-streptokokkitartunta lisää reikiintymistä lapsilla.

Hampaiden reikiintyminen voi lisääntyä myös tietyissä elämänvaiheissa, kuten murrosiässä, muutettaessa pois kotoa, varusmiespalveluksen aikana, raskaana ollessa tai raskauden jälkeen ja tupakoinnin lopettamisen vuoksi. Myös tietyt sairaudet, kuten diabetes ja Sjögrenin syndrooma tai lääkitykset tai hoidot, kuten leukojen alueen sädehoito, voivat altistaa hampaiden reikiintymiselle vähentämällä syljeneritystä.

Epätarkka ja epäsäännöllinen hampaiden pesu, napostelu aterioiden välillä ja runsas tiheään toistuva sokeria sisältävien tuotteiden käyttö altistavat hampaat reikiintymiselle. On hyvä huomata, että kaikenlainen napostelu on haitallista hampaille, sillä kun syöt tai juot, hampaasi altistuvat happohyökkäykselle lähes aina.

Tutkiminen

Pitkälle edenneen hampaan reikiintymisen voi usein havaita ihan suuhun katsomalla. Hammaslääkärin vastaanotolla hampaiden reikiintymistä voidaan tutkia myös kuituvalolla, röntgenkuvauksella tai laserfluoresenssilla.

Kariesvaurio syntyy yleensä hampaan vaikeasti puhdistettaviin kohtiin: hampaan purupinnan uurteisiin, hampaiden väleihin, ienrajaan, hampaiden paljastuneisiin juuripintoihin ja oikomiskojeiden tai irtoproteesien viereisiin alueisiin.

Miten ehkäisen hampaideni reikiintymistä?

Pese hampaasi huolellisesti fluorihammastahnalla kaksi kertaa päivässä. Sillä ei ole kovinkaan suurta merkitystä, pesetkö hampaasi aamuisin ennen vai jälkeen aamupalan, mutta illalla hampaat kannattaa pestä viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa. Parhaan tuloksen saat sähköhammasharjalla. Suuta ei kannata huuhdella harjauksen jälkeen voimakkaasti, jotta sylkeen jäisi fluoria.

Puhdista myös hammasvälit. Jos hammaslangan käyttö tuntuu hankalalta, on olemassa myös erilaisia hammaslankaimia tai hammasväliharjoja.

Jos henkilö ei syystä tai toisesta pysty huolehtimaan omasta suuhygieniastaan (esimerkiksi laitos-tai kotihoidossa olevat), läheisten tai hoitajien tulee huolehtia hänen päivittäisestä suun puhdistuksestaan.

Hyödyllistä lisätietoa ja opastusta löytyy netistä esimerkiksi sivustolta Puhtaat hampaat «http://www.helsinki.fi/hammas/puhtaathampaat/etusivu.html»1.

Juo janoosi vettä, noudata säännöllisiä ruokailuaikoja ja syö monipuolisesti. Ks. myös suomalaiset ravitsemussuositukset Juomilla on väliä — harkitse, mitä juot «http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/attachments/vrn/vrn-es_a4_290909_net.pdf»2 ja Terveyttä ruoasta! «http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/files/images/vrn/2014/ravitsemussuositukset_2014_fi_web.pdf»3.

Käytä ksylitolituotteita aterioiden ja välipalojen jälkeen vähintään 5 g päivässä, sillä lähes aina kun syöt tai juot, hampaasi altistuvat happohyökkäykselle. Ksylitoli katkaisee happohyökkäyksen.

Hoidata hampaasi säännöllisesti. Sinulle voidaan tehdä yhdessä hammaslääkärin kanssa yksilöllinen karieksen hallintaohjelma ja omahoito-ohjelma.

Mitä muuta voin tehdä, jos hampaissa on jo reikiä?

Jos hampaissasi on jo reikiä, olet muita alttiimpi saamaan uusia reikiä. Mutta onneksi reikiintymistä voidaan ehkäistä sekä omahoidolla että hammaslääkärin tai suuhygienistin tekemillä toimenpiteillä:

  • Selvitä yhdessä suunterveyden ammattilaisen kanssa, miksi hampaasi reikiintyvät. Syyhyn kohdistuva hoito on kaikkein tehokkainta. Tärkeää on selvittää, miten voit parantaa omahoitoasi tai elintapojasi.
  • Vastaanotolla voidaan tehdä paikallisia fluorikäsittelyjä (fluorilakka, -geeli tai -liuos).
  • Mikäli hammaslääkäri katsoo tarpeelliseksi, kouluikäiset ja sitä vanhemmat voivat käyttää omahoidossa myös muita fluorivalmisteita (fluori-imeskelytabletit, huuhtelut, fluorigeeli) fluorihammastahnan lisäksi. Klooriheksidiinivalmisteita ei suositella karieksen hoitoon.
  • Jos reikiintymistä ei saada pysäytettyä, hammas paikataan.

Lasten ja nuorten hampaiden hoito

Maitohampaiden puhkeamisvaiheessa (lapsen ollessa puolen – 2,5 vuoden ikäinen) on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota mutans-sterptokokkitartunnan ehkäisemiseen. Jos siinä onnistutaan, voidaan paremmin säästyä hampaiden reikiintymiseltä myöhemmin. Pikkulasten huoltajien tulee huolehtia siitä, ettei heillä ole omassa hampaistossaan reikiä. Säännöllinen ksylitolin käyttö aterioiden jälkeen vähentää mutans-streptokokkien määrää ja ehkäisee bakteerin tarttumista.

Hampaiden omahoidon ja terveellisten elintapojen perusasiat tulee opettaa kotona jo varhain, jolloin niistä tulee tapa. Hampaiden harjaus ja hammastahnan käyttö aloitetaan heti, kun lapsen ensimmäiset hampaat puhkeavat. Kaikille suositellaan harjausta kahdesti päivässä. Alle kouluikäiset tarvitsevat vanhempien apua hampaiden harjauksessa. Alle 3-vuotialla hammastahnaa käytetään vain toisella päivän harjauskerroista ja 3 ikävuodesta alkaen kahdesti päivässä. Suosituksen yhteydestä löytyy hyödyllistä lisätietoa fluorihammastahnan käytöstä «http://www.terveysportti.fi/xmedia/hoi/hoi50078a.pdf»4. Hyvien tapojen opettamista voidaan jatkaa myös päivähoidossa (lisätietoa löytyy artikkelista Hampaiden ohjattu harjaus päivähoidossa «Hampaiden ohjattu harjaus päivähoidossa»1).

Maitohampaiden puhkeamisvaiheen lisäksi ensimmäisten pysyvien poskihampaiden puhkeamisvaihe 5–7-vuotiaana ja hampaiston toinen vaihduntavaihe 10–13 vuoden iässä ovat tärkeitä huomioida reikiintymisen ehkäisyssä. Puhkeamassa oleva tai vasta suuhun puhjennut hammas on herkkä reikiintymään ja on tärkeää, että harjaus ulottuu uusiin puhkeaviin hampaisiin asti. Puhkeavien tai vastapuhjenneiden poskihampaiden purupinnat tulee puhdistaa erityisen huolellisesti (ks. kuva Puhkeavan hampaan purupinnan puhdistaminen «Puhkeavan hampaan purupinnan puhdistaminen»1

).

Vanhempien tulee valvoa lastensa hampaiden hoitoa aina yläkouluikään asti.

Jos poskihampaissa on jo alkavia kariesvaurioita, niiden eteneminen voidaan estää pinnoitteilla. Pinnoite laitetaan ohuena kerroksena purupinnan uurteisiin. Toimenpide on helppo ja nopea.

Hampaiden reikiintyminen on Suomessa yleinen ongelma

Lasten hampaiden reikiintyminen on Suomessa yleinen ongelma: vuonna 2000 lähes 40 prosentilla 5-vuotiaista, yli 50 prosentilla 12-vuotiaista ja 75 prosentilla 15-vuotiaista oli karieksen vaurioittamia hampaita.

Terveys 2011 -tutkimuksessa «http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90832/Rap068_2012_netti.pdf?sequence=1»5 todettiin, että joka viidennellä yli 30-vuotiaalla suomalaisella on ainakin yksi karieksen vuoksi hoitoa tarvitseva hammas. Varusmiestutkimuksessa 2011 todettiin lähes puolella varusmiehistä (45 %) ainakin yksi korjausta vaativa kariesvaurio.

Suomalaisten hampaiden puhdistustavat ovat kansainvälisessä vertailussa osoittautuneet melko huonoiksi: vain 43–49 prosenttia suomalaisista 11–15-vuotiaista pojista ja 61–70 prosenttia samanikäisistä tytöistä harjaa hampaansa kahdesti vuorokaudessa (WHO:n koululaistutkimus 2009/2010 «http://users.jyu.fi/~jtynjala/press/HBSC_Social-determinants-of-health-and-well-being-among-young-people.pdf»6). Naisista 81 prosenttia ja miehistä 53 prosenttia harjaa hampaansa vähintään kahdesti päivässä, mutta hampaiden harjaaminen on tehotonta, sillä yli puolella heistä oli hampaissaan silmin nähtävä mikrobi- eli plakkikerros.

Potilasversion tekstin ovat Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittäneet potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen, työryhmän puheenjohtaja, professori emeritus Hannu Hausen Suomen Hammaslääkäriliitosta ja Käypä hoito -toimittaja Marja Pöllänen.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko