Olkapään jännevaivat yleistyvät iän myötä
Käyvän hoidon potilasversiot |  Julkaistu: 2016-04-25   Aihepiiri(t): Fysiatria, Kuntoutus, Ortopedia ja traumatologia, Työterveyshuolto, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
Kirsi Tarnanen, Vesa Lepola, Juha Paloneva ja Ville Mattila
PDF Tulosta

Olkapään jännevaivat yleistyvät iän myötä

Käyvän hoidon potilasversiot
25.4.2016
Kirsi Tarnanen, Vesa Lepola, Juha Paloneva ja Ville Mattila

Olkapään kipu voi johtua monista eri syistä (vammat, nivelrikko). Tavallisimmin olkapään kivun taustalla on kuitenkin jokin jänteen ongelma. Yleisin olkapään jännevaiva on kiertäjäkalvosimen jänteen rappeumaperäinen tauti. Jännevaiva voi oireilla ilman suurempia rakenteellisia muutoksia (tendinopatia) tai jänteeseen voi syntyä repeämä äkillisen tapaturman tai rappeuman myötä. Myös ikääntymisellä on merkitystä: läpäiseviä repeämiä (termit selitetty erillisessä sanastossa potilasversion lopussa) on todettu noin joka neljännellä 60-vuotiaista ja puolella 80-vuotiaista. Repeämä voi olla myös oireeton.

Olkapään kiertäjäkalvosin (rotator cuff) on neljän lapaluun lihaksen jänteiden muodostama kokonaisuus; ks. kuva «Olkapään kiertäjäkalvosimen rakenteet takaa»1

Sen tehtävä on tukevoittaa olkaniveltä ja osallistua nivelen hallintaan ja liikkeisiin nosto- ja kiertoliikkeissä.

Olkapään jänne voi oireilla, vaikka se olisi rakenteellisesti ehjä; tällöin siinä löytyy vain jänteen sisäisiä muutoksia tai pinnallista ”rispaantumaa”. Tätä nimitetään jänteen tendinopatiaksi. Jänteen vieressä oleva limapussi voi myös tulehtua aiheuttaen joskus akuutimpaa eli äkillistä kipua. Osaan olkapään jännevaivoista liittyy jännekalkkia, jolla tarkoitetaan röntgenkuvassa erottuvan kalkin kertymistä jänteeseen tai sen ympärille. Olkapään jännekalkkiin voi joskus liittyä äkillinen, erittäin kova tulehduksenomainen kipu, joka yleensä helpottuu noin viikon kuluessa. Jännekalkki voi liittyä olkapään kipuun, mutta se voi olla myös täysin oireeton.

Kiertäjäkalvosimen jänteeseen voi syntyä repeämä, jonka syynä voi olla rappeuma, tapaturma tai molemmat. Jos jänne on terve, se vaurioituu yleensä vain suuren kuormituksen (esimerkiksi kaatuminen tai olkanivelen sijoiltaanmeno) vuoksi, mutta jänne voi vaurioitua pienemmästäkin, jos jänteen kestävyys ja paranemistaipumus ovat jo heikentyneet. Rappeumasta aiheutuva repeämä syntyy yleensä ilman erityistä syytä, pienen rasituksen, vamman tai jopa käden äkillisen liikkeen yhteydessä. Tapaturmassa aiemmin hyväkuntoinen jänne saattaa revetä tai se voi aiheuttaa aiemmin rappeutuneeseen jänteeseen repeämän taikka jo aiemman repeämän äkillisen suurenemisen.

Tyypillisenä oireena kipu etenkin käden ollessa kohotettuna

Kiertäjäkalvosimen jännevaivan tyypillisin oire on kipu, joka tuntuu levossa, rasituksessa tai molemmissa. Yösärky on varsin tyypillistä. Rasituksessa kipua tuntuu etenkin silloin, kun kättä nostetaan vaakatason yläpuolelle. Kipuun voi liittyä myös lyhytaikainen tulehdus, inflammaatio (tendiniitti). Jos kyseessä on koko jänteen läpäisevä repeämä, käden liike saattaa olla rajoittunut ja käden voima alentunut.

Riskitekijät

Jännevaivojen riskiä suurentavat olkapäätä kuormittavat suuret voimat, toistoliikkeet ja olkavarren pitkään jatkuvat kohoasennot työssä tai harrastuksissa. Yksilöllisistä vaaratekijöistä riskiä suurentavat ikääntyminen, naissukupuoli, diabetes ja metabolinen oireyhtymä. Tupakointi heikentänee kiertäjäkalvosinta, ja diabetes ja kilpirauhasen sairaudet näyttävät altistavan jänteiden kalkkikertymille.

Diagnoosi

Olkapään vaivojen tunnistaminen perustuu esitietoihin ja lääkärin tutkimukseen, jossa pyritään selvittämään potilaan oireet aktiivisten ja passiivisten liikkeiden aikana. Joskus apua voi olla myös puudutteen kanssa tehdystä tutkimuksesta.

Lisäksi tutkimuksia täydennetään kuvantamisilla ja tarvittaessa neurofysiologisilla tutkimuksilla (ENMG). Ensisijainen kuvantamistutkimus on olkapään natiiviröntgenkuva, joka tarvitaan aina merkittävän tapaturman jälkeen ja pitkittyneissä kiputiloissa. Tarvittaessa voidaan käyttää myös muita kuvausmenetelmiä: kaikukuvaus eli ultraäänitutkimus tai magneettikuvaus (mieluiten varjoainetehosteisena).

Omahoito

Olkapääkivun hoito on alkuvaiheessa pääasiassa omahoitoa. Kuvantamistutkimuksia ei lyhytkestoisissa ongelmissa välttämättä tarvita ennen hoidon aloittamista, ellei kivun alkamiseen liity merkittävää tapaturmaa.

Omahoidon ohjauksen antaa lääkäri, fysioterapeutti tai muu terveydenhuollon ammattilainen. Ohjauksen tarkoituksena on kertoa potilaalle, mistä olkavaivassa on kyse. Samalla annetaan käytännön keinoja vaivan lievittämiseksi: kuormituksen säätely, liikehoidot, työasennon ja ryhdin korjaus, kylmä- ja lämpöhoidot sekä ohjeet kipulääkityksen käyttöön. Oireilevaa raajaa rohkaistaan käyttämään kivun sallimissa rajoissa.

Kylmä lievittää kipua ja vähentää turvotusta. Kylmähoito (esimerkiksi jäämurskepakkaus pyyhkeessä) 10 minuuttia kerrallaan useita kertoja päivässä on tehokas keino äkillisen eli akuutin kivun hoidossa. Vaikka lämpöhoidosta ei ole tutkimusnäyttöä, siitä voi olla apua pitkäaikaisessa eli kroonisessa kivussa esimerkiksi lihaskireyttä lievittävän vaikutuksensa ansiosta.

Kipulääkkeen valinnassa tulee ottaa huomioon ruoansulatuskanavaan kohdistuvat haittavaikutukset sekä sydän- ja verisuonitapahtumien vaara. Parasetamoli on ensisijainen kipulääke, jos potilaan kipu ei ole voimakas. Sitä tulee käyttää riittävän suurina annoksina (annosteluohjeiden mukaan). Paikalliset kipuvoiteet lievittävät kipua sekä lyhyt- että pitkäaikaisissa kipuoireissa.

Hoito

Hoidon tavoitteena on lievittää olkapään kipua ja palauttaa tai ylläpitää toiminta- ja työkyky. Noin puolet uusista olkakivuista paranee 2–3 kuukauden aikana ilman erityisiä hoitoja. Mikäli jänteessä on repeämä, hoidon kannalta on tärkeää erottaa, onko sen taustalla merkittävä tapaturma vai ei.

Rappeumaperäiset jännevaivat hoidetaan ensisijaisesti perusterveydenhuollossa tai työterveyshuollossa.

Tärkein hoito on fysioterapeutin ohjaama terapeuttinen harjoittelu, ellei alkuvaiheen omahoito lievitä oireita. Fysioterapialähetettä tulee harkita pitkittyneissä kiputiloissa (viimeistään oireiden kestettyä 4–6 viikkoa), mutta terapeuttisen harjoittelun pitää olla säännöllistä ja riittävän pitkäkestoista (yli 3 kuukautta), ennen kuin sen tuloksellisuutta voidaan arvioida.

Myös kinesioteipillä ja akupunktuurilla saattaa olla lyhytaikaista vaikutusta olkanivelen toimintaan ja kipuun. Kuntoutushoidon tukena voidaan käyttää myös olkapäähän annettua kortisonipistosta.

Kirurgiaa eli leikkaushoitoa harkitaan, jos asianmukainen konservatiivinen hoito (omahoito ja fysioterapia) ei tuota tulosta.

Leikkaushoito

Jos fyysisesti aktiivisen potilaan tapaturmasta johtuvaan kiertäjäkalvosinrepeämään liittyy merkittävä käden voiman heikkeneminen tai aktiivisten liikkeiden rajoittuminen, harkitaan leikkausta. Leikkausta voidaan harkita rappeumaperäisessäkin tilanteessa, jos kyse on vaikeasta kivusta tai toiminnallisesta vaivasta eikä konservatiivinen hoito (omahoito ja fysioterapia) riittävästi helpota oireita kohtuullisessa ajassa (noin 3 kuukaudessa).

Jänteen uudelleenrepeämät leikkauksen jälkeen – vuosien kuluessa – ovat yleisiä, mutta uusiutunut repeämä ei välttämättä aiheuta oireita tai kivun ja toimintakyvyn muutosta.

Leikkaushoidosta ei yleensä ole hyötyä jännevaivoissa, joihin ei liity läpäisevää repeämää tai kalkkia.

Ehkäisy

Monipuolinen liikunta jo lapsena ja kasvuiässä luo hyvän perustan: liikunta lisää kudosten kestävyyttä ja hidastaa iän myötä tapahtuvaa heikentymistä.

Olkapään jännevaivoja ehkäisevän liikunnan tulee sisältää sellaisia harjoituksia, jotka parantavat hartian alueen liikkuvuutta sekä kiertäjäkalvosimen ja lapaluun lihashallintaa. Hyvän lihasvoiman ja koordinaation ylläpito taas ehkäisee haitallista kuormitusta ja toisaalta vahvistaa rakenteita.

Diabetes ja lihavuus suurentavat jännevaivojen riskiä. Tupakoinnin välttäminen vähentänee myös olkapään jännevaivoja.

Psyykkinen stressi pahentaa ja pitkittää kiputiloja. Varhain aloitettu riittävä kivun hoito ehkäisee kiputilan kroonistumista. Potilaan tulisi jatkaa normaaleja päivittäisiä toimiaan kivun sallimissa rajoissa.

Monia työssä ja vapaa-aikana tarvittavia tehtäviä voidaan opetella tekemään siten, että kivulias liike vältetään. Työ voidaan räätälöidä siten, että haitallinen kuormitus vähenee tai parhaassa tapauksessa poistuu kokonaan. Tässä voidaan käyttää apuna työfysioterapeuttia tai toimintaterapeuttia.

Joihinkin urheilulajeihin liittyy suuria olkapäähän kohdistuvia voimia. Liikuntaan liittyviä vammautumisia voidaan ehkäistä huomioimalla niiden riski jo etukäteen sekä valmennuksessa että liikunnan ohjauksessa.

Kuntoutus

Terapeuttisessa harjoittelussa käytetään fysioterapeutin ohjaamia aktiivisia ja toiminnallisia menetelmiä. Terapeuttinen harjoittelu edesauttaa pehmytkudosten paranemista, lievittää mahdollista tulehdusta ja kipua, parantaa olkapään, lavan ja keskivartalon lihasvoimien asentoa ja hallintaa sekä palauttaa olkanivelen normaalin liikkuvuuden.

Hoitojakson tulee olla riittävän pitkä ja harjoitteiden yksilöllisiä. Harjoittelu voidaan toteuttaa yksilöllisesti tai pienryhmissä joko fysioterapeutin vastaanotolla, harjoitussalilla tai potilaan lähiympäristössä. Potilaan tulee harjoitella säännöllisesti itsenäisesti annettujen ohjeiden mukaan myös terapiajakson aikana ja sen jälkeen.

Kuntoutus leikkauksen jälkeen

Leikkauksen jälkeisen kuntoutuksen tavoitteena on palauttaa olkapään toimintakyky, liikelaajuus ja lihasvoima vaarantamatta korjatun jänteen paranemista.

Olkapään kiertäjäkalvosimen korjausleikkauksen jälkeen raaja tuetaan kantositeeseen 3–4 viikoksi. Ensimmäisen 6 viikon aikana tehdään vain kevyitä heiluriliikkeitä ala-asennossa ja avustettuja nostoliikkeitä vaakatasoon saakka. Aktiiviset nostoliikkeet aloitetaan yleensä 6 viikon kohdalla. Liikelaajuusharjoitteet ovat tuolloin ensisijaisia, ja kuormitusta lisätään asteittain.

Lääkinnällinen kuntoutus

Lääkinnällisen kuntoutuksen toimenpiteinä tulevat kyseeseen avokuntoutus (terapia) kunnallisen järjestelmän kautta tai vakuutusyhtiön maksusitoumuksella, avo- tai laitosmuotoinen kuntoutuskurssi tai yksilöllinen kuntoutusjakso Kelan järjestämänä.

Ammatillinen kuntoutus

Ammatillista kuntoutusta tarvitaan, elleivät hoito ja lääkinnällinen kuntoutus palauta työkykyä omaan työhön.

Ammatillista kuntoutusta voidaan myöntää, jos asianmukaisesti todettu sairaus on aiheuttanut tai sen arvioidaan aiheuttavan lähivuosina työ- tai opiskelukyvyn olennaisen heikentymisen. Ammatillisena kuntoutuksena voi tulla kyseeseen esimerkiksi kuntoutustutkimus, työkokeilu tai uudelleen koulutus.

Ammatillista kuntoutusta järjestävät työeläkelaitokset, vakuutusyhtiöt, Kela, työhallinto ja opetustoimi.

Sairausloman tarve

Olkapään jännevaiva ei välttämättä ole sairausloman aihe. Sairauslomaa tulee akuutin tendinopatiakivun vuoksi kirjoittaa korkeintaan 1–2 viikoksi, jonka jälkeen tilanne arvioidaan tarvittaessa uudelleen. Työkyky arvioidaan jokaisella vastaanottokäynnillä. Jos vaivan arvioidaan kestävän useita viikkoja, työkyky tulisi arvioida työterveyshuollon ja hoitavan lääkärin (jos hoitava lääkäri on muu kuin työterveyslääkäri) yhteistyönä. Pitkittyvissä tapauksissa tehdään kuntoutussuunnitelma.

Leikkauksen jälkeen leikannut kirurgi määrittää sairausloman tarpeen tapauskohtaisesti lääketieteellisin perustein. Työterveyslääkäri tai muu lääkäri, joka tuntee paremmin potilaan työnkuvan, voi tarkentaa sairausloma-aikoja yhteistyössä leikanneen kirurgin kanssa.

Kiertäjäkalvosinjänteen repeämän korjausleikkauksen jälkeen, mikäli työ sisältää raajan nostoliikkeitä, sairausloma-aika on lähtökohtaisesti noin 3 kuukautta.

Olkapäävaivojen yleisyys

Terveys 2000 -tutkimuksessa «http://www.terveys2000.fi/»1 edellisen kuukauden aikana olkapään vaivoja oli potenut kuudesosa miehistä ja lähes neljäsosa naisista. Jännevaivoja oli noin 2 %:lla työikäisestä väestöstä.

Väestötutkimusten perusteella jännevaivojen määrä kasvaa iän myötä siten, että esiintyvyys alkaa selvästi lisääntyä 40 ikävuoden jälkeen. Jännevaivoja esiintyy naisilla hieman yleisemmin kuin miehillä, ja niitä on enemmän oikealla kuin vasemmalla.

Olkapään jännekalkkien esiintyvyys on suurimmillaan 30–60 vuoden iässä. Olkakipuisista potilaista niitä on todettu vajaalla 10 prosentilla.

Repeämien esiintyvyys lisääntyy iän myötä. Läpäiseviä repeämiä on todettu noin neljänneksellä 60-vuotiaista ja puolella 80-vuotiaista.

Sanastoa

Taulukko 1. Olkapäävaivoihin liittyvää sanastoa
Akuutti äkillinen, lyhytaikainen
Bursiitti limapussin tulehdus
Krooninen pitkäaikainen
Läpäisevä repeämä koko kiertäjäkalvosimen jänteen paksuuden käsittävä repeämä
Osittainen repeämä repeämä, joka ei ulotu koko kiertäjäkalvosimen jänteen paksuuden läpi
Rotator cuff olkapään kiertäjäkalvosin
Tendiniitti kiertäjäkalvosimen jänteen tulehdus
Tendinoosi kiertäjäkalvosimen jänteen rappeumamuutos
Tendinopatia kiertäjäkalvosimen jänteen oireinen sairaus
Tenosynoviitti jännetupen tulehdus
Totaali repeämä kiertäjäkalvosimen jänteen koko kiinnitysalueen käsittävä repeämä

Kirjoittajat

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta kirjoittanut potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen. Sen tekstin ovat tarkistaneet työryhmän puheenjohtaja, ortopedian ja traumatologian sekä liikuntalääketieteen erikoislääkäri Vesa Lepola TAYS:sta, työryhmän kokoava kirjoittaja, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri Juha Paloneva Keski-Suomen keskussairaalasta ja Käypä hoito -toimittaja, vs. ortopedian ja traumatologian professori, ylilääkäri Ville Mattila TAYS:sta.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko