Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkiminen

Käypä hoito
22.5.2013
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä

Koosteet

Keskeinen sanoma

  • Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön somaattinen tutkiminen, lapsen oikeuspsykologinen haastattelu ja johtopäätösten vetäminen vaativat erityisosaamista, joten se pyritään keskittämään erikoissairaanhoitoon.
  • Poliisin virka-apupyynnön jälkeen lasta haastatellaan lasten hyväksikäytön epäilyn tutkimiseen erikoistuneissa lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisissa yksiköissä.
  • Lapsen kertomukset, jotka viittaavat seksuaaliseen hyväksikäyttöön, ovat vahva viite siitä, ja ne on aina otettava vakavasti.
  • Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö omien biologisten vanhempien taholta on tutkimusten perusteella harvinaista.
  • Seksuaalinen hyväksikäyttö voi aiheuttaa monenlaista oireilua. Mikään yksittäinen oire tai käyttäytymisen muoto tai niiden yhdistelmä ei kuitenkaan ole vahva viite hyväksikäytöstä.
  • Hyväksikäyttöepäilyn selvittely on pidettävä erillään hoidosta.
  • Alle 15-vuotiaan lapsen oikeuspsykologinen haastattelu saattaa korvata lapsen kuulemisen oikeudessa, jos haastattelu on taltioitu videotallenteeseen tai siihen rinnastettavaan muuhun kuva- ja äänitallenteeseen ja epäillyllä on ollut mahdollisuus esittää lapselle vastakysymyksiä.

Tavoitteet

  • Suosituksen tavoitteena on edistää ja kehittää hyvää käytäntöä lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn kohtaamiseen terveydenhuollossa.
  • Tässä suosituksessa lapsella tarkoitetaan alle 16-vuotiasta, koska lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa suojaikäraja on 16 vuotta. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa toinen osapuoli on auktoriteettiasemassa oleva aikuinen tai lapselta tai nuorelta ostetaan seksuaalipalveluja. Tällöin ikäraja on 18 vuotta (ks. kappale Juridiset seikat «»1).

Kohderyhmät

  • Suositus on ensisijaisesti tarkoitettu toimintaohjeeksi niille terveydenhuollon palveluksessa oleville, jotka työssään kohtaavat lasten seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn, ja tiedoksi lastensuojeluviranomaisille, poliisille ja oikeusviranomaisille.
  • Suositusta voivat hyödyntää myös sosiaali-, opetus- ja nuorisotoimen työntekijät.
    • Vuoden 2012 alusta lähtien muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen ja nuorisotoimen palveluksessa olevilla ja kaikilla terveydenhuollon ammattihenkilöillä on velvollisuus salassapitovelvollisuuden estämättä tehdä ilmoitus poliisille aina, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä alle 18-vuotiaaseen kohdistunutta seksuaalirikosta.
    • Poliisille tehtävän ilmoituksen lisäksi heillä on velvollisuus tehdä myös lastensuojeluilmoitus salassapitosäädösten estämättä.

Määritelmät

  • Ks. myös kappale Juridiset seikat «»1.
  • Rikoslain «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001»1, «Rikoslaki. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 . Siteerattu 11.5.2012»1 20 luvun 6 ja 7 §:ien mukaan lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyy se, joka
    • koskettamalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon.
  • Teko katsotaan lain mukaan törkeäksi, jos kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa, rikos tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
    • Sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan lapsen kanssa katsotaan lähtökohtaisesti törkeäksi hyväksikäytöksi.
  • Suojaikäraja on 18 vuotta seuraavissa tilanteissa:
    • Tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden tai asuu lapsen kanssa samassa taloudessa.
    • Lapsi on koulussa tai muussa laitoksessa tekijän määräysvallan tai valvonnan alainen tai muussa niihin rinnastettavassa alisteisessa suhteessa tähän.
    • Lapsen kyky päättää itsenäisesti omasta seksuaalisesta käyttäytymisestään on hänen kypsymättömyytensä ja osapuolten ikäeron vuoksi olennaisesti heikompi kuin tekijän ja tekijä käyttää hyväkseen tätä kypsymättömyyttä.
  • Lapsen hyväksikäyttäjä voi olla aikuinen tai toinen alaikäinen.
    • Suomessa rikosoikeudellinen vastuuikäraja on 15 vuotta. Sitä nuorempaan rikoksen tekijään voidaan kohdistaa lastensuojelutoimia. Alle 15-vuotias voi myös joutua maksamaan vahingot, jotka hän on aiheuttanut rikoksella eli rangaistavaksi määrätyllä teolla.
  • Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön määritelmä kuitenkin sulkee pois tapaukset, joissa osapuolten iässä tai henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa: "Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, joka ei loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa." «Rikoslaki. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 . Siteerattu 11.5.2012»1
    • Arviot mahdollisista kypsyyseroista tehdään tapauksittain, eikä niihin ole tarkkaa lakiin perustuvaa määritelmää tai ikärajaa. Voidaan kuitenkin todeta, että jos kyseessä on kahden melko samanikäisen nuoren seurustelusuhde ja molemmat osapuolet ovat vapaaehtoisesti osallistuneet toimintaan, ei tavallisesti ole epäiltävä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.
  • Seksuaalipalvelujen ostaminen alle 18-vuotiaalta nuorelta on kriminalisoitu.
  • Vuonna 2011 kriminalisoitiin niin ikään alle 18-vuotiaan houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin (ns. grooming) ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan alle 18-vuotiasta koskevan esityksen seuraaminen.
  • Ulkomailla tapahtunut suomalaisen lapsen hyväksikäyttö on Suomen lain mukaan rangaistava teko.
  • Kaikki lapsiin kohdistuneet seksuaalirikosepäilyt ovat virallisen syytteen alaisia, eli poliisi voi tutkia niitä ja syyttäjä voi syyttää niistä, vaikkei asianomistaja vaatisi niistä rangaistusta.
  • Seksuaalisen hyväksikäytön määrittely riippuu kulttuurista, ja se on muuttunut ajan saatossa «Mannon K, Leitschuh G. Child sexual abuse: A review of definitions, instrumentation, and symptomology. North American Journal of Psychology 2002;4:149-160»2.

Esiintyvyys ja riskitekijät

Epäily

Epäily lapsen puheiden ja käyttäytymisen perusteella

Epäily somaattisten oireiden ja löydösten perusteella

  • Seksuaalista hyväksikäyttöä ei voida todeta minkään tietyn fyysisen oireen perusteella, vaan samanlaiset oireet ja löydökset voivat liittyä muihinkin sairauksiin, tapaturmiin tai kaltoinkohteluun «Berkoff MC, Zolotor AJ, Makoroff KL ym. Has this prepubertal girl been sexually abused? JAMA 2008;300:2779-92 »33.
  • Alle 16-vuotiaalla todetun raskauden tai sukupuolitaudin yhteydessä tulee arvioida seksuaalisen hyväksikäytön mahdollisuus.
  • Muiden mahdollisten oireita tai löydöksiä aiheuttavien syiden sulkeminen pois on erittäin tärkeää, ja niitä tulee arvioida myös lääkärinlausuntoa laatiessa.

Toimenpiteet terveydenhuollossa

Miten toimia epäilyn herätessä?

Miten toimia lapsen, nuoren tai muun henkilön kertoessa seksuaaliseen hyväksikäyttöön viittaavista asioista tai tapahtumista?

  • Ole rauhallinen ja kuuntele. Älä tuo esille omia mielipiteitäsi vaan pysy neutraalina. Katso lisätietoja sähköisestä tausta-aineistosta «Vaihtoehtoisia hypoteeseja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyä tutkittaessa»1.
  • Älä haastattele lasta kyselemällä häneltä aktiivisesti asiasta. Sen sijaan, jos lapsi spontaanisti kertoo asiasta, voit rohkaista häntä jatkamaan kertomustaan toistamalla hänen kertomansa asiat tai esimerkiksi ilmauksilla "Kerro siitä lisää" ja "Mitä sitten tapahtui?". Älä tuo keskusteluun asioita, joita lapsi ei itse ole maininnut.
  • Vältä painostamasta lasta tai nuorta kertomaan asiasta ja tyydy tilanteeseen, jos hän ei spontaanisti halua puhua asiasta.
  • Kerro lapsen iän ja kehitystason mukaisesti hänelle, mitä seuraavaksi tapahtuu, kuten että velvollisuutesi on ilmoittaa asiasta eteenpäin.
  • Kun kuuntelet lapsen tai nuoren kertomusta epäilystä, pyri käyttämään apuvälineenä keskustelun tallentamista, koska siten sinun on helppo keskittyä kuunteluun ja tarkistaa ja kirjata jälkikäteen, mitä oikeasti sanottiin ja mitä kysymyksiä lapselle tai nuorelle esitettiin.
    • Perustele lapselle tai nuorelle, miksi keskustelu tallennetaan.
    • Tallenne liitetään tarvittaessa esitutkintamateriaaliin.
  • Keskustele ja arvioi lapsen tai nuoren kanssa hänen tuen tarvettaan.
  • Jos vanhempi kertoo asiasta niin, ettei lapsi ole paikalla, tee tarkentavia kysymyksiä. Jos taas lapsi kertoo asiasta itse tai on paikalla, älä tee tarkentavia kysymyksiä.
  • Älä altista lasta kuulemaan aikuisten selvittelyjä tai haastatteluja asiasta. Vältä keskustelemasta epäilystä ja siihen liittyvistä asioista vanhempien tai muiden kanssa lapsen kuullen.
  • Neuvo myös vanhempia kirjaamaan ylös lapsen spontaanisti heille kertomat asiat ja toisaalta välttämään kysymästä asiasta lapselta «Bruck M, Ceci SJ, Francoeur E. The accuracy of mothers' memories of conversations with their preschool children. Journal of Experimental Psychology: Applied 1999;5:89-106»36.

Mitä kirjataan epäilyn herätessä?

  • Kirjaa tarkka tapahtumakuvaus siitä, kuka asiasta kertoi, mitä hän kertoi, kenelle hän kertoi, miten hän kertoi, missä hän kertoi ja milloin epäily on syntynyt.
    • Kirjaa mahdollisimman tarkat kuvaukset siitä, ketkä ovat kysyneet lapselta tai nuorelta asiasta, kuinka monta kertaa häneltä on kysytty asiasta, mitä häneltä on kysytty asiasta ja mitä hän on vastannut ja kertonut.
  • Käytä kertojan omia ilmaisuja. Älä tulkitse.
  • Kirjaa, mitkä eri tekijät ovat vaikuttaneet epäilyn syntyyn ja puheeksi ottoon, mitä konkreettisia havaintoja epäilyn syntyyn liittyy ja tuleeko ilmi muita mahdollisia selittäviä tekijöitä, jotka voivat olla syynä epäilyn syntyyn ja puheeksi ottoon.

Asiantuntijatutkimukset

Lapsen hyväksikäyttöepäilyn selvittäminen lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisissa yksiköissä

  • Hyväksikäyttöepäilyn selvittelyjä tehdään lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisissa yksiköissä pelkästään poliisin, syyttäjän tai tuomioistuimen virka-apupyynnön perusteella.
    • Virka-apupyynnössä voidaan pyytää epäilyn selvittämistä, jo tehdyn haastattelun arviointia, muuta kannanottoa epäilystä (esim. sitä, onko lapsen käyttäytymisen perusteella aiheellista epäillä hyväksikäyttöä tai voidaanko lasta haastatella luotettavalla tavalla) tai haittavaikutusarviota.

Epäillyn hyväksikäytön selvittelyn periaatteita

Vaihtoehtoisten hypoteesien laatiminen

Lapsen oikeuspsykologinen haastattelu

Haastattelun apuvälineet

Lapsen kertomuksen luotettavuuden arviointi

Vanhempien ja mahdollisten muiden asianosaisten haastattelut

  • Lapsen vanhempien ja mahdollisten muiden asianosaisten haastattelut tehdään hyväksikäyttöepäilyn taustan selvittämiseksi.
  • Akuuteissa tapauksissa saattaa olla tarpeen kuulla lasta mahdollisimman nopeasti, jolloin muita asianosaisia ei välttämättä kuulla ennen lapsen haastattelua.

Periaatteita haastateltaessa vanhempia tai muita asianosaisia

  • Haastateltavista ja haastattelun ajoituksesta sovitaan yhdessä poliisin kanssa.
  • Haastattelu on osa poliisin esitutkintaa.
    • Haastateltaville selvitetään, että heillä on halutessaan oikeus kieltäytyä vastaamasta ja että kerätty tieto on osa esitutkintamateriaalia. Haastattelussa kerätään hyväksikäyttöepäilyn selvittämisen kannalta oleellista tietoa.
  • Haastattelun keskeisenä tarkoituksena on selvittää epäilyn syntyhistoriaa.
    • On selvitettävä, kenelle, miten, milloin ja mistä epäily on herännyt.
    • Erityisesti tulee selvittää, mitä lapsi on puhunut asiasta, mitä kysymyksiä hänelle on esitetty ja kuinka paljon asiasta on keskusteltu hänen kanssaan tai hänen kuultensa.
    • Vanhempia haastateltaessa selvitetään lisäksi tarpeellisilta osin lapsen psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kehitys. Myös lapsen kielellinen kehitys ja ilmaisukyky (sanavarasto, lauseiden käyttö, puheen selkeys ym.) on hyvä selvittää ennen lapsen haastattelua. Lapsen perhetilannetta voidaan selvittää tarkemmin, jos se epäilyn synnyn kannalta katsotaan tarpeelliseksi.
  • Vanhempia haastatellaan yleensä erikseen.
  • Työryhmä suosittelee, että haastatteluista tehdään tallenne (vähintään äänitallenne).
  • Lähtökohta on, että vanhempia ja muita mahdollisia asianosaisia haastatellaan ennen lasta.
    • Epäilyn herättäjää on useimmissa tapauksissa hyvä kuulla ennen lapsen haastattelua, jotta vaihtoehtoisia hypoteeseja voidaan muodostaa epäilystä.
    • Epäillyn tekijän mahdollisesti esittämät vaihtoehtoiset hypoteesit huomioidaan.
  • Haastattelijan tulee olla neutraali ja välttää johdattelua.

Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisen tutkimusyksikön lausunto

Somaattinen tutkimus

Somaattisen tutkimuksen tarkoitus

Somaattisen tutkimuksen edellytykset sekä lapsen ja saattajan kohtaaminen

Lääketieteellinen haastattelu somaattisen tutkimuksen yhteydessä

  • Alle murrosikäisillä lapsilla somaattisen tutkimuksen aikana epäiltyyn tekoon liittyviä tietoja kysytään vain sen verran, mitä tutkimuksen oikea suuntaaminen vaatii.
  • Murrosikäisiltä voi kysyä myös tapahtumaan liittyvistä asioista tarkasti toisin kuin pieniltä lapsilta. Nuorilta tiedusteltavia asioita ovat tapahtuma-ajankohta, -paikka, teko, tekijä, kondomin käyttö, henkisen tai fyysisen väkivallan käyttö, päihteiden käyttö ja mahdolliset aiemmat vapaaehtoiset yhdynnät tai aikaisempi seksuaalinen väkivalta. Internetissä olevassa RAP-kansiossa on hyvät lomakkeet esitietojen kysymistä varten «http://www.tukinainen.fi/»6, «http://www.vaestoliitto.fi/»7.
  • Oireiden ja löydösten vaihtoehtoisia syitä selvitetään riittävän laajalla lääketieteellisellä haastattelulla «Finkel MA, Alexander RA. Conducting the medical history. J Child Sex Abus 2011;20:486-504 »86.
  • Lapsi ja saattaja(t) haastatellaan erikseen siten, ettei epäiltyyn rikoksen liittyviä asioita oteta esille lapsen läsnä ollessa, paitsi jos lapsi itse ottaa asian esille spontaanisti. Tällä pyritään vähentämään lapseen kohdistuvaa vaikuttamista.
  • Lapsen spontaani kertomus kirjataan sanatarkasti, eikä sitä muuteta yleiskielelle. Lääketieteellisen haastattelun äänittämistä suositellaan. Ks. lisätietoja sähköisestä tausta-aineistosta «Somaattisen tutkimuksen dokumentointi lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyä tutkittaessa»5.
    • Lapselle esitettävät kysymykset laaditaan mahdollisimman avoimiksi. Myös esitetyt kysymykset kirjataan.
  • Nuorilta tytöiltä kysytään gynekologiset esitiedot.

Somaattisen tutkimuksen kiireellisyys

Somaattisen tutkimuksen toteuttaminen

Somaattisten löydösten tulkinta ja arviointi lääkärinlausunnossa

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutukset

Juridiset seikat

  • YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 34. artiklan mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat suojelemaan lasta kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta «YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (1989) »95.
  • Kansalliset oikeusperiaatteet sisältyvät etupäässä rikoslain 20. lukuun «Rikoslaki. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 . Siteerattu 11.5.2012»1 mutta välillisesti myös lapsenhuoltolakiin «Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, 1983 »96 ja lastensuojelulakiin «Lastensuojelulaki 13.4.2007/417, 5 luku, 25 pykälä. www.finlex.fi »34.
  • Rikosoikeudellisesti lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä säädetään ennen kaikkea rikoslain 20 luvun 6 ja 7 §:issä siten, että jälkimmäiseen on sisällytetty lapsen törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat rangaistussäännökset.
  • Rikoslaissa ei käytetä käsitteitä "seksuaalinen riisto" ja "insesti" vaan "lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö" ja "lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö", ks. lisätietoa sähköisestä tausta-aineistosta «Laki rikoslain muuttamisesta (N:o 563/1998)»11.
  • Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
    • Seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan rikoslaissa seksuaalista tekoa, jonka joku koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle ja joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon. Teko voi olla esimerkiksi sukupuoliyhteys, koskettelua tai hyväilyä. Teon ei välttämättä tarvitse merkitä puuttumista nimenomaan ruumiilliseen koskemattomuuteen, vaan muukin loukkaavuudeltaan vastaava tapa voi tulla kysymykseen. (Rikoslain 6 §:n 1 momentti.)
    • Teko katsotaan lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi myös silloin, jos joku on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa mutta rikos ei ole 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kokonaisuutena törkeä. (Rikoslain 6 §:n 2 momentti.)
    • Lisäksi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan, jos lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen oleva ja lapsen kanssa samassa taloudessa asuva menettelee edellä tarkoitetuilla tavoilla 16 muttei 18 vuotta täyttäneen lapsen kanssa. (Rikoslain 6 §:n 2 momentti.)
  • Lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö
    • Törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kysymys, jos
      • tekijä on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa 16 muttei 18 vuotta täyttäneen lapsen kanssa
      • lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä (A) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa, (B) rikos tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai (C) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi
      • rikos on myös kokonaisuutena arvioituna törkeä.
  • Säännökset on siis porrastettu teon vahingollisuuden tai tekotavan perusteella.

Suojaikärajat

  • Lain mukaan lapsen seksuaalinen suojaikäraja on 16 vuotta «Lastensuojelulaki 13.4.2007/417, 5 luku, 25 pykälä. www.finlex.fi »34. Perhepiirissä tapahtuvassa lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä suojaikäraja on 18 vuotta.
    • Jos seksuaalinen hyväksikäyttö kohdistuu alle 16-vuotiaaseen tai perheessä alle 18-vuotiaaseen lapseen, kysymyksessä on rikos.
  • Jos hyväksikäyttäjä on koulussa tai muussa laitoksessa määräävässä asemassa alle 18-vuotiaaseen, kyseessä on rikos.
  • Sama koskee 16–18-vuotiasta, jos hänen kykynsä päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään on oleellisesti heikentynyt ja tekijä käyttää tätä kypsymättömyyttä törkeästi väärin.
  • Seksin osto alle 18-vuotiaalta on rikos.

Ilmoitusvelvollisuus

Esitutkinta, syyteharkinta ja oikeudenkäynti

Asianosaisjulkisuus

  • Lapseen kohdistuneen rikoksen selvittäminen on esitutkintaa, josta vastaa poliisi.
  • Asian selvittämiseksi poliisi voi pyytää virka-apua muilta viranomaisilta. Ks. lisätietoja sähköisestä tausta-aineistosta «Lapsiin kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittämisen järjestäminen»14.
    • Lapseen kohdistuneen rikoksen selvittämisessä poliisi pyytää useimmiten virka-apua lapsen kuulemiseksi, jolloin lapsen haastattelun tai lapsen kertomuksen luotettavuuden arvioinnin tekee tehtävään erityisen koulutuksen saanut terveydenhuollon ammattihenkilö.
  • Asiakirjat, jotka poliisin lähettämän virka-apupyynnön johdosta kertyvät terveydenhuollon viranomaiselle, ovat esitutkintamateriaalia.
    • Lain viranomaisten toiminnan julkisuudesta «Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621 . Siteerattu 11.5.2012»97 24 §:n 3 kohdan mukaan poliisin esitutkinta-asiakirjat ovat salassa pidettäviä asiakirjoja, ellei ole ilmeistä, ettei tiedon antaminen niistä vaaranna rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista tai ilman painavaa syytä aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä. Päätöksen esitutkintamateriaaliin kuuluvien tietojen luovuttamisesta tekee poliisi.
    • Asiakirjoja tai tietoja asiakirjoista ei siten voida luovuttaa huoltajille tai muulle lapsen lailliselle edustajalle ilman, että tietojen luovuttamisesta neuvotellaan poliisin kanssa.
  • Lisätietoa tietojen luovuttamisesta lapsen huoltajille on suosituksen sähköisessä tausta-aineistossa «Tietojen antaminen huoltajille lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyä tutkittaessa»15.

Todistaminen oikeudessa

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkiminen -suosituksen historiatiedot «Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkiminen, Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»16.

Puheenjohtaja:

Jorma Piha, professori, ylilääkäri; Turun yliopisto ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri

Jäsenet:

Eeva Aronen, professori (m.a.), ylilääkäri; Helsingin yliopisto ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrinen osaamiskeskus

Minna Joki-Erkkilä, LL, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri; Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, Lasten oikeuspsykiatrian työryhmä

Jorma Komulainen, LT, dosentti, lastentautien ja lastenendokrinologian erikoislääkäri, Käypä hoito -päätoimittaja; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Julia Korkman, PsT, psykologi; Åbo Akademi ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrinen osaamiskeskus

Jouni Raipela, psykoterapeutti, sairaanhoitaja, erikoistutkija; Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikkö

Mia Tuominen, rikoskomisario; Itä-Uudenmaan poliisilaitos

Asiantuntijat

Pirjo Anttila

Tiina Civil

Anna-Siina Kotiranta-Ainamo

Jukka Mäkelä

Tarja Pajunen

Kirsi Peltonen

Leena Salovartio

Pekka Santtila

Sidonnaisuudet

Eeva Aronen: Ei sidonnaisuuksia.

Minna Joki-Erkkilä: Ei sidonnaisuuksia.

Jorma Komulainen: Asiantuntijapalkkioita (EKSSHP, PKSHP, THL, Tuota-tutkimushanke), työsuhde (Duodecim), luentopalkkio (Lääkäriliitto)

Julia Korkman: Ei sidonnaisuuksia.

Jorma Piha: Ei sidonnaisuuksia.

Jouni Raipela: Ei sidonnaisuuksia.

Mia Tuominen: Ei sidonnaisuuksia.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Tiedonhakukäytäntö

Käypä hoito -suositukset tehdään näyttöön perustuvan lääketieteen (EBM) periaatteilla. Lue lisää artikkelista nix01853

Kirjallisuutta

  1. Rikoslaki. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001»1. Siteerattu 11.5.2012
  2. Mannon K, Leitschuh G. Child sexual abuse: A review of definitions, instrumentation, and symptomology. North American Journal of Psychology 2002;4:149-160
  3. Tromovitch P, Rind, B. Child sexual abuse definitions, meta-analytic findings, and a response to the methodological concerns raised by Hyde (2003). International journal of sexual health 2007;19:1-13
  4. Stephen Robertson. "Age of Consent Laws," in Children and Youth in History, Item #230, http://chnm.gmu.edu/cyh/teaching-modules/230 «http://chnm.gmu.edu/cyh/teaching-modules/230»12. Siteerattu 11.5.2012
  5. Stoltenborgh M, van Ijzendoorn MH, Euser EM ym. A global perspective on child sexual abuse: meta-analysis of prevalence around the world. Child Maltreat 2011;16:79-101 «PMID: 21511741»PubMed
  6. Pereda N, Guilera G, Forns M ym. The international epidemiology of child sexual abuse: a continuation of Finkelhor (1994). Child Abuse Negl 2009;33:331-42 «PMID: 19477003»PubMed
  7. Ellonen N, Kääriäinen J, Salmi V, Sariola H. Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset. Poliisiammattikorkeakoulu 2008
  8. Sariola H. Lasten väkivalta- ja seksuaalikokemukset. Helsinki: Lastensuojelun Keskusliiton julkaisu 85, 1990
  9. Priebe G, Svedin CG. Prevalence, characteristics, and associations of sexual abuse with sociodemographics and consensual sex in a population-based sample of Swedish adolescents. J Child Sex Abus 2009;18:19-39 «PMID: 19197613»PubMed
  10. Helweg-Larsen K, Bøving Larsen H. The prevalence of unwanted and unlawful sexual experiences reported by Danish adolescents: results from a national youth survey in 2002. Acta Paediatr 2006;95:1270-6 «PMID: 16982501»PubMed
  11. Walker JL, Carey PD, Mohr N ym. Gender differences in the prevalence of childhood sexual abuse and in the development of pediatric PTSD. Arch Womens Ment Health 2004;7:111-21 «PMID: 15083346»PubMed
  12. Seto MC. Pedophilia and Sexual Offending Against Children. Theory, Assessment, and Intervention. American Psychological Association, Washington DC: Priebe and Svedin, 2009
  13. Laaksonen T, Sariola H, Johansson A ym. Changes in the prevalence of child sexual abuse, its risk factors, and their associations as a function of age cohort in a Finnish population sample. Child Abuse Negl 2011;35:480-90 «PMID: 21824655»PubMed
  14. Nelson EC, Heath AC, Madden PA ym. Association between self-reported childhood sexual abuse and adverse psychosocial outcomes: results from a twin study. Arch Gen Psychiatry 2002;59:139-45 «PMID: 11825135»PubMed
  15. Grayston A, DeLuca K. Female perpetrators of child sexual abuse: A review of the clinical and empirical literature. Aggression and Violent Behavior 1999;4:93-106
  16. Deering D, Mellor D. What is the prevalence of female-perpetrated child sexual abuse? A review of the literature. American Journal of Forensic Psychology 2010;28:25-53
  17. Helsingin virtuaalinen lähipoliisiryhmä ja Pelastakaa lapset. Lasten kokema seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö internetissä «http://www.poliisi.fi/poliisi/helsinki/home.nsf/files/B6C0D26308BCB9CFC225790A003125CA/$file/Seksuaalinenh%C3%A4irint%C3%A4web2011_closed!.pdf»13 2011. Siteerattu 22.11.2012
  18. Gurley J, Kuehnle K, Kirkpatrick HD. The continuum of children’s sexual behaviour: discriminative categories and the need for public policy change. Kirjassa: Kuehnle K, Connell M. (toim). The evaluation of child sexual abuse allegations. A comprehensive guide to assessment and testimony. New Jersey: John Wiley and Sons, 2009
  19. Poole DA, Wolfe MA. Child development. Normative sexual and nonsexual behaviors that may be confused with symptoms of sexual abuse. Kirjassa: Kuehnle K, Connell M. (toim). The evaluation of child sexual abuse allegations. A comprehensive guide to assessment and testimony. New Jersey: John Wiley and Sons, 2009
  20. Hershkowitz I. A case study of child sexual false allegation. Child Abuse Negl 2001;25:1397-411 «PMID: 11720387»PubMed
  21. Brilleslijper-Kater SN, Friedrich WN, Corwin DL. Sexual knowledge and emotional reaction as indicators of sexual abuse in young children: theory and research challenges. Child Abuse Negl 2004;28:1007-17 «PMID: 15519432»PubMed
  22. Sørensen AD, Knudsen SV. Nuoret, sukupuoli ja pornografia Pohjolassa. ANP 2007: 712. Pohjoismaiden miniesterineuvosto, Kööpenhamina. Saatavissa osoitteesta: http://www.norden.org/en/publications/publikationer/2007-712/at_download/publicationfile «http://www.norden.org/en/publications/publikationer/2007-712/at_download/publicationfile»14
  23. Livingstone S, Haddon L, Görzig A, Ólafsson K, with members of the EU Kids Online Network. EU kids online. September 2011. http://www2.lse.ac.uk/media@lse/research/EUKidsOnline/EU%20Kids%20Online%20reports.aspx «http://www2.lse.ac.uk/media@lse/research/EUKidsOnline/EU%20Kids%20Online%20reports.aspx»15Siteerattu: 5.9.2012
  24. Friedrich WN, Trane ST. Sexual behavior in children across multiple settings. Child Abuse Negl 2002;26:243-5 «PMID: 12013056»PubMed
  25. Larsson I, Svedin CG. Teachers' and parents' reports on 3- to 6-year-old children's sexual behavior--a comparison. Child Abuse Negl 2002;26:247-66 «PMID: 12013057»PubMed
  26. Sandnabba NK, Santtila P, Wannäs M ym. Age and gender specific sexual behaviors in children. Child Abuse Negl 2003;27:579-605 «PMID: 12818609»PubMed
  27. Lamb S, Coakley M. "Normal" childhood sexual play and games: differentiating play from abuse. Child Abuse Negl 1993;17:515-26 «PMID: 8402254»PubMed
  28. Lipian MS, Mills MJ, Brantman A. Assessing the verity of children's allegations of abuse: a psychiatric overview. Int J Law Psychiatry 2004;27:249-63 «PMID: 15177993»PubMed
  29. Merrick MT, Litrownik AJ, Everson MD ym. Beyond sexual abuse: the impact of other maltreatment experiences on sexualized behaviors. Child Maltreat 2008;13:122-32 «PMID: 18408209»PubMed
  30. Kendall-Tackett KA, Williams LM, Finkelhor. Sexual victimization and sexual behaviour in children: A review of recent literature. Child Abuse and Neglect 1993:17:59-66
  31. Bottoms BL, Golding JM, Stevenson MC, Wiley TRA, Yozwiak JA. A review of factors affecting jurors’ decisions in child sexual abuse cases. Toglia MP, Read JD, Ross DF, Lindsay RCL (toim.) Handbook of eyewitness psychology: Volume 1: Memory for Events. Mahwah NJ: Lawrence Erlbaum, 2007
  32. Sayfan L, Mitchell EB, Goodman GS ym. Children's expressed emotions when disclosing maltreatment. Child Abuse Negl 2008;32:1026-36 «PMID: 19090025»PubMed
  33. Berkoff MC, Zolotor AJ, Makoroff KL ym. Has this prepubertal girl been sexually abused? JAMA 2008;300:2779-92 «PMID: 19088355»PubMed
  34. Lastensuojelulaki 13.4.2007/417, 5 luku, 25 pykälä. www.finlex.fi «http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2007/20070417#Pid1886270»16
  35. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen. Työryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:30
  36. Bruck M, Ceci SJ, Francoeur E. The accuracy of mothers' memories of conversations with their preschool children. Journal of Experimental Psychology: Applied 1999;5:89-106
  37. Laki lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen järjestämisestä 19.12.2008/1009,4 §. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20081009#a22.12.2009-1570 «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2008/20081009#a22.12.2009-1570»17. Siteerattu 11.6.2012
  38. Finnilä-Tuohimaa K. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen. Kirjassa: Santtila P, Weizmann-Henelius G (toim.). Oikeuspsykologia, Helsinki: Edita, Persona Grata, 2008
  39. Herman S. Improving decision making in forensic child sexual abuse evaluations. Law Hum Behav 2005;29:87-120 «PMID: 15865333»PubMed
  40. Lamb ME, Hershkowitz I, Orbach Y, Esplin, P. Tell me what happened: Structured investigative interviews of child victims and witnesses. New Jersey: Wiley series in psychology of crime, policing and law, 2007
  41. Hirvelä P. Rikosprosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, Helsinki 2006
  42. Herman S. Forensic child sexual abuse evaluations. Accuracy, ethics, and admissibility. Kirjassa: Kuehnle K, Connell M, (toim.) The evaluation of child sexual abuse allegations. A comprehensive guide to assessment and testimony. New Jersey: John Wiley & Sons, 2009
  43. Taskinen S (toim.). Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittäminen. Asiantuntijaryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. Helsinki: Stakes, Oppaita 55, 2003
  44. Finnilä-Tuohimaa K. Expertise and decision making among clinicians in investigations of alleged child sexual abuse. Väitöskirja. Turun Yliopisto, Turku 2009
  45. Poole DA, Lamb ME. Investigative Interviews of Children. Washington DC: American Psychological Association, 1998
  46. Korkman J. Lasten haastatteleminen hyväksikäyttötapauksissa. Kirjassa: Santtila P, Weizmann-Henelius G (toim.). Oikeuspsykologia, Helsinki: Edita, Persona Grata, 2008
  47. Santtila P, Korkman J, Sandnabba NK. Effects of interviewer phase, repeated interviewing, presence of a support person, and anatomically detailed dolls on child sexual abuse interviews. Psychology, Crime and Law 2004;10:21-35
  48. Hirvelä P. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen. WSOY Pro, 2007
  49. Pipe M-E, Salmon K. Dolls, drawing, body diagrams, and other props. Role of props in investigative interviews. Kirjassa: Kuehnle K, Connell M. (toim.) The evaluation of child sexual abuse allegations. A comprehensive guide to assessment and testimony. New Jersey: John Wiley & Sons. 2009
  50. Brown D, Pipe M-E, Lewis C, Lamb ME, Orbach Y. How do body diagrams affect the accuracy and consistency of children's reports of bodily touch across repeated interviews? Applied Cognitive Psychology 2012;26:174–181
  51. Lahtinen, H. Todistajapsykologia – lapsitodistajat. Kirjassa: Santtila P, Weizmann-Henelius G (toim.). Oikeuspsykologia, Helsinki: Edita, Persona Grata, 2008
  52. Vrij A. Detecting lies and deceit: Pitfalls and opportunities. Second edition. Chichester, England: John Wiley and Sons, 2008
  53. Bond CF Jr, DePaulo BM. Accuracy of deception judgments. Pers Soc Psychol Rev 2006;10:214-34 «PMID: 16859438»PubMed
  54. Steller M, Köhnken G. Criteria-Based Content Analysis. Kirjassa: Raskin DC (toim.), Psychological methods in criminal investigation and evidence. New York: Springer-Verlag, 1989
  55. Vrij A. Criteria-Based Content Analysis: A Qualitative Review of the First 37 Studies. Psychology, Public Policy, and Law 2005;11:3-41
  56. Hershkowitz I, Fisher S, Lamb ME ym. Improving credibility assessment in child sexual abuse allegations: the role of the NICHD investigative interview protocol. Child Abuse Negl 2007;31:99-110 «PMID: 17316794»PubMed
  57. Köhnken G. Statement Validity Analysis and the “detection of the truth”. Kirjassa: Granhag PA, Strömvall LA (toim.). The detection of deception in forensic contexts. Cambridge University Press, 2004
  58. Loftus EF. Planting misinformation in the human mind: a 30-year investigation of the malleability of memory. Learn Mem 2005;12:361-6 «PMID: 16027179»PubMed
  59. Geraerts E, Bernstein DM, Merckelbach H ym. Lasting false beliefs and their behavioral consequences. Psychol Sci 2008;19:749-53 «PMID: 18816279»PubMed
  60. Haapasalo J. Todistajanpsykologia – aikuiset todistajat. Kirjassa: Santtila P, Weizmann-Henelius G (toim.) Oikeuspsykologia, Helsinki: Edita, Persona Grata, 2008
  61. Loftus EF, Davis D. Recovered memories. Annual Reviews of Clinical Psychology, 2006:2:469-498 «PMID: 17716079»PubMed
  62. Malloy LC, Quas JA. Children’s suggestibility: Areas of Consensus and controversy. Kirjassa: Kuehnle K, Connell M. (toim). The evaluation of child sexual abuse allegations. A comprehensive guide to assessment and testimony. New Jersey: John Wiley and Sons, 2009
  63. Simcock G, Hayne H. Breaking the barrier? Children fail to translate their preverbal memories into language. Psychol Sci 2002;13:225-31 «PMID: 12009042»PubMed
  64. Greenshot AF, Tsethlikai M. Repressed and recovered memories during childhood and adolescence. Kirjassa: Kuehnle K, Connell M. (toim.) The evaluation of child sexual abuse allegations. A comprehensive guide to assessment and testimony. New Jersey: John Wiley & Sons 2009
  65. Peterson C, Dowden C, Tobin J. Interviewing preschoolers: comparison of yes/no and Wh-questions. Law and Human Behavior, 1999;23:539-55
  66. Waterman A, Blades M, Spencer C. Interviewing children and adults: The effect of question format on the tendency to speculate. Applied Cognitive Psychology, 2001;15:521-31
  67. Leander L. Police interviews with child sexual abuse victims: patterns of reporting, avoidance and denial. Child Abuse Negl 2010;34:192-205 «PMID: 20206999»PubMed
  68. Klemfuss JZ, Ceci SJ. Normative memory development and the child witness. Kirjassa: Kuehnle K, Connell M. (toim.) The evaluation of child sexual abuse allegations. A comprehensive guide to assessment and testimony. New Jersey: John Wiley & Sons, 2009
  69. Kulkofsky SC, Wang Q, Ceci SJ. Do better stories make better memories? Narrative quality and memory accuracy in preschool children. Applied Cognitive Psychology 2008;22:21-38
  70. Kulkofsky S, Klemfuss JZ. What the stories children tell can tell about their memory: narrative skill and young children's suggestibility. Dev Psychol 2008;44:1442-56 «PMID: 18793075»PubMed
  71. Leichtman MD, Ceci S.J. The effects of stereotypes and suggestions on preschoolers’ reports. Developmental Psychology 1995;31:568-578
  72. LaRooy D, Lamb ME, Pipe M-E. Repeated interviewing. A critical evaluation of the risks and potential benefits. Kirjassa: Kuehnle K, Connell M. (toim). The evaluation of child sexual abuse allegations. A comprehensive guide to assessment and testimony. New Jersey: John Wiley and Sons 2009
  73. LaRooy D, Katz C, Malloy LC, Lamb ME. Do we need to rethink guidance on repeated interviews? Psychology, Public  Policy and Law, 2010;16:373-392
  74. Koocher GP. Ethical Issues in Child Sexual Abuse Evaluations. Kirjassa: Kuehnle K, Connell M (toim.) The evaluation of child sexual abuse allegations. A comprehensive guide to assessment and testimony. New Jersey: John Wiley & Sons, 2009
  75. Korkman J, Laajasalo T, Finnilä K, Oksanen M, Aronen E. Lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvittäminen. Suomen Lääkärilehti 2012;67:1581-87
  76. Shuman DW, Austin BWG. The return of the ultimate issue. Talking to the court in child sexual abuse cases. Kirjassa: Kuehnle K, Connell M. (toim.) The evaluation of child sexual abuse allegations. A comprehensive guide to assessment and testimony. New Jersey: John Wiley & Sons, 2009
  77. Adams JA, Kaplan RA, Starling SP ym. Guidelines for medical care of children who may have been sexually abused. J Pediatr Adolesc Gynecol 2007;20:163-72 «PMID: 17561184»PubMed
  78. Adams JA. Guidelines for medical care of children evaluated for suspected sexual abuse: an update for 2008. Curr Opin Obstet Gynecol 2008;20:435-41 «PMID: 18797265»PubMed
  79. Adams JA. Medical evaluation of suspected child sexual abuse: 2011 update. J Child Sex Abus 2011;20:588-605 «PMID: 21970647»PubMed
  80. Myhre AK, Myklestad K, Adams JA. Changes in genital anatomy and microbiology in girls between age 6 and age 12 years: a longitudinal study. J Pediatr Adolesc Gynecol 2010;23:77-85 «PMID: 19643638»PubMed
  81. Berenson AB, Grady JJ. A longitudinal study of hymenal development from 3 to 9 years of age. J Pediatr 2002;140:600-7 «PMID: 12032529»PubMed
  82. Berensson A. Appearance of the hymen at birth and one year of age. Pediatrics 1993;91(4): 820-5
  83. Berensson A. Appearance of the hymen in prepubertal girls. Pediatrics 1992;89:387-95
  84. Pillai M. An evaluation of 'confirmatory' medical opinion given to English courts in 14 cases of alleged child sexual abuse. J Forensic Leg Med 2007;14:503-14 «PMID: 17961875»PubMed
  85. Piippo S, Makkonen K, Cacciatore R. Tytön gynekologinen tutkiminen – monialainen haaste. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2005;121:1867-73
  86. Finkel MA, Alexander RA. Conducting the medical history. J Child Sex Abus 2011;20:486-504 «PMID: 21970642»PubMed
  87. Christian CW, Lavelle JM, De Jong AR ym. Forensic evidence findings in prepubertal victims of sexual assault. Pediatrics 2000;106:100-4 «PMID: 10878156»PubMed
  88. US Department of Justice. A national protocol for sexual assault medical forensic examinations: adults/adolescents. Washington, DC. Office of Violence Against Women; 2004
  89. Ingemann-Hansen O, Charles AV. Forensic medical examination of adolescent and adult victims of sexual violence. Best Pract Res Clin Obstet Gynaecol 2013;27:91-102 «PMID: 23036587»PubMed
  90. Gavril AR, Kellogg ND, Nair P. Value of follow-up examinations of children and adolescents evaluated for sexual abuse and assault. Pediatrics 2012;129:282-9 «PMID: 22291113»PubMed
  91. Finkel MA. Putting it all together. J Child Sex Abus 2011;20:643-56 «PMID: 22126108»PubMed
  92. Irish L, Kobayashi I, Delahanty DL. Long-term physical health consequences of childhood sexual abuse: a meta-analytic review. J Pediatr Psychol 2010;35:450-61 «PMID: 20022919»PubMed
  93. Leeners B, Stiller R, Block E ym. Pregnancy complications in women with childhood sexual abuse experiences. J Psychosom Res 2010;69:503-10 «PMID: 20955870»PubMed
  94. Briere J, Jordan CE. Childhood maltreatment, intervening variables, and adult psychological difficulties in women: an overview. Trauma Violence Abuse 2009;10:375-88 «PMID: 19776086»PubMed
  95. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (1989) «http://www.unicef.fi/Lapsen_oikeuksien_sopimus_koko»18
  96. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, 1983 «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361»19
  97. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621 «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990621»20. Siteerattu 11.5.2012
  98. Mahkonen S. Perhesalaisuudet. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1995
  99. Mahkonen S. Oikeus yksityisyyteen. Porvoo: WSLT, 1997
  100. Myllymäki K (toim.) Lääkäri ja lainsäädäntö. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1999
  101. Girardet R, Bolton K, Lahoti S ym. Collection of forensic evidence from pediatric victims of sexual assault. Pediatrics 2011;128:233-8 «PMID: 21788219»PubMed
  102. McCann J, Miyamoto S, Boyle C ym. Healing of hymenal injuries in prepubertal and adolescent girls: a descriptive study. Pediatrics 2007;119:e1094-106 «PMID: 17420260»PubMed
  103. McCann J, Miyamoto S, Boyle C ym. Healing of nonhymenal genital injuries in prepubertal and adolescent girls: a descriptive study. Pediatrics 2007;120:1000-11 «PMID: 17974737»PubMed
  104. Palusci VJ, Cox EO, Shatz EM ym. Urgent medical assessment after child sexual abuse. Child Abuse Negl 2006;30:367-80 «PMID: 16616367»PubMed
  105. Thackeray JD, Hornor G, Benzinger EA ym. Forensic evidence collection and DNA identification in acute child sexual assault. Pediatrics 2011;128:227-32 «PMID: 21788217»PubMed
  106. Young KL, Jones JG, Worthington T ym. Forensic laboratory evidence in sexually abused children and adolescents. Arch Pediatr Adolesc Med 2006;160:585-8 «PMID: 16754819»PubMed