Käypä hoito -suositus Ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystys (gastroskopia) 1
Ruokatorvi, mahalaukku, pohjukaissuoli ja paksusuoli tutkitaan melko usein tähystämällä, ja menetelmästä on apua myös sappirakon ja haiman sairauksien selvittämisessä. Sen yhteydessä on mahdollista tehdä myös hoitotoimia, ja uusintatähystykset kertovat lääkärille, paraneeko sairaus. Tähystystutkimuksia tehdään myös terveyskeskuksissa.
Gastroskopia eli ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystystutkimus on hyvä keino selvittää vatsavaivoja. Jo pelkkä tähystys paljastaa usein oireilun syyt. Tähystyksen yhteydessä otetaan myös kudosnäytteitä, joita tutkimalla vaivan laadusta saadaan tarkempi selko. Koska monet taudit, myös syöpäriski, lisääntyvät ikääntyessä, vanhenevat ihmiset päätyvät tähystystutkimuksiin nuoria herkemmin.Tähystystä tarvitaan, kun kyseessä ovat yli 50-vuotiaan ylävatsavaivat tai alle 50-vuotiaan ylävatsavaivat, jos oireistoon liittyy oksentelua, laihtumista, anemiaa tai nielemisvaikeuksia tai jos oireet jatkuvat hoitokokeilun jälkeen. Samoin tähystykseen ohjataan ylävatsaoireiset potilaat, joilla on helikobakteeri ja joiden haavaumariskiä tupakointi tai tulehduskipulääkkeitten (Aspirinin, Disperinin, Buranan, Ketorinin yms.) käyttö lisää, sekä ne potilaat, joiden jatkuvat oireet viittaavat ruokatorventulehdukseen. Mutta alle 50-vuotiaiden helikobakteeriseulonnaksi käy tähystyksen sijaan hengitystesti tai ulostusnäyte erinomaisesti. Muita gastroskopian aiheita ovat nielemisvaikeus tai kipu niellessä, epäselvä rintakipu, kun sydänperäiset syyt on suljettu pois, jatkuva oksentelu tai pahoinvointi, ruoansulatuskanavan äkillinen verenvuoto, raudanpuuteanemia tai epäily kroonisesta verenvuodosta sekä keliakiaepäily.
Ruoansulatuskanavan yläosan äkillinen verenvuoto on vakava tila, joka vaatii nopeaa toimintaa. Potilas, jolla epäillään vuotoa ruokatorven, mahalaukun tai pohjukaissuolen alueella, on tutkittava vuorokauden kuluessa sairaalassa, jossa on tehohoito- ja leikkausmahdollisuus.Tähystyksen yhteydessä voidaan tyrehdyttää hoitoa vaativa verenvuoto. Hoidettavaan kohtaan ohjataan tällöin tähystimen avulla lääkeruiske tai lämpökuumennin. Ruokatorven vuotavat laskimosuonet voidaan sitoa kumilenkein. Joskus vuotopotilas joudutaan heti leikkaamaan, joskus tähystys ja muut tutkimukset yhdessä kertovat, että potilas voidaan lähettää kotiin.
Tähystys on erinomainen tapa selvittää, miten ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen sairaudet paranevat. Sitä tarvitaan muun muassa varmistamaan, että vaikea ruokatorventulehdus, ruokatorven tai mahalaukun haavaumat tai haavaumien pahanlaatuisuusriskiä ennakoivat limakalvomuutokset ovat hoidon aikana muuttuneet. Tähystys kertoo myös, onko pohjukaissuolen suolinukka keliakiadieetin aikana parantunut. Seurantaväliksi riittää yleensä 1–3 vuotta. Jos limakalvomuutosta ei kuitenkaan pystytä tarkoin määrittämään ja on aihetta epäillä sen muuttuvan pahanlaatuiseksi, tähystys on tarpeen puolen vuoden, vuoden välein. Vaikea ruokatorven tulehdus vaatii parantuakseen 2–3 kuukautta. Mahahaavan paraneminen varmistetaan ottamalla tähystyksellä kudosnäytteitä jo 6–8 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta.
Ennen gastroskopiaa potilaan on oltava syömättä kuusi tuntia ja juomatta kaksi tuntia. Tutkimuksessa potilas makaa vasemmalla kyljellään. Tähystin viedään nielusta ruokatorveen ja sieltä mahalaukkuun ja pohjukaissuoleen.Samalla taudinmäärityksen kannalta tärkeistä kohdista otetaan kudosnäytteitä. Näytteenotto mahasta ja suolesta on kivuton, ruokatorvessa saattaa näytettä otettaessa tuntua pientä nipistystä.Tutkimuksen helpottamiseksi nieluun voidaan antaa paikallinen puudutesuihke, ja mahan vaahtoamista voidaan vähentää lääkityksellä. Tarvittaessa voidaan käyttää myös rauhoittavaa esilääkitystä. Suurin osa potilaista selviytyy ilman lääkkeitä.
Paksusuolen loppuosan tähystys, sigmoidoskopia, ulottuu noin 60–80 sentin päähän peräaukosta. Sen avulla selvitetään peräsuolen alueella tai paksusuolen alaosassa olevia ongelmia. Tyypillisiä sigmoidoskopiaa edellyttäviä oireita ovat peräsuolesta tuleva kirkas veri, äkillinen veriripuli ja krooninen tai yli kaksi viikkoa kestänyt ripuli. Yli 50-vuotiaille tehdään paksusuolen röntgentutkimus tai koko paksusuolen tähystys.
Kolonoskopiasta eli paksusuolen tähystyksestä on tulossa röntgentutkimuksen sijaan paksusuolen ensitutkimus. Tähystystä tarvitaan muun muassa, kun on verenvuotoa peräaukosta ja peräaukkoon ja peräsuoleen liittyvät syyt on suljettu pois, kun ulosteen mustan värin, meleenan, syy ei ole selvillä, kun on epäselvä raudanpuutosanemia, positiivinen tulos ulosteen veritutkimuksessa, tai kun potilaalla on krooninen ripuli. Muita kolonoskopian aiheita ovat tulehduksellisen suolistosairauden epäily ja levinneisyyskartoitus, sigmoidoskopiassa löydetty paksusuolen pintasolukasvain eli adenooma, epäselvä löydös paksusuolen röntgentutkimuksessa ja vatsakipu, johon liittyy suolen toiminnan muutos.
Adenoomapolyypit ovat yleensä hyvänlaatuisia, mutta vuosien kuluessa ne voivat kehittyä syöväksi. Siksi ne poistetaan tähystystutkimuksen yhteydessä. Tämän jälkeen potilasta seurataan aluksi kolmen, myöhemmin 5–10 vuoden välein. Myös paksusuolisyöpäleikkauksen jälkeen potilas joutuu seurantaan. Ensimmäinen tutkimus suositetaan tehtäväksi vuoden kuluttua leikkauksesta, minkä jälkeen tutkimusväli harvenee 3–5 vuoteen. Seurantaa tarvitsevat myös muun muassa kroonista haavaista paksusuolentulehdusta ja ns. Crohnin tautia sairastavat. Henkilöt, joiden kahdella lähisukulaisella todetaan paksusuolen syöpä suhteellisen nuorena, tulee ohjata perinnöllisyysneuvontaan. Heille voidaan usein tehdä geenitesti, jossa kyetään toteamaan mahdollinen geenimutaatio. Jos syöpää ennakoiva geenimuutos löytyy, henkilölle tulee tehdä 20–25-vuotiaasta lähtien paksusuolen tähystys 2–3 vuoden välein.
Tähystystutkimuksen avulla voidaan poistaa suolesta polyyppeja, merkitä myöhemmin leikkauksella hoidettavia kohtia, hyydyttää verenvuotoja, laajentaa kuroumia ja poistaa vierasesineitä tai vähentää suolen painetta.Pitkälle edennyt syöpä voi aiheuttaa paksusuolen tukoksen. Tähystimen avulla tukoskohtaan voidaan panna putki, stentti, jonka läpi uloste kulkee esteettä.
Suoliston tyhjennys on tarpeen sekä ennen sigmoidoskopiaa että koko paksusuolen tähystystä. Sitä varten potilas juo 3–4 litraa tarkoitukseen kehitettyä elimistöön imeytymätöntä nestettä. Tyhjennys onnistuu myös parilla lasillisella fosfaattiliuosta ja runsaalla juomisella. Ennen kolonoskopiaa on viikon ajan vältettävä pieniä siemeniä sisältäviä marjoja ja suolta mustuttavaa rautalääkitystä.Sigmoidoskopia kestää 5–15 minuuttia, eikä siihen tarvita esilääkitystä. Koko paksusuolen alueen kartoittava tutkimus kestää 20–60 minuuttia. Molemmissa paksusuoleen viedään peräaukon kautta taipuisa tähystin. Tässäkään tutkimuksessa ei yleensä tarvita esilääkitystä.
Sappi- ja haimateiden tutkimus on vaativin ja harvinaisin ruoansulatuskanavan tähystystutkimuksista. Usein se tehdään, kun ultraääni- tai magneettitutkimus tai pohjukaissuolen tähystys ei ole selvittänyt vaivan syytä. Ennen toimenpidettä potilaalta tutkitaan muun muassa veren hyytymistekijät. Tutkimusta varten hänelle annetaan rauhoittava esilääkitys, ja joskus antibioottikin on tarpeen. Tutkimuksessa kuvataan sappi- ja haimatiet viemällä niihin pohjukaissuolesta haimatiehyen ja sapenjohtimen laskuaukon kautta tähystimen avulla varjoainetta. Tutkimuksen syynä voivat olla muun muassa potilaan keltaisuus, sappitiehyen tulehdus, sappikivien aiheuttamaksi epäilty haimatulehdus, sapenjohtimen kivi ja haimakasvaimen tai haiman kroonisen tulehduksen epäily. Selvittämättömille ylävatsakivuille löytyy myös joskus syy tällä tutkimuksella. Hyväkuntoisille potilaille tutkimus voidaan tehdä polikliinisesti.
Tähystystä apuna käyttäen voidaan poistaa sappitiehyeissä olevia pieniä kiviä. Suurempiinkin menetelmä sopii, jos kivet ensin murskataan. Haiman tai sapenjohtimen pahanlaatuinen kasvain aiheuttaa usein sappiteihin tukoksen, jonka läpi sappineste ei pääse virtaamaan. Apuna käytetään tällöin stenttejä, hyvin pieniä putkia, jotka pitävät tiehyen auki 3–5 kuukautta.
| Gastrokopia tarpeen |
|---|
|
| Kolonoskopia tarpeen |
|---|
|
|
Suosituksen on editoinut toimittaja Tellervo Aho, ja sen ovat tarkistaneet Käypä Hoito -työryhmän jäsenet dosentti, osastonylilääkäri Pekka Pikkarainen ja yleislääketieteen erikoislääkäri Ilkka Kunnamo.
Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.