Käypä hoito -suositus «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi08001»1 on päivityksessä. Suosituspäivityksen valmistuttua potilasversio päivitetään ajan tasalle suosituksen ja sitä käsittelevän tiivistelmän pohjalta.
Kun keliakiaepäily herää, on syytä mennä heti tutkimuksiin, sillä sairaudesta on harmia sitä vähemmän, mitä pikemmin se saadaan hoitoon.
Keliakia on suolistosairaus, jossa viljatuotteiden sisältämä gluteeni-niminen proteiini vaurioittaa ohutsuolen limakalvoa niin, että suolinukka tuhoutuu osittain tai kokonaan. Tästä seuraa, että ravinto ei imeydy elimistöön kunnolla. Sairauden oireina onkin vanhastaan pidetty kroonista ripulia, vatsavaivoja ja laihtumista ja moninaisia ravintoaineiden imeytymishäiriöitä, kuten anemiaa. Tosiasiassa oireet ovat useimmiten varsin lieviä, esimerkiksi ilmavaivoja ja vatsan turvotusta, eivätkä ne ole mitenkään tyypillisiä juuri keliakialle. Lapsilla kasvuhäiriö voi viitata keliakiaan. Ihokeliakian oireita ovat kutina ja pienirakkulainen ihottuma kyynärpäissä.
Keliakiaan voi sairastua minkä ikäisenä tahansa, mutta useimmiten se todetaan aikuisilla. Jopa yhdellä suomalaisella sadasta saattaa olla tämä tauti. Tavallista suuremmassa sairastumisen vaarassa ovat mm. keliaakikon lähisukulaiset. Riskiryhmiin kuuluvat ja vähäoireiset henkilöt tulisikin seuloa mahdollisimman kattavasti. Seulontamenetelmänä käytetään verikoetta, jolla mitataan keliakian vasta-aineita seerumista. Mittaustulos antaa suuntaa, mutta se ei riitä sairauden toteamiseksi. Positiivinen löydös varmistetaan ohutsuolikoepalalla. Keliakiaa ei voi ehkäistä ennalta, mutta sen varhaisesta toteamisesta on paljon hyötyä. Tällöin tauti voidaan hoitaa oireettomaksi, ennen kuin imeytymishäiriön seuraukset alkavat näkyä.
Jos laboratoriokokeiden tulokset osoittavat esimerkiksi raudan tai foolihapon puutteen tai muun imeytymishäiriön, kyseessä voi olla keliakia. Normaalitkaan laboratorioarvot eivät kuitenkaan sulje pois keliakiaa. Lopullinen diagnoosi tehdään aina ohutsuolen limakalvolta mahantähystyksen yhteydessä otetusta koepalasta. On tärkeää, että koepala otetaan ennen gluteenittoman ruokavalioon siirtymistä.
Keliakiaa hoidetaan gluteenittomalla ruokavaliolla, johon ei kuulu vehnää, ruista eikä ohraa tai niitä sisältäviä ruokia. Lähes kaikki aikuiset ja lapset voivat kuitenkin syödä kauraa. Ruokavaliohoito on elinikäinen ja sen tavoitteena on korjata ohutsuolen limakalvovaurio ja poistaa potilaan oireet. Sairastunut tarvitsee ravitsemusterapeutin antamaa opastusta varsinkin taudin alkuvaiheessa mutta usein myös myöhemmin. Ihokeliaakikon hoitona on ruokavalion lisäksi alkuvaiheessa ihotautilääkärin määräämä reseptilääke. Tätä vähennetään ruokavaliohoidon alettua tehota, ja myöhemmin se voidaan usein jättää kokonaan pois. Keliakiapotilaiden oma järjestö, Suomen Keliakialiitto paikallisyhdistyksineen, tarjoaa sopeutumisvalmennusta ja apua arkipäivän ongelmissa.
Keliakia ei aina aiheuta oireita, vaan se saatetaan todeta sattumalta esimerkiksi keliakian vasta-aineseulonnassa. Oireettomallekin potilaalle on saattanut kehittyä keliakiastaan seurauksia, esimerkiksi luuston haurastuminen. Siksi oireeton keliakia on myös hoidettava. Väestöseulontaa ei kuitenkaan toistaiseksi suositella, koska sen todellinen hyöty on vielä osoittamatta.
Ruokavaliohoidon ja seurannan avulla keliaakikkoa autetaan saavuttamaan vähitellen normaali terveydentila. Seurantaan kuuluu ohutsuolinäyte noin vuoden kuluttua taudin toteamisesta ja sen jälkeen lääkärissä käynti 1–3 vuoden välein, jolloin ainakin verenkuva tutkitaan ja ruokavalio tarkastetaan.
Ihokeliakiassa uusi koepala ei ole välttämätön, sillä ihottuman häviäminen on hyvä hoidon onnistumisen mittari. Aikuisten seuranta tapahtuu diagnoosin tehneessä yksikössä, kunnes ruokavaliohoito tehoaa. Jatkossa aikuisten seuranta tapahtuu perusterveydenhuollossa. Keliakialasten hoito ja seuranta kuuluvat sen sijaan erikoislääkärille. Keliaakikon tilaa seuraamalla voidaan jopa ehkäistä taudin aiheuttamia muita sairauksia, joista erityisesti suoliston imusolmukesyöpä on yleisesti tiedossa. Asianmukaista gluteenitonta ruokavaliota noudattaneilla aikuiskeliaakikoilla ei tutkimuksen mukaan ollut pahanlaatuisia sairauksia enempää kuin vastaavassa suomalaisväestössä yleensä.
Keliakian oireet ovat usein lieviä, esimerkiksi ilmavaivoja ja vatsan turvotusta. Lapsilla kasvuhäiriö voi viitata keliakiaan. Ihokeliakian oireita ovat kutina ja pienirakkulainen ihottuma kyynärpäissä.
Jos laboratoriokokeissa ilmenee esimerkiksi raudan tai foolihapon puutetta tai muu imeytymishäiriö, kyseessä voi olla keliakia. Normaalitkaan laboratorioarvot eivät kuitenkaan sulje pois keliakiaa. Lopullinen diagnoosi tehdään aina ohutsuolen limakalvolta mahantähystyksen yhteydessä otetusta koepalasta.
Potilasohje on ensimmäisen kerran julkaistu Hyvä terveys -lehdessä vuonna 1997. Toimittaja Teija Riikola on päivittänyt sen kesäkuussa 2006 ja sen on tarkastanut työryhmän puheenjohtaja Pekka Collin Tampereen yliopistollisesta keskussairaalasta.
Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.