Päänsärky lapsilla

Käyvän hoidon potilasversiot
2.9.2010
Kirsi Tarnanen, Mirja Hämäläinen ja Tanja Laukkala

Käypä hoito -suositus «Päänsärky (lapset)»1

Satunnaiset päänsäryt ovat yleisiä, ja niitä esiintyy jo pikkulapsilla. Lievä päänsärky on yleensä harmiton ja paranee kotikonstein. Haitallinen ja toistuva päänsärky vaatii tutkimuksia ja lääkärinhoitoa.

Satunnaisia päänsärkyjä on jo pikkulapsilla, ja ikää lisää päänsäryn yleisyyttä: noin 10 prosentilla koulunsa aloittavista suomalaislapsista esiintyy toistuvia päänsärkyjä ja migreeniäkin noin 5 prosentilla. Tyttöjen päätä särkee murrosiästä lähtien enemmän kuin poikien.

Samalla lapsella voi olla monentyyppistä päänsärkyä; migreeniä sairastavilla esiintyy usein myös jännityspäänsärkyä. 12-vuotiailla jännityspäänsärky on yhtä yleistä kuin migreeni. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan näyttää siltä, että lasten päänsäryt ovat lisääntyneet.

Mitkä tekijät voivat aiheuttaa päänsärkyä?

Päänsärky on yleisoire, jonka taustalla voi olla erilaisia syitä: esimerkiksi infektio, sairaus, liian vähäinen uni, väärät ruokailutottumukset, koulukiusaaminen tai oppimisvaikeudet. Kuumeessakin lapsen päätä särkee usein. Korjaamaton taittovika, ryhtivika tai niskaan kohdistunut vammakin voi aiheuttaa päänsärkyä.

Osa jännityspäänsäryistä saattaa liittyä lihasjännitykseen pään, niskan, hartioiden ja yläselän alueella tai purentavirheeseen. Psyykkisten tekijöiden aiheuttaman toistuvan päänsäryn taustalla saattaa olla masennus, koulupelko tai univaikeudet.

Migreenikohtauksen voivat laukaista vilkkuvat tai kirkkaat valot, hajut, paasto tai valvominen. Saman voi aiheuttaa stressi tai sen laukeaminen.

Harvinaisia ja vakavia päänsäryn aiheuttajia ovat kallonsisäisen paineen nousu ja aivo-verenkierron häiriöt. Ne edellyttävät kiireellisiä jatkotutkimuksia erikoissairaanhoidossa.

Mistä tiedän, millaisesta päänsärystä on kyse?

Migreeniä ja jännityspäänsärkyä voi olla vaikea erottaa toisistaan, etenkin jos särkyä on usein.

Jännityspäänsärky on usein lievää tai kohtalaista, tasaista ja puristavaa, eikä siihen liity pahoinvointia tai valo- ja ääniherkkyyttä. Jännityspäänsäryn syntyä ei tunneta tarkasti.

Psyykkisten tekijöiden aiheuttama päänsärky jatkuu useimmiten päivästä toiseen samanlaisena ja on luonteeltaan epämääräistä. Särky ei häiritse tavallista toimintaa yhtä paljon kuin migreeni tai jännityspäänsärky. Kun häiriön aiheuttanut psyykkinen tekijä poistuu, loppuu päänsärkykin.

Migreenissä särky alkaa melko nopeasti ja on kovaa – lapsi on selvästi sairas ja hakeutuu lepäämään. Silmätkin ovat usein valonarat. Noin puolella migreeniä potevista lapista esiintyy ainakin joskus päänsärkykohtauksen yhteydessä esioireita. Esioire eli ns. aura voi olla puutos tai kuvioita näkökentässä tai puutumisen tai pistelyn tunnetta kasvoilla ja raajoissa. Yli tunnin kestävät tai harvinaisemmat auraoireet vaativat lisätutkimuksia.

Tutkimukset

Suurin osa päänsärystä kärsivistä lapsista hoidetaan terveyskeskuksessa, mutta tutkimuspaikka ja käytettävät tutkimusmenetelmät riippuvat päänsäryn luonteesta.

Ennen ensimmäistä lääkärissäkäyntiä vanhempien on hyvä kirjata muistiin päänsärkyyn liittyvät oireet, sillä ne voivat auttaa lääkäriä ratkaisemaan päänsäryn luonteen ja erottamaan esimerkiksi migreenin tarkempia tutkimuksia edellyttävästä päänsärystä.

Ensimmäisellä vastaanottokäynnillä lääkäri sulkee pois infektiot ja yleissairaudet ja tarkistaa muun muassa ryhdin ja purennan. Kasvutiedot ovat tärkeitä, samoin arvio karkea- ja hienomotoriikasta, tasapainosta, aistien toiminnasta ja lapsen kokonais-kehityksestä. Myös silmien tutkiminen kuuluu päänsärkypotilaan tutkimuksiin. Toisinaan päänsäryn syy selviää silmä- tai hammaslääkärissä.

Migreeni diagnosoidaan sulkemalla pois muut mahdolliset päänsäryn aiheuttajat. Migreenin varmistaminen vaatii riittävän pitkän seuranta-ajan, yleensä noin puoli vuotta. Migreenitaipumus on vahvasti perinnöllinen.

Toistuva ja haitallinen päänsärky edellyttää jatkotutkimuksia, ja joskus nopeasti etenevä oireisto vaatii jopa päivystystutkimuksia. Esimerkiksi kova päänsärky kuumeen yhteydessä tai päähän kohdistuneen vamman jälkeen on selvitettävä nopeasti.

Mikä lääkkeeksi?

Lievä päänsärky reagoi ilmeisesti huonosti särkylääkkeisiin, eikä särkylääkkeitä pitäisi käyttää sen hoidossa.

Migreenikohtauksen lääkehoito on usein tarpeellista, ja lääkettä tulee antaa heti kohtauksen alussa riittävän suuri annos.

Parasetamoli (15 mg/kg, enintään 60 mg/kg/vrk) tai ibuprofeeni (10 mg/kg, enintään 40 mg/kg/vrk) ovat tehokkaita lasten migreenikohtausten hoidossa. Parasetamolin vaikutus alkaa nopeammin, mutta ibuprofeeni lopettaa kohtauksen useammin. Poretabletit ja liuokset imeytyvät nopeammin kuin tavalliset tabletit. Ellei yksi annos auta, kahden tunnin kuluttua voidaan antaa toinen, mutta suurinta sallittua päiväannosta ei saa ylittää. Parastemolin ja ibuprofeenin samanaikaista käyttöä ei suositella.

Sumatriptaani on migreenin hoitoon tarkoitettu lääke. Sumatriptaaninenäsuihke on tehokas lasten ja nuorten migreenikohtausten hoidossa, ja sitä voidaan käyttää 12-vuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille.

Migreenikohtauksen aikana lepo viileässä, rauhallisessa ja hämärässä huoneessa helpottaa oloa. Usein lapsi nukahtaa, ja herätessä migreenikohtaus on poissa.

Jos lapsen migreenikohtaukset ovat vaikeita ja niitä esiintyy useita kertoja kuukaudessa, voidaan harkita estohoidon aloittamista. Ensisijainen estolääke on propranololi, mutta myös muita lääkkeitä on käytössä. Viimeistään puolen vuoden kuluttua kannattaa pitää tauko, jotta nähdään, tuleeko lapsi jo toimeen ilman estolääkettä. Ennen estohoidon aloitusta on syytä keskustella vanhempien ja lapsen kanssa lääkkeen valinnasta, valitun lääkkeen haittavaikutuksista sekä muista hoidon yksityiskohdista.

Voiko päänsärkykohtauksia ehkäistä?
  • Lasten päänsäryn ja migreenin hoidossa on varmistuttava siitä, että lapsen elämäntavat tukevat terveyttä: hän syö hyvin – etenkin aamuisin, nukkuu säännöllisesti ja kyllin pitkään ja ulkoilee ja liikkuu riittävästi.
  • Lapsen silmät tulee suojata kirkkaalta valolta etenkin kesäaikaan, vesillä ja lumisessa ympäristössä.
  • Migreeniä sairastavilla lapsilla tietokoneen käyttö voi olla kohtauksia laukaiseva tekijä.

Tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen, ja sen ovat tarkistaneet lastenneurologian erikoislääkäri Mirja Hämäläinen HYKS:n lasten ja nuorten sairaalasta ja psykiatrian ylilääkäri Tanja Laukkala Sotilaslääketieteen keskuksesta.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.