Keuhkokuume

Käyvän hoidon potilasversiot
29.9.2008
Tellervo Aho, Pekka Honkanen ja Kristiina Patja

Käypä hoito -suositus «Keuhkokuume»1 (päivityksessä)

Yskä, kuume, heikentynyt yleiskunto ja erityisesti vanhuksilla sekavuus ja aiemman sairauden paheneminen saattavat olla merkki keuhkokuumeesta. Diagnoosi perustuu keuhkojen röntgentutkimukseen, jota täydennetään muilla tutkimuksilla. Lääkitys valitaan oletetun taudinaiheuttajan mukaan. Hoitopaikan valintaan vaikuttavat potilaan yleistilanne ja kotihoidon mahdollisuudet.

Keuhkokuumeella tarkoitetaan tässä potilasohjeessa keuhkokudoksen tulehdusta, johon liittyy akuutin infektion oireita ja joka voidaan todentaa keuhkojen röntgenkuvauksella. Potilasohje ei koske sairaalassa keuhkokuumeen saaneita eikä sellaisia sairastuneita, jotka ovat edeltävän kuukauden aikana olleet sairaalahoidossa.

Keuhkokuume on tavallisempi lapsilla ja vanhuksilla kuin työikäisellä väestöllä. Aikuisilla sairastumisalttiutta lisäävät muun muassa krooniset keuhkosairaudet, erityisesti keuhkoahtaumatauti, tupakointi, alkoholismi, vaikea sairaus, pernan poisto ja HIV-infektio.

Nelisen prosenttia kaikista keuhkokuumeeseen sairastuneista kuolee. Suomessa tämä tarkoittaa noin 30–40 keuhkokuumekuolemaa 100.000 asukasta kohti vuodessa. Suurinta kuolleisuus on vanhimmassa väestössä: 75 vuotta täyttäneistä keuhkokuumepotilaista menehtyy 17 sadasta, kun 15–59-vuotiaista kuolee vähemmän kuin yksi sadasta sairastuneesta. Influenssakaudet suurentavat huomattavasti kuolleisuutta hengityselinsairauksiin. Kuolleisuus vaihtelee suuresti myös keuhkokuumeen vaikeusasteen mukaan.

Keuhkokuumetta edeltää usein hengitystieinfektio. Keuhkokuumeen ja akuutin keuhkoputkitulehduksen oireet ovat hyvin samankaltaisia, mutta keuhkokuumeessa ne ovat yleensä voimakkaampia. Märkäiset yskökset, korkea kuume, hengenahdistus, hengityksen vinkuminen ja rintakehän kipu saavat potilaan tavallisesti lähtemään lääkäriin. Keuhkokuumetta epäillään, jos yskä ja kuume ovat kehittyneet nopeasti ja sairaus on vaikuttanut yleiskuntoon, tai hengitystie-infektion oireet ovat uudestaan vaikeutuneet ja potilaalla on lisäriskejä, kuten korkea ikä tai muita sairauksia. Yli 65-vuotiaista keuhkokuumepotilaista 20–30 prosenttia on kuumeettomia. Ainoa hälyttävä oire voi olla sekavuus.

Keuhkokuumeen aiheuttajaa ei voi kliinisten oireiden perusteella määritellä luotettavasti. Yleisin aiheuttaja on Streptococcus pneumoniae-bakteeri. Seuraavaksi yleisimmät ovat Mycoplasma pneumonieae, Clamydia pneumoniae ja Hemophilus influenzae. Kahden eri bakteerin tai bakteerin ja viruksen aiheuttamat sekainfektiot ovat tavallisia.

Normaali keuhkokuva ei varmasti sulje pois keuhkokuumeen mahdollisuutta. Taudinmääritystä voidaan täsmentää laboratoriotutkimuksin. Koska keuhkokuume on bakteeritauti, se hoidetaan mikrobilääkityksellä.

Vaikeusasteen arviointi

Keuhkokuumepotilaan hoitopaikan valintaan vaikuttavat sairauden arvioitu vaikeusaste ja suunnitellun hoidon toteuttamismahdollisuudet kotona. Jos todetaan jokin seuraavista neljästä riskitekijästä, potilas kuuluu sairaalahoitoon:

  • sekavuus tai tajunnantason heikkeneminen
  • kohonnut hengitystaajuus
  • alentunut systolinen verenpaine
  • ikä vähintään 65 vuotta

Jos potilaalla on kolme tai neljä näistä löydöksistä, hän on kiireellisen sairaalahoidon tarpeessa. Hengityksen lieväkin heikentyminen, nopeutunut hengitys erityisesti henkilöllä, joka on aikaisemmin ollut terve tai korkea CRP-pitoisuus voivat viitata vaikeaan tai nopeasti etenevään keuhkokuumeeseen.

Sairaalahoitoa suositetaan, jos potilaalla on yksikin vaikeaan keuhkokuumeeseen viittaava muutos tai vakava perustauti, kuten vaikea keuhkosairaus, syöpä, maksan, munuaisten tai sydämen vajaatoiminta, aivoverenkierron häiriö tai hän saa immuunipuolustusta heikentävää lääkitystä. Röntgenkuvan paljastamat laajat muutokset keuhkoissa antavat myös aiheen sairaalahoitoon, samoin potilaan huono yleistila, vaikka muita hälyttäviä oireita ei olisi. Hyväkuntoinenkin keuhkokuumepotilas voi päätyä sairaalahoitoon, jos hän tarvitsee sairauden takia apua päivittäisissä toimissaan ja sitä ei ole kotona saatavissa.

Tärkeä muistaa

Kun oireet ovat kehittyneet muutamissa tunneissa, potilas tulee nopeasti viedä lähimpään päivystyspaikkaan, jotta hänet saadaan sairaalahoitoon.

Lääkitystä tilanteen mukaan

Kotona hoidettavan potilaan tavallisin aloituslääke on suun kautta otettava amoksisilliini. Jos potilaan tila ei muutamassa päivässä kohene, amoksisilliinin tueksi aloitetaan usein jokin toinen valmiste. Lääkevaihtoehtoja on useita. Valinta tehdään potilaan kokonaistilanteen mukaan. Hoitavalle lääkärille on hyvä kertoa, jos on tehnyt hiljattain ulkomaanmatkan, koska ulkomailta saatu keuhkokuumeen aiheuttanut bakteeri voi vaatia erilaista lääkitystä kuin tavallisesti käytetään.

Kun keuhkokuume vaatii hoitoa vuodeosastolla, lääke annetaan aluksi yleensä suoneen. Kun hoito alkaa tehota, vaihdetaan suun kautta otettavaan valmisteeseen. Tavallisin lääke on kefuroksiimi, mutta vaihtoehtoja on muitakin, ja valinta tehdään taudin vaikeusasteen ja potilaan yleistilanteen sekä taudinaiheuttajabakteerin mukaan.

Tärkeä seuranta

Keuhkokuumeessa taudinkulun ennustaminen on vaikeaa. Oireet vaikeutuvat yleensä ensimmäisen vuorokauden aikana. Kotihoidossakin oleva potilas saa ohjeen ottaa yhteyttä hoitopaikkaan, jos oireet pahenevat tai eivät muutaman vuorokauden aikana lievity. Tulehdusta osoittava CRP-arvo pienenee yleensä vasta kolmantena tai neljäntenä päivänä, vaikka mikrobilääkitys tehoaisikin. Lääkehoito kestää vähintään 5–7 vuorokautta.

Seurantakuva otetaan aikaisintaan kahdeksan viikon kuluttua paranemisesta. Se on tarpeen, jos potilas tupakoi tai keuhkokuvassa on jatkoseurantaa edellyttäviä muutoksia. Alle 50-vuotias, hoitoon hyvin reagoinut potilas ei parannuttuaan tarvitse uutta keuhkokuvaa.

Jos oireet eivät helpota kahdessa viikossa, keuhkokuva on aina tarpeen. Joskus tilanne edellyttää lisätutkimuksia, kuten keuhkoputkien tähystystä.

Keuhkokuumeesta toipuminen saattaa kestää viikkoja. Tämä on otettava huomioon, kun arvioidaan sairausloman pituutta.

Keuhkokuumeen ehkäisy

  • Koska hengitystieinfektio edeltää usein keuhkokuumetta, käsien pesu, käsihuuhteen käyttö ja tupakoinnin lopettaminen ehkäisevät siis sekä hengitystieinfektioita että keuhkokuumetta.
  • Pneumokokkirokote saattaa suojata vaikeimmilta tautimuodoilta, vähentää sairaalahoidon tarvetta ja estää kuolemia. Siksi sitä suositetaan annettavaksi tiettyjä kroonisia tauteja sairastaville.
  • Rokotus on tärkeä myös kaikille 65 vuotta täyttäneille, samoin kaikille, jotka aikaisemmin ovat saaneet sairaalahoitoa vaatineen keuhkokuumeen.
  • Influenssarokotus vähentää puoleen vanhusten influenssakauden aikaiset keuhkokuumeet. Se on ilmainen kaikille 65 vuotta täyttäneille. Diabetes, sydämen vajaatoiminta, maksa- ja munuaissairaudet ja eräät syöpätaudit ovat lisäriski influenssaan sairastuneelle. Näillekin potilasryhmille influenssarokotus on ilmainen ja suositeltava.

Lisää tietoa taustaksi Lääkäriseura Duodecimin seuraavista Käypä hoito -suosituksista:

Äkillinen keuhkoputkitulehdus «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi06010»1

Tupakasta vierottaminen «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi40020»2

Tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito –suosituksesta muokannut toimittaja Tellervo Aho, ja sen ovat tarkistaneet LT, yleislääketieteen erikoislääkäri, terveyskeskuslääkäri Pekka Honkanen, Iin terveyskeskus ja dosentti, työterveyshuollon erikoislääkäri, johtaja, erikoistutkija Kristiina Patja Lääkärien ammatillisen kehittämisen tuki ry ja Kansanterveyslaitos.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.