Tulostuksen esikatselu   Tekstikoko: A A A

Aikuisten lihavuus

Käyvän hoidon tiivistelmät
26.1.2007
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä

Käypä hoito -suositus «Aikuisten lihavuus»1

Ydinasiat

Suositus käsittelee aikuisten lihavuuden hoitoa.

Lihavuus aiheuttaa runsaasti liitännäissairauksia, joita voidaan ehkäistä ja hoitaa laihduttamalla. Lihavuuden hoitoon valitaan erityisesti potilaat, joilla on tyypin 2 diabetes tai heikentynyt glukoosinsieto, kohonnut verenpaine, metabolinen oireyhtymä, dyslipidemia, uniapnea, sepelvaltimotauti, polviartroosi tai astma. Muita valintaperusteita ovat runsas liikapaino ja vyötärölihavuus.

Tavoitteena on lihavuuteen liittyvien sairauksien hoito ja ehkäisy. Painotavoitteena on painon pysyvä pieneneminen 5–10 %:n verran.

Tavallisin hoitomuoto on lihavuuden perushoito, jolla tarkoitetaan yleensä usealla tapaamiskerralla annettua (ryhmä)ohjausta. Osa potilaista todennäköisesti onnistuu laihduttamaan ja säilyttämään saavuttamansa painon lyhyen intervention avulla, johon kuuluu pari seurantakäyntiä.

Muita lihavuuden hoitomenetelmiä ovat erittäin niukkaenergiainen ruokavalio perushoidon yhteydessä, lääkitys ja leikkaus. Elämäntapaohjaus kuuluu kaikkiin hoitomenetelmiin. Ohjaus kohdistuu ruokavalioon, fyysiseen aktiivisuuteen ja käyttäytymisen muuttamiseen.

Diagnoosi

Painoindeksi (body mass index, BMI, paino jaettuna metreinä ilmaistun pituuden neliöllä) on käyttökelpoinen suhteellisen painon mittari. Aikuisten normaalipainon yläraja on painoindeksi 25, koska sen ylittyminen lisää monien sairauksien vaaraa. Liikapaino eli lihavuus alkaa arvosta 25. Lievä lihavuus merkitsee painoindeksin aluetta 25–29.9 ja merkittävä lihavuus aluetta 30–34.9. Vaikea lihavuus tarkoittaa painoindeksiä 35.0–39.9 ja sairaalloinen lihavuus alkaa arvosta yli 40.

Vyötärölihavuutta voidaan arvioida mittaamalla vyötärön ympärys. Miehillä 100 cm:n ja naisilla 90 cm:n ympärysmitan ylittyminen merkitsee huomattavasti suurentunutta sairausvaaraa.

Lihavuuteen liittyy vaikeita komplikaatioita. Kuolleisuus lisääntyy selvästi painoindeksin ylittäessä arvon 30. Sairastumisvaara on yhteydessä lihavuuden määrään, vyötärölihavuuteen ja lihavuuden alkamisikään (nuorempana alkanut haitallisempi). Laihduttaminen ehkäisee tyypin 2 diabetesta «Laihduttaminen vähentää tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuutta henkilöillä, joilla on heikentynyt glukoosin sieto.»A ja kohonnutta verenpainetta «Laihduttaminen vähentää kohonneen verenpaineen ilmaantuvuutta.»B ja on tehokas hoito useimpiin lihavuuden aiheuttamiin liitännäissairauksiin.

Hoitomuodot

Tavoitteena on 5–10 %:n suuruinen pysyvä painon vähenemä. Hoitoon valitaan henkilöitä, joille laihtuminen ja painonhallinta ovat terveyden kannalta erityisesti hyödyksi ja jotka ovat hoitoon halukkaita.

Laihdutusvaiheessa päivittäistä energiansaantia vähennetään 2.1–4.2 MJ:n (500–1 000 kcal) verran, mikä johtaa alussa 0.5–1.0 kg:n suuruiseen painon vähenemiseen viikossa. Laihdutusvaiheen jälkeinen painonhallinta (laihdutustuloksen säilyttäminen) edellyttää elämäntapojen pysyvää muuttamista, jolloin energiansaanti on keskimäärin pienempi kuin ennen laihduttamista.

Vähäenergiainen ruokavalio sisältää energiaa 5.0–6.3 MJ/vrk (1 200–1 500 kcal/vrk). Vähäenergiaista ruokavaliota noudattaessa paino pienenee yleensä 3–11 % (4–12 kg) 4–36 kuukauden aikana «Ohjattaessa lihavia henkilöitä noudattamaan vähäenergiaista ruokavaliota, joka sisältää energiaa 5.0¿6.3 MJ (1200¿1500 kcal) vuorokaudessa tai jossa ruokavalion energiamäärää on vähennetty päivittäin 2.1¿4.2 MJ:lla (500¿1000 kcal), heidän painonsa pienenee 3¿11 % (4¿12 kg) 4¿36 kuukauden aikana.»A. Kun laihdutusruokavalio sisältää energiaa vähintään 5.0 MJ/vrk (1 200 kcal/vrk) ja koostuu ravintosisällöltään hyvälaatuisista ruoka-aineista, siitä on mahdollista saada riittävästi vitamiineja ja kivennäisaineita «Kun laihdutusruokavalio sisältää energiaa vähintään 5.0 MJ (1 200 kcal)/vrk ja se koostuu ravintosisällöltään hyvistä ruoka-aineista, siitä on mahdollista saada riittävästi vitamiineja ja kivennäisaineita.»D. Jos energiasisältö on pienempi, on tärkeää kiinnittää huomiota vitamiinien saantiin yleensä ja erityisesti D-vitamiinin riittävään saantiin talviaikaan.

Erittäin niukkaenergiainen (ENE) ruokavalio sisältää energiaa alle 3.4 MJ (800 kcal) vuorokaudessa, mutta se sisältää riittävästi ravintoaineita. ENE-ruokavaliota voidaan käyttää painoindeksin 30 ylittävillä henkilöillä perushoidon alussa yhtäjaksoisesti ainoana ravinnonlähteenä 6–12 viikkoa, enintään 16 viikkoa. ENE-dieetin aikana laihdutaan tavallisesti 1.5 – 2.5 kg viikossa, keskimäärin 15–21 kg 8–16 viikon aikana.

Liikunta ilman ruokavaliomuutoksia vähentää liikapainoa muutaman kilon «Fyysisen aktiivisuuden lisäys (tavallisimmin kestävyystyyppistä liikuntaa ilman ruokavaliomuutoksia) vähentää liikapainoa muutaman kilon.»A eikä se selvästi lisää vähäenergiaisella ruokavaliolla aikaansaatua laihtumistulosta «Fyysinen aktiivisuus yhdistettynä niukkaenergiaiseen ruokavalioon parantaa laihtumistulosta enintään muutaman kilon verrattuna pelkkään niukkaenergiaiseen ruokavalioon.»B. Laihdutuksen jälkeisessä painonhallinnassa fyysisen aktiivisuuden lisääminen on tärkeää lihomisen ehkäisemiseksi. Usein tähän tarvitaan päivittäin 45–60 minuuttia reipasta kävelyä tai muuta kohtalaisen kuormittavaa liikuntaa, josta osa voi olla lyhytkestoisia arkiliikuntajaksoja.

Käyttäytymismuutosten ohjauksella tarkoitetaan menetelmiä, jotka tukevat elämäntapamuutoksia. Ohjaus perustuu oppimisteorioihin ja kognitiivisiin teorioihin. Ohjausta käytetään yhdessä ruokavalio- ja liikuntaneuvonnan kanssa.

Suomessa lihavuuden lääkehoitoon ovat käytössä orlistaatti, sibutramiini ja rimonabantti. Lääkehoito sopii vain potilaille, joilla on motivaatiota laihduttaa ja muuttaa elämäntapojaan, kun painoindeksi on vähintään 30 tai vähintään 28, jos potilaalla on liitännäissairauksia. Leikkaushoito soveltuu valikoiduissa tapauksissa sairaalloisesti lihaville ja vaikeasti lihaville liitännäissairauksia poteville.

Hoidon järjestäminen

Hoito toteutetaan pääasiassa perusterveydenhuollossa. Hoitoyksiköissä tulisi olla tarjolla lihavuuden perushoitoa potilaille, joille laihduttaminen on ensisijainen hoito (esimerkiksi vastadiagnosoitu tyypin 2 diabetes, metabolinen oireyhtymä). Erikoissairaanhoidossa voidaan hoitaa vaikeaa ja sairaalloista lihavuutta silloin, kun siihen liittyy liitännäissairauksia. Lihavuuden leikkaushoito keskitetään yliopistollisiin keskussairaaloihin tai muihin suuriin sairaaloihin.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä

Pertti Mustajoki

Jarmo Kaukua

Lea Annanmäki

Mikael Fogelholm

Paula Hakala

Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi

Katriina Kukkonen-Harjula

Tuula Pekkarinen

Aila Rissanen