Mitä uutta päivityksessä?

Hoidon tavoitteet ja järjestäminen

Lihavuus aiheuttaa tai pahentaa monia sairauksia, joita voidaan tehokkaasti ehkäistä ja hoitaa laihduttamalla. Lihavuuteen liittyvien sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn riittää usein painon pysyvä pieneneminen vähintään 5 %:lla. Hoidon tavoitteena on lisäksi toimintakyvyn ja elämänlaadun ylläpitäminen ja paraneminen.

Hoito kohdennetaan erityisesti potilaisiin, joilla on lihavuuden liitännäissairauksia tai niiden vaaratekijöitä, kuten tyypin 2 diabetes tai sen esiaste, kohonnut verenpaine, dyslipidemia, rasvamaksa, uniapnea, sepelvaltimotauti, kantavien nivelten nivelrikko, astma, munasarjojen monirakkulatauti tai vaikea lihavuus (painoindeksi yli 35 kg/m²).

Ensisijainen hoitomuoto on suunnitelmallinen, usealla tapaamiskerralla annettava elintapaohjaus, joka keskittyy ruokavalioon ja liikuntaan sekä niitä ohjaaviin ajatuksiin ja asenteisiin. Ohjaus toteutetaan ensisijaisesti ryhmässä.

Elintapahoitoa tukevia menetelmiä ovat erittäin niukkaenergiainen (ENE) ruokavalio ja orlistaattilääkitys. Sairaalloista lihavuutta voidaan hoitaa kirurgisesti, ellei asianmukainen konservatiivinen hoito tuota pysyvää laihtumistulosta.

Lihavuuden hoidon tulee olla kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa ja pitkäaikaissairauksien hoitoa. Tämä edellyttää alueellisten hoito-ohjelmien ja hoitoketjujen luomista, laihdutusryhmien organisointia ja henkilökunnan kouluttamista.

Diagnoosi

Lihavuus luokitellaan kehon painoindeksin (BMI, kg/m²) ja vyötärön ympärysmitan mukaan. Kansainvälisen sopimuksen mukaan liikapaino alkaa BMI:n arvosta 25 kg/m² ja lihavuus arvosta 30 kg/m². Käytännön työssä vyötärölihavuuden raja on miehillä arvo 100 cm ja naisilla 90 cm.

Painoindeksi määritetään ja merkitään potilasasiakirjoihin aina, kun paino tulee puheeksi vastaanotolla, ja ainakin niiden osalta, joiden painoindeksi on yli 30 kg/m² tai joilla on liitännäissairauksia.

Elintapahoito (ruokavalio, liikunta)

Ruokavaliohoidon pääperiaate on, että vaikka energian saanti pienenee, ruokavalion ravintosisältö ei huonone. Ruokavalion vuorokautista energiamäärää vähennetään energiankulutusta pienemmäksi, naisilla yleensä 1 200–1 500 kcal:iin (5,0–6,3 MJ) ja miehillä 1 500–1 800 kcal:iin (6,3–7,6 MJ). Ruokavaliohoidon keskeisiä elementtejä ovat syömisen hallinta, säännöllinen ruokailu, annoskokojen pienentäminen, sokerin, valkoisen viljan, tyydyttyneen rasvan ja energiapitoisten (sokeri, alkoholi) juomien välttäminen, kasvisten, hedelmien, marjojen ja täysjyväviljojen käytön lisääminen, proteiinin riittävä saanti sekä tarvittaessa monivitamiinivalmiste. Ruokavalioon kohdistuvalla ohjauksella saavutetaan keskimäärin 5–6 %:n laihtuminen 9–12 kuukauden aikana «Pelkästään ruokavalioon perustuvalla ohjauksella saavutetaan keskimäärin 5-6 %:n laihtuminen (vaihteluväli 3-11 %) 9-12 kk:n aikana.»A.

Pelkkä liikunnan lisäys vähentää liikapainoa vain muutaman kilon 3–6 kuukauden aikana «Fyysisen aktiivisuuden lisäys (tavallisimmin kestävyystyyppistä liikuntaa ilman ruokavaliomuutoksia) vähentää liikapainoa muutaman kilon.»A. Liikunta yhdistettynä vähäenergiaiseen ruokavalioon ilmeisesti parantaa laihtumistulosta muutaman kilon 3–6 kuukauden aikana verrattuna pelkkään ruokavalioon «Fyysinen aktiivisuus yhdistettynä niukkaenergiaiseen ruokavalioon parantaa laihtumistulosta enintään muutaman kilon verrattuna pelkkään niukkaenergiaiseen ruokavalioon.»B ja estää lihaskatoa.

Suositeltu laihtumisnopeus on 0,5–1 kg viikossa, mikä edellyttää 500–1 000 kcal:n (2,1–4,2 MJ) energiavajausta päivittäin. Jotta saavutettu laihtumistulos pysyisi, tarvitaan pysyviä muutoksia ruokailu- ja liikuntatottumuksiin painonhallintavaiheessa. Liikunta yhdistettynä niukkaenergiaiseen ruokavalioon ilmeisesti ylläpitää pitkällä aikavälillä paremman tuloksen verrattuna pelkkään ruokavaliohoitoon «Fyysinen aktiivisuus yhdistettynä vähäenergiaiseen ruokavalioon voi pitkäaikaisseurannassa ylläpitää paremman laihdutustuloksen verrattuna pelkkään ruokavaliohoitoon.»B.

Muut hoitomuodot

Erittäin niukkaenergiainen (ENE) ruokavalio (energiaa alle 800 kcal eli 3,4 MJ vuorokaudessa) voidaan tarvittaessa käyttää painoindeksin 30 kg/m² ylittävillä henkilöillä yhtäjaksoisesti ainoana ravinnonlähteenä 6–12 viikkoa, enintään 16 viikkoa.

Orlistaattilääkitystä voidaan tarvittaessa käyttää elintapahoidon tukena, jos painoindeksi on vähintään 30 kg/m² (tai vähintään 28 kg/m², jos potilaalla on lihavuuden liitännäissairauksia).

Lihavuuden leikkaushoito soveltuu valikoiduissa tapauksissa sairaalloisesti lihaville ja vaikeasti lihaville liitännäissairauksia poteville, kun muilla hoitomuodoilla ei ole saavutettu riittävään laihtumista. Tavallisin leikkausmenetelmä on mahalaukun ohitus, joka pienentää painoa keskimäärin 40 kg vähintään kolmen vuoden ajaksi. Lihavuusleikkauksella hoidettujen ravitsemusneuvontaan ja ruokavalion ravintoainesisällön riittävyyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Leikkaavassa yksikössä järjestetään moniammatillinen seuranta 1–2 vuoden ajaksi. Sen jälkeen seurantaa jatketaan vuosittain perusterveydenhuollossa.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä

Kirsi Pietiläinen (puheenjohtaja)

Suoma Saarni

Mikael Fogelholm

Paula Hakala

Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi

Vesa Koivukangas

Merja Laine

Jukka Marttila

Tuula Pekkarinen

Aila Rissanen

Katriina Kukkonen-Harjula