Systemoidussa katsauksessa «National Health and Medical Research Council. Clinical practice guidelines for the management of overweight and obesity in adults. Commonwealth of Australia, 2003. http://www.health.gov.au/internet/wc»1 (www «http://www.health.gov.au/internet/wcms/Publishing.nsf/Content/obesityguidelines-index.htm»1) tehtiin kirjallisuushaku vuosilta 1997–2001. Tutkimuksiksi hyväksyttiin satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, joiden kesto oli vähintään 1 vuosi. Tutkimusten laatu arvioitiin. Yhteensä löytyi 14 tutkimusta, joissa liikuntaryhmässä liikuntaa oli 3–15 tuntia viikossa. Liikuntaryhmässä painomuutos 1–2 vuoden kuluttua oli keskimäärin -1.8 kg (vaihteluväli -5.8…0.7). Vastaava muutos vertailuryhmässä oli +0.5 kg (-0.4…1.1), jolloin nettomuutos oli -2.7 kg (-5.1…0.5).
Tuore Cochrane-katsaus «Shaw K, Gennat H, O'Rourke P, Del Mar C. Exercise for overweight or obesity. Cochrane Database Syst Rev 2006;(4):CD003817 (Viimeinen päivitys 23.08.2006)»2 «»1 selvitti liikuntaharjoittelun vaikutusta liikapainoon satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa (RCT), joiden kesto oli vähintään 3 kuukautta ja joissa tutkittavien kato oli enintään 15 %. Liikuntaharjoittelua verrattiin pääasiallisesti vertailutilanteeseen, jossa ei ollut ruokavaliossa energiarajoitusta. Analyyseihin hyväksyttiin 43 RCT:ta, joissa oli yhteensä 3 476 tutkittavaa. Tutkimuksien laatu arvioitiin. Kun liikuntaharjoittelua verrattiin verrokkihoitoon, liikunnalla saatiin vain vähäinen laihtuminen. Liikunta yhdistettynä ruokavalion energiarajoitukseen aiheutti suuremman laihtumisen verrattuna pelkkään ruokavalioon (tutkittavien lukumäärällä painotettu erotusten keskiarvo, WMD - 1.1 kg; 95 %:n luottamusväli, LV -1.5 – -0.6). Kun harjoittelun tehoa (intensiteettiä) suurennettiin, laihtuminen lisääntyi kevyttehoiseen liikuntaan verrattuna (WMD - 1.5 kg; 95 % CI -2.3 – -0.7). Kummassakaan edellä mainitussa tilanteessa ei ollut ruokavaliota. Liikunta ainoana hoitomuotona aikaansai myös selviä edullisia muutoksia diastolisessa verenpaineessa (WMD - 2 mmHg; LV -4 – -1), triglyserideissä (WMD - 0.2 mmol/l; LV -0.3 – -0.1) and veren paastoglukoosissa (WMD - 0.2 mmol/l; LV -0.3 – 0.1). Suurempitehoinen liikunta aikaansai suuremman pienenemän veren glukoosissa kevyttehoiseen liikuntaan verrattuna (WMD - 0.3 mmol/l; LV -0.5 – -0.2).
Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
«National Health and Medical Research Council. Clinical practice guidelines for the management of overweight and obesity in adults. Commonwealth of Australia, 2003. http://www.health.gov.au/internet/wc»1: Kirjallisuudesta löytyy yllättävän vähän tutkimuksellisesti hyvin tehtyjä liikuntainterventiotutkimuksia liikapainoisilla. Katsaukseen mukaan hyväksytyistäkin tutkimuksista osa on vaatimattomasti toteutettuja, muun muassa pieni tutkittujen henkilöiden määrä interventioryhmittäin. Yksi koeasetelmaan liittyvä ongelma voi olla se, että tutkittavat ohjeista huolimatta muuttavat myös ruokavaliotaan terveellisemmäksi, ainakin lyhytaikaisessa interventiossa.
«Shaw K, Gennat H, O'Rourke P, Del Mar C. Exercise for overweight or obesity. Cochrane Database Syst Rev 2006;(4):CD003817 (Viimeinen päivitys 23.08.2006)»2: Tutkimuksien valinnassa keskeinen ongelma on se, että kaikki tutkimukset eivät välttämättä tähdänneet laihdutukseen. Tuloksissa ei esitetty, moniko laihtui kliinisesti merkittävän määrän ylipainosta (esimerkiksi 5 tai 10 % alkupainosta). Mielekkäämpää olisi tarkastella rasvakudoksen osuuden muutoksia tai edes painoindeksin muutoksia kuin pelkkiä painomuutoksia, jotka ainoastaan esitettiin tässä yhteenvedossa. Lihavuuden vaikeusasteesta alkutilanteessa ei myöskään ole tietoa.