Antropometriaa ja epäsuoraa kalorimetriaa käytettiin 18 laihuushäiriötä sairastavan potilaan energiantarpeen arvioinnissa «Russell J, Baur L, Beumont P ym. Refeeding of anorexics: wasteful not wilful. Lancet 1998;352:1445-6 »1. Potilaiden perusaineenvaihdunta (Basal metabolic rate, BMR) ja hengitysosamäärä (Respiratory quotient, RQ) laskettiin ennen ja neljä tuntia sen jälkeen, kun potilaat olivat saaneet 100 g glukoosia. Potilaat testattiin alipainoisina ja sen jälkeen, kun heidän painonsa oli noussut keskimäärin 9 kg. Tuloksia verrattiin samanikäisiin normaalipainoisiin kontrolliryhmäläisiin (n=18).

BMR nousi painon noustessa ja glukoosin aiheuttama terminen vaikutus väheni suhteessa BMR:ään. Glukoosin aiheuttama terminen vaikutus väheni suhteessa lihasmassaan (lean body mass) 7.1 kJ/vrk painon noustua edellä mainittuun tavoitteeseen. Tällä erolla voi olla kumulatiivisesti merkitystä niillä potilailla, joiden on vaikea saada syödyksi yli 120 KJ/vrk.

Tutkijat ehdottivat, että anorektikot useiden ateriakertojen sijaan nauttisivat ruokansa esimerkiksi kolmella ateriakerralla, jolloin aterian aiheuttamaa termistä vaikutusta voitaisiin vähentää. Lisäksi he esittivät, että aterioiden tulisi ainakin hoidon alkuvaiheessa sisältää suhteellisesti enemmän rasvaa kuin hiilihydraattia.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Toisen tutkimuksen «Moukaddem M, Boulier A, Apfelbaum M ym. Increase in diet-induced thermogenesis at the start of refeeding in severely malnourished anorexia nervosa patients. Am J Clin Nutr 1997;66:133-40 »2 tarkoituksena oli selvittää, onko aterian jälkeisellä termogeneesillä vaikutusta vaikeassa aliravitsemustilassa olevilla anorektikoilla ravitsemushoidon varhaisessa vaiheessa. Toisena tavoitteena oli selvittää, selittääkö mahdollinen lihasmassan lisääntyminen energiatarpeen nousun.

Tutkimukseen osallistui 11 syömistään rajoittavaa, 15–32-vuotiasta naista, jotka olivat sairastaneet laihuushäiriötä keskimäärin 2.8 vuotta. Tutkittavat saivat ravintoa kahdella eri energiatasolla (1.25 MJ ja 2.92 MJ). Kolmannes ravinnosta annettiin teollisena letkuravintovalmisteena nenä-mahaletkun kautta. Letkuravintovalmisteiden energiapitoisuuden suhteen tutkimus oli kaksoissokkotutkimus. Potilaiden ruoankäyttöä seurattiin ja ravitsemustilaa mitattiin. Energiakulutus mitattiin epäsuoralla kalorimetrillä.

Mitä suuremman energiamäärän potilaat saivat ravinnosta, sitä suurempi oli aterian jälkeinen termogeneesi. Ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä. Energiakulutus korreloi huonosti potilaiden lihasmassan kasvuun.

Tutkimustulokset antavat viitteitä "hukkalämmön" tuotosta solun energiataloudessa ravitsemushoidon alkuvaiheessa.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Laihuushäiriötä sairastavien potilaiden painonnousu on joskus vähäisempi kuin, mitä päivittäinen energiansaanti antaisi edellyttää. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ruoan terminen vaikutus ja sen yhteys potilaiden subjektiivisiin tuntemuksiin ja tiettyjen hormonien pitoisuuteen palsmassa. Viideltätoista laihuushäiriötä sairastavalta ja viideltätoista terveeltä naispotilaalta tutkittiin aterian jälkeinen terminen vaikutus, subjektiiviset tuntemukset ja plasman beeta-endorfiini-, kortisoli-, dopamiini- ja katekoliamiinipitoisuudet, kun molempien ryhmien potilaille annettiin nenä-mahaletkun kautta eri aikoina, sokkoutetusti ruokaa kolmen eri energiamäärän edestä. Laihuushäiriöpotilailla aterian jälkeinen terminen vaikutus oli suurempi kuin terveillä kontrolleilla, ero oli tilastollisesti merkitsevä (p< 0,001). Korkeampi terminen vaikutus korreloi laihuushäiriöpotilailla lisääntyneeseen plasman kortisolipitoisuuteen, korkeampaan ACTH- ja katekoliaminipitoisuuteen sekä lisääntyneeseen epämiellyttävyyden kokemukseen (lihomisen pelko, pahoinvointi, haluttomuus syödä), jotka olivat yhteydessä alhaisempaan plasman beeta-endorfiinipitoisuuteen (P<0,01). Nämä seikat voivat omalta osaltaan selittää sen, miksi laihuushäiriötä sairastavilla potilailla on vaikeuksia saada painoa nousemaan.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen