Aivovamma lisää elimistön aineenvaihduntaa ja ravinnontarvetta. Riittävän energian ja ravinnon saanti parantaa ennustetta. Sen sijaan ravitsemuksen antotapa (enteraalinen vs parenteraalinen) ja ihanteellinen ajoitus ovat epäselvät.

Systemoidussa Cochrane-katsauksessa «Yanagawa T, Bunn F, Roberts I ym. Nutritional support for head-injured patients. Cochrane Database Syst Rev 2007;4:CD001530 »1 selvitettiin erilaisten ravitsemusvaihtoehtojen vaikutusta kuolleisuuteen ja sairastuvuuteen aivovamman jälkeen. Yhteensä 11 tutkimusta otettiin analyysiin, joista ajoitusta käsitteli seitsemän satunnaistettua tutkimusta, yhteensä 284 potilasta. Kuoleman suhteellinen vaara varhain aloitetussa ravitsemuksessa oli 0.67 (95 % CI 0.41–1.07). ja suhteellinen vaara kuolemalle tai pysyvälle vammautumiselle oli 0.75 (95 % CI 0.50–1.11). Parenteraalista ja enteraalista ravitsemusta vertaili seitsemän tutkimusta, joista viidessä (207 potilasta) kuoleman riski.oli 0.66 (0.41 to 1.07). Kahdessa tutkimuksessa ilmoitettiin kuoleman ja vaikean vammaisuuden riski, joka oli 0.69 (95 % Cl 0.40 to 1.19). Katsauksen tekijöiden johtopäätöksenä oli, että tutkimusnäytön perusteella aikainen enteraalinen ravitsemus saattaa parantaa ennustetta, mutta asiasta tarvitaan lisätutkimuksia.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Amerikkalaisessa systemoidussa katsauksessa «Brain Trauma Foundation, American Association of Neurological Surgeons, Congress of Neurological Surgeons ym. Guidelines for the management of severe traumatic brain injury. XII. Nutrition. J Neurotra»2 päädyttiin samankaltaisiin tuloksiin. Vaikean aivovamman saanut potilas menettää painostaan n. 15 % viikossa typen katabolian takia. 30 % painon lasku lisää mortaliteettia huomattavasti. Ensimmäisen viikon aikana aloitettu enteraalinen ravitsemus näyttää parantavan ennustetta. Enemmän tutkimuksia tarvitaan ravinnon koostumuksesta ja vitamiini- sekä hivenainelisistä.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä