Julkaisuvuodet 1985–2000 kattavassa meta-analyysissä «Novak F, Heyland DK, Avenell A, Drover JW, Su X. Glutamine supplementation in serious illness: a systemic review of the evidence. Crit Care Med 2002;30:2022-9»1 käytiin läpi 85 satunnaistettua tutkimusta, joissa verrattiin glutamiinia sisältävän ravitsemuksen ja tavanomaisen ravitsemuksen vaikutuksia suuren leikkauksen läpikäyneiden ja kriittisesti sairaiden potilaiden infektiokomplikaatioiden esiintymiseen ja kuolleisuuteen. Tutkimuksen hakulähteinä olivat MEDLINE-, EMBASE-, BIOSIS-, CINAHL-, CAB- ja COCHRANE-tietokannat. Ennalta määritetyn hakustrategian mukaisesti tutkimuksista valittiin 14 mukaan meta-analyysiin ja potilaita oli kaikkiaan 751. Tutkimusten metodologinen laadukkuus arvioitiin ja luokiteltiin kahdessa itsenäisessä arvioinnissa. 11 tutkimuksessa käsiteltiin parenteraalista glutamiinin antoa ja 3:ssa enteraalista. Kriittisesti sairaiden potilaiden parenteraalista glutamiinin antoa käsitteleviä tutkimuksia näistä oli 3 ja potilaita oli näissä yhteensä 283. Kaikki nämä tutkimukset arvioitiin laadukkaiksi (laatupisteet >= 8).

Glutamiinin antoon liittyi matalampi kuolemanriski (RR 0.78, 95 % :n luottamusväli 0.58–1.04) ja pienempi infektiokomplikaatioiden riski (RR 0.81, 0.64–1.00). Parenteraalisesti ravituilla kuolleisuus oli niillä, jotka saivat glutamiinia, 35/277 (13 %), ja niillä, jotka eivät saaneet glutamiinia, 51/278 (18 %), RR 0.71 (95 %:n luottamusväli 0.51–0.99) ja riskiero -6 % (95 %:n luottamusväli -12 %–0 %). Sen sijaan enteraalisesti ravituilla kuolleisuus oli vastaavasti glutamiinia saaneilla 14/98 (14 %) ja niillä, jotka eivät saaneet glutamiinia, 12/104 (12 %), RR 1.08 (0.57–2.01) ja riskiero 3 % (-7 %–+ 12 %). Suuriannoksinen, parenteraalisesti annettu glutamiini (> 0.20 g/kg/vrk) vähensi selkeästi infektiokomplikaatioiden määrää, RR 0.58 (95 %:n luottamusväli 0.43–0.80), verrattuna matala-annoksiseen (< 0.2 g/kg/vrk) glutamiinin antoon, RR 0.57 (95 %:n luottamusväli 0.08–3.90).

Kuolleisuus oli kriittisesti sairaiden ryhmässä oli parenteraalista glutamiinia saaneilla 34/140 (24 %) ja tavallista parenteraalista ravitsemusta saaneilla 50/143 (35 %), ja riskiero -11 % (95 %:n luottamusväli -21 %–0 %). Vastaavasti infektiokomplikaatioita ilmaantui 32/54 (59 %) ja 34/56 (61 %), ja riskiero -1 % (95 %:n luottamusväli -20 %–+17 %).

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Saksalaisen yliopistollisen sairaalan teho-osastolla tehdyssä vuodet 1998–2000 kattavassa satunnaistetussa avoimessa tutkimuksessa «Goeters C, Wenn A, Mertes N ym. Parenteral L-alanyl-L-glutamine improves 6-month outcome in critically ill patients. Crit Care Med 2002;30:2032-7»2 satunnaistettiin 144 peräkkäistä, oletettavasti vähintään 5 vuorokautta parenteraalista ravitsemusta ja tehohoitoa tarvitsevaa potilasta (ikä 52 vuotta, keskihajonta 17 vuotta, miehiä 65 %) kahteen ryhmään. Kontrolliryhmä sai tavanomaista parenteraalista ravitsemusta. Tutkimusryhmän ravitsemuksen aminohapoista osa (= 0.3 g/kg/vrk) oli korvattu L-alanyyli-L-glutamiinilla. Satunnaistetuista potilaista 95:tä ravittiin sovitusti vähintään 5 vuorokautta. Potilaita seurattiin kuolleisuuden suhteen 6 kuukauden ajan.

Ryhmien välillä ei ollut mitään eroa kuolleisuudessa eikä myöskään kliinisten seurattujen parametrien suhteen. Kuitenkin niillä potilailla (n = 68), jotka saivat ravitsemusta vähintään 9 vuorokautta, kuolleisuus 6 kuukauden kuluttua oli glutamiiniryhmässä 11/33 (33 %) ja kontrolliryhmässä 21/35 (60 %), riskiero -27 % (-50 %–-4 %).

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä