Viisaudenhampaat bakteerivarastona

Näytönastekatsaukset
2.9.2008
Ari Rajasuo

Näytön aste = B

Osittain puhjennut alaviisaudenhammas ilmeisesti lisää hammaskariesta aiheuttavia bakteerimääriä syljessä ja tukikudostulehdusta aiheuttavia bakteereja viereisen toisen poskihampaan ientaskuissa.

Kliinistä kontrolloitu hoidon vaikuttavuustutkimus Suomesta «Rajasuo A, Meurman JH, Murtomaa H. Periodontopathic bacteria and salivary microbes before and after extraction of partly erupted third molars. Scand J Dent Res 1993;101:87-91 »1. Tutkimuksessa selvitettiin osittain puhjenneiden alaviisaudenhampaiden poiston vaikutusta syljen kariesta aiheuttaviin bakteerimääriin ja 2. alaposkihampaan ientaskun bakteerikoostumukseen. Artikkelissa 20 suomalaisen varusmiehen (keski-ikä 20.4 vuotta (keskihajonta 1.0) koeryhmältä poistettiin ennakoivin syin kaikki osittain puhjenneet alaviisaudenhampaat ja 19 varusmiestä (keski-ikä 19.9 vuotta, SD 0.6) toimi verrokkiryhmänä. Heillä oli yhtä paljon osittain puhjenneita alaviisaudenhampaita, mutta niissä katsottiin olleen vain seurannan tarve eikä hoitotoimenpiteitä tehty. Kaikki potilaat olivat hampaiston tukikudokseltaan terveitä (ientaskujen syvyys oli < 3 mm paitsi alaviisaudenhampaissa follikkelitaskujen syvyys keskimäärin 7.5 mm) ja oireettomia viisaudenhampaistaan. Keskimääräinen DMFT-indeksi oli koeryhmällä 6.9 (keskihajonta 3.6) ja verrokkiryhmällä 7.8 (3.8).

Sylkinäytteet kerättiin parafiinivahaa pureskelemalla ja viljeltiin molemmissa tutkimuksissa. Bakteeriviljelynäytteet otettiin alaviisaudenhampaiden follikkelitaskuista ja viereisten 2. alaposkihampaiden takapintojen ientaskuista. Näytteet kerättiin sekä koeryhmiltä että verrokeilta seurannan alussa (juuri ennen toimenpidettä) sekä 2 ja 5 kuukautta myöhemmin.

Syljen korkeissa S. mutans- (> 106 CFU/ml) ja laktobasillimäärissä (> 105 CFU/ml) tapahtui seuranta-aikana tilastollisesti merkitsevä vähentyminen koeryhmillä verrokkeihin verrattuna (p < 0.004). Gram-negatiivisten bakteerien kokonaismäärä (p = 0.013) sekä gram-negatiivisten sauvabakteerien (p = 0.006) ja spirokeettojen määrät (p = 0.042) vähenivät merkitsevästi koeryhmän alaposkihampaiden ientaskuissa.

Johtopäätöksenä todettiin, että osittain puhjenneiden alaviisaudenhampaiden follikkelitasku toimii bakteerivarastona, joka lisää syljen hammaskariesta aiheuttavia bakteerimääriä. Lisäksi todettiin, että follikkelitaskujen vaikutus heijastuu ainakin viereisten hampaiden iestaskuihin siten, että tukikudostulehdukselle tyypilliset bakteerit ovat siellä lisääntyneet.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kliinistä kontrolloitu hoidon vaikuttavuustutkimus Suomesta «Rajasuo A, Meurman JH, Metteri J ym. Effect of extraction of partly erupted third molars on salivary microbial counts in conscripts. Caries Res 1990;24:273-8 »2. Tutkimuksessa selvitettiin osittain puhjenneiden alaviisaudenhampaiden poiston vaikutusta syljen kariesta aiheuttaviin bakteerimääriin ja 2. alaposkihampaan ientaskun bakteerikoostumukseen. Artikkelissa oli vastaavasti koeryhmässä 49 (keskimäärin 19.9-vuotiaita, SD 0.8) ja verrokkiryhmässä 27 (keskimäärin 19.7-vuotiaita, SD 1.2) varusmiestä. Kaikki potilaat olivat hampaiston tukikudokseltaan terveitä (ientaskujen syvyys oli < 3 mm paitsi alaviisaudenhampaissa follikkelitaskujen syvyys keskimäärin 7.5 mm) ja oireettomia viisaudenhampaistaan. Keskimääräinen DMFT-indeksi oli koeryhmällä 6.9 (keskihajonta 3.6) ja verrokkiryhmällä 7.8 (3.8) (tutkimus 1), DS-indeksi taas koeryhmällä 0.3 (keskihajonta 0.6) ja verrokkiryhmällä 0.2 (keskihajonta 0.5).

Sylkinäytteet kerättiin parafiinivahaa pureskelemalla ja viljeltiin. Näytteet kerättiin sekä koeryhmiltä että verrokeilta seurannan alussa (juuri ennen toimenpidettä) sekä 2 ja 5 kuukautta myöhemmin.

Syljen korkeissa S. mutans- (> 106 CFU/ml) ja laktobasillimäärissä (> 105 CFU/ml) tapahtui seuranta-aikana tilastollisesti merkitsevä vähentyminen koeryhmillä verrokkeihin verrattuna (p < 0.01 S. mutans, p < 0.001 laktobasillit). Gram-negatiivisten bakteerien kokonaismäärä (p = 0.013) sekä gram-negatiivisten sauvabakteerien (p = 0.006) ja spirokeettojen määrät (p = 0.042) vähenivät merkitsevästi koeryhmän alaposkihampaiden ientaskuissa.

Johtopäätöksenä todettiin, että osittain puhjenneiden alaviisaudenhampaiden follikkelitasku toimii bakteerivarastona, joka lisää syljen hammaskariesta aiheuttavia bakteerimääriä. Lisäksi todettiin, että follikkelitaskujen vaikutus heijastuu ainakin viereisten hampaiden iestaskuihin siten, että tukikudostulehdukselle tyypilliset bakteerit ovat siellä lisääntyneet.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kliininen tapaus-verrokkitutkimus «Meurman JH, Rytömaa I, Murtomaa H ym. Erupting third molars and salivary lactobacilli and Streptococcus mutans counts. Scand J Dent Res 1987;95:32-6 »3, jossa selvitettiin 217 suomalaisen yliopisto-opiskelijan (naisia 51.2 %, keski-ikä 25.4 vuotta) aineistolla osittain puhjenneiden alaviisaudenhampaiden määrän vaikutusta syljen kariesta aiheuttaviin bakteerimääriin keräämällä sylkinäytteet parafiinivahaa pureskelemalla ja viljelemällä.

Tuloksissa todettiin tilastollisesti merkitsevästi enemmän korkeita laktobasilli- (> 104 CFU/ml, p < 0.01) ja S. mutans-määriä (> 105 CFU/ml, p < 0.05) opiskelijoilla, joilla oli 1–3 viisaudenhammasta osittain puhjenneina verrattuna tapauksiin, joilla ei ollut tällaisia hampaita.

Johtopäätöksenä oli, että potilaita tulee opastaa hyvään suuhygieniaan hampaiden puhkeamisen aikana, ja että löydökset antavat syyn poistaa viisaudenhampaita, jotka eivät puhkea kokonaan.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Yhdysvaltalainen laaja viisaudenhampaiden tutkimus «White RP Jr, Madianos PN, Offenbacher S ym. Microbial complexes detected in the second/third molar region in patients with asymptomatic third molars. J Oral Maxillofac Surg 2002;60:1234-40 »4, jonka aineisto kerättiin kahdella yliopistolla (Kentucky ja North Carolina). Tutkimuspotilaiksi valittiin hampaiston tukikudokseltaan terveitä 14–45-vuotiaita, joilla oli kaikki 2. ja 3. poskihampaat. Raskaana olevat, viimeisen 3 kuukauden aikana bakteerilääkkeitä saaneet ja viimeisen vuoden aikana psykiatrisessa hoidossa olleet suljettiin pois tutkimuksesta. Otoksen koko oli 295 (naisia 51 %).

Hampaistosta tutkittiin ientaskujen syvyys (6 kohdetta jokaisesta hampaasta), ja kaikkien 2. poskihampaiden takapintojen ientaskuista otettiin bakteerinäytteet. Näytteet määritettiin DNA-koetin ja DNA-hybridisaatio-menetelmin tarkoituksena määrittää ”punaiset” bakteerilajit eli todennäköisimmät tukikudostulehdusta aiheuttavat B. forsythus, P. gingivalis ja T. denticola, ja ”oranssit” lajit eli epäillyt tukikudostulehdusta aiheuttavat P. intermedia ja C. rectus.

Tuloksissa verrattiin kahta ryhmää toisiinsa: joko todettiin (> 5 mm) tai ei todettu (< 5 mm) syventyneitä ientaskuja 2. ja 3. poskihampaiden alueilla. Syventyneiden ientaskujen ryhmässä potilaiden keski-ikä oli 28 vuotta (25–75 % IQ (kaksi keskimmäistä neljännestä) 24– 35 vuotta). Keski-ikä oli 24 vuotta (IQ 21–30), jos syventyneitä ientaskuja ei ollut. ”Punaisten” ja ”oranssien” bakteerilajien suuri määrä (> 105) todettiin 44 %:lla potilaista, jos oli syventyneitä ientaskuja, ja 36 %:lla, jos ei ollut syventyneitä ientaskuja. Vastaavasti kaikkien kolmen ”punaisen” bakteerilajin suuri määrä todettiin 44 %:lla (syventyneitä taskuja) verrattuna 37 %:iin (ei syventyneitä taskuja) potilaista. Alle 25-vuotiailla oli korkeat (> 105) ”punaisten” ja ”oranssien” bakteerilajien määrät 41 %:lla (ei syventyneitä ientaskuja) ja 48 %:lla (syventyneitä taskuja) ja 25 vuotta täyttäneillä 31 %:lla (ei syventyneitä ientaskuja) ja 42 %:lla (syventyneitä taskuja). Korkeita (> 105) ”punaisten” ja ”oranssien” bakteerilajien määriä löytyi 21 %:lla, jos viisaudenhammas oli purentatasossa pystyasennossa tai taaksepäin kallistuneena, ja 15 %:lla (ei syventyneitä taskuja) tai 7 %:lla (syventyneitä taskuja), jos viisaudenhammas oli purentatason alapuolella ja eteenpäin kallistunut.

Kirjoittajat totesivat lopuksi, että alkavan tukikudostulehduksen kliiniset merkit ja bakteerilöydökset voidaan ensimmäisenä havaita nuorten aikuisten viisaudenhammasseudussa. Kirjoittajat suosittavat hoidon vaikuttavuustutkimusta, jossa poistetaan viisaudenhammas ja seurataan, häviääkö syventynyt ientasku viereisestä 2. poskihampaasta ja vähentyvätkö ”punaisten” ja ”oranssien” bakteerien määrät.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Yhdysvaltalaisesta laajasta viisaudenhammastutkimuksesta «White RP Jr, Offenbacher S, Blakey GH ym. Chronic oral inflammation and the progression of periodontal pathology in the third molar region. J Oral Maxillofac Surg 2006;64:880-5 »5 kerätty 254 potilaan (14–45-vuotiaita, keski-ikä alussa 27.5 + 7.8 vuotta, naisia 56 %) seuranta-aineisto. Seuranta-aika keskimäärin 2.2 vuotta (25–75 % IQ (kaksi keskimmäistä neljännestä) 2.0–2.6 vuotta). Potilailta ei puuttunut yhtään 2. tai 3. poskihammasta. Viimeisen 3 kuukauden aikana bakteerilääkkeitä saaneet ja kaikkein hankalinta hampaiston tukikudostulehdusta sairastavat suljettiin pois tutkimuksesta. Kaikkien hampaiden ientaskujen syvyys mitattiin vuosittain. Ientaskunestenäytteet otettiin kaikista 1. ja 2. poskihampaista IL-1ß-tasojen määrittämiseksi.

2. poskihampaiden takapintojen ientaskuista otettiin bakteerinäytteet, joista tutkittiin ”punaiset” bakteerilajit B. forsythus, P. gingivalis ja T. denticola ja ”oranssit” lajit P. intermedia ja C. rectus. Päähuomio kiinnitettiin ryhmiin, joilla seuranta-aikana joko tapahtui 2. ja 3. poskihampaiden alueilla ientaskujen syventymistä (> 2 mm vähintään yhden hampaan ientaskussa) tai ei tapahtunut (< 2 mm, ei yhdenkään hampaan ientaskussa).

Ientaskut syvenivät ainakin 2 mm seuranta-aikana 24 %:lla potilaista viisaudenhammasalueella. 95 %:lla heistä (p < 0.001) oli jo alkutilanteessa vähintään 4 mm ientasku samoissa hampaissa. Ientaskujen IL-1ß-tasot eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä syviin alkutilanteen taskuihin (p < 0.08) tai taskujen syvenemiseen seurannan aikana (p = 0.55). Alkutilanteen ”punaisten” ja ”oranssien” bakteerilajien suuri määrä (> 105) yksinään kaksinkertaisti riskin taskujen syvenemiseen (OR 2.0, 95 %:n luottamusväli 1.0–4.0). Alkutilanteessa todetut syvät taskut (> 4 mm) nostivat tämän riskin 21-kertaiseksi (OR 21.0, luottamusväli 6.4–69.3).

Johtopäätöksenä todettiin, että nuorilla aikuisilla viisaudenhammasseudussa havaittuja vähintään 4 mm:n ientaskuja pitäisi seurata, ja hampaiston tukikudoksia tulisi joko säännöllisesti hoitaa tai sitten viisaudenhampaat tulisi poistaa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Viisaudenhammas 1

Kirjallisuutta

  1. Rajasuo A, Meurman JH, Murtomaa H. Periodontopathic bacteria and salivary microbes before and after extraction of partly erupted third molars. Scand J Dent Res 1993;101:87-91 «PMID: 8456256»PubMed
  2. Rajasuo A, Meurman JH, Metteri J ym. Effect of extraction of partly erupted third molars on salivary microbial counts in conscripts. Caries Res 1990;24:273-8 «PMID: 2276165»PubMed
  3. Meurman JH, Rytömaa I, Murtomaa H ym. Erupting third molars and salivary lactobacilli and Streptococcus mutans counts. Scand J Dent Res 1987;95:32-6 «PMID: 3470896»PubMed
  4. White RP Jr, Madianos PN, Offenbacher S ym. Microbial complexes detected in the second/third molar region in patients with asymptomatic third molars. J Oral Maxillofac Surg 2002;60:1234-40 «PMID: 12420254»PubMed
  5. White RP Jr, Offenbacher S, Blakey GH ym. Chronic oral inflammation and the progression of periodontal pathology in the third molar region. J Oral Maxillofac Surg 2006;64:880-5 «PMID: 16713800»PubMed