Eri hammastahnojen hampaiden reikiintymistä ehkäisevää tehoa tutkittiin 1980-luvulla Britanniassa 12-vuotiailla «Chesters RK, Huntington E, Burchell CK ym. Effect of oral care habits on caries in adolescents. Caries Res 1992;26:299-304 »1. Tutkimus kesti 3 vuotta, ja siihen osallistui 2 317 henkilöä. Hammastarkastuksien yhteydessä kerättiin tieto harjaukseen liittyvästä huuhtelukäytännöstä käyttäen apuna kaavakuvaa, jossa näytettiin 4 erilaista tapaa käyttää vettä harjauksen yhteydessä. Harjaustottumuksiin ei pyritty vaikuttamaan. Tiedot saatiin 2 279:ltä lapselta.
Tutkimuksen aikainen DMFS-lisäys oli suurempi lapsilla, jotka käyttivät mukia harjauksen yhteydessä (keskiarvo 6.87, SE 0.18) kuin lapsilla, jotka ottivat suoraan hanasta vettä harjaan, käsiinsä tai suuhunsa (keskiarvo 5.77, SE 0.17, p < 0.01). Mukista huuhtelevilla lapsilla oli myös alkutilanteessa keskimäärin korkeammat DMFS-arvot kuin muilla lapsilla.
Eri hammastahnojen hampaiden reikiintymistä ehkäisevää tehoa tutkittiin vuosina 1989–92 Isossa-Britanniassa 11- ja 12-vuotiailla «O'Mullane DM, Kavanagh D, Ellwood RP ym. A three-year clinical trial of a combination of trimetaphosphate and sodium fluoride in silica toothpastes. J Dent Res 1997;76:1776-81 »2. Tutkimus kesti 3 vuotta, ja siihen osallistui 3 467 henkilöä. Hammastarkastuksien yhteydessä kerättiin tieto harjaukseen liittyvästä huuhtelukäytännöstä käyttäen apuna kaavakuvaa, jossa näytettiin 4 erilaista tapaa käyttää vettä harjauksen yhteydessä.
Tutkimuksen aikainen DMFS-lisäys oli suurempi lapsilla, jotka käyttivät mukia harjauksen yhteydessä (keskiarvo 4.46, SD 4.86) kuin lapsilla, jotka ottivat suoraan hanasta vettä harjaan, käsiinsä tai suuhunsa (keskiarvo 3.85, SD 4.52).
Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: