Akuutin munuaisvaurion määrittelyn ja luokittelun apuvälineeksi luodun RIFLE-luokituksen validiteetin ja kliinisen käyttökelpoisuuden arvioimiseksi etenkin potilaiden ennusteen osoittajana on viime vuosina saatu uutta tietoa.

Italialaisten tekemässä katsauksessa «Ricci Z, Cruz D, Ronco C. The RIFLE criteria and mortality in acute kidney injury: A systematic review. Kidney Int 2008;73:538-46 »1 kerättiin PubMedista vuosien 2004 ja 2007 välisenä aikana julkaistut tutkimukset, joissa oli käytetty RIFLE-luokitusta akuutin munuaisvaurion määrittelemiseksi. Tällaisia tutkimuksia löytyi 24 kappaletta, joista 13:ssa oli tieto RIFLE-luokituksen mukaisten AKI-potilaiden kuolleisuudesta verrattuna ei-AKI potilaisiin. Kuolema raportoitiin eri ajankohtina: teho-osastolta poistuttaessa, sairaalasta poistuttaessa, 28, 30, 60 ja 90 päivän jälkeen. Riskisuhde R-, I-, ja F-luokan potilaille laskettiin vertailuryhmän ollessa ei-AKI potilaat. Yli 71 000 potilaan aineistossa voitiin todeta nouseva riskisuhde RIFLE-luokan vaikeusasteen mukaan niin, että alla olevan taulukon «Nouseva kuoleman riskisuhde RIFLE-luokan vaikeusasteen mukaan.»1 mukaisesti riskisuhteen kasvu oli tilastollisesti merkitsevä (p < 0.0001).

Tulos oli johdonmukainen ja tilastollisesti merkitsevä eri potilasryhmissä: ”yleis”tehohoitopotilaat, sydänleikkauspotilaat, keinomunuaishoitoa saaneet tehohoitopotilaat ja ei-tehohoitopotilaat. Viimeksi mainitussa ryhmässä yli 20 000 potilaan aineistossa R eli riskiryhmän potilaita oli 9.1 %, vaurioryhmän 5.2 %, ja vajaatoimintaryhmän 3.7 %. Sairaalakuolleisuus oli koko ryhmässä 8 %, mutta kuolleisuus kasvoi selvästi munuaisvaurioasteen vaikeutuessa ei-AKI:sta vajaatoimintaan (ei-AKI 4.4 %, R 15.1 %, I 29.2 %, ja F 41.1 %) «Uchino S, Bellomo R, Goldsmith D ym. An assessment of the RIFLE criteria for acute renal failure in hospitalized patients. Crit Care Med 2006;34:1913-7 »2.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä