Päänsärky ja migreeni lapsilla

Käyvän hoidon potilasversiot
Kirsi Tarnanen, Mirja Hämäläinen ja Tanja Laukkala
22.9.2016

Käypä hoito -suositus «Päänsärky (lapset)»1

Satunnaiset päänsäryt ovat yleisiä, ja niitä esiintyy jo pikkulapsilla. Lievä päänsärky on yleensä harmiton ja paranee kotikonstein, mutta toimintaa haittaava päänsärky vaatii lääkärin tutkimuksen aiheuttajan selvittämiseksi ja hoidon suunnittelemiseksi.

Ikä lisää päänsäryn yleisyyttä: noin 10 prosentilla koulunsa aloittavista suomalaislapsista esiintyy toistuvia eli vähintään kerran kuukaudessa esiintyviä päänsärkyjä ja migreeniäkin on noin 5 prosentilla. 12-vuotiailla jännityspäänsärky on yhtä yleistä kuin migreeni. Tyttöjen päätä särkee murrosiästä lähtien enemmän kuin poikien.

Samalla lapsella voi olla monen tyyppistä päänsärkyä; esimerkiksi migreeniä sairastavalla esiintyy usein myös jännityspäänsärkyä.

Mitkä tekijät voivat aiheuttaa päänsärkyä?

Päänsärky on yleisoire, jonka taustalla voi olla monia syitä. Tavallisimmat syyt liittyvät elämäntapoihin ja elinolosuhteisiin, kuten liian vähäinen uni, juominen ja ongelmat ruokailutottumuksissa. Kuumeessakin lapsen päätä särkee usein.

Osa jännityspäänsäryistä saattaa liittyä poikkeavaan lihasjännitykseen pään, niskan ja hartioiden alueella, psyykkisiin tekijöihin tai purentavirheisiin. Psyykkisten tekijöiden aiheuttaman toistuvan päänsäryn taustalla saattaa olla masennusta, koulupelkoa tai univaikeuksia.

Migreenikohtauksen voivat laukaista vilkkuvat tai kirkkaat valot, hajut, paasto tai valvominen. Saman voi aiheuttaa stressi tai sen laukeaminen.

Tutkimukset

Lasten lievät päänsäryt edellyttävät harvoin tutkimuksia tai lääkehoitoa, mutta jos päänsärky haittaa lapsen tavallisia päivittäisiä toimia, on tarpeen käydä lääkärissä. Suurin osa päänsärystä kärsivistä lapsista hoidetaan perusterveydenhuollossa.

Ennen ensimmäistä lääkärissäkäyntiä vanhempien on hyvä kirjata muistiin päänsärkyyn liittyvät oireet. Apuna voidaan käyttää myös päänsärkypäiväkirjaa (ks. Migreeniyhdistyksen päänsärkypäiväkirjat «https://migreeni.org/index.php/julkaisut/paansarkypaivakirjat/»1). Esitietojen perusteella lääkäri saa hyvän kuvan päänsäryn luonteesta: kuinka voimakasta särky on, missä kohdin särky tuntuu, miten päänsärkykohtaus etenee, kuinka usein päänsärkykohtauksia on ja liittyykö päänsärkyyn mahdollisia muita oireita tai laukaisevia tekijöitä.

Vastaanottokäynnillä lääkäri sulkee pois infektiot ja yleissairaudet, tarkistaa ryhdin ja purennan ja tunnustelee niska-hartiaseudun ja pään alueen lihakset ja kaularangan. Kasvutiedot ovat tärkeitä, samoin arvio lapsen karkea- ja hienomotoriikasta, tasapainosta, aistien toiminnasta ja kokonaiskehityksestä. Myös silmien tutkiminen kuuluu päänsärkypotilaan tutkimuksiin. Toisinaan päänsäryn syy selviää silmä- tai hammaslääkärissä.

Tutkimusten ja esitietojen perusteella lääkäri osaa myös määritellä, onko kyseessä mahdollisesti jännityspäänsärky tai migreeni.

Tietyt pääsäryn yhteydessä esiintyvät oireet, kuten kiertohuimaus, kaksoiskuvat tai sekavuus, vaativat aina jatkotutkimuksia, ja joskus nopeasti etenevä oireisto vaatii jopa päivystystutkimuksia. Myös kova päänsärky kuumeen yhteydessä tai päähän kohdistuneen iskun jälkeen on selvitettävä nopeasti.

Erilaisia päänsärkyjä

Migreeniä ja jännityspäänsärkyä voi olla vaikea erottaa toisistaan, etenkin jos särkyä on usein. Samalla henkilöllä saattaa olla lisäksi monenlaista päänsärkyä.

Jännityspäänsärky on usein lievää tai kohtalaista, tasaista ja usein puristavaa, eikä siihen liity pahoinvointia tai samanaikaista valo- ja ääniherkkyyttä. Jännityspäänsäryn syntyä ei tunneta tarkasti.

Psyykkisten tekijöiden aiheuttama päänsärky jatkuu useimmiten päivästä toiseen samanlaisena ja on luonteeltaan epämääräistä. Särky ei häiritse tavallista toimintaa yhtä paljon kuin migreeni tai jännityspäänsärky. Kun häiriön aiheuttanut psyykkinen tekijä (esimerkiksi univaje, väärät ruokailutottumukset, koulukiusaaminen, tietokoneen liiallinen käyttö tai ongelmat kaveripiirissä) poistuu, loppuu päänsärkykin.

Migreenikohtauksen voivat laukaista muun muassa vilkkuvat tai kirkkaat valot, hajut, paasto tai valvominen. Migreenissä särky alkaa melko nopeasti ja on kovaa – lapsi on selvästi sairas ja hakeutuu lepäämään. Silmätkin ovat usein valonarat. Noin puolella migreeniä potevista lapista esiintyy ainakin joskus myös esioireita. Esioireella eli auralla tarkoitetaan näköpuutosta tai kuvioita näkökentässä taikka puutumisen tai pistelyn tunnetta kasvoilla ja raajoissa. Yli tunnin kestävät tai harvinaisemmat auraoireet vaativat lisätutkimuksia.

Mikä lääkkeeksi päänsärkyyn?

Lievä päänsärky reagoi ilmeisesti huonosti särkylääkkeisiin, joten ne eivät välttämättä auta.

Potilaalle kerrotaan päänsärystä, sen hoidosta ja itsehoidosta sekä sairauksista, jotka on tutkimusten avulla suljettu pois – eli ainakaan niistä päänsärky ei johdu.

Potilaalle korostetaan säännöllisten elämäntapojen merkitystä; ainakin osalla päänsäryn saattaa aiheuttaa se, että syödään epäsäännöllisesti tai ulkoillaan tai nukutaan liian vähän. Osalla myös stressi tai stressin laukeaminen saattaa tulla esiin päänsärkynä.

Entä migreenin hoitoon?

Mikäli kyseessä on migreeni, lääkehoito on usein tarpeellista. Lääkettä tulee ottaa heti kohtauksen alussa riittävän suuri annos.

Suun kautta otettu parasetamoli (15 mg/kg, enintään 60 mg/kg/vrk) tai tulehduskipulääkkeistä ibuprofeeni (10 mg/kg, enintään 40 mg/kg/vrk) ovat tehokkaita lasten migreenikohtausten hoidossa. Ellei yksi annos auta, 2 tunnin kuluttua voidaan ottaa toinen, mutta suurinta sallittua päiväannosta ei saa ylittää. Niiden samanaikaisesta käytöstä ei ole hyötyä migreenin hoidossa lapsilla. Tulehduskipulääkkeet eivät sovi tiheästi uusivan päänsäryn eivätkä migreenikohtauskierteen hoitoon. Poretabletit ja liuokset imeytyvät nopeammin kuin tavalliset tabletit, peräpuikoista lääke imeytyy yleensä hitaasti.

Sumatriptaani on pelkästään migreenin hoitoon tarkoitettu lääke. Sumatriptaani nenäsuihkeena on tehokas lasten ja nuorten migreenikohtausten hoidossa, ja sitä voidaan käyttää 12-vuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille. Lääke tehoaa parhaiten, kun se otetaan puolen tunnin sisällä päänsäryn alusta. Muitakin migreenilääkkeitä voidaan käyttää esimerkiksi vaikean migreenin hoidossa, mikäli lääkäri katsoo sen aiheelliseksi.

Migreenikohtauksen aikana lepo viileässä, rauhallisessa ja hämärässä huoneessa helpottaa oloa. Usein lapsi nukahtaa, ja herätessä migreenikohtaus on poissa. Noin 10 prosentilla migreeniä sairastavista lapsista jokin ruoka- tai lisäaine saattaa laukaista migreenikohtauksen. Tällaisia kohtauksen laukaisevia tekijöitä voi mahdollisuuksien mukaan yrittää välttää, mutta mitään erityisiä dieettejä ei suositella.

Migreenin estohoito

Jos lapsen migreenikohtaukset ovat vaikeita ja niitä esiintyy useita kertoja kuukaudessa, voidaan harkita estolääkityksen aloittamista. Ensisijainen estolääke on propranololi, mutta myös muita lääkkeitä on käytössä. Viimeistään puolen vuoden kuluttua kannattaa pitää tauko, jotta nähdään, tuleeko lapsi jo toimeen ilman estolääkettä.

Ennen estohoidon aloitusta on syytä keskustella vanhempien ja lapsen kanssa lääkkeen valinnasta, valitun lääkkeen haittavaikutuksista sekä muista hoidon yksityiskohdista.

Lisätietoa aiheesta

Terveyskirjasto:

Suomen Migreeniyhdistys:

Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa aiheeseen liittyen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.

Tekijät

Tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen «Päänsärky (lapset)»1 pohjalta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen.

Sen ovat tarkistaneet Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja, lastenneurologian erikoislääkäri Mirja Hämäläinen HYKS:n lasten ja nuorten sairaalasta ja Käypä hoito toimittaja, asiantuntijalääkäri Tanja Laukkala Kelasta.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.