Diagnostiikan tavoitteena on tunnistaa ilman mikrobilääkehoitoa paranevat, todennäköisesti
virusperäiset sivuontelo-oireet ja mikrobilääkehoitoa tai toimenpiteitä vaativat sivuontelotulehdukset.
Virusflunssassa ja sivuontelotulehduksessa oireet ja löydökset ovat etenkin taudin
alkuvaiheessa hyvin samankaltaisia.
Oireilun luonne, voimakkuus ja kesto sekä löydökset on tärkeä selvittää. Myös potilaan
yleisvoinnin arviointi on keskeistä.
Jos oireet ovat lievät tai kohtalaiset, katsotaan kyseessä olevan flunssaan liittyvä
sivuontelo-oireilu.
Äkilliseen, bakteerien aiheuttamaan sivuontelotulehdukseen viittaavat märkäinen erite nenänielussa tai nielun takaseinämässä, heikentynyt yleisvointi tai
kuume (> 38 °C), hampaisiin säteilevä kipu ja voimakas paikallinen kasvojen alueen
kipu, joka voi olla voimakkaampi toisella puolella.
Potilaat, joilla todetaan märkäistä eritettä nenänielussa tai nielun takaseinämässä,
saattavat hyötyä mikrobilääkehoidosta muita useammin.
Kun päädytään mikrobilääkehoitoon, ensisijaisia lääkkeitä ovat amoksisilliini, amoksisilliini-klavulaanihappo
ja aikuisilla myös doksisykliini. Lääkekuurin suositeltava pituus on 7 päivää.
Jos ensisijainen mikrobilääke ei ole tehonnut, suositellaan bakteerinäytettä keskikäytävästä
tai punktiolla saadusta eritteestä viljelyä varten ja hoitoa patogeenien herkkyysmäärityksen
mukaan.
Usein toistuva tai pitkittynyt sivuontelotulehdus
Jos äkilliset tulehdukset toistuvat tai oireet pitkittyvät (yli 12 viikkoa), tulehduksen
diagnoosi tulee varmistaa kuvantamistutkimuksilla (yleensä NSO-kuvan kuutamoprojektio).
Jos oireilu on selvästi toispuoleista ja esiintyy nenäverenvuotoa, nenän karstoittumista
tai jatkuvaa tukkoisuutta, pahaa hajua, kasvojen turvotusta tai näköoireita, potilas
lähetetään kiireellisesti erikoislääkärille jatkotutkimuksiin.
Ellei tehokkaalla konservatiivisella hoidolla saavuteta riittävää hoitotehoa, pitkäaikaisissa
tai usein toistuvissa sivuontelotulehduksissa harkitaan leikkaushoitoa. Taudin perusluonteen
vuoksi osalle potilaista jää pysyviä tai ajoittain toistuvia sivuontelotulehdusoireita leikkauksen jälkeenkin. Tällöin tarvitaan säännöllistä
konservatiivista hoitoa.
Altistavat tekijät (esim. tupakointi ja allergiat) on selvitettävä ja hoidettava ennen
leikkaushoidon harkitsemista.
Seuranta
Äkillisissä sivuontelotulehduksissa seuranta ei ole tarpeen, jos oireet häviävät.
Erikoislääkäriä konsultoidaan, jos äkilliset sivuontelotulehdukset toistuvat, oireet
ja löydökset viittaavat pitkittyneeseen sivuontelotulehdukseen tai epäillään komplikaatiota.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Otolaryngologiyhdistys ry:n asettama
työryhmä