Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen, Suomen Otolaryngologiyhdistyksen, Suomen Infektiolääkärit ry:n ja Kliiniset mikrobiologit ry:n asettama työryhmä
Virukset aiheuttavat suurimman osan akuuteista nielutulehduksista. Akuutti nielutulehdus
on yleensä lievä ja itsestään parantuva tauti.
A-ryhmän beetahemolyyttinen streptokokki (Streptococcus pyogenes) (StrA) on tavallisin ja tärkein mikrobilääkkein hoidettava nielutulehduksen aiheuttaja.
Diagnoosin perustana ovat oireet ja löydökset.
Mikrobiologista diagnostiikkaa suositellaan käytettäväksi, kun Centor-pisteet ovat
≥ 3.
Hoito perustuu mikrobiologiseen diagnoosiin. Ensisijainen hoito on V-penisilliini.
Epidemiat pyritään havaitsemaan ja katkaisemaan varhain.
Diagnoosi
Merkittäviä aiheuttajia ovat beetahemolyyttiset streptokokit, adenovirukset ja Epstein–Barrin
virus.
Tavoitteena on tunnistaa nielukiputapaukset, jossa nielutulehdus on todennäköisesti
virusperäinen, ja toisaalta löytää mikrobit, joiden hoidosta potilas hyötyy ja tunnistaa
erotusdiagnostisesti tärkeät tapaukset (erityisesti kurkunkansitulehdus, supraglottiitti
ja nielupaise).
Kliininen kuva
Virusperäiseen nielutulehdukseen liittyy usein nielukivun lisäksi muita ylähengitystietulehdusten
oireita, kuten yskä, nuha, silmien sidekalvotulehdus, äänen käheys, rakkulat suun
limakalvoilla, ripuli tai virustaudeille tyypilliset ihottumat.
StrA:n aiheuttaman nielutulehduksen tyypillisiä löydöksiä ovat oireiden nopea alku,
nielukipu, kuume (yli 38 °C), nielurisojen valkoiset pilkut tai katteet, leukakulman
alaisten imusolmukkeiden aristus ja turvotus sekä päänsärky ja etenkin lapsilla vatsakipu,
pahoinvointi ja oksentelu.
Tavoitteena on ensisijaisesti potilaan oireiden lievittäminen.
Nielukipua voidaan hoitaa suun kautta otettavalla tulehduskipulääkkeellä tai parasetamolilla,
ellei vasta-aiheita ole. Nielukivun lievittämistä paikallisesti vaikuttavilla itsehoitolääkkeillä
voidaan kokeilla, koska ne ovat lyhytaikaisessa hoidossa ilmeisesti hyvin siedettyjä.
Akuutin nielutulehduksen mikrobilääkehoito perustuu StrA:n osoittamiseen pikatestillä
tai nieluviljelyllä.
Mikrobilääkehoito ilmeisesti lyhentää StrA-positiivisten nielukipupotilaiden nielukivun
kestoa noin 2,5 päivän verran.
Jos penisilliini ei lievitä StrA:n aiheuttaman nielutulehduksen oireita muutamassa
päivässä tai potilaan oireet lisääntyvät, potilas on syytä tutkia uudelleen.
Jos potilaan yleistila huononee tai epäillään komplikaatiota, konsultoidaan korvalääkäriä,
lastenlääkäriä tai infektiolääkäriä tarvittaessa päivystysluonteisesti, ks. hoitokaavio
«hoi38020b.pdf»1.
Työryhmä suosittelee harkitsemaan hoitoa klindamysiinillä toistuvissa nielurisatulehduksissa
ennen tonsillektomia-arvioon lähettämistä. Harkinnassa on hyvä huomioida klindamysiinin
suolistohaittavaikutukset.
Potilas on syytä lähettää erikoislääkärille, jos hänellä esiintyy asianmukaisesta
hoidosta huolimatta vähintään 4 voimakasoireista nielurisatulehdusta vuodessa tai
vähintään 3 tulehdusta puolessa vuodessa, hänellä on pitkittyvä, krooninen tai hoitoon
reagoimaton nielurisatulehdus tai jos peritonsillaariabsessi ei parane tai se uusiutuu.
Lapsen peritonsillaariabsessi on aina aihe erikoislääkärille lähettämiseen.
Nielutulehduksen hoitokaavio
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen, Suomen
Otolaryngologiyhdistyksen, Suomen Infektiolääkärit ry:n ja Kliiniset mikrobiologit
ry:n asettama työryhmä