Tulosta

Säärimurtumat

Käyvän hoidon tiivistelmät
30.6.2011
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä

Käypä hoito -suositus «Säärimurtumat»1 ja lyhyt tiivistelmä englanniksi «Tibial shaft fractures»2

Mitä uutta päivityksessä?

  • Riimaamaton ydinnaulaus on jäänyt pois.
  • Mini-invasiivinen ja lukkolevytekniikka on otettu käyttöön.
  • Leikkaukset on syytä suunnitella huolellisesti etukäteen.
  • Vaiheittaisesta luunsiirrosta on tullut standardimenetelmä valtaosaan luunpuutoksista.
  • Tupakasta vieroituksen vaikuttavuudesta on saatu näyttöä.
  • Laskimoveritulpan rutiininomaisella ehkäisyllä ei ole vaikuttavuutta.

Säärimurtuman paraneminen vaihtelee huomattavasti: potilas voi olla työkykyinen jo kolmen kuukauden kuluttua, mutta vaikea avomurtuma voi aiheuttaa pysyvän työkyvyttömyyden. Matalaenergiainen säärimurtuma syntyy tyypillisesti kaaduttaessa. Liikennetapaturmassa syntyy usein vaikeita avomurtumia pehmytkudosvammoineen, ja niihin voi liittyä verisuonivaurio.

Ensihoito

Jos raaja on selvästi luonnottomassa asennossa, se oikaistaan. Raaja tuetaan lastalla ja asetetaan kohoasentoon. Avomurtumassa haavasta poistetaan helposti saatavat vierasesineet. Vaikeasti kontaminoitunut haava puhdistetaan, raaja peitetään steriileillä kosteilla taitoksilla ja liinoilla sekä aloitetaan antibioottihoito ja varmistetaan tetanusprofylaksia.

Tutkiminen

Vammautuneen raajan tila kirjataan huolellisesti sairauskertomukseen. Raajasta otetaan kahdensuuntaiset röntgenkuvat, joissa näkyy polvi- ja nilkkanivel. Avomurtuma luokitellaan ja valokuvataan viimeistään leikkaussalissa.

Ydinnaulaus

Ydinnaulaus on ensisijainen hoitomenetelmä. Konservatiiviseen hoitoon verrattuna ydinnaulaus lyhentää luutumisaikaa ja sairausloman pituutta, aiheuttaa vähemmän virheasentoja ja nopeuttaa nivelten liikkuvuuden palautumista «Dislokoituneen säärimurtuman (suljettu ja avomurtuma tyyppi I) salpaydinnaulaus verrattuna konservatiiviseen hoitoon lyhentää luutumisaikaa ja sairauslomaa, aiheuttaa vähemmän virheasentoja, vähentää poliklinikkakäyntejä ja otettujen röntgenkuvien määrää sekä nopeuttaa polven ja nilkan liikkeiden palautumista.»B. Suljetun sekä gradus I avomurtuman (alle 1 cm:n ihovaurio ja vähäinen lihasvaurio) ydinnaulaukseen liittyy yleensä hyvä luutumistaipumus, vähäinen virheasentojen ja syvien infektioiden riski sekä nopea toiminnan palautuminen. Ydinnaulauksen jälkeen voi esiintyä kipua polven etuosassa.

Levykiinnitys

Uusien anatomisten lukkolevyjen myötä levykiinnitys on osoittautunut toimivaksi hoitomenetelmäksi hyvin proksimaalisissa tai distaalisissa pienen vammaenergian aiheuttamissa murtumissa. Konservatiiviseen hoitoon verrattuna levykiinnitys lyhentää luutumisaikaa, aiheuttaa vähemmän virheasentoja ja sallii varhaisen nivelten mobilisaation. Proksimaalisissa ja distaalisissa murtumissa ei ole voitu osoittaa levykiinnityksen tai ydinnaulauksen keskinäistä paremmuutta.

Kipsihoito

Konservatiivisesti hoidetaan lähinnä erittäin hyväasentoiset säärimurtumat, joissa hyväksyttävä asento on saavutettavissa ilman anestesiaa. Konservatiivista hoitoa käytetään myös silloin, kun on jokin erityinen este leikkaukselle. Kipsaus tehdään päivystystoimenpiteenä ja asento tarkistetaan röntgenkuvin. Potilaalle opetetaan sauvakävely ja lihasharjoitukset. Murtuman tulee olla niin stabiili, että osapainovaraus tai varaus kivun mukaan voidaan sallia kipsin kuivuttua. Jos murtuma ei kolmessa kuukaudessa ole lujittunut, tehdään yleensä ydinnaulaus.

Vaikeiden murtumien hoito

Säären avomurtuman hoidon kulmakivet ovat radikaali haavakirurgia, välitön stabilisaatio, antibioottihoito, varhainen pehmytkudospeitto ja luunsiirto pehmytkudosten parannuttua. Näiden murtumien hoito vaatii ortopedin ja plastiikkakirurgin yhteistyötä ensimmäisestä leikkauksesta lähtien.

Nykyään vaikeimmissakin avomurtumissa pyritään murtuma fiksoimaan joko ydinnaulalla tai levyllä, jolloin raajan oikea pituus saavutetaan paremmin. Leikkaus suunnitellaan yhdessä plastiikkakirurgin kanssa. Näin pyritään samanaikaisesti korjaamaan pehmytkudosvammat.

Ulkoista kiinnitystä käytetään yleensä väliaikaisena hoitomenetelmänä ennen ydinnaulausta tai levytystä. Poikkeustapauksissa sitä voidaan käyttää lopullisena hoitomenetelmänä.

Tapauskohtaisesti harkitaan päädytäänkö jo alkuvaiheessa välittömään amputaatioon.

Komplikaatiot

Lihasaitio-oireyhtymä on etenkin nuorilla potilailla yleisin akuutin vaiheen komplikaatio. Alkuoireena on kova lihaskipu sääressä. Uhkaava oireyhtymä voidaan yleensä todeta kliinisen tutkimuksen perusteella. Hoitona on säären kaikkien lihasaitioiden avaaminen viivytyksettä ennen kuin halvausoireet ehtivät kehittyä. Hoitamaton tila johtaa pysyviin hermo- ja lihasvaurioihin. Lihasaitiopaineen mittausta tai jatkuvaa monitorointia voidaan käyttää aitiopaineoireyhtymän diagnostiikan apuna.

Säärimurtumapotilaille voidaan käyttää syvän laskimotukoksen ehkäisyä ainakin sairaalahoidon ajan, vaikka tieteellistä näyttöä vaikuttavuudesta ei ole. Suuren laskimotukosriskin potilaille on laskimotukoksen ehkäisy suunniteltava tapauskohtaisesti.

Nivelten ja lihasten kontraktuurien estämiseksi suositellaan mahdollisimman varhaista mobilisaatiota.

Hidastunut luutuminen

Tupakoivalle potilaalle suositellaan tupakoinnin lopettamista ja hänelle tarjotaan tupakoinnin vieroitusohjelmaa hidastuneen luutumisen riskin vähentämiseksi. Luuduttamisleikkausta voidaan harkita, jos luutuminen ei ole edistynyt 6–9 kuukauden kuluessa vammasta. Tietyissä murtumissa voidaan harkita dynamisaatiota eli salparuuvin poistoa 3–4 kuukauden kuluttua vammasta.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä

Antti Kyrö (puheenjohtaja)

Petri Venesmaa

Antti Helminen

Heikki-Jussi Laine

Antti Malmivaara

Jukka Ristiniemi

Jussi Elo

Erkki Tukiainen

Eero Hirvensalo

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Säärimurtumat
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko