Takaisin Tulosta

Keliakia

Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gastroenterologiayhdistys ry:n asettama työryhmä
18.12.2018

Käypä hoito -suositus «Keliakia»1 ja lyhyt tiivistelmä abstrakti «Coeliac disease»2

 

Keskeinen sanoma

  • Suomessa keliakiaa esiintyy noin 2 %:lla väestöstä ja diagnosoituja potilaita on 0,7 %, mikä on suurimpia lukuja maailmassa.
  • Keliakia voi olla vähäoireinen, ja oireet tai löydökset saattavat paikantua ainoastaan suoliston ulkopuolelle.
  • Ensivaiheen tutkimus keliakiaepäilyssä on kudostransglutaminaasivasta-aineiden määritys verinäytteestä.
    • Suuret (> 10 kertaa viitealueen yläraja) transglutaminaasivasta-ainepitoisuudet yhdessä positiivisten endomysiumvasta-aineiden kanssa ovat diagnostisia keliakialle, eikä ohutsuolen limakalvon koepala ole niiden esiintyessä välttämätön.
    • Jos vasta-ainepitoisuus on pienempi, diagnoosiin tarvitaan koepala ohutsuolesta.
  • Ihokeliakian diagnosoimiseen tarvitaan ihokoepala, joka tutkitaan immunofluoresenssimenetelmällä.
  • Keliakian hoito on elinikäinen gluteeniton ruokavalio, josta keliaakikot hyötyvät taudinkuvasta riippumatta.
  • Ravitsemusterapeutti ohjaa gluteenittoman ruokavaliohoidon.

Riskiryhmät ja seulonta

  • Keliakian riskiryhmiä ovat
    • keliakiapotilaan ensimmäisen asteen sukulaiset (keliakian esiintyvyys keskimäärin noin 5–10 %).
    • potilaat, joilla on autoimmuunitauti
    • selektiivistä IgA-puutosta sairastavat
    • potilaat, joilla on Downin oireyhtymä
    • IgA-nefropatiaa sairastavat.
  • Riskiryhmäpotilaiden toistetusta seulonnasta ei ole juuri näyttöä. Ensimmäisen asteen sukulaisille seulonta voidaan harkinnan mukaan tehdä 10 vuoden välein tai aina, kun se oireiden perusteella on aiheellista.
  • Keliakian väestöseulonnan hyödyistä ei ole riittävää näyttöä, eikä sitä suositella.

Diagnostiikka

  • Keliakiaoireet voivat olla hyvin monenlaisia, eikä mikään yksittäinen oire tai löydös ole taudille tyypillinen. Oireettomuus ei myöskään sulje pois keliakiaa «Keliakia voi olla mahasuolikanavan osalta kokonaan tai lähes kokonaan oireeton.»A.
  • Seuraavien oireiden tai löydösten tulee herättää keliakiaepäily:
    • suoliperäiset oireet, kuten pitkäaikainen ripuli tai löysät ulosteet, vatsakipu, turvotukset ja ilmavaivat sekä ummetus ja suolen toiminnan vaihtelu
    • laihtuminen ja imeytymishäiriöt
    • Suolen ulkopuoliset oireet, kuten voimakkaasti kutiseva, pienirakkulainen ihottuma, hampaiden kiillevauriot, nivelkivut ja -turvotus, osteoporoosi, kasvuhäiriö ja viivästynyt murrosikä.
  • Keliakiatutkimukset suositellaan aloitettavaksi määrittämällä seerumin IgA-luokan kudostransglutaminaasivasta-aineet «Seerumin endomysiumvasta-ainetestit (IgA-EmA) mittaavat eri menetelmällä samoja kudostransglutaminaasivasta-aineita kuin seerumin IgA-luokan kudostransglutaminaasivasta-ainetestit (IgA-TGA). Molempien testien samanaikainen määrittäminen lisää diagnoosin tarkkuutta ja herkkyyttä»A.
  • Gliadiinivasta-aineet eivät sovellu diagnostiikkaan.
  • Selektiivistä IgA-puutosta sairastavilla seulontamenetelmänä voidaan käyttää IgG-luokan kudostransglutaminaasivasta-aineiden määritystä. Muulloin IgG-luokan vasta-aineita ei ole tarpeen määrittää.
  • Käytössä on myös transglutaminaasi- ja peptidigliadiinivasta-aineisiin perustuvia pikatestejä. Positiivinen pikatestitulos tulee varmistaa spesifisellä laboratoriotestillä, eikä negatiivinen pikatestin tulos sulje pois keliakiaa.
  • Huomattavan suuret (> 10 kertaa viitealueen yläraja) transglutaminaasivasta-ainepitoisuudet ovat hyvin vahva merkki keliakiasta. Keliakiadiagnoosin tekemiseksi tällainen vasta-ainelöydös varmistetaan määrittämällä seerumin IgA-luokan endomysiumvasta-aineet. Jos myös endomysiumvasta-aineet ovat positiiviset, keliakiadiagnoosi voidaan tehdä ilman ohutsuolen limakalvon koepalaa «High concentrations of IgA transglutaminase antibodies (TGA) in addition with positivity for IgA endomysial antibodies (EmA) are highly diagnostic for celiac disease.»A.
  • Elleivät edellä mainitut vasta-aineperusteiset tutkimukset ole johtaneet diagnoosiin, keliakiadiagnoosi perustuu ohutsuolen koepalalöydöksiin.
  • Keliakialle diagnostiset löydökset ohutsuolen koepalan tutkimuksessa ovat limakalvon suolinukkavaurio, johon liittyy kuopakkeiden liikakasvu, sekä tulehdus epiteelissä ja lamina propriassa.
  • Kudosnäytteen laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä muutoin lievä villusatrofia saattaa jäädä huomaamatta ja vino leike voi toisaalta johtaa myös väärään positiiviseen diagnoosiin.
  • Usean ohutsuolinäytteen ottaminen parantaa diagnostiikkaa. Keliakiaepäilyssä tulisikin ottaa ainakin 4 näytettä.
  • Ihokeliakiaepäilyssä diagnoosi varmistetaan ihottuman vierestä terveeltä iholta otettavalla koepalalla, josta tehdään suora immunofluoresenssivärjäys. Negatiiviset keliakiavasta-aineet eivät sulje pois ihokeliakiaa.
  • HLA-määritystä ei tarvita keliakian diagnostiikassa perusterveydenhuollossa, vaan sen käyttö tulee rajata ongelmatilanteisiin erikoissairaanhoidossa.
  • Keliakiaa tulee epäillä ja vasta-ainemäärityksiä tehdä kaikilla terveydenhuollon asteilla.
  • Lopullisen ihokeliakiadiagnoosin tekee ihotautilääkäri ja lasten keliakiadiagnoosin lastentautien erikoislääkäri.

Hoito

  • Hoidon tavoitteina ovat gluteenin aiheuttaman immunologisen häiriön, ohutsuolen limakalvovaurion ja imeytymishäiriöiden korjaantuminen, oireettomuus sekä hyvä ravitsemustila ja elämänlaatu. Lisäksi hoidolla pyritään ehkäisemään keliakiaan liittyviä komplikaatioita, kuten luukatoa ja mahdollisesti lymfooman kehittymistä «Keliakiaruokavalio saattaa vähentää suolistolymfooman riskiä.»C. Ruokavaliohoito kohentaa luun mineraalitiheyttä «Keliakian ruokavaliohoito parantaa luuntiheyttä.»A.
  • Hoitona on elinikäinen gluteeniton ruokavalio. Ruokavaliosta poistetaan vehnä, ruis ja ohra sekä näitä tai muuten gluteenia sisältävät elintarvikkeet. Ne korvataan ravitsemuksellisesti vastaavilla gluteenittomilla elintarvikkeilla.
  • Ravitsemusterapeutin ohjaus annetaan kuukauden kuluessa diagnoosista ja optimitilanteessa toisen kerran ruokavaliohoidon kestettyä 3–6 kuukautta.
  • Keliaakikko voi käyttää kauraa «Keliaakikko voi käyttää kauraa.»A. On kuitenkin huomioitava, että kauraa sisältävissä valmisteissa voi olla mukana kontaminaationa gluteenia muista viljoista. Keliaakikoille sopivissa kauravalmisteissa on merkintä "gluteeniton kaura".
  • Seurannan alkuvaiheessa tulee huomioida oireiden ja poikkeavien löydösten korjaantuminen.
  • Kudostransglutaminaasi- tai endomysiumvasta-aineita voidaan käyttää ruokavaliohoidon vasteen seurannassa, jos vasta-ainearvot ovat olleet suurentuneita ennen gluteenitonta ruokavaliota.
  • Ensimmäinen kliininen ja serologinen seuranta suositellaan aikuisilla tehtäväksi viimeistään vuoden kuluttua. Lapsilla seuranta toteutetaan tapauskohtaisesti.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gastroenterologiayhdistys ry:n asettama työryhmä

Katri Kaukinen (pj.)

Kalle Kurppa (kokoava kirjoittaja)

Ursula Schwab

Kaisa Hervonen

Kaija-Leena Kolho

Sari Anthoni

Katriina Kukkonen-Harjula (Käypä hoito -toimittaja)

Jorma Komulainen (asiantuntija)