Tulosta

Huumeongelmaisen hoito

Käyvän hoidon tiivistelmät
12.4.2018
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä

Käypä hoito -suositus «Huumeongelmaisen hoito»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Treatment of drug abuse»2

Huumeongelman epidemiologia Suomessa

  • Huumausaineiden käyttö ja niihin liittyvät ongelmat ovat pysyneet viime vuosina melko vakaina.
  • Kannabis on käytetyin huume, ja sen käyttö nuorilla aikuislla näyttää lisääntyneen.
  • Kokaiinin käyttö on lisääntynyt viimeisen 10 vuoden aikana.
  • Amfetamiinin käyttäjien määrä on vähentynyt mutta metamfetamiinin lisääntynyt.
  • Opioidien käyttäjien määrä ei ole merkittävästi muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana.
  • Amfetamiinien ongelmakäyttäjien määrä on noin 11 000–18 000 ja opioidien 13 000–15 000 henkilöä. Nykyisin ongelmakäyttäjistä lähes puolet on 25–34-vuotiaita, naisia heistä on noin kolmannes.

Huumeongelman toteaminen

  • Huumeiden käyttö tulee kartoittaa, jos todetaan
    • päihtymys ilman alkoholia
    • pistosjälkiä ja pistospaikkojen infektio
    • veriteitse tarttuva infektio (HIV, HCV, HBV)
    • vieroitusoireita
    • pienet (opioidien käyttö) tai laajentuneet (stimulanttien käyttö) mustuaiset
    • työ- tai opiskelumenestyksen heikkenemistä
    • aggressiivisuutta tai psykoosioireita ilman aiempaa psykiatrista oireilua.
  • Huumetestaukseen, henkeä uhkaavia tilanteita lukuun ottamatta, tulee olla testattavan suostumus.
  • Huumetestauksen tuloksen tulkinnassa tulee huomioida niiden rajoitukset.
  • Kaiken huumetestauksen tavoitteena on testattavan terveyden edistäminen. Testaukseen tulee kuulua myös valmius ohjata positiivisen näytteen antanut hoitoon.
  • Positiiviset seulontatulokset tulee tarvittaessa varmistaa tarkoitukseen akkreditoidussa laboratoriossa.

Huumeongelmaisen hoito

  • Hoidon tulee perustua hoitosuunnitelmaan, jossa määritellään hoidon tavoitteet, lääketieteellinen ja psykososiaalinen hoito, kuntoutus ja seuranta.

Psykososiaaliset hoito- ja kuntoutusmuodot

  • Psykososiaalista hoitoa tai kuntoutusta tulee tarjota kaikille huumeriippuvuudesta kärsiville. Kokonaishoitosuunnitelma ja vastuualueet sovitaan yhteistyössä potilaan ja keskeisten toimijoiden kanssa. Asumisen, toimeentulon, työn ja vapaa-ajan tukeminen yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa liittyy kaikkiin hoitomuotoihin.
  • Hoitosuunnitelma tulee tehdä räätälöidysti ja yhteistyössä potilaan kanssa, huomioiden muutosvaihemalli.

Kannabis

  • Kannabisriippuvuutta ei tule hoitaa lääkkeillä.
  • Psykososiaalisia hoitoja tulee tarjota.

Amfetamiini ja sen johdokset

  • Tutkimuksia amfetamiinipsykoosin hoidosta on niukasti. Psykoosilääkkeitä amfetamiinipsykoosin hoidossa voidaan harkita, mutta niitä on haittavaikutusriskien vuoksi käytettävä varovaisesti.
  • Mirtatsapiinia voidaan harkita amfetamiinin vieroitusoireiden hoidoksi.

Kokaiini

  • Akuutin kokaiinimyrkytyksen hoidoksi suositellaan oireenmukaista elintoimintojen ylläpitoa. Sedatiivina voidaan käyttää diatsepaamia.
  • Kokaiinivieroituksessa voidaan tarvittaessa käyttää oireenmukaista lääkehoitoa, mutta oireet helpottuvat usein ilman hoitoakin.

Stimulanttiriippuvuuden hoito

  • Stimulantteja ovat muiden muassa amfetamiini, metamfetamiini, kokaiini ja sen alkaloidijohdos crack ja ekstaasi.
  • Masennuslääkkeitä ei suositella metamfetamiiniriippuvuuden hoitoon.
  • Psykostimulantteja, joihin kuuluvat muun muassa bupropioni, D-amfetamiini, modanifiili ja metyylifenidaatti, ei tulisi käyttää.
  • Psykososiaalisia hoitoja tulee tarjota stimulanttiriippuvaisille potilaille.

Opiodit

  • Opioidien huumekäyttö perustuu niiden mielihyvää lisäävään vaikutukseen. Kaikkia opioideja kohtaan kehittyy nopeasti lisääntynyt (10–100-kertainen) sietokyky.
  • Opioidilääkehoidolle tulee aina olla selkeästi määritelty aihe. Riippuvuushäiriöt ja niiden vaikeusaste kartoitetaan lääkehoidon suunnittelun yhteydessä.
  • Naloksonia suositellaan käytettäväksii opioidimyrkytyksen hoidossa.
  • Opioidien aiheuttamien vierotusoireiden lievittämiseen suositellaan buprenorfiinia, metadonia tai alfa2-adrenergisiä agonisteja.
  • Vieroituksessa ei tule käyttää opioidiantagonisteja.
  • Vieroitusoireiden hoidon yhteydessä on suunniteltava jatkohoito.
  • Psykososiaalinen hoito suositellaan aloitettavaksi vierotushoidon yhteydessä.
  • Opioidikorvaushoitoarvio tulee tehdä kaikille opioidista riippuvaisille heidän asuinpaikastaan riippumatta. Opioidikorvaushoitoa tulee tarjota hoitotakuun rajoissa tilanteissa, joissa korvaushoidon kriteerit täyttyvät.
  • Korvaushoidossa voidaan käyttää joko metadonia tai buprenorfiinia (naloksoni-buprenorfiiniyhdistelmävalmiste). Hoitopaikoissa tulee olla valmius sekä buprenorfiini- että metadonikorvaushoitoon, ja korvaushoitolääkevalinnan tulee perustua yksilölliseen arvioon.
  • Opioidikorvaushoitoon tulee liittää yksilöllisesti suunniteltua psykososiaalista hoitoa.

Hallusinogeenit

  • Hallusinogeenimyrkytyksen hoito on yleishoitoa, eikä siihen ole vasta-ainetta. Rauhattomuutta voidaan lääkitä bentsodiatsepiineilla tai pieniannosneurolepteilla.

Huumeongelma ja mielenterveyden häiriöt

  • Huumeongelmiin kietoutuu usein mielenterveyden häiriöitä. Yhteistyö päihdehuollon ja psykiatrisen hoidon kanssa on usein tarpeen.
  • Huumeongelmaisen potilaan psyykkiset oireet (unettomuus, ahdistuneisuus, masennus, psykoottisuus, persoonallisuushäiriöön liittyvät oireet) on diagnosoitava ja hoidettava huolellisesti huumeongelman hoidon yhteydessä.

Huumeiden sekakäyttö

  • Huumeongelmainen voi ajautua lääkkeiden sekakäyttöön.
  • Bentsodiatsepiineja voidaan käyttää huumevieroitusoireiden ja huumepsykoosien oireenmukaiseen hoitoon. Lyhytkestoisia, vieroitusoireiden hoitoon liittyviä tilanteita lukuun ottamatta riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden määräämistä huumeongelmaiselle on kuitenkin vältettävä. Muissa päivystystilanteissa potilaille ei tule yleensä määrätä bentsodiatsepiineja.
  • Bentsodiatsepiinimyrkytys (potilas tajuton) hoidetaan flumatseniililla.
  • Vastaanotolla sekakäyttäjältä vaikuttavan potilaan (päihtymystila, jossa ilmenee tokkuraisuutta, koordinaatio- ja muistihäiriöitä, estojen höltymistä ja arvaamatonta tai aggressiivista käytöstä) tila arvioidaan, hänelle annetaan tarvittava ensiapu ja hänet lähetetään kliinisen tilansa mukaan päivystyspoliklinikkaan, katkaisuhoitoon tai selviämisasemalle. Lisäksi varmistetaan jatkohoito.
  • Sekakäyttäjän vieroitushoito räätälöidään potilaan riippuvuuden ja hoitomotivaation perusteella.

Huumeenkäyttäjien terveyshaittojen ehkäisy ja vähentäminen

  • Huumeidenkäyttäjien terveyshaittojen ehkäisemiseksi suositellaan puhtaiden pistosvälineiden ilmaisjakelua sekä hepatiitti A- ja -B-rokotuksia.

Huumeet, raskaus ja lapsi

  • Kaikissa terveydenhuollon toimipisteissä, joissa hedelmällisessä iässä olevat huumeongelmaiset asioivat, tulee ottaa aktiivisesti puheeksi myös raskauden ehkäisy ja mahdollisten kotona asuvien lasten elämäntilanne.
  • Raskauden alettua on syytä keskustella huumeiden käytön vaikutuksista sikiöön, raskauteen ja vastasyntyneeseen sekä kartoittaa raskaana olevan naisen voimavaroja hoitaa syntyvää lasta.
  • Päihdehuollon ja äitiyshuollon yhteistyö tulee järjestää toimivaksi.
  • Motivoituneilla naisilla voidaan tukea opioideista vieroittumista raskauden aikana.
  • Metadoni- tai buprenorfiinikorvaushoitoa voidaan käyttää raskauden aikana.
  • Huumeongelmaiseksi tiedetyn tai epäillyn äidin lapselta ja syntymän jälkeen huumealtistukseen viittaavista oireista kärsivältä lapselta, tulee heti syntymän jälkeen ottaa virtsa- ja mekoniumnäyte huumetestiä varten.
  • Loppuraskauden aikana huumeille altistunutta lasta tulee seurata 5 päivän ajan sairaalassa mahdollisten vieroitusoireiden toteamiseksi.
  • Vierotusoireisia vauvoja hoitavalle lastenosastolle suositellaan kirjallista vierotusoireiden hoitosuunnitelmaa.
  • Äiti ei voi imettää, jos hän jatkaa huumeidenkäyttöä tai on HIV-positiivinen. C-hepatiittipositiivisuus ei ole este imettämiselle.
  • Huumeongelmaisen äidin vastasyntyneelle suositellaan hepatiitti B -rokotusta.
  • Vauvan kotiuttamisvaiheessa tulee järjestää synnytyssairaalan, lastensairaalan, neuvolan, ensikodin, lastensuojelun ja vanhempia hoitavien tahojen tiivis yhteistyö.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä

Hannu Alho (pj.)

Mauri Aalto

Sari Castrén

Timo Hytinantti

Hanna Kahila

Jorma Komulainen

Solja Niemelä

Kaarlo Simojoki

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Huumeongelmaisen hoito
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko