Tulosta

Huumeongelmaisen hoito

Käyvän hoidon tiivistelmät
28.6.2012
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä

Käypä hoito -suositus «Huumeongelmaisen hoito»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Treatment of drug abuse»2

Mitä uutta päivityksessä?

  • Erityisryhmien eli nuorten ja raskaana olevien huumeongelmista on enemmän tietoa.
  • Mielenterveyttä käsitellään laajemmin.
  • Sekakäyttöä käsitellään laajemmin.
  • Uusina asioina käsitellään muuntohuumeita ja huumeiden haittojen vähentämisstrategiaa.
  • Opioidikorvaushoito-osioon on tehty useita muutoksia ja päivityksiä.
  • Myrkytys- ja akuuttihoito-osuuksia on kaikkien huumeiden osalta vähennetty.
  • Psykososiaalisten hoitojen menetelmävaihtoehtoja on päivitetty.

Huumeongelman hoidossa ja haittojen ehkäisyssä tarvitaan ennakkoluulotonta, neutraalia ja tuomitsematonta otetta. Kiireettömään hoitoon pääsyn kriteerit (hoitotakuu) koskevat myös opioidiriippuvaisten korvaushoitoa. Päihdehuoltolain mukaan kunnan tehtävänä on järjestää päihdeongelmaisen ja hänen omaisensa riittävä ja asiallinen hoito.

Huumeongelman toteaminen

Avoin ja luottamuksellinen hoitosuhde on tärkeää huumeongelman toteamisessa ja hoidossa. Potilaan huumeongelmaa voidaan selvittää ja seurata myös laboratoriokokeilla. Kaiken huumetestauksen, niin terveydenhoitoon kuin valvontaan liittyvän, tavoitteena on testattavan terveyden edistäminen. Testaukseen tulee kuulua myös valmius ohjata positiivisen näytteen antanut hoitoon. Huumeiden käyttöä tulisi kartoittaa, jos todetaan

  • päihtymys ilman alkoholia (muistettava myös metanoli ja lääkkeet)
  • pistosjälkiä ja pistospaikkojen infektio
  • vieroitusoireita
  • pienet (opioidien käyttö) tai laajentuneet (stimulanttien käyttö) mustuaiset
  • työ- tai opiskelumenestyksen heikkenemistä
  • aggressiivisuutta ja vainoharhaisuutta ilman aiempaa psykiatrista oireilua.

Hoito

Psykososiaaliset menetelmät ovat hoidon perusta. Huumeongelmaisen hoidossa käytetään samoja psykososiaalisia hoitoja kuin alkoholiongelmaisen hoidossa. Yksilöterapian sijasta tai rinnalla voidaan mukaan ottaa potilaan läheiset (verkostoterapia) tai vertaisryhmä.

Opioidiriippuvuuden korvaushoidon tavoitteena on vähentää laittomien opioidien käyttöä, rikollisuutta ja suonensisäiseen käyttöön ja yliannostukseen liittyviä riskejä ja mahdollistaa muiden riippuvuuksien hoito ja psykososiaalinen kuntoutus. Hoidon tulee perustua hoitosuunnitelmaan, jossa määritellään hoidon tavoitteet, lääketieteellinen ja psykososiaalinen hoito, kuntoutus ja seuranta. Korvaushoito voi olla sisällöltään kuntouttavaa, päihteettömyyteen tähtäävää tai haittoja vähentävää.

Huumeongelmainen voi ajautua lääkkeiden sekakäyttöön, jos hän käyttää riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä. Lyhytkestoisia, vieroitusoireiden hoitoon liittyviä tilanteita lukuun ottamatta riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden määräämistä huumeongelmaiselle on vältettävä. Bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäyttö on aiheellista vain poikkeustapauksissa, jos muu hoito ei auta potilaan psyykkisiin oireisiin ja hänelle on mahdollista järjestää tiivis ja pitkäaikainen hoitosuhde.

Huumeiden käyttöön kietoutuu usein mielenterveysongelmia, joiden hoidossa tarvitaan psykiatrista tai päihdepsykiatrista asiantuntemusta.

Huumeenkäyttäjien terveyshaittojen ehkäisy ja vähentäminen

Haittojen ehkäisyssä tavoitteena on pienentää huumeiden käyttöön liittyvien sairauksien, kuten HIV:n ja tarttuvien maksatulehdusten (A-, B- ja C-hepatiitti), ilmaantuvuutta ja vähentää kuolleisuutta. Yleisimmät keinot ovat puhtaiden pistosvälineiden ilmaisjakelu tai vaihto sekä hepatiitti A- ja B-rokotukset.

Huumeet, raskaus ja lapsi

Kaikissa terveydenhuollon toimipisteissä, joissa hedelmällisessä iässä olevat huumeongelmaiset asioivat, tulisi ottaa aktiivisesti puheeksi myös raskaudenehkäisy ja mahdollisten lasten elämäntilanne. Huumeita käyttävän naisen raskaus on aina riskiraskaus, ja sitä on syytä seurata sairaalan äitiyspoliklinikassa. Raskaana oleva huumeiden käyttäjä tulee ohjata asianmukaiseen hoitoon. Raskauden aikana ensisijainen tavoite on huumeettomuus. Jos tämä tavoite ei ole toteutettavissa, toissijaisena tavoitteena on sikiölle koituvien riskien vähentäminen esimerkiksi opioidikorvaushoidon avulla. Huumeita käyttävän naisen raskaudesta on tehtävä niin sanottu ennakoiva lastensuojeluilmoitus, ja lapsi tarvitsee sekä terveydenhuollon että lastensuojelun pitkäaikaista erityishuomiota.

Sosiaalinen tuki

Huumeongelmaan liittyy terveysuhkien ohella runsaasti sosiaalisia vaikeuksia, joiden käsittelyyn tarvitaan yhteistyötä monien tahojen kanssa. Potilaan ohella myös hänen lähiympäristönsä – perheen ja erityisesti lasten – hyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota.

Suosituksen tavoite ja kohderyhmä

Suosituksen tavoitteena on tietoa lisäämällä selkeyttää huumeongelman hoitoa, parantaa moniammatillista yhteistyötä, edistää verkostoitumista ja vaikuttaa asenteisiin. Suositus on tarkoitettu perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon henkilöstölle, yksityislääkäreille, päihdehuollon erityispalveluille ja sosiaalihuollolle sekä päihdealan järjestöille.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä

Hannu Alho (pj)

Mauri Aalto

Kari Eskola

Pekka Jousilahti

Hanna Kahila

Satu Kivitie-Kallio

Pirjo Lillsunde

Solja Niemelä

Kaija Seppä

Ulrich Tacke

Tuukka Tammi

Helena Vorma

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Huumeongelmaisen hoito
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko