Epilepsiat ja kuumekouristukset (lapset)
Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenneurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä
29.4.2020
Käypä hoito -suositus «Epilepsiat ja kuumekouristukset (lapset ja nuoret)»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Epilepsy and febrile seizures (children)»2
Määritelmät ja luokittelu
- Epilepsiakohtaus, epilepsia ja vaikea epilepsia määritellään lapsilla samoin kuin
aikuisilla, ks. Epilepsia (aikuiset) «Epilepsiat (aikuiset)»3, Duodecim 27.2.2020.
- Epilepsia myös luokitellaan kohtaustyypin ja etiologian perusteella samoin kuin aikuisilla.
Diagnostiikka
- Tarkka diagnoosi eli kohtaustyyppien, etiologian ja mahdollisen epilepsiaoireyhtymän
tunnistaminen on hyvän hoidon perusta.
- Monet epilepsiaoireyhtymät alkavat lapsuusiässä. Epilepsiaoireyhtymän tunnistaminen
auttaa hoidon valinnassa ja lisätutkimusten tarpeen ja epilepsian ennusteen arvioinnissa.
- Vaikea epilepsia haittaa usein lapsen kehitystä, joten varhainen diagnostiikka ja
nopea hoitovaste ovat tärkeitä
- Diagnoosi perustuu anamneesiin ja lääkärin tutkimukseen, jota täydennetään EEG-rekisteröinnillä
ja tarvittaessa video-EEG-, kuvantamis- ja laboratoriotutkimuksilla.
- Aivojen rakenteellisten muutosten tunnistamiseksi pään kuvantaminen on yleensä tarpeen.
- Tunnettujen epilepsiaa aiheuttavien tai sitä modifioivien geenien määrä lisääntyy,
ja geneettisten tutkimusten kliiniset käyttömahdollisuudet tarkentuvat nopeasti. Tutkimusstrategia
valitaan potilaskohtaisesti, tarvittaessa epilepsiaan perehtyneen kliinikon ja geneetikon
yhteistyönä.
Hoito
- Hoidon tavoitteet ovat kohtauksettomuus ja epilepsian aiheuttamien kognitiivisten
ongelmien estäminen ilman merkittäviä haittavaikutuksia sekä mahdollisimman hyvä elämänlaatu.
- Epilepsian lääkehoito aloitetaan useimmiten toisen kohtauksen jälkeen. Ensimmäisen kohtauksen jälkeen säännöllistä
lääkitystä voidaan kohtauksen kestosta riippumatta harkita, jos uusiutumisriskin arvioidaan
olevan yli 60 %.
- Lääkehoidon aloittamisen perusteista on tärkeää keskustella aina potilaan ja hänen
huoltajansa kanssa. Perheelle järjestetään hoidonohjaus, jossa käydään läpi lääkehoidon
toteuttaminen, hoidon mahdolliset haittavaikutukset, hoitovasteen seuranta, epilepsian
vaikutukset jokapäiväiseen elämään ja koulunkäyntiin sekä mahdolliset rajoitukset
ammatinvalintaan ja ajokykyyn.
- Lääkkeen valinta riippuu epilepsiatyypistä/epilepsiaoireyhtymästä ja lääkkeen haittavaikutusprofiilista.
Vaihtoehdot on kuvattu Käypä hoito -suosituksen kokonaisessa versiossa.
- Ennen lääkehoidon aloittamista määritetään pääsääntöisesti perusverenkuva ja ALAT.
Potilailta, joille aloitetaan okskarbatsepiini, määritetään lisäksi seerumin natriumpitoisuus.
EKG tutkitaan harkinnan mukaan.
- Seurantaverinäytteet on suositeltavaa ottaa noin 4–6 viikkoa hoidon aloituksen
jälkeen ja sen jälkeen tarvittaessa haittavaikutuksia epäiltäessä, lääkemuutosten
yhteydessä ja monilääkehoidossa.
- Lääkehoitoa on yleensä syytä jatkaa vähintään niin kauan, että potilas on ollut 2
vuotta kohtaukseton «Vähintään 2 vuoden kohtauksettomuus lääkehoidon aikana lisää lapsilla kohtauksettomuuden todennäköisyyttä lääkehoidon lopettamisen jälkeen.»B. Tietyissä epilepsioissa, kuten nuoruusiän myokloonusepilepsiassa, kohtaukset kuitenkin
uusiutuvat valtaosalla potilaista, jos lääkitys lopetetaan. Hoitoa on siten syytä
jatkaa pitkäaikaisesti. Toisaalta lapsuusiän itsestään rajoittuvissa epilepsioissa
hoidon kestoksi saattaa riittää yksi kohtaukseton vuosi.
- Kirurgisen hoidon mahdollisuudet tulisi selvittää lapsen kehitystasosta riippumatta viiveettä, kun
epilepsia on osoittautunut vaikeaksi.
- Ruokavaliohoitoja ovat klassinen ketogeeninen ruokavaliohoito, modifioitu ketogeeninen ruokavaliohoito
ja vähähiilihydraattinen ruokavaliohoito. Ketogeenisista ruokavalioista saattaa olla
hyötyä erityyppisten epilepsioiden hoidossa «Ketogeeninen dieetti saattaa vähentää kohtauksia lasten epilepsian hoidossa.»C.
Siirtymävaihe
- Nuori siirtyy lastenneurologin hoidosta neurologin hoitoon yleensä noin 16 vuoden
iässä. Tarkkaan siirtymisajankohtaan vaikuttavat nuoren elämäntilanne ja epilepsian
hoitovaihe.
- Kaikki hoitoa edelleen tarvitsevat lapsuusiässä epilepsiaan sairastuneet potilaat
siirtyvät neurologin tai kehitysvammalääkärin hoitoon.
- Viimeisen lastenneurologin käynnin yhteydessä varmistetaan riittävän tiedon välittyminen
jatkohoidosta vastaavalle hoitoyhteenvedolla, jossa käydään läpi ainakin potilaan
kohtaustyypit, epilepsiatyyppi ja -oireyhtymä, etiologia ja liitännäissairaudet. Myös
potilaalla tehokkaiksi todetut lääke- ja muut hoidot (esim. ketogeeninen ruokavalio
ja vagusstimulaattorihoito) ja merkittävät hoitojen haittavaikutukset on syytä kirjata.
Kuumekouristukset
- Kuumekouristukset (kuumekohtaukset) ovat kuumeen yhteydessä yleensä ½–6 vuoden
iässä esiintyviä kohtauksia, joiden oireina ovat tajuttomuus ja lihasten jäykistyminen,
nykiminen tai velttous. Yksinkertaisella kuumekouristuksella tarkoitetaan neurologisesti
terveellä lapsella kuumeen yhteydessä ilman paikallisalkuisen kohtauksen piirteitä
esiintyvää aivoperäistä kohtausta, jonka kesto on alle 15 minuuttia ja joka ei toistu
24 tunnin sisällä. Kuumekouristus on monimuotoinen, jos se kestää 15 minuuttia tai
kauemmin, siihen sisältyy paikallisalkuisen kohtauksen piirteitä tai se uusiutuu 24
tunnin kuluessa.
- Kuumekouristuksen diagnostiikassa ei tarvita rutiininomaista EEG tutkimusta.
- Kuumekouristukset eivät ole este normaalin rokotusohjelman toteuttamiselle.
- Kuumekouristusten ensiapuhoito toteutetaan samoilla periaatteilla kuin epileptisen
kohtauksen. Akuuttitilanteessa suljetaan pois vakavat infektiot.
- Jatkohoito toteutetaan neuvomalla vanhemmille ensiavun antaminen. Ensiapulääkettä
ei määrätä rutiininomaisesti kotiin kaikille kuumekouristuspotilaille. Kuume hoidetaan
kuten muillakin lapsilla.
- Kuumekouristusten estolääkitystä ei tule käyttää.
- Jatkotutkimuksia ei tarvita, jos ½–6 vuoden ikäisellä lapsella esiintyy ainoastaan
kuumeen aikana tajuttomuus-kouristuskohtauksia, joista lapsi toipuu normaalisti.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenneurologinen Yhdistys ry:n asettama
työryhmä
Liisa Metsähonkala (puheenjohtaja)
Eija Gaily
Olga Gilbert
Jarkko Kirjavainen
Jorma Komulainen
Tuire Lähdesmäki
Päivi Vieira
Artikkelin tunnus: kht00064
© 2022 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim