Raskausdiabeteksessa on kyse sekä hyperglykemiasta että insuliiniresistenssiin liittyvästä
metabolisesta oireyhtymästä.
Raskausdiabetekseen liittyvää sikiön makrosomiavaaraa lisäävät äidin huono diabetestasapaino,
dyslipidemia, äidin ylipaino ja runsas raskaudenaikainen painonnousu. Makrosomiaan
taas liittyy lisääntynyt synnytyskomplikaatioiden riski.
Hypoglykemia on tavallisin raskausdiabetekseen liittyvä vastasyntyneen ongelma.
Raskausdiabetes uusiutuu 40–60 %:lla potilaista. Raskausdiabeetikolla on erittäin
merkittävästi suurentunut riski sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen ja sydän-
ja valtimotauteihin.
Äidin ylipaino ja raskausdiabetes liittyvät lisääntyneeseen lapsen myöhemmän lihavuuden
ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden riskiin.
Esiintyvyys
Raskausdiabetes ilmaantuu yleensä jo ensimmäisen raskauden aikana.
Suomessa glukoosirasituskokeen tulos oli vuonna 2019 poikkeava 20,6 %:lla synnyttäjistä.
Noin 83 %:lle niistä, joilla todettiin raskausdiabetes, ei aloitettu lääkehoitoa,
mutta 4,2 %:lle aloitettiin insuliini, 9,2 %:lle metformiini ja noin 3–4 %:lle
insuliini ja jokin muu diabeteslääke.
Diagnostiikka
Raskausdiabetes tarkoittaa poikkeavaa glukoosiaineenvaihduntaa, joka todetaan raskauden
aikana.
Raskausdiabeteksen kehittymiseen vaikuttaa kaksi päätekijää, insuliiniresistenssi
ja beetasolujen puutteellinen insuliinin eritys.
Pääsääntö on, että glukoosirasituskoe tehdään kaikille raskaana oleville. Poikkeuksia
tästä ovat:
Alle 25-vuotias ensisynnyttäjä, joka on raskauden alkuvaiheessa normaalipainoinen
(BMI 18,5–24,9 kg/m2) ja jonka lähisukulaisilla ei ole tyypin 2 diabetesta.
Alle 40-vuotias uudelleensynnyttäjä, jonka aiemmassa raskaudessa ei ole esiintynyt
raskausdiabetesta eikä lapsen LGA-löydöstä ja jonka BMI on nykyraskauden alkaessa
alle 25 kg/m2.
Aiemmin diagnosoitu diabetes.
Glukoosirasituskoe tehdään tavallisesti raskausviikoilla 24–28.
Koe tehdään jo alkuraskaudessa (raskausviikoilla 12–16), jos sairastumisriski
on erityisen suuri. Näillä henkilöillä koe uusitaan raskausviikoilla 24–28,
jos se alkuraskaudessa on ollut normaali.
Jos epäillään jo ennen raskautta alkanutta diabetesta, koe tehdään heti epäilyn herätessä.
HbA1c-pitoisuuden määrittämisestä on hyötyä, jos alkuraskaudessa epäillään raskautta
edeltävää diabetesta.
Ehkäisy ja hoito
Tärkein ajankohta raskauskomplikaatioiden ehkäisyssä on ennen raskautta. Terveyttä
edistävien elintapojen ja painonhallinnan tukeen tulisi terveydenhuollossa (esim.
perhesuunnittelukäyntien yhteydessä) ja yhteiskunnassa laajemminkin panostaa jo ennen
raskaaksi tuloa.
Raskausdiabeteksen riskiryhmään kuuluvien tulee saada jo alkuraskaudessa (ensimmäisellä
neuvolakäynnillä) tehostettua asiakaslähtöistä ja muutoshalukkuutta ja motivaatiota herättelevää elintapaohjausta yksilö tai ryhmäohjauksena
ja/tai hyödyntäen digitaalisia omahoito-ohjelmia.
Raskausajan liikuntasuositus on yhteneväinen koko väestön terveysliikuntasuosituksen
kanssa.
Kun raskausdiabetesdiagnoosi on tehty, äidille opetetaan neuvolassa verenglukoosin
omaseuranta. Sen avulla säädetty hoito vähentää perinataalikomplikaatioita.
Veren glukoosipitoisuuden tavoitearvot omaseurannassa ovat ennen aamiaista tai muuta
ateriaa alle 5,5 mmol/l ja tunnin kuluttua ateriasta alle 7,8 mmol/l.
Raskausdiabetesta sairastava ohjataan noudattamaan yleisiä raskausajan ravitsemussuosituksia
ja diabeteksen yleisiä ravitsemushoitosuosituksia.
Jos ruokavalioneuvonnan ja sen tehostetun toteutuksen jälkeen veren glukoosipitoisuus
on omaseurannassa 5,5 mmol/l tai enemmän ennen aamiaista tai 7,8 mmol/l tai enemmän
tunti aterian jälkeen 1–2 kertaa 1–2 viikon aikana mitattuna, aloitetaan
lääkehoito synnytyssairaalan äitiyspoliklinikassa.
Lääkehoitona käytetään metformiinia, insuliinia tai näiden yhdistelmää.
Raskauden seuranta ja synnytyksen ajankohta
Jos ruokavaliohoito riittää raskausdiabeteksen hoidoksi ja raskaus on muuten komplisoitumaton,
raskautta voidaan seurata äitiysneuvolassa.
Jos raskausdiabeteksen hoitoon tarvitaan lääkitystä, raskautta seurataan synnytyssairaalassa
tyypin 1 ja 2 diabetesta sairastavan seurantaa yksilöllisesti mukaillen.
Elintapahoitoisen raskausdiabetesta sairastavan naisen raskauden voidaan yleensä antaa jatkua 7–12 vuorokautta yli lasketun ajan,
jos hänen glukoositasapainonsa on hyvä eikä raskauteen liity muita komplikaatioita.
Lääkehoitoisen raskausdiabetesta sairastavan naisen synnytyksen käynnistämistä tulee harkita loppuraskauden suurentuneen asfyksiariskin
vuoksi raskausviikon 39 täytyttyä, kuitenkin viimeistään lasketun ajan tuntumassa.
Synnytystä raskausviikon 38 täytyttyä suositellaan, jos sikiö on kasvamassa makrosomiseksi
(painoarvio +2 SD), äidin glukoositasapaino ei ole optimaalinen tai raskauteen liittyy
muita riskitekijöitä.
Synnytyksen jälkeinen seuranta
Vastasyntyneen hypoglykemiaa ehkäistään tiheällä imetyksellä tai maitoruokinnalla
2–3 tunnin välein. Rintamaidon käyttö on ensisijaista.
Plasman glukoosin seuranta aloitetaan oireettomilla vastasyntyneillä noin 3–4
tunnin iässä, ja sitä jatketaan 2 vuorokauden ikään saakka.
Vastasyntyneen lievän hypoglykemian ensisijaisena hoitona on suun limakalvoille hierottu
glukoosigeeli yhdistettynä maitoruokintaan. Vaikeaa tai pitkittyvää hypoglykemiaa
hoidetaan suonensisäisellä glukoosi-infuusiolla.
Synnytyksenjälkeinen glukoosirasituskoe suositellaan tehtäväksi perusterveydenhuollossa
kaikille raskausdiabeteksen sairastaneille. Lääkehoitoa saaneille raskausdiabeetikoille
tehdään glukoosirasituskoe 6–12 viikon kuluttua synnytyksestä. Muilla raskausdiabeetikoilla
glukoosirasituskoe uusitaan noin vuoden kuluttua synnytyksestä.
Jatkossa raskausdiabeteksen sairastaneilta seurataan HbA1c:tä tai glukoosirasituskoetta
1–3 vuoden välein.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Diabetesliiton lääkärineuvoston ja Suomen
Gynekologiyhdistys ry:n asettama työryhmä