Unettomuus

Mitä uutta päivityksessä?

Keskeinen sanoma

Lähes jokainen ihminen kärsii joskus unettomuudesta, ja liki 12 % aikuisista kärsii kroonisesta unettomuudesta. On siis tärkeää erottaa unettomuusoire sairausasteisesta ja hoitoa vaativasta unettomuushäiriöstä (F51.0). Lyhyt yöuni, valvominen ja myöhäinen nukkumaanmenoaika voivat liittyä elämäntilanteeseen tai -tapaan. Varsinaisesta unettomuudesta taas saattaa olla kyse, jos ihminen ei pysty nukkumaan riittävän pitkään ja riittävän hyvin, vaikka ulkoiset olosuhteet antaisivat siihen mahdollisuuden.

Riskitekijät

Merkittävät elämän akuutit muutostilanteet voivat aiheuttaa tunne-elämältään terveellekin ihmiselle unettomuutta. Unettomuus saattaa liittyä toisaalta masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin, muihin mielenterveyden häiriöihin tai johonkin muuhun sairauteen. Myös jatkuva työperäinen stressi ja ulkoiset syyt (häiritsevät äänet, liian lämmin huoneilma, huono ilmanlaatu ym.) voivat vaikeuttaa nukahtamista tai heikentää unen laatua. Työskentely yli 55 tuntia viikossa myös ilmeisesti aiheuttaa kertyvää univajetta.

Kroonistuessaan unettomuus suurentaa monien sairauksien ja tapaturmien riskiä, heikentää toimintakykyä ja huonontaa merkittävästi työkykyä ja elämänlaatua. Liiallinen tai myöhään aamuyöllä otettu unilääkitys voi lisäksi heikentää tarkkaavuutta, huomiokykyä ja vireyttä.

Diagnoosi

Unettomuuden diagnoosi perustuu ensisijaisesti huolelliseen anamneesiin, nukkumispäiväkirjan pitämiseen ja kliiniseen tutkimukseen. Erotusdiagnostisia vaihtoehtoja selvitettäessä tulee muistaa levottomien jalkojen oireyhtymä. Kuorsaus ja toisen henkilön toteamat hengityskatkokset, levoton yöuni sekä lisääntynyt yöllinen virtsaamistarve voivat olla oireena uniapneasta. Kaikilta unihäiriöstä kärsiviltä tulee uniapnean mahdollisuuden arvioimiseksi myös mitata paino, pituus ja vyötärönympärys.

Aktigrafiatutkimuksesta voi olla apua diagnostiikassa, mutta suppea yöpolygrafia tulee kyseeseen vain poikkeustapauksissa, kuten silloin, kun on aihetta epäillä uniapneaa. Unettomuudesta ja uniapneasta kärsivät eroavat toisistaan siten, että tyypillinen uniapneapotilas on väsynyt päivisin ja nukkuu mielellään päiväunia, jos siihen on mahdollisuus. Laaja unipolygrafia voi tulla kyseeseen ongelmallisessa ja vaikeahoitoisessa unettomuudessa.

Lääkkeetön hoito

Akuutin tai lyhytkestoisen unettomuuden hoidossa keskeisiä ovat potilaan tukeminen, unettomuuden taustalla olevien syiden ja laukaisevien tekijöiden etsiminen ja käsitteleminen, ohjaus omatoimiseen unenhuoltoon sekä tarvittaessa lyhytkestoinen lääkehoito. Pitkittyneen unettomuuden syy tulee selvittää, ja unettomuuden taustalla mahdollisesti oleva sairaudet pitää hoitaa asianmukaisesti.

Unenhuolto eli unirytmistä, terveellisistä elämäntavoista ja suotuisista nukkumisoloista huolehtiminen on tärkeä osa hoitoa: potilaalla tulisi vahvistaa oman vuoteen ja nukkumisen välistä yhteyttä. Kognitiivis-behavioraalisilla menetelmillä on saavutettu hyviä tuloksia kroonisen unettomuuden hoidossa «Kognitiiviset hoito-ohjelmat ovat tehokkaita unettomuushäiriön hoidossa ja tulokset näyttävät pysyviltä.»A, joten niitä tulisi käyttää nykyistä enemmän. Kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä ovat ärsykkeiden hallinta, unen rajoittaminen sekä mieltä ja ruumista rauhoittavat menetelmät. Rauhoittavia menetelmiä ovat erilaiset rentoutusmenetelmät, kuten progressiivinen lihasrentoutus, mielikuvarentoutus ja hengitykseen keskittyminen sekä mieltä rauhoittavat menetelmät, kuten huolten käsittely päivällä tiettynä rajallisena aikana (ns. huolihetki). Hypnoosin tulokset saattavat vastata muilla rentoutusmenetelmillä saatuja tuloksia «Hypnoosihoidoilla saadut tulokset saattavat vastata muilla rentoutusmenetelmillä saatuja tuloksia.»C. Kirkasvalohoidosta taas saattaa olla apua yli 50-vuotiaiden pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa «Kirkasvalohoito saattaa auttaa pitkäaikaiseen unettomuuteen yli 50-vuotiailla.»C sekä nuorten viivästyneen unirytmin hoidossa yhdistettynä kognitiivisiin menetelmiin «Kognitiiviset menetelmät yhdistettynä kirkasvalohoitoon voivat olla tehokkaita nuorten viivästyneen unirytmin hoidossa.»C.

Lääkehoito

Unilääkkeiden aloittamista tulee aina harkita tarkkaan, ja niitä tulee määrätä mahdollisimman lyhyeksi ajaksi. Reseptin uusimisen yhteydessä lääkityksen jatkamisen tarve tulee arvioida. Jatkuva unilääkkeen käyttö on harvoin aiheellista. Unilääkkeen käytön lopettaminen voi olla vaikeaa. Potilaan pelko siitä, että ahdistava unettomuus palaa, on tavallinen. Unilääkkeen käyttö tulisikin lopettaa hoitavan lääkärin ohjauksessa asteittain.

Eniten näyttöä unilääkkeiden hyödyistä on tilapäisen ja lyhytkestoisen unettomuuden hoidossa. Pitkäaikaiskäytön hyödystä ja haitoista taas ei ole riittävästi tutkimustuloksia. Myös unilääkeriippuvuuden mahdollisuus tulee pitää mielessä. Erityisesti ikääntyneiden osalta tulee arvioida, onko lääkehoidosta saatu hyöty suurempi kuin haitta. Yli 60-vuotiailla unilääkkeiden pitkäaikaiskäytön haitat ovat hyötyjä suurempia «Yli 60-vuotiailla unilääkkeiden pitkäaikaisen käytön haitat ovat hyötyjä suurempia.»A. Bentsodiatsepiinien käyttöön liittyy runsaasti haittoja, vaikka niillä onkin nukahtamisviivettä lyhentävä ja yöunta pidentävä vaikutus «Bentsodiatsepiinien käyttöön liittyy runsaasti haittoja, vaikka niillä onkin nukahtamisviivettä lyhentävä ja yöunta pidentävä vaikutus.»A. Bentsodiatsepiinien kaltaiset unilääkkeet ovat teholtaan ilmeisesti yhtä tehokkaita kuin unettomuuden hoidossa käytettävät bentsodiatsepiinit, ja niihin liittyy ilmeisesti myös samanlaisia haittoja kuin unettomuuden hoitoon käytettäviin bentsodiatsepiineihin «Bentsodiatsepiinien kaltaiset unilääkkeet ovat teholtaan ilmeisesti yhtä tehokkaita kuin unettomuuden hoidossa käytettävät bentsodiatsepiinit, ja niihin liittyy ilmeisesti myös samanlaisia haittoja kuin unettomuuden hoitoon käytettäviin bentsodiatsepiineihin»B. Erittäin lyhytvaikutteisten bentsodiatsepiinien (midatsolaami, triatsolaami) käyttö tulee rajata vain sairaalahoitoon. Pitkävaikutteisia sedatiivisia lääkkeitä (nitratsepaami, klonatsepaami ja iäkkäillä diatsepaami) tulisi myös välttää niiden kumulaatiovaaran takia. Muita pitkäaikaisen unettomuuden lääkkeitä ovat nukahtamista helpottava melatoniini «Pitkävaikutteisena melatoniini on tehokas pitkäaikaisen unettomuuden hoitoon.»A ja eräät sedatiiviset masennuslääkkeet «Eräät depressiolääkkeet ovat ilmeisesti tehokkaita primaarin unettomuuden hoidossa.»B. Unilääkkeiden määräämisen yhteydessä kuuluu myös arvioida lääkityksen vaikutus ajokykyyn.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä