Takaisin Tulosta

Kehityksellinen kielihäiriö (kielellinen erityisvaikeus, lapset ja nuoret)

Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen asettama työryhmä
8.2.2019

Käypä hoito -suositus «Kehityksellinen kielihäiriö (kielellinen erityisvaikeus, lapset ja nuoret)»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Developmental Language Disorder (DLD)»2

Keskeinen sanoma

  • Kehityksellisellä kielihäiriöllä tarkoitetaan tässä suosituksessa kielenoppimisvaikeutta, joka vaikuttaa laaja-alaisesti toimintakykyyn, osallistumiseen ja vuorovaikutukseen.
  • Lapsen vaikeutta ymmärtää kuulemaansa puhetta iänmukaisesti voi olla vaikea tunnistaa arjessa.
  • Vaikka kehityksellinen kielihäiriö on luotettavimmin diagnosoitavissa vasta noin 4 vuoden iästä lähtien, tukitoimenpiteet on aloitettava heti epäilyn herätessä.
  • Diagnostiikka sekä kuntoutuksen ja muiden tukitoimenpiteiden suunnittelu edellyttävät moniammatillista yhteistyötä.
  • Kun lapsella tai nuorella on vuorovaikutusongelmia, tunne-elämän häiriöitä tai käytöshäiriöitä, tulee huomioida mahdollinen kielellisen toimintakyvyn häiriö.
  • Tärkeimmät ennustetta parantavat tekijät ovat
    • riittävä ja varhain aloitettu toimintakyvyn tukeminen arjessa
    • riittävä, oikein ajoitettu ja kohdennettu kuntoutus
    • kielellisen oppimisen ja toimintakyvyn puutteiden huomioon ottaminen koulussa.

Esiintyvyys

Etiologia

  • Kaikkia kehityksellistä kielihäiriötä aiheuttavia mekanismeja ei tunneta, mutta häiriön arvellaan johtuvan aivojen toimintahäiriöstä. Haitat johtunevat useimmiten perintötekijöiden ja ympäristön yhteisvaikutuksesta.
  • Laajat etiologiset selvittelyt ovat tarpeen vain, jos epäillään älyllistä kehitysvammaisuutta, jotain oireyhtymää tai kehityksen taantumaa.

Seulonta

  • Lapsen kielellisten taitojen kartoittaminen neuvolassa on jatkuva prosessi, joka perustuu lapsesta neuvolakäynneillä tehtyihin havaintoihin sekä vanhemmilta ja varhaiskasvatuksesta saatuihin tietoihin.
  • Puheen ja kielen kehityksen ongelmien varhaiseen tunnistamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota sellaisilla lapsilla, joiden perheisiin on kasaantunut erilaisia hyvinvointia vaarantavia tai perheen sisäistä vuorovaikutusta heikentäviä tekijöitä tai joiden käyttäytymisestä vanhemmilla tai päiväkodissa on huolta.

Diagnostiikka

Hoito

  • Tukitoimet lapsen arjen toimintaympäristössä tulee aloittaa heti, kun on herännyt epäily kielellisen kehityksen viiveestä tai poikkeavuudesta.
  • Hyvään hoitoon kuuluvat vanhempien ohjaaminen, vanhempien sitoutumisen sekä vanhempien ja lapsen aktiivisen osallistumisen tukeminen, ja tukitoimet kodin lisäksi varhaiskasvatuksessa ja koulussa.
  • Kielihäiriöiselle lapselle tulee laatia yhdessä huoltajien kanssa hoito- ja kuntoutussuunnitelma, jossa asetetaan realistiset, selkeät, konkreettiset ja mitattavat arjen toimintakyvyssä ja osallistumisessa näkyvät tavoitteet.
  • Kun vanhempien tai neuvolan tai varhaiskasvatuksen henkilökunnan havaintojen perusteella syntyy aiheellinen epäily kielellisistä ongelmista, lapsi on lähetettävä puheterapeutin ohjaukseen 2–2,5 vuoden ikäisenä. Neuvolassakin tulee antaa ohjausta kielellisen kehityksen tukemiseen.
  • Puheterapian kesto, intensiteetti ja toteuttamistapa tulee suunnitella yksilöllisesti osana kuntoutussuunnitelmaa. Lääkärin johtaman moniammatillisen työryhmän on arvioitava terapian vaikuttavuutta, eikä vaikuttamatonta terapiaa tule jatkaa. Terapia voidaan jaksottaa, mutta sen tulee työryhmän käsityksen mukaan jaksojen aikana yleensä olla vähintään viikoittaista.
  • Toimintaterapiaa suositellaan, jos kielihäiriöisellä lapsella todetaan huomattavia hieno- tai karkeamotoriikan, toiminnanohjauksen, hahmotuskyvyn tai leikkitaitojen ongelmia ja jos moniammatillinen työryhmä arvioi kuntoutuksesta olevan hyötyä.
  • Lapsi voidaan harkinnan mukaan ohjata neuropsykologiseen kuntoutukseen, jos hänellä on riittävistä koulun tukitoimista huolimatta edelleen vaikeita oppimisen, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen tai vuorovaikutuksen ongelmia.

Seuranta ja hoidon porrastus

  • Hoidosta vastaavan tahon (perusterveydenhuolto tai erikoissairaanhoito) tulee seurata leikki-ikäisen lapsen kehitystä vähintään kerran vuodessa tehtävillä arvioilla ja pitää kuntoutussuunnitelma ajantasaisena.
  • Vaikeiden kielellisten ongelmien tutkimukset sekä kuntoutuksen ja tukitoimenpiteiden järjestäminen ja seuranta kuuluvat erikoissairaanhoitoon tai muuhun erityisosaamista omaavaan hoitoyksikköön. Lievien kielellisten ongelmien tutkimukset sekä kuntoutuksen ja muiden tukitoimien järjestäminen ja seuranta kuuluvat perusterveydenhuoltoon. Epäselvissä tapauksissa perusterveydenhuolto voi konsultoida erikoissairaanhoitoa.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen asettama työryhmä

Marja Asikainen (puheenjohtaja)

Leena Ervast (kokoava kirjoittaja)

Timo Ahonen

Jorma Komulainen

Krista Korhonen

Jaanamarja Nopola-Hemmi

Mari Qvarnström

Tiina Walldén