Tulosta

Kielellinen erityisvaikeus (dysfasia, lapset ja nuoret)

Käyvän hoidon tiivistelmät
27.4.2010
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen asettama työryhmä

Käypä hoito -suositus «Kielellinen erityisvaikeus (dysfasia, lapset ja nuoret)»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Specific language impairment (SLI)»2

Määritelmä

Kielellisessä erityisvaikeudessa (SLI) lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iän mukaisten odotusten tasoisesti, vaikka näönvarainen päättely on iän mukaista. Häiriö ei selity neurologisilla taikka aistitoimintojen, tunne-elämän tai ympäristötekijöiden poikkeavuuksilla.

Esiintyvyys, oirekuva ja vaikeusaste

SLI:n esiintyvyys on noin 7 %. Häiriö on useimmiten luotettavimmin diagnosoitavissa leikki-iässä. Yleinen oirekuva on viivästynyt tai poikkeava puheen ja kielen kehitys, joka ilmenee ilmaisukyvyssä, kuullun ymmärtämisessä tai molemmissa. Ymmärtämisvaikeutta on usein vaikea havaita arjessa; se voi ilmetä levottomuutena, käytöshäiriöinä tai vetäytymisenä. Kouluiässäkin uusien sanojen oppiminen on heikompaa kuin muilla «Lapset, joilla on todettu kielellinen erityisvaikeus, näyttävät kouluiässäkin oppivan uusia sanoja normaalisti kehittyneitä lapsia heikommin.»B, ja sanaston ja käsitteistön hallinnan puutteet vaikeuttavat herkästi kuullun ja luetun ymmärtämistä ja oppimista. Kaikki nämä saattavat aiheuttaa keskittymisvaikeuksia, vuorovaikutustaitojen vajavuutta ja tunne-elämän ongelmia «Puutteelliseen kielelliseen toimintakykyyn liittyy lapsuus- ja nuoruusiässä kohonnut käytös- ja ihmissuhdeongelmien sekä tunne-elämän häiriöiden riski.»B.

SLI:n vaikeusasteen rajanveto ei ole yksiselitteistä. Ongelma on vaikea, jos kolme vuotta täyttänyt lapsi ei kykene sanalliseen ilmaisuun tai ymmärrä puhetta, kommunikoinnin vaikeudet haittaavat huomattavasti vuorovaikutustilanteita lapsen arjessa tai lapsi tarvitsee puhetta tukevia kommunikaatiokeinoja lähes kaikissa tilanteissa.

Seulonta

Millään yksittäisellä testillä ei luotettavasti löydetä SLI:tä. Hyvin toimiessaan neuvolajärjestelmä tarjoaa mielekkäämmän seulontaprosessin verrattuna seulontatesteihin. Neuvolassa tuleekin tunnistaa 2–2,5-vuotiaan lapsen puheen kehityksen viive. Jos epäily viiveestä herää, tulee aloittaa varhaiset tukitoimet ja ohjata lapsi tarkempaan arvioon.

Diagnostiikka

SLI jaetaan muotoihin, jotka painottuvat ilmaisukykyyn tai ymmärtämiseen. Kummallekin on ICD-10-luokituksessa määritetty kriteerit. Näiden kriteereiden lisäksi on huomioitava puheen ja kielen toimintamalliin ja muihin lapsen ongelmiin liittyviä seikkoja.

Diagnoosi perustuu moniammatillisen työryhmän arvioon. Testitulokset vaihtelevat ja korrelaatiot testien välillä ovat heikot «Mikään yksittäinen testipatteri ei luotettavasti erottele SLI-lapsia (specific language impairment, kielellinen erityisvaikeus) ei-SLI-lapsista. Tämän vuoksi on oleellista, että kielihäiriötä epäiltäessä lasta tutkii asiaan perehtynyt työryhmä.»B. Mikään yksittäinen testipatteri ei luotettavasti tunnista SLI:tä «Mikään yksittäinen testipatteri ei luotettavasti erottele SLI-lapsia (specific language impairment, kielellinen erityisvaikeus) ei-SLI-lapsista. Tämän vuoksi on oleellista, että kielihäiriötä epäiltäessä lasta tutkii asiaan perehtynyt työryhmä.»B.

Liitännäisoireet, seurannaisvaikutukset ja ennuste

Suurella osalla lapsista, joilla on SLI, esiintyy motorisia tai visuomotorisia ongelmia «Suurella osalla SLI-lapsista on motorisia ongelmia.»A ja praksiataitojen heikkoutta «SLI-lasten praksiataidot lienevät ikätovereita huonompia ja muistuttavat iältään nuorempien lasten taitoja.»C.

Ennusteeseen vaikuttavat häiriön vaikeusaste, ei-kielellinen päättely ja kyky kompensoida SLI:n aiheuttamia haittoja, ympäristön vuorovaikutustottumukset ja toimintakulttuuri. Koulussa uusien sanojen ja käsitteiden oppimisen «Lapset, joilla on todettu kielellinen erityisvaikeus, näyttävät kouluiässäkin oppivan uusia sanoja normaalisti kehittyneitä lapsia heikommin.»B sekä kuullun ja luetun ymmärtämisen «Lapsilla, joilla on ennen kouluikää todettu kielellinen erityisvaikeus, on usein kouluiässä edelleen puutteellinen kielellinen toimintakyky. Myös heidän ei-kielellinen päättelykykynsä voi kehittyä kouluiässä ikäodotuksia heikommin, vaikka se olisi leikki-iässä ollutkin ikäodotusten mukainen.»A vaikeudet korostuvat. SLI:hin liittyy käytös- ja ihmissuhdeongelmien sekä tunne-elämän häiriöiden riski «Puutteelliseen kielelliseen toimintakykyyn liittyy lapsuus- ja nuoruusiässä kohonnut käytös- ja ihmissuhdeongelmien sekä tunne-elämän häiriöiden riski.»B.

Lähiympäristön tukitoimet

Oleellinen osa haittojen ehkäisyä ovat lapsen arjessa toteutettavat tukitoimet, jotka tulee aloittaa heti SLI-epäilyn herättyä. Lapsen lähiympäristön ohjaaminen toimintaan lapsen kanssa (myös puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiokeinojen käyttö), pienet päiväkoti- ja opetusryhmät, meluhaittojen eliminoiminen «Kirjallisuuskatsaukset ja yhdysvaltalaiset sekä eurooppalaiset suositukset painottavat päiväkotien ja koulujen melun haitallista vaikutusta lapsen kognitiiviselle kehitykselle. Tämä on otettava huomioon kielihäiriön etiologisissa tutkimuksissa ja suunniteltaessa kielihäiriölapsen päiväkoti- ja koulusijoitusta.»B, vuorovaikutuksen tukeminen ja kielellisten vaikeuksien huomioiminen koulussa ovat tärkeimpiä tukitoimenpiteitä.

Hoito ja kuntoutus

Hyvään hoitoon kuuluvat vanhempien informointi, sitouttaminen ja aktiivinen osallistaminen sekä tukitoimet kodin lisäksi päivähoidossa ja koulussa. Varhainen perheen ohjaus tai kielellinen interventio edistävät riskilasten kielellisten taitojen ja käyttäytymisen suotuisaa kehitystä «Varhaisella perheen ohjauksella tai kielellisellä interventiolla näyttäisi olevan vaikutusta riskilasten kielellisten taitojen ja käyttäytymisen suotuisaan kehitykseen.»B. Kun vanhemmat taikka neuvolan tai päivähoidon henkilökunta epäilevät kielellisiä ongelmia, lapsi on lähetettävä puheterapeutin ohjaukseen 2–2,5 vuoden ikäisenä.

Lasten toimintakykyä voidaan tukea oikein kohdennetulla puheterapialla. Puheterapiasta on hyötyä lasten puheentuottoon liittyvien ongelmien hoidossa «Puheterapiasta on hyötyä lasten puheen tuottoon liittyvien ongelmien kuntoutuksessa.»A. Puheterapian kesto, intensiteetti ja toteuttamistapa tulee suunnitella yksilöllisesti osana kuntoutussuunnitelmaa. Terapia voidaan jaksottaa, mutta sen tulee jakson aikana olla vähintään viikoittaista. Vaikuttamatonta terapiaa ei tule jatkaa.

Tietokoneavusteista harjoittelua, ryhmäkuntoutusta, neuropsykologista kuntoutusta, toimintaterapiaa ja muita terapiamuotoja voidaan käyttää yksilöllisen harkinnan mukaisesti, mutta niiden vaikuttavuudesta ei ole luotettavaa näyttöä. Suunsisäinen irtokoje ja kommunikaation apuvälineet saattavat tulla kysymykseen valikoiduissa tilanteissa.

Seuranta ja hoidon porrastus

Hoidosta vastaavan tahon (perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon) tulee seurata leikki-ikäisen lapsen kehitystä ja kuntoutumista vähintään kerran vuodessa tehtävillä arvioinneilla ja pitää kuntoutussuunnitelma ajantasaisena. Lievien ongelmien toteaminen ja hoito kuuluvat perusterveydenhuoltoon, kun taas vaikeiden kielellisten ongelmien tutkimukset sekä kuntoutuksen ja tukitoimenpiteiden järjestäminen ja seuranta kuuluvat erikoissairaanhoitoon tai muuhun erityisosaamista omaavaan hoitoyksikköön. Epäselvissä tapauksissa perusterveydenhuolto voi konsultoida erikoissairaanhoitoa.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen asettama työryhmä

Marja Asikainen (puheenjohtaja)

Leena Ervast

Timo Ahonen

Jorma Komulainen

Krista Korhonen

Mirja Luotonen

Jaana Nopola-Hemmi

Mari Qvarnström

Erkki Vilkman

Tiina Waldén

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko