Tulosta

Ihon bakteeri-infektiot

Käyvän hoidon tiivistelmät
10.11.2010
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä

Käypä hoito suositus «Ihon bakteeri-infektiot»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Bacterial skin infections»2

Mitä uutta päivityksessä

  • Hoitosuositus päivittää näyttöön perustuvat hoitovaihtoehdot tavallisimpien ihon bakteeritulehdusten osalta.
  • Penisilliini alkuvaiheessa suoneen tai lihakseen annettuna soveltuu edelleen ruusun ensisijaiseksi hoidoksi.
  • Erythema migrans hoidetaan amoksisilliini- tai doksisykliinilääkityksellä.

Suosituksen tavoitteet ja kohteen rajaus

Suositus on tarkoitettu kaikille ihon bakteeri-infektioita hoitaville terveydenhuollon ammattilaisille, ja sen tavoitteena on ihon bakteeritulehdusten asianmukainen diagnostiikka ja suunnattu mikrobilääkehoito. Suosituksessa käsitellään yleisistä ihon bakteeri-infektioista ruusua, selluliittia, märkärupea, ektyymaa, karvatupentulehdusta, paisetta, kynsivallin tulehdusta ja borrelioosia. Harvinaisemmista tulehduksista käsitellään sikaruusua, mykobakteerien aiheuttamia ihoinfektioita sekä jänisruttoa.

Bakteeriviljely diagnostiikassa

Ihon primaareissa bakteeritulehduksissa viljely ei tavallisesti ole tarpeen. Mikäli potilaalla esiintyy yleisoireita, hän on immuunipuutteinen tai hänellä on vierasesineitä, on bakteeriviljelynäytteen ottaminen tulehduspesäkkeestä ennen antibioottilääkityksen aloitusta kuitenkin aiheellista. Myös anamneesin erityispiirteet (edeltävä ulkomaanmatka, samanlaiset tapaukset lähipiirissä, infektion toistuvuus ja huono hoitovaste) on huomioitava bakteeriviljelyn tarvetta harkittaessa.

Ruusun hoito

Klassisen ruusutulehduksen eli erysipelaksen aiheuttaa beetahemolyyttinen streptokokki (tavallisesti A- tai G-ryhmän, joskus C- tai B-ryhmän), ja ensisijainen lääke on penisilliini. Hoidon alussa penisilliini on yleensä syytä antaa parenteraalisesti, mutta tutkimusnäyttö asiasta on niukkaa «Ruusun ensisijainen lääke on penisilliini, joka hoidon alussa on (lähes) poikkeuksetta annettava parenteraalisesti, mutta tutkimusnäyttö aiheesta on niukkaa.»D. Penisilliini annetaan joko suoneen tai lihakseen sairaalassa tai polikliinisesti, kunnes todetaan suotuisa vaste. Tämän jälkeen siirrytään suun kautta annettavaan penisilliinilääkitykseen. Ensimmäisen ruusun hoitoaika on yleensä 2–3 viikkoa.

Mikäli kuumeilu pitkittyy tai ihottuma-alue on selvästi haavautunut hoitoa aloitettaessa, on mahdollista, että stafylokokki komplisoi tilannetta. Tällöin hoidoksi suositellaan suonensisäistä kefalosporiini- tai klindamysiinihoitoa 3–7 vuorokauden ajan ja sen jälkeen lääkityksen jatkamista oraalisesti. Uusiutunutta ruusua hoidetaan 4–6 viikkoa. Mikäli ruusu toistuu tiheästi, on harkittava pitkäkestoista (kuukausia tai jopa lopun ikää kestävää) ehkäisevää mikrobilääkitystä, mutta tutkimusnäyttö aiheesta on niukkaa «Mikäli ruusu toistuu tiheästi, on harkittava pitkäkestoista (kuukausia – lopun ikää kestävää) ehkäisevää mikrobilääkitystä mutta tutkimusnäyttö aiheesta on niukkaa.»D. On muistettava myös infektioportin etsiminen ja hoito sekä potilaan opastus varomaan uutta altistusta (esim. hankaavat jalkineet).

Selluliitti

Selluliitti muistuttaa ruusua, mutta ihon punotus on epätarkkarajaisempaa, eikä tulehdusalue ole selvästi koholla ympäröivästä ihosta. Hoitoperiaatteet ovat samat kuin ruusussa.

Märkärupi

Märkärupi esiintyy joko rakkulattomana tai rakkulaisena muotona. Lievissä pienialaisissa tulehduksissa riittää paikallishoito, fusidiinihappo tai mupirosiini. Jälkimmäisen osalta suositellaan kuitenkin lääkkeen säästämistä metisilliiniresistenttien stafylokokki-infektioiden hoitoon. Totunnaista neomysiini-basitrasiinihoitoakaan ei ole syytä nykyisen resistenssitilanteen aikana unohtaa «Perinteistä neomysiini-basitrasiinipaikallishoitoakaan ei ole nykyisen resistenssitilanteen aikana syytä unohtaa.»C. Laaja-alaisissa (yli 6 cm2) tulehduksissa käytetään systeemistä mikrobilääkettä, ensisijaisesti ensimmäisen polven kefalosporiineja «Laaja-alaisissa tulehduksissa on syytä käyttää systeemistä mikrobilääkettä, ensisijaisesti ensimmäisen polven kefalosporiineja.»C. Ektyymaa hoidetaan kuten märkärupea.

Karvatuppitulehdus

Karvatuppitulehduksen eli follikuliitin aiheuttaa useimmiten Staphylococcus aureus, mutta myös Pseudomonas aeruginosa voi olla aiheuttajana. Pinnalliseen follikuliittiin riittää paikallinen hoito, alueiden pesu ja antibakteerinen tai 2 % rikkiä sisältävä emulsiovoide. Laajassa follikuliitissa systeeminen mikrobilääkitys, ensisijaisesti ensimmäisen polven kefalosporiini, on suositeltava lääkehoito.

Paisetauti

Pienten paiseiden hoidossa avaus ja tyhjennys ilman mikrobilääkettä riittää «Paiseen kirurginen avaus muuten terveellä potilaalla ei edellytä mikrobilääkettä.»C. Jos paisetauti uusii, tehostetaan hygieniaa käyttämällä antiseptisia puhdistusaineita ja vaihtamalla liinavaatteet ja käyttövaatteet päivittäin ja mahdollisesti levittämällä antibakteerista voidetta stafylokokin kolonisoimille alueille. Mikrobilääkitystä suositellaan, jos potilaalla esiintyy kuumetta tai yleisoireita, paise on laaja ja kudosvaurio merkittävä, paise sijaitsee riskialueella, esimerkiksi nenän seudussa, tai potilaan muu sairaus altistaa tulehduksille (diabetes, immuunipuutos, tekonivel, kortikoidien käyttö tms.).

Kynsivallin tulehdus

Akuutissa tulehduksessa märkäpesäke avataan ja kynttä kylvetetään päivittäin esimerkiksi kaliumpermanganaattiliuoksessa. Lievissä tulehduksissa riittää paikallisantibiootti, rajuissa systeeminen mikrobilääkitys voi olla tarpeen. Kroonisen tulehduksen tärkein hoito on kosteudelta suojautuminen. Jos tulehduksen on aiheuttanut sisään kasvanut kynsi, voidaan tehdä kiilaeksisio tai kynnen osapoisto ja fenolisaatio «Kynnen sisäänpäin kasvu uusiutuu puolen vuoden seurannassa harvemmin, kun hoitona käytetään kynnen osapoistoa ja fenolisaatiota leikkaushoidon sijasta.»A.

Borrelioosi

Borreliadiagnoosi perustuu erythema migrans -ihottumaan, sillä serologinen diagnoosi on epävarma. Tartunnassa punkinpureman ympärille ilmaantuu 3–30 päivän kuluttua rengasmaisesti leviävä ihon punoitus (erythema migrans). Iho-oireena voi myös esiintyä tuumorimainen, sileäpintainen, punoittava muutos (lymphadenosis benigna cutis, lymfosytooma). Epäselvissä tilanteissa ihomuutoksen erotusdiagnostiikassa voidaan tutkia ihonäytteestä PCR-menetelmällä borrelian nukleiinihappojen läsnäolo.

Borrelian tarttumista infektoituneen punkin piston kautta vähennetään estämällä sopivalla vaatetuksella tai punkkikarkotteilla punkkien pääsy paljaalle iholle ja tarkastamalla iho iltaisin endeemisellä alueella oleskeltaessa. Rutiinimaista mikrobilääkitystä punkin puremaan ei Suomessa suositella. Profylaktisella doksisykliinin kerta-annoksella (200 mg) voidaan kuitenkin estää erythema migransin kehittymistä. Kerta-annos tulee tällöin antaa kolmen vuorokauden kuluessa puremasta «Profylaktinen, pelkän punkinpureman jälkeinen doksisykliinihoito estää ilmeisesti erythema migransin kehittymistä.»B.

Erythema migrans ja lymphadenosis -potilaat tulee hoitaa mikrobilääkityksellä myöhäisborrelioosin ehkäisemiseksi (aikuisille amoksisilliinia 500–1 000 mg x 3 tai doksisykliiniä 100–150 mg x 2 2–3 viikon ajan) «Erythema migransin ja lymphadenosis benigna cutiksen hoidoksi suositellaan amoksisilliinia 1 g × 2 tai doksisykliiniä 100–150 mg × 2 2 –3 viikon ajan.»C. Raskaana olevien ja imettävien äitien hoidossa ei käytetä doksisykliiniä.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä

Annamari Ranki (puheenjohtaja)

Heli Hyry

Taras Klimenko

Tanja Laukkala

Heli Majamaa

Marjukka Mäkelä

Jaana Syrjänen

Jaana Vuopio

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Ihon bakteeri-infektiot
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko