Tulosta

Ennenaikainen synnytys

Käyvän hoidon tiivistelmät
17.5.2018
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä

Käypä hoito -suositus «Ennenaikainen synnytys»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Preterm birth»2

Mitä uutta päivityksessä?

  • Koska erittäin ennenaikaisesti syntyneiden lasten hoitotulokset ovat parantuneet, vastasyntyneiden hoitolinja on pääsääntöisesti aktiivinen jo raskausviikosta (rvk) 23+0 lähtien. Tämä tarkoittaa sitä, että ennenaikaisesti synnyttävä äiti siirretään ajoissa yliopistosairaalaan, glukokortikoidihoito annetaan raskausviikosta 22+5 alkaen, neonataalinen hoito on aktiivista ja tarvittaessa yhteisymmärryksessä synnyttäjän kanssa harkitaan keisarileikkausta.
  • Ennenaikaisen synnytyksen uhatessa antenataalinen glukokortikoidihoito annetaan raskauden keston ollessa 22+5–34+6 viikkoa. Jos vastasyntyneen hengitysvaikeuksien riski on suuri, tapauskohtaisesti glukokortikoidihoito annetaan myös raskauden keston ollessa 35+0–36+6 viikkoa.
  • Glukokortikoidihoito uusitaan, jos edellisestä hoidosta on kulunut yli viikko ja ennenaikaisen synnytyksen uhka seuraavan 1–7 vuorokauden aikana on suuri. Säännöllisin välein annettavia rutiiniluonteisia uusintahoitoja ei suositella.
  • Uhkaavan ennenaikaisen synnytyksen diagnostiikka ja lähettäminen erikoissairaanhoitoon perustuvat edelleen kohdunkaulan palpaatiotutkimukseen. Jatkotutkimuksena erikoissairaanhoidossa tehdään kohdunkaulan ultraäänitutkimus. Synnytystä ennustavien biokemiallisten pikatestien osuvuus on heikko, joten diagnostiikkaa tai hoitopäätöksiä ei voi perustaa niihin.
  • Jos lapsivedenmeno ei ole kliinisesti selvä, sen osoittamiseen käytettäviä pikatestejä voidaan tarvittaessa käyttää myös perusterveydenhuollossa.
  • Ennenaikaisen synnytyksen yhteydessä ennen raskausviikkoa 32+0 äidille annettava magnesiumsulfaatti pienentää vastasyntyneen CP-vamman riskiä.
  • Tokolyyttistä hoitoa käytetään lykkäämään synnytystä siihen asti, että siirto sopivaan synnytyssairaalaan ja glukokortikoidihoito saadaan toteutettua. Ensisijaisena tokolyyttinä käytetään nifedipiiniä. Jos nifedipiinille on vasta-aiheita tai kyseessä on siirtokuljetus synnytysyksikköön, voidaan käyttää myös atosibania, koska sen sivuvaikutukset äidille ovat vähäisemmät.
  • Vaginaalisesti annosteltavaa progesteronia voidaan käyttää ehkäisemän ennenaikaista synnytystä, jos odottavalla äidillä on aikaisemmin ollut hyvin ennenaikainen synnytys tai jos kohdunkaulan pituus on alle 25 mm ennen raskausviikkoa 22+0. Yleistä kohdunkaulan pituuden seulontaa ei kuitenkaan suositella.

Yleistä

  • Ennenaikaisesti (ennen 37:ää täyttä raskausviikkoa) syntyy Suomessa noin 6 % lapsista. Noin 30 %:ssa tapauksista ennenaikaiseen synnytykseen on hoitoperäinen syy, 30 %:ssa lapsivedenmeno johtaa ennenaikaiseen synnytykseen ja loput 40 % selittyvät kohdunkaulan ennenaikaisesta kypsymisestä. Ennenaikaisen synnytyksen taustalla voi olla useita riskitekijöitä. Vanhempien geneettiseen variaatioon, mikrobiympäristöön ja näiden yhteisvaikutukseen liittyvät tekijät ovat kuitenkin vielä heikosti tunnettuja.

Oireet

  • Ennenaikaiseen synnytykseen viittaavia oireita ovat kohdun supistukset, alavatsan tai alaselän kivut, painon tunne lantiossa ja verinen, vereslimainen tai vetinen vuoto. Ennenaikaiset supistukset ovat yleisiä, ja vain harvalla supistuksista kärsivällä naisella kohdunkaula kypsyy ja ennenaikainen synnytys käynnistyy.

Diagnostiikka

  • Diagnostiikka perustuu oireilevan naisen kliiniseen tutkimiseen ja ennenaikaisesti kypsyneen kohdunkaulan havaitsemiseen. Kohdunkaulan pituuden mittaaminen ultraäänitutkimuksen avulla tapahtuu erikoissairaanhoidossa. Synnytystä ennakoivien biokemiallisten testien osuvuus ennenaikaisen synnytyksen ennustamisessa on osoittautunut heikoksi. Lapsivedenmeno on useimmiten kliinisesti selvä, mutta epävarmassa tilanteessa voidaan tarvittaessa käyttää kaupallisia testejä, myös perusterveydenhuollossa. Jos perusterveydenhuollossa todetaan kypsynyt kohdunkaula tai epäillään lapsivedenmenoa, potilas lähetetään erikoissairaanhoitoon.

Hoito

  • Synnytystä edeltävä glukokortikoidihoito (12 mg beetametasonia kahdesti 24 tunnin välein lihaksensisäisesti) vähentää ennenaikaisesti syntyvien lasten kuolleisuutta ja sairastavuutta. Hoito annetaan kaikille raskaana oleville naisille, joilla on uhkaava ennenaikainen synnytys ja raskaus on kestänyt 22+5–34+6 viikkoa. Hoito toistetaan, jos edeltävästä hoidosta on kulunut yli 7 vuorokautta ja ennenaikainen synnytys on uhkaamassa 1–7 vuorokauden kuluessa.
  • Tokolyyttisen hoidon avulla pyritään lykkäämään synnytystä siihen asti, että siirto sopivaan sairaalaan ja glukokortikoidihoito ennätetään toteuttaa. Ensisijaiseksi tokolyytiksi suositellaan nifedipiiniä. Jos nifedipiinille on vasta-aiheita tai kyseessä on siirtokuljetus synnytysyksikköön, voidaan käyttää myös atosibania, koska sen sivuvaikutukset äidille ovat vähäisemmät.
  • Lapsivedenmenon jälkeen aloitetaan laajakirjoinen antibioottihoito, mutta ei ole selvää tutkimusnäyttöä siitä, minkä antibiootin, millaisen annostuksen ja kuinka pitkän hoidon käyttö olisi edullisinta missäkin raskauden vaiheessa. Lapsivesipiston rooli subkliinisen korioamnioniitin diagnosoimiseksi on vielä vakiintumaton.
  • Ennenaikaisesti käynnistyneessä synnytyksessä keisarileikkaus saattaa parantaa syntyvän lapsen ennustetta < 32+0 raskausviikon perätarjontaisen tai < 30+0 raskausviikon kaksosten synnytyksen yhteydessä. Näyttö synnytystavan vaikutuksesta vastasyntyneen kuolleisuuteen tai sairastavuuteen hyvin ennenaikaisissa normaalitarjontaisissa synnytyksissä on ristiriitaista. Synnytystapaa valittaessa korostuu yksilökohtainen harkinta. Alle 32+0 raskausviikon synnytyksessä äidille annettava magnesiumsulfaatti pienentää vastasyntyneen CP-vamman riskiä.
  • Napanuoran viivästetty katkaiseminen vähentää aivoverenvuotojen ja nekrotisoivan enterokoliitin todennäköisyyttä ja suurentaa vastasyntyneen hemoglobiinipitoisuutta. Jos napanuoran katkaisun viivästäminen ei ole mahdollista, napanuoraa kannattaa lypsää ennen sen katkaisua.

Ennenaikaisen synnytyksen ehkäisy

  • Koska Suomessa lyhyen (alle 25 mm) kohdunkaulan esiintyvyys keskiraskaudessa on vähäinen ja vain pieni osa ennenaikaisesti synnyttävistä kuuluu tähän ryhmään, keskiraskauden systemaattiseen kohdunkaulan pituuden seulontaan ei ole perusteita. Jos kuitenkin oireettomalla tai vähäoireisella odottavalla äidillä todetaan alle 25 mm:n kohdunkaula ennen 22:ta täyttä raskausviikkoa tai jos hän on synnyttänyt aikaisemmin hyvin ennenaikaisesti, vaginaalisesti annosteltava progesteroni todennäköisesti pienentää ennenaikaisen synnytyksen uhkaa, myös kaksosraskauksissa. Kohdunkaulaa tukeva pessaari ei todennäköisesti ehkäise ennenaikaista synnytystä, ja kohdunkaulaa tukeva ommel todennäköisesti pitkittää raskautta vain niissä yksisikiöisissä raskauksissa, joissa kohdunkaulakanava on avautunut koko pituudeltaan ja lapsivesikalvot ovat näkyvillä raskausviikolla 14–27.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä

Jukka Uotila (puheenjohtaja)

Tiina-Liisa Erkinheimo (kokoava kirjoittaja)

Jorma Komulainen (Käypä hoito -toimittaja)

Liisa Laatio

Maija-Riitta Ordén

Samuli Rautava

Outi Tammela

Tea Taskila

Minna Tikkanen

Piia Vuorela (Käypä hoito -toimittaja)

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Ennenaikainen synnytys
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko