KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Elvytys

Käyvän hoidon tiivistelmät
16.9.2016
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Elvytysneuvoston, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Punaisen Ristin asettama työryhmä

Käypä hoito -suositus «Elvytys»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Resuscitation»2

Suosituksen rakenne

  • Suositus pohjautuu Euroopan elvytysneuvoston (European Resuscitation Council, ERC, «http://www.erc.edu»1) elvytyssuositukseen, joka päivitettiin lokakuussa 2015 ja johon liittyy ILCOR-järjestön (International Liaison Committee on Resuscitation, «http://www.ilcor.org»2) laatima tieteellinen näyttö.
  • Suositukseen kuuluu 7 toimenpideohjekuviota aikuisten ja lasten elvytyksestä.
  • Tiivistelmä ei sisällä ohjeita lapsen elvytyksestä eikä elvytyksestä erityistilanteissa.

Keskeinen sisältö

  • Suosituksen tavoitteena on, että sydänpysähdyspotilas saa hyvän elvytyksen nopeasti ja laadukkaan elvytyksen jälkeisen hoidon. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa tapaukset, joissa potilaalla on sydänpysähdyksen riski, ja reagoida ennakoiviin oireisiin riittävän varhain.
  • Potilaan selviämiseen vaikuttavia tekijöitä ovat tehokas ja viiveetön peruselvytys sekä varhainen defibrillaatio.
  • Maallikkoauttajan ja hätäkeskuspäivystäjän toiminta on ratkaisevaa
  • Elvytys tulee aloittaa potilaalle, joka on reagoimaton eikä hengitä normaalisti. Paineluelvytyksen laatu on merkittävä ennusteeseen vaikuttava tekijä.
  • Defibrillaatioviive tulee minimoida ja defibrillaattoreita levittää myös maallikoiden käyttöön.
  • Kansalaisten elvytysopetus tulee aloittaa koulussa osana perusopetusta.

Peruselvytys

  • Jos potilas ei ole herätettävissä eikä hengitystien avaamisen jälkeen hengitä normaalisti, aloitetaan paineluelvytys.
    • Terveydenhuollon ammattilaistenkaan ei tule tunnustella sykettä.
    • Painelukohta on rintalastan keskellä. Painelutaajuus on 100–120 painelua minuutissa ja painelusyvyys 5–6 cm.
    • Painelun tulee mahdollisimman keskeytyksetöntä.
    • Painallusten ja puhallusten suhde on 30:2.
  • Jos auttaja on kykenevä puhalluselvytykseen, se kuuluu aina peruselvytykseen.
    • Puhalluselvytys aloitetaan 30 painalluksen jälkeen.
    • Puhalletaan kaksi rauhallista, sekunnin kestävää puhallusta elvytettävän keuhkoihin ja tarkistetaan, että hänen rintakehänsä nousee puhallusten mukaan.
    • Elvytysopetus sisältää puhalluselvytyksen.
  • Defibrillointi
    • Sairaalan ulkopuolella kammiovärinä esiintyy 30–50 %:lla potilaista. Tämän ensisijainen hoito on defibrillaatio.
    • Manuaalista defibrillaattoria käytettäessä käyttäjä tulkitsee itse näkyvän rytmin ja tekee päätöksen defibrilloimisesta ja energiamäärästä (bifaasisella laitteella 150–200 J).
    • Neuvovan defibrillaattorin (AED) ohjelma tunnistaa defibrilloitavat rytmit ja laite opastaa käyttäjäänsä ääniohjein.
    • Defibrillaatiot annetaan tarvittaessa 2 minuutin välein mahdollisimman nopeasti yksi isku kerrallaan painelutauko tehokkaasti minimoiden.

Aikuisen hoitoelvytys

  • Ks. Aikuisen hoitoelvytys «»1.
  • Hoitoelvytykseen kuuluvat hengitystien varmistaminen, lääkehoito sekä elvytyksen aikainen monitorointi ja erotusdiagnostiikka.
  • Potilaan peruselintoimintojen häiriön ja yleistilan heikkenemisen tunnistaminen ennen tilan etenemistä sydänpysähdykseen ovat tärkeitä.
    • Tämä vaatii koko sairaalan kattavaa toimintaa, mikä varmistaa, että potilaan voinnin huononeminen tunnistetaan ja hoidetaan viivyttelemättä.
    • Hengitystie varmistetaan ja hengitystä avustetaan joko supraglottisella hengitystien varmistamisvälineellä tai intubaatiolla.
      • Tämän jälkeen paineluelvytystä jatketaan tauotta taajuudella 100–120 painelua minuutissa. Ventilaatiotaajuus on 10 kertaa minuutissa.
  • Elvytyslääkkeet
    • Lääkehoidon merkitys on entistä vähäisempi, eikä se saa heikentää laadukasta peruselvytystä tai viivästyttää defibrillaatiota.
    • Laskimokanyyli asetetaan kyynärtaipeeseen tai ulompaan kaulalaskimoon. Tarvittaessa käytetään intraosseaaliyhteyttä.
  • Elvytyksen jälkeinen hoito
    • Välitön sepelvaltimoiden varjoainekuvaus on usein suositeltavaa.
    • Elvytetyn potilaan jatkohoitopaikka on teho-osasto, jossa potilaan tavoitelämpö on 32–36 °C.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Elvytysneuvoston, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Punaisen Ristin asettama työryhmä

Maaret Castrén (pj.)

Jouni Nurmi

Emil Heinäaho

Sanna Hoppu

Kaisu Ikola

Kristiina Myllyrinne

Outi Peltoniemi-Ailisto

Markus Skrifvars

Jukka Vaahersalo

Katriina Kukkonen-Harjula (Käypä hoito -toimittaja)

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Elvytys
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko