Takaisin Tulosta

Elvytys

Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Elvytysneuvoston, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Punaisen Ristin asettama työryhmä
20.12.2021

Käypä hoito -suositus «Elvytys»1

Alkusanat

  • Euroopan Elvytysneuvosto (European Resuscitation Council, ERC) julkaisi päivitetyt elvytyssuositukset 24.3.2021. ERC:n elvytyssuositukset perustuvat International Liaison Committee on Resuscitation suorittamaan arviointiin eri elvytystoimenpiteiden hyödyistä.
  • Elvytyksen käypähoito -työryhmä päivitti suositusta adaptoimalla ERC:n suositukset suomalaiseen toimintaympäristöön sopiviksi ja julkaisemalla keskeiset osat niistä suomeksi.

Aikuisen peruselvytys

  • Sydänpysähdyksen tunnistaminen ja elvytystoimien ripeä aloitus ovat keskiössä aikuisen sydänpysähdystilanteessa. Peruselvytys tulee aloittaa jokaiselle reagoimattomalle potilaalle, joka ei hengitä tai jonka hengitys ei ole normaalia. Epäsäännöllinen ja äänekäs (koriseva) hengitys tai hengitysliike (agonaalinen hengitys) reagoimattomalla potilaalla viittaa vahvasti sydänpysähdykseen. Hätäilmoitus tulee tehdä heti hätänumeroon 112 tai terveydenhuollon toimintayksikön oman käytännön mukaisesti, kun todetaan, ettei potilas reagoi eikä hengitä tai potilaan hengitys ei ole normaalia.
  • Paineluelvytys tulee aloittaa mahdollisimman nopeasti ja sen tulee olla mahdollisimman keskeytyksetöntä, sekä mahdollisimman laadukasta. Painelu-puhalluselvytystä annetaan suhteessa 30:2. Jos puhalluselvytystä ei voida antaa, jatketaan keskeytymätöntä painelua, kunnes saadaan lisäapua paikalle.
  • Keskeytymätöntä elvytystä jatketaan, kunnes neuvova defibrillaattori on käytettävissä, kytketty päälle ja liimaelektrodit on kiinnitetty potilaaseen. Tämän jälkeen toimitaan neuvovan defibrillaattorin ohjeiden mukaan suorittamalla rytmianalyysin aikaiset toimet ohjeiden mukaisesti ja jatkaen sen jälkeen elvytystä 2 minuutin sykleissä neuvovan defibrillaattorin ohjeita seuraten.

Aikuisen hoitoelvytys

  • Potilaan hoitoelvytyksessä laadukas, mahdollisimman keskeytymätön painelu-puhalluselvytys, varhainen defibrillaatio sekä hoidettavissa olevien syiden arviointi ja hoito elvytyksen aikana ovat keskeiset toimet.
  • Ensisijaisena hengitystien hallintavälineenä tulee käyttää supraglottista hengitystievälinettä. Hengitystien hallintakeinona voidaan käyttää intubaatiota, jos paikalla on kokenut toimenpiteen tekijä, jonka onnistumisen todennäköisyys on korkea. Hengitystievälineen asettamisen jälkeen tulee aloittaa uloshengityksen hiilidioksidin (EtCO2) käyränäytöllinen jatkuva kapnografiaseuranta. Kapnografialla elvytyksen aikana varmistetaan, että intubaatioputki on henkitorvessa, arvioidaan paineluelvytyksen laatua sekä voidaan havaita mahdollinen verenkierron palautuminen, mutta kapnografialukemaa ei tule yksinään käyttää arvioitaessa potilaan ennustetta.
  • Adrenaliini on elvytyksen peruslääke. Adrenaliinin anto (1 mg) lisää verenkierron palautumisen todennäköisyyttä (ROSC), mutta tieteellinen näyttö hyödystä neurologisen toipumisen osalta puuttuu. Ei-defibrilloitavissa rytmeissä (PEA, asystole) adrenaliini annetaan heti, kun se on mahdollista, myös niissä tilanteissa, joissa rytmi on edeltävästi ollut iskettävä. Defibrilloitavissa rytmeissä (VF/VT) adrenaliini annetaan kolmen defibrillaation ja kahden painelusyklin jälkeen.
  • Mekaanisten paineluelvytyslaitteiden käyttö edellyttää hyvin koulutettuja elvytystiimejä, eikä laitteita tulisi käyttää elvytyksissä rutiininomaisesti. Käyttö tulisi rajata vain poikkeustilanteisiin, jolloin tehokas paineluelvytys ei ole mahdollista tai turvallista.

Kriittisesti sairas potilas ja elvytystilanteen ehkäisy

  • Sairaaloissa koko henkilökunnan tulee kouluttautua tunnistamaan potilaan hätätila, hälyttämään lisäapua ja aloittamaan peruselvytys tai potilaan elintoimintoja vakauttava hoito. Tällä on keskeinen merkitys sydänpysähdysten ehkäisyssä.
  • Potilaan tilan luokittelu fysiologisten pisteytysjärjestelmien avulla (early warning score) on hyvä keino seurata potilaan voinnin muuttumista ja tunnistaa peruselintoimintojen häiriö.
  • Sairaaloissa ja terveydenhuollon toimintayksiköissä tulee olla yhtenäinen menetelmä avun hälyttämiseen elintoimintojen häiriöistä kärsiville potilaille ja selkeästi määritetty ympärivuorokautinen vaste muualla kuin teho- ja valvontaosastoilla ilmeneviin peruselintoimintojen häiriöihin. Sairaalassa tulee olla käytäntönä, että defibrilloiva rytmi on mahdollista tunnistaa ja defibrilloida 3 minuutin kuluessa sydänpysähdyksen toteamisesta.
  • Lisäksi hoitolaitoksissa tulee olla käytäntönä, että elvytystilanteen jälkeen arvioidaan tilanne ja mietitään, missä asioissa on mahdollista kehittyä elvytystilanteen ennakoinnin, elvytystilanteen hoidon ja järjestelmän kehitystyön näkökulmasta.

Elvytyksen erityistilanteet

  • Hoitoelvytyksessä tulee aktiivisesti etsiä mahdollisia hoidettavissa olevia syitä elottomuudelle. Hoidettavissa olevat sydänpysähdyksen mahdolliset syyt jaetaan 4H/4T-ryhmiin. Näiden reversiibeleiden tilojen hoito sydänpysähdyksen aikana perustuu samoihin hoito-ohjeisiin kuin henkeä uhkaavissa tilanteissa. Tarvittaessa erityistilanteessa voidaan modifioida elvytyksen hoitoalgoritmia, jos paikalla on erityisosaamista luotettavaan tilannearvioon ja hoitotoimien toteuttamiseen.

Elvytyksen jälkeinen tehohoito

  • Välittömästi verenkierron palautumisen jälkeen potilaan tila tulee arvioida ja vakauttaa ABCDE-periaatteiden mukaisesti. Sydänpysähdyksen syytä tulisi selvittää tietokonetomografiatutkimuksin ja/tai sepelvaltimoiden varjoainekuvauksella potilaan anamneesista riippuen. Elvytetyn potilaan kuumetta tulee välttää tavoittelemalla aktiivisesti alle 37,8 °C:n lämpötilaa. Potilaat, joiden tajunta ei ole palautunut lämpötilahallintahoidon päättymisen jälkeen, tulisi tutkia multimodaalisesti eri keinoja ja menetelmiä käyttäen (kliininen tutkimus, neurofysiologiset tutkimukset, biomarkkerit ja kuvantamistutkimukset). Sydänpysähdyspotilaan kuntoutumisen seuranta tulee toteuttaa systemaattisesti ja potilaan toiminnallinen arviointi tulee tehdä jo ennen kotiutusta, jotta kuntoutuksen suunnittelu on tarpeiden mukaista.

Lapset

  • Lapsi todetaan elottomaksi, jos hän on tajuton ja hänen hengityksensä on epänormaalia. Elvytys aloitetaan 5 puhalluksella, joiden aikana tulee varmistaa, että hengitystiet on avattu jotta puhalluselvytys onnistuu. Tämän jälkeen jatketaan välittömästi 15 painelulla, ellei havaita selkeitä elonmerkkejä. Jos paikalla on vain yksi elvyttäjä, tulee hänen hälyttää lisäapua tai /soittaa hätänumeroon 112 suoritettuaan 5 puhallusta, ennen paineluelvytyksen aloitusta. Elvytystä jatketaan painelun ja puhalluksen suhteella 15:2. Maallikkoelvyttäjä voi käyttää myös elvytyssykliä 30:2, jotta vaihtojen ja taukojen määrä voidaan minimoida.
  • Lapsen hoitoelvytyksessä laadukas mahdollisimman keskeytymätön painelu-puhalluselvytys, hoidettavissa olevien syiden arviointi ja hoito elvytyksen aikana sekä varhainen defibrillaatio ovat keskeiset toimet.

Koulutus

  • Jokaisen kansalaisen tulisi osata maallikkoelvytyksen (elottomuuden tunnistaminen, hätäilmoituksen tekeminen, painelu-puhalluselvytys ja neuvovan defibrillaattorin käyttö) perusteet. Elvytystilanteisiin osallistuvan ammattihenkilöstön tulisi hallita elvytystoimenpiteet päivitettyjen ohjeistojen mukaisesti. Elvytystaito pysyy parhaiten yllä säännöllisellä, suositusten mukaan 2–12 kuukauden välein toistettavalla harjoittelulla.

Etiikka

  • Elvytyksen tavoitteena on mahdollistaa potilaan selviäminen sydänpysähdyksestä elämänlaadultaan ja toimintakyvyltään entiseen ja hyvään elämään. Toisaalta sydänpysähdyksen hoidolla ei saa aiheuttaa potilaalle haittaa, jos tavoitteeseen pääseminen on epätodennäköistä erityisesti elämän loppuvaiheessa. Etukäteen laaditulla ja yksilöllisellä hoitosuunnitelmalla pyritään turvaamaan hyvä hoito myös elämän loppuvaiheessa.

Systems saving lives

  • Systems saving lives -konsepti korostaa kansalaisten, ensihoidon ja muun terveydenhuollon välistä yhteyttä sydänpysähdyspotilaan ennusteen parantamisessa. Sydänpysähdystä hoitavien organisaatioiden tulee mitata ja vertailla elvytystuloksia sekä kehittää suorituskykyä jatkuvan parantamisen periaatteen mukaisesti. Elvytystaito on tärkeä kansalaistaito, jonka jo lapsi oppii. Elvytyskoulutusta tulisi antaa kouluissa ja oppilaitoksissa.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Elvytysneuvoston, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Punaisen Ristin asettama työryhmä

Maaret Castrén (pj.)

Sanna Hoppu (pj.)

Piritta Setälä (Kokoava kirjoittaja)

Marko Hoikka

Jouni Kurola

Kristiina Myllyrinne

Anna Nikula

Markus Skrifvars

Jukka Vaahersalo

Jorma Komulainen (Käypä hoito -päätoimittaja)