Kahdentoista askeleen ohjelma perustuu AA-filosofiaan ja käsitykseen, että alkoholismi on sairaus. Hoidossa pyritään sitouttamaan potilas mahdollisimman pitkään jatkuvaan tai mieluummin pysyvään AA-toimintaan.
Keson ym. «Keso L, Salaspuro M. Inpatient treatment of employ...»1 tutkimuksessa 28 vuorokautta kestävää laitoksessa tapahtuvaa kahdentoista askeleen hoito-ohjelmaa verrattiin ns. standardilaitoshoitoon, joka kesti 1–3 kuukautta. Potilaat oli ohjattu hoitoon työpaikalta (n = 141) ja ongelmien vaikeusaste oli vaikea. Seuranta kesti 12 kuukautta. Tulosmittareita olivat raittiiden päivien lukumäärä, täysraittiiden määrä ja hoidossa pysyminen. Kahdentoista askeleen hoitoryhmässä koko vuoden kestävän täysraittiuden saavutti 14 % ja standardihoidossa 1,9 % (p < 0,05). Viimeisen neljän kuukauden aikana (8–12 kuukautta) täysin raittiina pysyneiden määrä oli kahdentoista askeleen hoito-ohjelmassa 26,3 % ja standardihoitoryhmässä 9,8 % (p < 0,05, NNT = 6).
MATCH-projektissa «Matching Alcoholism Treatments to Client Heterogen...»2, «Project MATCH secondary a priori hypotheses. Proje...»3, «Matching alcoholism treatments to client heterogen...»4 (n = 952) verrattiin kahdentoista askeleen hoito-ohjelmaa kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan ja motivoivaan haastatteluun kahdella satunnaistetulla tutkimusasetelmalla (yhteensä 1 726 potilasta). Potilailla oli diagnoosina alkoholiriippuvuus. Seuranta-aika oli 12 ja 36 kuukautta. Kahdentoista askeleen hoito-ohjelma tuotti hieman muita hoitomuotoja enemmän täysraittiutta potilailla, jotka oli hoidettu kokonaan avohoidossa (taulukko «Taulukko 1 / Kahdentoista askeleen hoidon vertailu muihin hoitomuotoihin (nak04632)»1).
Ferrin ym. Cochrane-katsaus «Ferri M, Amato L, Davoli M. Alcoholics Anonymous a...»5, käsitteli tuloksia 8 satunnaistetusta tutkimuksesta (n = 3 417), joissa AA-ryhmää, muuta itseapuryhmää tai 12:n askeleen hoitoa (twelve step facilitation) verrattiin muihin spesifeihin alkoholiriippuvuuden hoitomuotoihin. Hoitomuotojen väliset erot olivat vähäisiä, kun mitattiin raittiita päiviä, juomisen määrää tai hoidossa pysymistä.
Grønbæk ja Nielsen «Grønbaek M, Nielsen B. A randomized controlled tri...»6 vertasivat 148 potilaan satunnaistetussa tutkimuksessa kahdentoista askeleen avohoitoa tavanomaiseen tanskalaiseen alkoholipoliklinikkaan. Potilaista 92 % täytti alkoholiriippuvuuden kriteerit. 72 % oli miehiä. Noin 60 % potilaista kävi hoito-ohjelman loppuun saakka. Hoitokäyntejä kertyi kahdentoista askeleen hoidossa keskimäärin 26, alkoholipoliklinikalla keskimäärin 7. Kahdentoista askeleen hoidon kustannukset olivat 2,7-kertaiset alkoholipoliklinikkaan verrattuna. Seuranta-haastattelut suoritettiin 12 kuukauden kuluttua (kato oli 13 %). Kahdentoista askeleen hoidon jälkeen koko 12 kuukauden raittiina olleiden osuus oli 35 %; vastaava luku alkoholipoliklinikan potilaista oli 20 % (p = 0,043). Vastaavat luvut viimeisen kuukauden aikana ennen seurantahaastattelua olivat 53 % ja 43 % (p = 0,249). Addiction Severity Indexillä mitattuna ryhmien välillä ei ollut 12 kuukauden seurannassa oleellisia eroja.
Uudessa tutkimuksessa «Blondell RD, Frydrych LM, Jaanimagi U ym. A random...»7150 osastohoidossa ollutta potilasta satunnaistettiin osastohoidon aikana joko tavanomaiseen hoitoon, MET-tarapiaan (motivatin enchancmenet therapy) tai kahdentoista askeleen hoitoon. Tavoitteena oli arvioida, mikä hoitomuoto johtaa parhaiten potilaan sitoutumiseen 30 ja 90 päivän kuluttua osastohoidon loppumisestä mihin tahansa muuhun hoitoon. Lisäksi selvitettiin päihdekäyttöä sekä mahdollista uudelle osastovieroitusjaksolle joutumista. Jokaisesta ryhmään satunnaistettiin 50 potilasta ja kaikista ryhmistä 46 kävi tutkimuksen loppuun. 30 päivän kohdalla ei ollut eroa mihin tahansa hoitoon hakeutumisessa, mutta 90 päivän kohdalla MET ryhmästä isompi osuus (61 %) oli hakeutunut laitoskuntoutukseen verrattuna 12 askeleen ohjelmaan (31 %). Päihdekäytön osalta eroja ei ollut ryhmien välillä 30 tai 90 päivän kohdalla.
Molempia hoitomuotoja tulisi olla tarjolla, koska molemmat hoidot tuottivat tuloksia. Potilailla tulee olla valinnanvapaus (suuri osa kieltäytyi kahdentoista askeleen hoidon mahdollisuudesta ja jäi tutkimuksen ulkopuolelle). Myös hoidon kustannus-hyöty-suhde on otettava huomioon.