Vuoden 2009 Cochrane-analyysissä «Lafuente-Lafuente C, Mouly S, Longas-Tejero MA ym....»1 arvioitiin 45:n valikoidun tutkimuksen (kaikkiaan 12 559 potilasta) perusteella antiarytmisten lääkkeiden vaikutusta eteisvärinäkohtausten estoon 1 vuoden aikana. Verrokkiryhmässä, jossa ei ollut käytössä antiarytmista lääkitystä, eteisvärinä uusiutui 71–84%:lla vuoden seurannassa, kun taas lääkeryhmässä uusiutuminen oli vain 42–67 % luokkaa.
IA-ryhmän lääkkeiden välillä tehossa ei todettu eroa eikä niiden teho eronnut IC-ryhmän lääkkeistä. Amiodaronin teho oli IA-ryhmän lääkkeitä parempi.
Disopyramidin käyttöön liittyy herkästi haittavaikutuksia, jotka liittyvät sen antikolinergiseen vaikutukseen: esimerkiksi kuiva suu, virtsaumpi, ummetus. Disopyramidiin liittyy myös negatiivinen inotrooppinen ja dronotrooppinen vaikutus, jotka voivat altistaa potilaan sydämen vajaatoimintaan ja eteiskammiokatkokseen. Kun kaikki IA-lääkkeet (kinidiini ja disopyramidi) yhdistettiin, todettiin kuolleisuuden nousseen merkittävästi näitä lääkkeitä käyttäneillä potilailla verrokkeihin verrattaessa. Potilaille, joilla eteisvärinän synnyssä on mukana vagaaliset tekijät, voi disopyramidista olla apua antikolinergisen vaikutustensa vuoksi.