Takaisin

Hyperglykemian merkitys diabeettisen polyneuropatian ilmaantumiselle tyypin 1 diabeteksessa

Näytönastekatsaukset
Markku Saraheimo
16.5.2013

Näytön aste: A

Hyperglykemia on diabeettisen polyneuropatian riskitekijä tyypin 1 diabetesta sairastavilla.

Amerikkalais-kanadalaisessa prospektiivisessa satunnaistetussa DCCT-tutkimuksessa «The effect of intensive diabetes therapy on the de...»1 seurattiin 1 441 tyypin 1 diabetesta sairastavaa keskimääräisesti 6,5 vuoden ajan. Potilaat olivat iältään 13–39-vuotiaita eikä heillä saanut olla verenpainetautia, hyperkolesterolemiaa tai muita vakavia sairauksia eikä myöskään vakavia diabeteksen komplikaatioita. 726 potilaan taudin kesto oli vain 1–5 vuotta eikä heillä ollut todettavissa retinopatiaa seurannan alkuvaiheessa. 715 potilaan taudin kesto oli 1–15 vuotta, ja lisäksi heillä oli jo tutkimuksen alussa todettavissa lievä taustaretinopatia. Puolet näistä diabetesta sairastavista satunnaistettiin intensiivihoidon ryhmään, jossa pitkäaikaissokerin HbA1c-tavoite oli lähes terveen taso 6,05 % ja hoitomuotona oli joko monipistoshoito (3–4 pistosta/vrk) tai insuliinipumppuhoito. Lisäksi diabetesta sairastavat ohjeistettiin mittaamaan verenglukoosiaan vähintään 4 kertaa vuorokaudessa. Vertailuryhmän diabetesta sairastavat olivat 1–2 päivittäisellä pistoksella ja kotiverensokereiden seuranta oli satunnaista.

Tehostetun insuliinihoidon ryhmä saavutti merkittävästi matalamman HbA1c- tason 7,2 % vastaten keskimääräistä kotiverensokereiden verenglukoositasoa 8,6 mmol/l verrattuna kontrolliryhmien keskimääräiseen HbA1c-verenglukoositasoon 9,1 % ja 12,7 mmol/l. Hyvän sokeritasapainon intensiiviryhmän diabetesta sairastavilla ilmeni kliinistä neuropatiaa (kliininen tutkimus ja poikkeava löydös hermon johtumisnopeuden tai autonomisen hermoston testissä (EKG:n RR-intervalli)) 64 % vähemmän kuin huonon sokeritasapainon diabetesta sairastavilla.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Eurooppalaisessa prospektiivisessa monikeskustutkimuksessa (EURODIAB) «Tesfaye S, Chaturvedi N, Eaton SE ym. Vascular ris...»2 selvitettiin tekijöitä, joihin vaikuttamalla olisi ehkä mahdollista vähentää tyypin 1 diabetesta sairastavien distaalisen symmetrisen polyneuropatian riskiä. Tähän osatutkimukseen otettiin 1 172 tyypin 1 diabetesta sairastavaa, joilla ei ollut todettavissa seurannan alussa neuropatiaa, 31:stä diabetesta sairastavia hoitavasta keskuksesta ympäri Eurooppaa. Seuranta-aika oli keskimääräisesti 7,3 vuotta. Tutkimukseen liittyi kliinisen arvioinnin ohella potilaiden tunnon kvantitatiivinen tutkimus. Lisäksi autonomisen hermoston toimintaa arvioitiin pystyasennossa esiintyvällä potilaan pulssin ja verenpaineen vaihtelun mittaamisella.

Seurannan aikana 23,5 %:lle (n = 276) potilaista kehittyi neuropatia. Neuropatian kumulatiivinen insidenssi liittyi ensisijaisesti huonoon sokeritasapainoon (HbA1c) ja diabeteksen kestoon. Neuropatiaryhmän diabetesta sairastavien keskimääräinen HbA1c oli tutkimuksen alussa selvästi korkeampi kuin niillä diabetesta sairastavilla, joille ei neuropatiaa kehittynyt, 8,4 % vs. 7,9 %. Diabeteksen kesto ja seurannan aikana todettu HbA1c-tason nousu olivat myös neuropatialle altistavia itsenäisiä riskitekijöitä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. The effect of intensive diabetes therapy on the development and progression of neuropathy. The Diabetes Control and Complications Trial Research Group. Ann Intern Med 1995;122:561-8 «PMID: 7887548»PubMed
  2. Tesfaye S, Chaturvedi N, Eaton SE ym. Vascular risk factors and diabetic neuropathy. N Engl J Med 2005;352:341-50 «PMID: 15673800»PubMed