Epäspesifisen akuutin alaselkäkivun kuvantaminen liittynee suurempiin lääketieteellisiin kuluihin, lisääntyneeseen palveluiden käyttöön sekä sairauspoissaoloihin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perusteella «Lemmers GPG, van Lankveld W, Westert GP, ym. Imagi...»1: Laadukas näyttö (1 RCT; n = 421) tukee sitä, että röntgenkuvaukseen joutuvien potilaiden suorat kustannukset lisääntyvät. Huonolaatuinen näyttö (3 havainnoivaa tutkimusta; n = 9 535) tukee sitä, että varhainen magneettikuvaus voi johtaa kustannusten lisääntymiseen. On kohtalaista näyttöä (1 RCT, 2 havainnoivaa tutkimusta; n = 3 897) siitä, että magneettikuvaus (MK) tai tietokonetomografia (TT) lisää terveydenhuollon palveluiden käyttöä (kuvantamisen jälkeen suoritetaan enemmän injektioita, leikkauksia ja lääkehoitoja jne.). Heikkolaatuinen näyttö (5 havainnoivaa tutkimusta; n = 15 493) osoittaa, että röntgenkuvaus tai MK liittyy terveydenhuollon palveluiden käytön lisääntymiseen. Kohtuullisen laatuinen näyttö (1 RCT; n = 667) ei osoittanut sairauspoissaoloissa merkittäviä eroja röntgen- tai MK-ryhmien välillä verrattuna ei-kuvannettuihin ryhmiin. Kuitenkin heikkolaatuisen näytön (2 havainnoivaa tutkimusta; n = 7 765) mukaan magneettikuvausryhmissä oli merkittävästi enemmän sairauspoissaoloja verrattuna ei-kuvannettuihin ryhmiin.
Systemaattisessa katsauksessa «Shraim BA, Shraim MA, Ibrahim AR, ym. The associat...»2 (7 tutkimusta: 1 etenevä ja 6 takautuvaa, n = 182 952) alaselkäkipupotilaille, joilla ei ollut niin kutsuttuja punaisia lippuja, tehtiin varhainen MK-tutkimus: 3 tutkimuksessa todettiin kuvatuilla 9,4–13,7 päivää enemmän toimintakyvyn suhteen rajoittuneita päiviä vuoden seurannassa ja 4 tutkimuksessa todettiin suurentunut työkyvyttömyyden riski (HR 1,75–3,57) suhteessa verrokkeihin, joille ei tehty magneettikuvausta.
Vanhemmassa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Chou R, Fu R, Carrino JA, ym. Imaging strategies f...»3 vuodelta 2009 (6 tutkimusta, n = 1 804) tutkittiin epäspesifisestä alaselkäkivusta kärsivien potilaiden välittömän kuvantamisen (röntgen, MK tai TT) vaikutusta kliiniseen oireiluun. Merkitseviä eroja ei havaittu kivun asteessa, toimintahaitassa, elämänlaadussa, henkisessä hyvinvoinnissa eikä yleisessä subjektiivisessa voinnin kohenemisessa 3 tai 6–12 kuukauden seurannassa. Kuvantamismenetelmällä, selkäkivun kestolla tai tutkimuksen laadulla ei ollut vaikutusta tuloksiin.
Yksittäisessä tutkimuksessa «Powell AC, Rogstad TL, Elliott SW, ym. Health Care...»4 tarkasteltiin, miten varhainen kuvantaminen vaikuttaa iäkkäiden selkäpotilaiden hoitoon: 57 293 potilaan takautuvassa aineistossa keski-ikä oli 71 vuotta ja 46,4 % potilaista kuvattiin varhaisessa vaiheessa. Loppupäätelmänä oli, että varhainen kuvantaminen oli yhteydessä lisääntyneeseen opioidien käyttöön, steroidi-injektioihin ja selkäkirurgiaan. Lisäksi varhainen kuvantaminen johti todennäköisemmin jatkuvaan kipuun (OR = 1,09; luottamusväli 1,05–1,14).
Kommentti: Useammassa laadukkaassa systemaattisessa katsauksessa on havaittu mahdollisia haittoja ja terveydenhuollon kustannusten lisääntymistä, jos epäspesifisestä alle 12 viikkoa kestäneestä alaselkäkivusta kärsiviä potilaita kuvannetaan nopealla aikataululla. Ikääntyvien potilaiden varhainen kuvantaminen voi johtaa jatkuvaan kipuun, opioidien käytön lisääntymiseen sekä selkätoimenpiteisiin, mutta päätelmä perustuu yksittäiseen takautuvaan tutkimukseen, jossa on havaittavissa niin kutsuttu valintaharha (selection bias). Johtopäätöksenä voidaan todeta, ettei epäspesifistä alle 12 viikkoa kestänyttä alaselkäkipua potevan potilaan lannerankaa pidä rutiinimaisesti kuvantaa, ellei ole viitettä vakavasta sairaudesta oireiden taustalla, sillä varhainen kuvantaminen ei johda hoitotuloksen parantumiseen.