Tulosta

Muistipotilaan kognitiivisen suorituskyvyn arviointi

Lisätietoa aiheesta
10.5.2010
Tuula Pirttilä ja Hannu Koponen

Kognitiivisten suorituskyvyn arviointi

Mini-Mental State Examination (MMSE)

  • MMSE on lyhyt kognitiivinen testisarja, joka kartoittaa seuraavia osa-alueita: orientaatio, muisti, attentio (laskeminen), kieli (nimeäminen, toistaminen ja kirjoittaminen, ja kuvion kopiointi.
    • Alun perin testi kehitettiin psykiatristen potilaiden kognition arviointiin ja seurantaan «Folstein MF, Folstein SE, McHugh PR. "Mini-mental state". A practical method for grading the cognitive state of patients for the clinician. J Psychiatr Res 1975;12:189-98 »1.
    • Alkuperäisessä tutkimuksessa tehtäväsarja kehitettiin 69 psykiatrisista häiriöistä kärsivien potilaiden avulla (29 dementiapotilasta, keski-ikä 80.8 vuotta ja 10 depressio + kognitiivinen häiriö, keski-ikä 74.5 vuotta ja 30 pelkästä depressiosta kärsivää potilasta, keski-ikä 49.8 vuotta), joiden suoritusta verrattiin 63 terveen vertailuhenkilön (keski-ikä 73.9 vuotta) tulokseen.
    • On huomioitava, että dementiapotilailla tulos oli keskimäärin 9.7 pistettä eli heillä oli varsin pitkälle edennyt dementiaoireisto.
    • Testi standardoitiin prospektiivisessa 137 psykiatriseen sairaalaan otetun potilaan sarjassa.
    • Testin toistettavuus eri kertojen välillä on osoittautunut hyväksi eri tutkimuksissa (test-retest reliability 0.79–0.99).
    • Testiä on käytetty laajasti dementian seulonnassa, seurannassa ja jonkin verran myös lääkehoitovasteen arvioinnissa.
    • Maksimipistemäärä on 30.
    • Testisuoriutumiseen vaikuttavat ikä, koulutus ja kielelliset taidot.
  • MMSE-tehtäväsarjaa on käytetty Alzheimerin taudin (AT) etenemisen seurannassa ja tuoreen meta-analyysin mukaan vuosittainen pisteiden alenema on keskimäärin -3.3 pistettä (95 %:n luottamusväli 2.9–3.7) «Han L, Cole M, Bellavance F ym. Tracking cognitive decline in Alzheimer's disease using the mini-mental state examination: a meta-analysis. Int Psychogeriatr 2000;12:231-47 »2.
    • Tässä meta-analyysissä oli mukana 3 492 pääasiallisesti amerikkalaisten erikoisklinikoiden potilasta (43 tutkimusta, suurin osa prospektiivisiä), ja AT oli diagnosoitu käyttäen NINCDS-ADRDA-kriteerejä (n = 37).
    • Potilaiden ikä seurannan alkaessa 56–82 vuotta (ka 72.5 vuotta), naisia 0–87.5 % (mediaani 62 %), koulutus 8.7–16.5 vuotta (mediaani 12.7 vuotta), MMSE:n ka 7.2–26 (mediaani 18.4) ja seuranta-aika 10–60 kuukautta (mediaani 21 kuukautta).
    • Monissa tutkimuksissa on todettu, että MMSE-tuloksen vuosittainen muutos riippuu lähtötilanteen MMSE-pisteistä. Amerikkalaisen CERAD-kohortin perusteella vuosittainen muutos on noin 2 pistettä, jos lähtövaiheen pisteet ovat välillä 20–24, 3–4 pisteen välillä 14–19, 5–5 pisteen välillä 8–13 ja 2–4 pisteen välillä 3–7 «Mendiondo MS, Ashford JW, Kryscio RJ ym. Modelling mini mental state examination changes in Alzheimer's disease. Stat Med 2000;19:1607-16 »3.
    • Nuoremmilla ja koulutetuilla pistemuutos oli suurempi.
    • Tutkimukseen osallistui 719 tutkittavaa, ja keskimääräinen seuranta-aika oli 2.3 vuotta (6 kuukautta – 7 vuotta). Tutkittavien ikä oli ikä 71.9 vuotta (7.8 vuotta) ja 41.6 %:lla oli yli 12 vuotta koulutusta.
  • CERAD-kohortilla tehtyjen tutkimusten perusteella kuukauden välein tehtävässä testissä tulos vaihtelee samalla tutkittavalla välillä +7–8 pistettä (km -0.5, 95 %:lla 6 pisteen sisällä alkuperäisestä) «Clark CM, Sheppard L, Fillenbaum GG ym. Variability in annual Mini-Mental State Examination score in patients with probable Alzheimer disease: a clinical perspective of data from the Consortium to Est»4, ei viitettä oppimisvaikutuksesta tai kognition heikentymisestä.
    • Vuosittainen muutos on -3.8 pistettä (4.3), vaihdellen ensimmäisen seurantavuoden aikana välillä -23 p–+7 p.
    • MMSE heijastelee huonosti kognition muutosta lyhyessä (alle 3 vuoden) seurannassa, sillä niiden potilaiden osuus, joilla ei tapahdu pistemuutosta on 25 % (n = 352) yhden vuoden, 11 % (n = 227) kahden vuoden, 7 % (n = 138) kolmen vuoden ja 6 % (n = 82) neljän vuoden seurannan jälkeen.
    • Vastaavasti niiden potilaiden osuus, joilla ei tapahdu merkittävää (yli 2 pisteen) muutosta, oli 54 % (1 vuosi, n = 352), 31 % (2 vuotta, n = 227), 23 % (3 vuotta, n = 138) ja 16 % (4 vuotta, n = 82).
    • MMSE heijastaa siis huonosti kognition muutosta lyhyessä (alle 3 vuoden) seurannassa.

The Consortium to Establish a Registry for Alzheimer’s disease tehtäväsarja (CERAD)

The Alzheimer’s Disease Assessment Scale (ADAS) – kognitiivinen osio – ADAS-cog

Severe Impairment Battery (SIB)

Yleisvaikutelman arviointi

Clinicians’ Global Impression of Change (CGIC, CIBIC)

  • Hoitavan lääkärin arvioita potilaan voinnin muutoksesta (CGIC) on käytetty paljon lääketutkimuksissa ja sillä on pyritty osoittamaan kliinisesti havaittava hoitovaikutus.
    • Arviointi perustuu lääkärin tekemään haastatteluun, jonka perusteella hän arvioi tilassa tapahtuneen muutoksen käyttäen 7-portaista asteikkoa:
      • 1 = erittäin paljon parempi
      • 2 = paljon parempi
      • 3 = jonkin verran parempi
      • 4 = ei muutosta
      • 5 = jonkin verran heikompi
      • 6 = paljon heikompi ja
      • 7 = erittäin paljon heikompi.
  • Vanhemmissa tutkimuksissa tämä yleisarviointi tehtiin ilman erillistä ohjeistusta ja tulokset olivat hyvin vaihtelevia.
  • Osassa tutkimuksista muutokset yleisvaikutelmassa on ilmoitettu keskiarvojen erona eri ryhmien välillä. Tällöin tulosten kliinistä merkitystä on vaikea tulkita. Tulokset tulisi ilmoittaa kertomalla yleisvaikutelmaltaan paremmaksi tulleiden tai stabiilina pysyneiden potilaiden osuutena (responderianalyysi), koska tämä antaa paremman kuvan lääkkeen kliinisesti merkittävästä vaikutuksesta.

Tilan vaikeusasteen arviointi

Clinical Dementia Rating (CDR)

Clinical Deterioration Scale / Functional Assessment Staging (GDS / FAST)

Omatoimisuuden arviointi

  • Päivittäisen toimintakyvyn (activities of daily living, ADL) arviointiin on olemassa yli sata erilaista asteikkoa, joissa pyritään selvittämään tutkittavan selviytymistä perustoiminnoissa (ADL), kuten peseytyminen, pukeutuminen, liikkuminen tai instrumentaalisissa toiminnoissa (IADL), kuten talouden suunnittelu, kodinhoito, matkustaminen.
    • Monet asteikot on laadittu kartoittamaan kognitioltaan terveiden ikääntyvien toimintakykyä. Niissä painottuu yleensä fyysinen suorituskyky.
    • Muistisairauksissa ja varsinkin AT:ssa ongelma ei ole fyysinen kyvyttömyys vaan osaamattomuus, joka aiheuttaa lisääntyessään yhtä suuren avun tarpeen kuin kyvyttömyys.
    • AT:ssa toimintakyky heikkenee yleensä ensin instrumentaalisissa toiminnoissa ja taudin edetessä perustoiminnoissa.
  • Omatoimisuuden arviointiasteikkona on pitkään ollut käytössä Katzin ADL (= Activities of Daily Living) «Katz S, Ford AB, Moskowitz RW, Jackson BA, Jaffe MW. Studies of illness in the aged. The index of ADL: A standardized measure of biological and psychosocial function. JAMA 1963:185:914-9 »32, jossa päivittäisissä perustoiminnoissa tarvittavan avun määrä pisteytetään ja pisteiden yhteissumma kuvaa tarvittavaa toisten avun määrää.
    • Arvioitavia perustoimintoja ovat
      • peseytyminen
      • pukeutuminen
      • WC-käynnit
      • liikkuminen kodissa
      • pidätyskyky ja
      • ruokailu.
  • Lawtonin ja Brodyn IADL (= Instrumental Activities of Daily Living) «Lawton MP, Brody EM. Assessment of older people: self-maintaining and instrumental activities of daily living. Gerontologist 1969;9:179-86 »33 vastaavasti kuvaa avuntarvetta välineellisissä arkitoimissa.
    • Näitä toimintoja ovat
      • puhelimen käyttö
      • kaupassa käynti
      • aterioiden valmistus
      • kodin hoitaminen
      • pyykinpesu
      • kulkuvälineillä liikkuminen sekä
      • lääkkeistä huolehtiminen
      • raha-asioista huolehtiminen.
    • Näillä kahdella arviointiasteikolla voidaan toimintakykyä määrittää yhdenmukaisesti ja riittävällä tarkkuudella esimerkiksi Kansaneläkelaitokselle toimitettaviin C- ja B-lausuntoihin.
  • Progressive Deterioration Scale (PDS) «DeJong R, Osterlund OW, Roy GW. Measurement of quality-of-life changes in patients with Alzheimer's disease. Clin Ther 1989;11:545-54 »34 on yksi ensimmäisistä AT:n arviointiin kehitetyistä arviointiasteikoista.
    • Se kehitettiin mittaamaan AT:a sairastavien elämänlaatua, mutta sitä on käytetty joissakin tutkimuksissa lähinnä arkiselviytymisen arvioinnissa.
    • Asteikon kehittämisen perustana käytettiin GDS-asteikon kuvaamia AT:n taudin eri vaiheita ja mukaan otetut toiminnot valittiin omaishoitajien haastattelun perusteella eri vaikeusasteita heijastellen.
    • Lopullisessa asteikossa kartoitetaan selviytymistä 27 eri toiminnassa (sekä perustoiminnat että välineelliset toiminnat).
    • Kutakin toimintaa kuvaa jana, jonka toisessa päässä potilas on täysin kykenemätön suorittamaan toimintaa ja toisessa päässä täysin itsenäinen toiminnan suhteen.
    • Hoitaja piirtää X-merkin siihen kohtaan janaa, joka kuvaa potilaan suoriutumisastetta.
    • Testin pisteet vaihtelevat 0–100, suuremmat pisteet liittyvät parempaan toimintakykyyn.
    • Sisältää vähän perustoimintojen kartoitusta ja soveltuu siksi huonommin vaikean dementian arviointiin.
    • Asteikko korreloi kognitiivisiin testeihin (MMSE ja ADAS-cog) ja toistettavuus eri kertojen välillä (test-retest reliabiliteetti) on hyvä.
    • Asteikkoa on käytetty lähinnä lääketutkimuksissa ja tieto pistemuutoksista taudin edetessä on puutteellinen.
  • Disability Assessment in Dementia (DAD) «Gélinas I, Gauthier L, McIntyre M ym. Development of a functional measure for persons with Alzheimer's disease: the disability assessment for dementia. Am J Occup Ther 1999;53:471-81 »35 sisältää hoitajan haastatteluun perustuvan arvioinnin 40:ssa eri toiminnassa.
    • Arviointiasteikon kehittämiseen osallistui eri ammattiryhmien asiantuntijoita ja omaishoitajia.
    • Pisteet vaihtelevat 0–100, suuret pisteet liittyvät parempaan toimintakykyyn.
    • Yhteneväisyys eri arvioijien (interrater reliabiliteetti) välillä ja toistettavuus (test-retest realiabiliteetti) on hyvä.
    • Asteikkoa on käytetty lähinnä lääketutkimuksissa ja tieto pistemuutoksista taudin edetessä on puutteellinen.
  • ADL- ja IADL-asteikon ongelma on niiden epäherkkyys lievää muistihäiriötä ja alkavaa dementiaa arvioitaessa.
  • ADCS-ADL on herkkä arvioimaan dementoivan sairauden etenemistä ja hoidon tehoa ja sillä voidaan mitata lievempiäkin toimintakyvyn häiriöitä.
    • Toiminnanohjausta (eksekutiiviset funktiot) kuvaavilla kysymyksillä on saatu lisää herkkyyttä todeta lieväänkin sairauteen liittyviä toimintakyvyn häiriöitä.
    • Välineellisten arkitoimien osalta kysymykset ovat paremmin nykyaikaiseen tekniseen ympäristöön sopivia kuin vanhemmissa asteikoissa.
    • ADCS-ADL:n herkkyys ja tarkkuus on toistaiseksi selvittämättä, mutta kliinisten kokemusten perusteella se on riittävän yksinkertainen toimintakykymittari käytännön kliiniseen työhön ja toisaalta luotettava ja herkkä erilaisiin hoito- ja tutkimusympäristöihin.
    • Tämän asteikon kysymyslistan perusteellinen täyttäminen strukturoidun haastattelun avulla vie aikaa 30–60 minuuttia riippuen omaisen kooperaatiosta ja haastattelijan kokeneisuudesta.
    • Toisaalta kerran täytetyssä kysymyslistassa on paljon tietoa, jota voidaan käyttää, kun tarvitaan muiden asteikkojen mukaan tehtyjä toimintakyvyn arvioita esimerkiksi hallinnollisiin tarkoituksiin (potilaiden ja asukkaiden “hoitoisuusluokat” laitoksissa yms.) ja samoin seurannassa voidaan käyttää aiemmin täytettyä listaa keskittyen nykytilanteen kannalta oleellisimpaan - esimerkiksi kotona selviytymisen kannalta kriittisiin toimintoihin tai niihin, joissa voidaan seuraavaksi olettaa tulevan muutoksia.
  • Lääketutkimuksissa on yleensä ilmoitettu keskimääräinen ero lume- ja lääkehoitoryhmän välillä toimintakykypisteissä. Pienen piste-eron (3–4 pistettä mittarilla, jonka skaala on 0–100 pistettä) kliinistä merkitystä on vaikea arvioida, mutta se kertoo mitattavasta lääkevaikutuksesta myös päivittäisen suoriutumisen heikentymisessä. Käytännön toiminnassa voi toimintakyvyn stabiloitumista progressiivisessa sairaudessa pitää hyvänä hoitovasteena.

Käytösoireiden arviointi

Masennusasteikot

  • Depressiivisiä oireita on raportoitu 0–87 %:lla dementiapotilaita ja depressiotakin 1.5–28 %:lla.
    • Dementian varhaisvaiheessa potilaan kyky kuvata mielialaansa on säilynyt ja tällöin voidaan käyttää yleispsykiatrian tarpeisiin kehiteltyjä depression arviointimittareita.
    • Vaikeasti dementoituneilla potilailla monet depressiomittarit ovat epäherkkiä eivätkä potilaat kykene kokemaan depression tunnetta.
    • Näissä tilanteissa voidaan käyttää esimerkiksi Cornellin asteikkoa, jonka tuloksiin kognitiivinen heikkeneminen ei samalla tavalla vaikuta.
  • Hamiltonin depression arviointiasteikko (HAM-D) «Hamilton M. A rating scale for depression. J Neurol Neurosurg Psychiatry 1960;23:56-62»37 on psykiatriassa yleisimmin käytetty depressioasteikko, joka suhteellisen luotettavasti tunnistaa DSM-IV-luokituksen mukaisen vakavan masennustilan.
    • HAM-D sopii myös hyvin hoitovasteen seurantaan ja sitä voidaan käyttää myös lievästi dementoituneilla potilailla.
    • Vaikeasti dementoituneilla potilailla HAM-D on sen sijaan epäherkkä.
    • Sen käyttö edellyttää psykiatrista osaamista ja puolistrukturoidun haastattelun tekemistä potilaalle, tutkimus vie aikaa noin 20–30 minuuttia.
    • HAM-D:n pistemääräyhteydet yleispsykiatriassa ovat: 0–7 ei depressiota, 8–15 lievä depressio, 16 tai yli vaikea depressio.
    • Vanhuksilla vastaavanlaisia tutkimuksiin perustuvia pisterajoja ei ole käytettävissä, mutta edellä mainittuja rajoja voitaneen soveltaa lievästi dementoituneisiin potilaisiin.
  • Montgomery-Åsbergin depressioasteikko (MADRS) «Montgomery SA, Asberg M. A new depression scale designed to be sensitive to change. Br J Psychiatry 1979;134:382-9 »38 on parhaiten evaluoitu depressioasteikko yleispsykiatriassa.
    • Se käsittää 10 kohtaa ja sen tekeminen kestää noin 20 minuuttia.
    • Arvioijien välinen yksimielisyys (interrater reliabiliteetti) on hyvä ja se soveltuu erityisesti lääkehoitovasteen seurantaan myös somaattisesti sairailla potilailla.
    • MADRS:n pisterajat ovat: 0–6 ei masennusta, 7–19 lievä masennus, 20–34 kohtalainen masennus, 35–60 vaikea masennus.
  • Geriatrinen depressioasteikko (GDS) «Yesavage JA, Brink TL, Rose TL ym. Development and validation of a geriatric depression screening scale: a preliminary report. J Psychiatr Res 1982;17:37-49 »39 on joko 15- tai 30-osioinen arvioasteikko, jonka täyttäminen kestää noin 5–10 minuuttia.
    • Sitä voi käyttää joko tutkijan täyttämänä tai itsearvioasteikkona ja sen testi-uusintatestiluotettavuus on hyvä.
  • Cornell-mittari ym. 1988 «Alexopoulos GS, Abrams RC, Young RC ym. Cornell Scale for Depression in Dementia. Biol Psychiatry 1988;23:271-84 »40 on standardimittari dementiapotilaiden depression arvioinnissa.
    • Siinä on 19 kysymystä, jotka tutkija pisteyttää haastateltuaan ensin potilasta ja häntä hoitavaa henkilöä.
    • Asteikon pistemäärä vaihtelee alueella 0–38 ja 9 pistettä tai enemmän voi tarkoittaa depression esiintymistä.
    • Cornellin masennusasteikkoa on käytetty eri dementiamuodoista kärsivillä potilailla ja sen testaajien välinen luotettavuus on hyvä ja kokonaispistemäärä korreloi hyvin depression esiintymiseen dementiapotilailla.

Levottomuus

Monioiremittarit

  • Neuropsychiatric inventory (NPI) «»4 on dementiapotilaiden käytösoireiden arviointiin ja mittaamiseen käytetty monioiremittari «Cohen-Mansfield J, Marx MS, Rosenthal AS. A description of agitation in a nursing home. J Gerontol 1989;44:M77-84 »41.
    • NPI soveltuu hyvin dementoituneiden potilaiden käytösoireiden yleismittariksi oireiden esiintyvyyttä ja hoidon tehoa arvioitaessa ja oireiden etenemistä seurattaessa.
    • Se kattaa kaksitoista dementoivien sairauksien yhteydessä usein tavattavaa käytösoiretta.
    • NPI:n suorittaminen kestää yleensä 15–20 minuuttia. NPI:n reliabiliteetti, validiteetti ja interrater-reliabiliteetti ovat kaikki hyviä.

Kirjallisuutta

  1. Folstein MF, Folstein SE, McHugh PR. "Mini-mental state". A practical method for grading the cognitive state of patients for the clinician. J Psychiatr Res 1975;12:189-98 «PMID: 1202204»PubMed
  2. Han L, Cole M, Bellavance F ym. Tracking cognitive decline in Alzheimer's disease using the mini-mental state examination: a meta-analysis. Int Psychogeriatr 2000;12:231-47 «PMID: 10937543»PubMed
  3. Mendiondo MS, Ashford JW, Kryscio RJ ym. Modelling mini mental state examination changes in Alzheimer's disease. Stat Med 2000;19:1607-16 «PMID: 10844722»PubMed
  4. Clark CM, Sheppard L, Fillenbaum GG ym. Variability in annual Mini-Mental State Examination score in patients with probable Alzheimer disease: a clinical perspective of data from the Consortium to Establish a Registry for Alzheimer's Disease. Arch Neurol 1999;56:857-62 «PMID: 10404988»PubMed
  5. Morris JC, Heyman A, Mohs RC ym. The Consortium to Establish a Registry for Alzheimer's Disease (CERAD). Part I. Clinical and neuropsychological assessment of Alzheimer's disease. Neurology 1989;39:1159-65 «PMID: 2771064»PubMed
  6. Welsh K, Butters N, Hughes J ym. Detection of abnormal memory decline in mild cases of Alzheimer's disease using CERAD neuropsychological measures. Arch Neurol 1991;48:278-81 «PMID: 2001185»PubMed
  7. Welsh KA, Butters N, Hughes JP ym. Detection and staging of dementia in Alzheimer's disease. Use of the neuropsychological measures developed for the Consortium to Establish a Registry for Alzheimer's Disease. Arch Neurol 1992;49:448-52 «PMID: 1580805»PubMed
  8. Hänninen T, Pulliainen V, Salo J ym. Kognitiiviset testit muistihäiriöiden ja alkavan dementian varhaisdiagnostiikassa: CERAD-tehtäväsarja. Suom Lääkäril 1999:15:1967-75
  9. Sotaniemi M, Pirttilä T, Remes A ym. CERAD-tehtäväsarja iäkkäiden muistihäiriöpotilaiden tutkimusmenetelmänä. Psykologia 2005:39:156-63
  10. Rosen WG, Mohs RC, Davis KL. A new rating scale for Alzheimer's disease. Am J Psychiatry 1984;141:1356-64 «PMID: 6496779»PubMed
  11. Zec RF, Landreth ES, Vicari SK ym. Alzheimer disease assessment scale: useful for both early detection and staging of dementia of the Alzheimer type. Alzheimer Dis Assoc Disord 1992;6:89-102 «PMID: 1389084»PubMed
  12. Graham DP, Cully JA, Snow AL ym. The Alzheimer's Disease Assessment Scale-Cognitive subscale: normative data for older adult controls. Alzheimer Dis Assoc Disord 2004;18:236-40 «PMID: 15592137»PubMed
  13. Doraiswamy PM, Bieber F, Kaiser L ym. The Alzheimer's Disease Assessment Scale: patterns and predictors of baseline cognitive performance in multicenter Alzheimer's disease trials. Neurology 1997;48:1511-7 «PMID: 9191757»PubMed
  14. Gillen TE, Gregg KM, Yuan H ym. Clinical trials in Alzheimer's disease. Calculating Alzheimer's Disease Assessment Scale-cognitive subsection with the data from the consortium to establish a registry for Alzheimer's disease. Psychopharmacol Bull 2001;35:83-96 «PMID: 12397889»PubMed
  15. Stern RG, Mohs RC, Davidson M ym. A longitudinal study of Alzheimer's disease: measurement, rate, and predictors of cognitive deterioration. Am J Psychiatry 1994;151:390-6 «PMID: 8109647»PubMed
  16. Kramer-Ginsberg E, Mohs RC, Aryan M ym. Clinical predictors of course for Alzheimer patients in a longitudinal study: a preliminary report. Psychopharmacol Bull 1988;24:458-62 «PMID: 3153508»PubMed
  17. Mohs RC, Cohen L. Alzheimer's Disease Assessment Scale (ADAS). Psychopharmacol Bull 1988;24:627-8 «PMID: 3249763»PubMed
  18. Schmitt FA, Ashford W, Ernesto C ym. The severe impairment battery: concurrent validity and the assessment of longitudinal change in Alzheimer's disease. The Alzheimer's Disease Cooperative Study. Alzheimer Dis Assoc Disord 1997;11 Suppl 2:S51-6 «PMID: 9236953»PubMed
  19. Knopman DS, Knapp MJ, Gracon SI ym. The Clinician Interview-Based Impression (CIBI): a clinician's global change rating scale in Alzheimer's disease. Neurology 1994;44:2315-21 «PMID: 7991118»PubMed
  20. Quinn J, Moore M, Benson DF ym. A videotaped CIBIC for dementia patients: validity and reliability in a simulated clinical trial. Neurology 2002;58:433-7 «PMID: 11839844»PubMed
  21. Hughes CP, Berg L, Danziger WL ym. A new clinical scale for the staging of dementia. Br J Psychiatry 1982;140:566-72 «PMID: 7104545»PubMed
  22. Morris JC. The Clinical Dementia Rating (CDR): current version and scoring rules. Neurology 1993;43:2412-4 «PMID: 8232972»PubMed
  23. Rosenvall A, Viramo P, Juva K ym. Muistihäiriö- ja dementiapotilaan toimintakyvyn ja sairauden vaikeusasteen arviointi. Suom Lääkäril 2000;21:2299-304
  24. Fillenbaum GG, Peterson B, Morris JC. Estimating the validity of the Clinical Dementia Rating Scale: the CERAD experience. Consortium to Establish a Registry for Alzheimer's Disease. Aging (Milano) 1996;8:379-85
  25. Berg L, McKeel DW Jr, Miller JP ym. Neuropathological indexes of Alzheimer's disease in demented and nondemented persons aged 80 years and older. Arch Neurol 1993;50:349-58 «PMID: 8460956»PubMed
  26. Burke WJ, Miller JP, Rubin EH ym. Reliability of the Washington University Clinical Dementia Rating. Arch Neurol 1988;45:31-2 «PMID: 3337672»PubMed
  27. Reisberg B, Ferris SH, de Leon MJ ym. The Global Deterioration Scale for assessment of primary degenerative dementia. Am J Psychiatry 1982;139:1136-9 «PMID: 7114305»PubMed
  28. Reisberg B, Ferris SH, Franssen EH ym. Mortality and temporal course of probable Alzheimer's disease: a 5-year prospective study. Int Psychogeriatr 1996;8:291-311 «PMID: 8994898»PubMed
  29. Foster JR, Sclan S, Welkowitz J, Boksay I, Seeland I. Psychiatric assessment in medical long-term care facilities: Reliability of commonly used rating scales. Int J Geriatr Psychiatry 1988:3:229-33
  30. Gottlieb GL, Gur RE, Gur RC. Reliability of psychiatric scales in patients with dementia of the Alzheimer type. Am J Psychiatry 1988;145:857-60 «PMID: 3381932»PubMed
  31. Reisberg B, Ferris SH, de Leon MJ ym. Global Deterioration Scale (GDS). Psychopharmacol Bull 1988;24:661-3 «PMID: 3249768»PubMed
  32. Katz S, Ford AB, Moskowitz RW, Jackson BA, Jaffe MW. Studies of illness in the aged. The index of ADL: A standardized measure of biological and psychosocial function. JAMA 1963:185:914-9 «PMID: 14044222»PubMed
  33. Lawton MP, Brody EM. Assessment of older people: self-maintaining and instrumental activities of daily living. Gerontologist 1969;9:179-86 «PMID: 5349366»PubMed
  34. DeJong R, Osterlund OW, Roy GW. Measurement of quality-of-life changes in patients with Alzheimer's disease. Clin Ther 1989;11:545-54 «PMID: 2776169»PubMed
  35. Gélinas I, Gauthier L, McIntyre M ym. Development of a functional measure for persons with Alzheimer's disease: the disability assessment for dementia. Am J Occup Ther 1999;53:471-81 «PMID: 10500855»PubMed
  36. Galasko D, Bennett D, Sano M ym. An inventory to assess activities of daily living for clinical trials in Alzheimer's disease. The Alzheimer's Disease Cooperative Study. Alzheimer Dis Assoc Disord 1997;11 Suppl 2:S33-9 «PMID: 9236950»PubMed
  37. Hamilton M. A rating scale for depression. J Neurol Neurosurg Psychiatry 1960;23:56-62
  38. Montgomery SA, Asberg M. A new depression scale designed to be sensitive to change. Br J Psychiatry 1979;134:382-9 «PMID: 444788»PubMed
  39. Yesavage JA, Brink TL, Rose TL ym. Development and validation of a geriatric depression screening scale: a preliminary report. J Psychiatr Res 1982;17:37-49 «PMID: 7183759»PubMed
  40. Alexopoulos GS, Abrams RC, Young RC ym. Cornell Scale for Depression in Dementia. Biol Psychiatry 1988;23:271-84 «PMID: 3337862»PubMed
  41. Cohen-Mansfield J, Marx MS, Rosenthal AS. A description of agitation in a nursing home. J Gerontol 1989;44:M77-84 «PMID: 2715584»PubMed
  42. Cummings JL, Mega M, Gray K ym. The Neuropsychiatric Inventory: comprehensive assessment of psychopathology in dementia. Neurology 1994;44:2308-14 «PMID: 7991117»PubMed
  43. Pulliainen V, Hänninen T, Hokkanen L ym. Muistihäiriöiden seulonta – suomalaiset normit CERAD-tehtäväsarjalle. Suom Lääkäril 2007;12:1235-41
  44. Muistihäiriöt ja dementia. Alhainen K, Erkinjuntti T, Rinne J, Soininen H. Kustannus Oy Duodecim. 3. uudistettu painos 2010:378-84
  45. Juva K, Sulkava R, Erkinjuntti T ym. Staging the severity of dementia: comparison of clinical (CDR, DSM-III-R), functional (ADL, IADL) and cognitive (MMSE) scales. Acta Neurol Scand 1994;90:293-8 «PMID: 7839817»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko