Tulosta

Jalkojen omahoito-ohje potilaalle

Lisätietoa aiheesta
10.6.2009
Hanneli Saarikoski

Ohjeet diabetesta sairastavan jalkojen omahoidosta ja seurannasta

  • Kysy potilaan omahoitotottumukset.
  • Kiinnitä huomiota niihin, joissa kaivataan muutosta.
  • Tarkista ohjeiden noudattaminen jokaisella hoitokerralla.

Omahoito-ohjeet potilaalle

Jalkojen päivittäistarkastus

  • Jalat tarkistetaan päivittäin pesun yhteydessä.
  • Huomioidaan ihon kunto, lämpö, väri, hautumat, kovettumat, rakkulat, kynnet ja kynsien ympäristö.
  • Apuna voi käyttää peiliä.

Poikkeavat löydökset päivittäistarkastuksen yhteydessä

  • Poikkeavien löydösten, kuten esimerkiksi ihorikon, haavan, kynnen ympäristön punoituksen tai kivun ilmaantuessa raaja on asetettava lepoon ja potilaan tulee ottaa yhteyttä sovittuun hoitopaikkaan parin vuorokauden kuluessa, jos ei todeta paranemisen merkkejä.
    • Hoitopaikkani on __________________________
  • Hiertymän tai rakon ensiapuna iho suojataan pehmeällä sidetaitoksella, joka kiinnitetään ihoystävällisellä teipillä.
    • Hautovia laastareita tai voimakasliimaisia teippejä ei tule käyttää.
  • Jos jalassa esiintyy punoitusta ja kuumotusta, on yhteydenotto hoitopaikkaan välttämätöntä.
  • Aikaisessa vaiheessa käyttöön otettu kuormitusta keventävä haavanhoitokenkä voi estää haavan syvenemisen ja laajenemisen.
  • Ihorikon tai haavan syy on aina selvitettävä.
    • Jos syynä on liian ahdas jalkine, tulee jalkineet vaihtaa sopivampiin ongelman uusimisen välttämiseksi.

Jalkojen omahoito

  • Jalat pestään kädenlämpöisellä vedellä (noin 37 °C) unohtamatta varvasvälejä.
    • Pelkkä vesi riittää.
    • Jos jalat ovat likaiset, voidaan käyttää mietoa saippuaa.
    • Jalkoja ei pidä liottaa, koska vettynyt iho on altis sieni- ja bakteeri-infektioille.
  • Jalat kuivataan pehmeällä pyyhkeellä varvas varpaalta.
    • Kosteaksi jäänyt iho altistuu sieni- ja bakteeri-infektioille.
      • Mikäli varpaiden välit ovat hautuneet, niin ensiapuna tilanteen voi korjata pujottamalla varvasväleihin puuvillakangassuikaleen tai lampaanvillaa keräämään kosteutta ja eristämään varpaat toisistaan.
      • Varvasvälien lieviä hiiva- tai silsasieni-infektioon viittaavia oireita (kutinaa, rakkuloita, punoitusta) voidaan hoitaa paikallisesti käytettävillä sienilääkkeillä. Tarvittaessa otetaan bakteeri- tai sieniviljelynäyte (ennen lääkityksen aloitusta). Toistuvassa käytössä on huomioitava kuitenkin kontaktiallergioiden kehittymisen riski etenkin atsoliryhmän lääkevoiteita käytettäessä.
  • Jalat rasvataan päivittäin.
    • Mitä kuivempi iho on, sitä rasvaisempi voide valitaan.
    • Voide hierotaan kunnolla ihoon, etenkin kovettumakohtiin.
    • Varvasvälejä ei rasvata, koska se voi altistaa hautumille.
  • Kovettumien hoito
    • Känsien ja syylien hoidon tulee tapahtua jalkaterapeutin tai jalkojenhoitajan toimesta.
      • Kovettumia ei pidä itse käsitellä ihoa rikkovilla välineillä (jalkaraspi, jalkahöylä, teräaseet).
      • Syövyttäviä paikallishoitovalmisteita (esimerkiksi syylien hoidossa käytettävät salisyyli- ym. happovalmisteet) ei pidä käyttää.
      • Kovettumat tulee suojata tarkoitukseen kehitetyillä suojuksilla, pehmusteilla ja kevennysvaimennuspohjallisilla.
  • Yleisissä pesu- ja saunatiloissa käytetään muovisia sandaaleja.
    • Ne suojaavat jalkapohjien ihoa kosteissa olosuhteissa helposti tarttuvilta sieni-infektioilta ja myös muilta vaurioilta.

Voimisteluohje (lihasharjoitteet)

  • Lihasten epätasapainon seurauksena kehittyy jalkaterän asento- ja kuormitusvirheitä.
  • Jalkavoimistelun tarkoituksena on vahvistaa lihasten kuntoa ja nivelten liikkuvuutta, ylläpitää ja parantaa jalkojen toimintaa sekä elvyttää jalkojen verenkiertoa. Jalkojen turvotus, väsyminen sekä asentovirheiden syntyminen voivat johtua alaraajojen heikoista lihaksista.
  • Potilas tarvitsee jalkaterapeutin/jalkojenhoitajan tai fysioterapeutin antamat yksilölliset voimisteluohjeet. Liikkeet tulee opettaa potilaalle ja tarkastaa, että liikkeet tehdään oikein.
  • Lisäohjeita, ks. esimerkiksi Diabetesliitto «http://www.diabetesliitto.fi»1 tai «Liukkonen I, Saarikoski R (toim.) Jalat ja terveys. 1. painos. Kustannus Oy Duodecim 2004»1.

Varpaankynsien hoito

  • Kynnet leikataan suorateräisillä kynsileikkureilla suihkun, kylvyn tai saunan jälkeen, jolloin kynnet ovat pehmenneet eivätkä lohkeile toimenpidettä tehtäessä.
  • Kynnet leikataan varpaidenpäiden muotoisiksi, kynsien kulmia kadottamatta.
    • Kulmista pyöristetyt kynnet aiheuttavat kynsien kasvua ihon sisään ja altistavat kynsivallintulehdukselle.
    • Terävät kulmat tasoitetaan kynsiviilalla.
  • Kynnet ovat sopivan pituiset, jos ne tuntuvat sormenpäähän varpaiden päätä painettaessa.
    • Kynnen tehtävä on suojata varpaiden päitä. Liian lyhyiksi leikatut kynnet ja ahtaat jalkineet altistavat kynsivallintulehdukselle.
  • Sisäänpäin kasvavaan kynteen voidaan asentaa kynnenoikaisujousi (kuva «Jalkojen omahoito-ohje potilaalle»1 ).
  • Diabeetikon varpaankynsiä ei tule poistaa eikä kiilaekskiisiota tehdä ilman huolellista ääreisverenkierron etukäteisarviointia.

Sukkien ja jalkineiden valinta

  • Sukkien valinta:
    • Hyvä sukka on kiristämätön, saumaton, kitkanpoistokykyinen mikrokuitusukka.
    • Liian ahdas sukka altistaa varpaiden virheasennoille.
  • Jalkineiden valinta:
    • Jalkineet valitaan käyttötarkoituksen mukaan eri vuodenajat huomioon ottaen.
    • Jalkineen tulee olla oikean kokoinen. Huomioi pituus, leveys ja kärkikorkeus.
      • Jalan pituuden lisäksi tarvitaan noin 1.5 cm:n käyntivara, sillä jalkaterä pitenee askeltaessa.
      • Jalkineissa pitää olla tilaa myös paksummille sukille ja mahdollisille apuvälineille.
      • Kaikkien varpaiden pitää suorina mahtua jalkineisiin myös leveyssuunnassa ja korkeussuunnassa.
      • Apuna koon arvioinnissa voidaan käyttää mittapohjallisia tai piirtää molempien jalkojen ääriviivat tukevalle paperille ja sovittaa pohjapiirroksia kenkiin.
      • Ns. kenkäresepti «»1 on työväline oikean kokoisen kengän hankinnassa. Potilaan jalat mitataan ja mittaustulokset kirjataan kenkäreseptiin «»1. Potilas menee reseptin kanssa kenkäkauppaan.
    • Jalkineen suora lesti mahdollistaa normaalin askeltamisen. Hyvä koron korkeus on noin 2 cm, ettei kuormitus jakautuisi liiaksi jalan etuosaan aiheuttaen varpaiden virheasentoja, ihorikkoja tai painevaurioita.
    • Tukeva kantakappi tukee kantapäätä ja nilkkaa.
    • Tukeva ja vähintään 0.5–1 cm:n paksuinen pohja suojaa jalkapohjaa ulkoisilta vaurioilta.
    • Nauha- tai tarrakiinnitys pitää jalan tukevasti paikallaan, jolloin jalka ei pääse liikkumaan jalkineen sisällä ja altistu paineelle ja hankaukselle.
  • Vierasesineiden välttämiseksi tunnustele jalkine sisäpuolelta ennen kengän pukemista jalkaan (kuva «Kengän tutkiminen»2 ).
  • Mikäli potilaalla on yksilöllisesti valmistetut erityisjalkineet, niin näiden tarve on pysyvä.

Erikoistilanteet

  • Pitkittyneessä vuodelevossa (sairaalahoito) painehaavojen vaara on suuri.
    • Suuren riskin potilaalla jo muutaman tunnin paikallaan makaaminen voi aiheuttaa vaikeasti hoidettavan painehaavan kantapäiden alueille.
    • Painehaavoja voidaan tehokkaasti estää kiilatyynyillä tai kantapehmusteilla (kuva «Kiilatyyny»3 ).

Kirjallisuutta

  1. Liukkonen I, Saarikoski R (toim.) Jalat ja terveys. 1. painos. Kustannus Oy Duodecim 2004
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Diabeetikon jalkaongelmat
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko