KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Ohje potilaille ja läheisille: Muistipotilaiden käytösoireet (masennus, ahdistuneisuus, levottomuus, aistiharhat, harha-ajatukset)

Lisätietoa aiheesta
21.9.2016
Muistisairauksien Käypä hoito -työryhmä

Yleistä

Muistipotilaiden psykiatriset ja käytösoireet aiheuttavat hoidollisia ongelmia ja haasteita. Erilaisia muistisairauksiin liittyviä käytösoireita esiintyy jopa 90 %:lla potilaista. Oireet voivat olla ohimeneviä tai jatkua jopa vuosiakin. Hoitolinja tulisi valita käytösoireen arvioinnin ja sen syyn selvityksen pohjalta. Arvioinnissa pyritään selvittämään, liittyykö oire fyysiseen sairauteen, kipuun tai muuhun vaivaan, onko sillä yhteyttä potilaan ympäristöön tai johtuuko se vuorovaikutuksen vaikeuksista.

Käytösoireita pitää hoitaa, kun ne rasittavat potilasta, heikentävät kykyä huolehtia itsestä tai vaikeuttavat sosiaalista vuorovaikutusta tai toimintakykyä. Hoito on aiheellista myös silloin, kun oireet aiheuttavat vaaratilanteita potilaalle itselleen tai muille, vaikuttavat hoitopaikkaratkaisuun tai kun omaiset eivät enää niiden vuoksi jaksa hoitaa potilasta. Käytännön työssä on usein aiheellista soveltaa sekä psykososiaalisia hoitomuotoja että määrätä lääkehoitoa. Lääkehoitoa suunniteltaessa otetaan huomioon potilaan mahdolliset yksilölliset haittavaikutuksille altistavat tekijät. Koska käytösoireissa tapahtuu muutoksia muistisairauden edetessä, lääkehoidon tarpeellisuutta on hyvä arvioida säännöllisesti, esimerkiksi 3–6 kuukauden välein. Jos oireet ovat lieviä, noin kuukauden tiiviimpi seuranta voi antaa kuvaa oireiden laadusta – ja samalla aikaa itsestään väistyvien oireiden poistumiselle.

Lääkkeetön hoito

Lääkkeettömällä hoidolla tarkoitetaan ensisijaisesti sitä, että muistisairaasta ja hänen tarpeistaan huolehditaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Perusteetonta rajoittamista ja avuttomuuden korostamista vältetään. Hoidon ja hoitoympäristön avulla kompensoidaan puutteita ja tuetaan jäljellä olevaa toimintakykyä. Tavoitteena on pyrkiä mahdollisuuksien mukaan ehkäisemään käytösoireiden ilmaantumista. On havaittu, että potilaasta pelottavilta tuntuvat, loukkaavat tai häkellyttävät toimet esimerkiksi peseytymistilanteessa saattavat johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen. Hyvin toteutettu arviointi, käyttäytymisen syiden selvittäminen ja arkijärkeen perustuva ohjaus saattavat riittää käytösoireiden hoidoksi.

Lääkehoito

Masennuksen esiintyminen eri muistisairauksissa vaihtelee, mutta keskimäärin vaikeaa masennusta esiintyy noin 5–15 %:lla ja lievää noin 25 %:lla potilaista, minkä lisäksi yksittäisiä masennusoireita tavataan noin puolella potilaista muistisairauden jossain vaiheessa. Masennusta tavataan useimmiten sairauden alkuvaiheessa muistiin ja tiedonkäsittelyyn liittyvien oireiden ollessa vielä lieviä tai keskivaikeita. Muistisairauteen liittyvät masennusoireet ovat ajallisesti lyhytkestoisempia kuin muut käytösoireet. Mikäli masennusoireet ovat lieviä mutta toimintakykyä heikentäviä, on pieni annos serotoniinin takaisinottoon vaikuttavaa masennuslääkettä, mirtatsapiinia, moklobemidia tai venlafaksiinia mahdollinen lääkevalinta. Mikäli oireet ovat keskivaikeita tai vaikeita, ovat nämä lääkkeet edelleen käyttökelpoisia, mutta annos tulee sovittaa yksilöllisemmin lähemmäksi toiminnallisissa masennustiloissa käytettyjä annoksia.

Myös ahdistuneisuus on tavallinen muistisairauteen liittyvä käytösoire, jonka synnyssä serotoniinivälitteisen toiminnan häiriöllä ajatellaan olevan merkittävä osuus. Sitä tavataan noin 40–50 %:lla potilaista jossain muistisairauden vaiheessa, tavallisimmin kuitenkin lievässä tai keskivaikeassa vaiheessa. Ahdistuneisuuteen liittyvä ärtyneisyys ja psykomotorinen levottomuus ovat usein potilasta ja ympäristöä kuormittavia oireita. Kun ahdistuneisuuden hoidon tarve on lyhytkestoinen tai satunnainen, ovat bentsodiatsepiinit edelleen käyttökelpoinen vaihtoehto. Erityisesti keskivaikeissa ja vaikeissa ahdistusoireissa tarvitaan pitempiaikaista hoitoa, jolloin buspironi, moklobemidi sekä serotoniinin takaisinottoa estävät masennuslääkkeet ovat käyttökelpoisia. Muistisairauspotilaalle soveltuvia unilääkkeitä ovat keskipitkävaikutteiset bentsodiatsepiinivalmisteet tai syklopyrrolonit (esimerkiksi tsopikloni tai tsolpideemi), jotka eivät kerry elimistöön.

Levottomuus- eli agitaatio-oireet ovat psykoosioireiden ohella tavallisimpia muistisairauden myöhäisvaiheen oireita, joita esiintyy noin 50–60 %:lla potilaista. Ne ovat potilaan lähiympäristöä voimakkaasti kuormittavia oireita, jotka vaikeimmissa muodoissaan ovat myös ajallisesti pitkäkestoisia ja siten hoitoratkaisuiltaan vaativia. Lievistä ja tilannesidonnaisista aggressio- ja agitaatio-oireista kärsiville voi antaa pienen annoksen bentsodiatsepiinia, joista keskipitkävaikutteiset valmisteet (esim. oksatsepaami) ovat puoliintumisaikansa ja yksinkertaisen lääkeainepoistumansa takia vanhuksille suositeltavia. Vaikeammissa oireissa, joihin liittyy voimakasta ärtyneisyyttä, ovat psykoosilääkkeiden lisäksi serotoniinin takaisinoton estoon perustuvat masennuslääkkeet mahdollinen hoitovaihtoehto. Myös vaikeita käytösoireita hoidettaessa on tärkeää arvioida psykoosilääkehoidon tarvetta säännöllisesti ja pyrkiä rajaamaan sen käyttö mahdollisimman lyhyeen ajanjaksoon.

Aistiharhoja ja harha-ajatuksia esiintyy noin 25–50 %:lla muistisairauspotilaista, ja ne ovat tavallisimpia sairauden keskivaikeassa tai vaikeassa vaiheessa. Psykoosioireiden äkillinen ilmaantuminen muistisairauspotilaalle voi olla myös merkki lääkkeen haittavaikutuksesta tai sekavuustilan kehittymisestä, ja tällöin on aiheellista selvitellä potilaan fyysistä terveydentilaa ja mahdollisia ympäristömuutoksia. Lievissä, esimerkiksi kapea-alaisina vainoharhaisina ajatuksina ilmenevissä psykoosioireissa on tilanteen seuranta 1–3 kuukauden ajan mahdollista ennen lääkehoidon aloittamista. Vaikeammissa tilanteissa, jolloin oireista on ympäristölle jatkuvampaa kuormitusta tai potilas pyrkii aktiivisesti toimimaan harhojen perusteella, on lääkehoidon aloittaminen perusteltua. Psykoosioireet ovat pitkäkestoisempia kuin muistisairauteen liittyvät masennusoireet, ja 1-2 vuoden mittaisiin lääkehoitoihin tulee varautua. Kuitenkin myös pitempikestoisen psykoosilääkehoidon yhteydessä kannattaa lääkehoidon käyttötarvetta ja annostelua arvioida säännöllisesti ja pyrkiä pienimpään mahdolliseen lääkeannokseen.

Hoidon kokonaisuus

Käytösoireiden hoito on osa hyvää hoitoa. Muistisairaudet vaikuttavat aina koko perheeseen ja lähipiiriin, sillä usein sairastuneen henkilön persoonallisuus muuttuu vaivihkaa, ja läheiset saattavat olla vuosiakin epätietoisia siitä, mistä on kyse. Avuntarve on aluksi lähinnä henkistä tukemista, ja sairauden edetessä apua tarvitaan yhä käytännöllisempiin asioihin. Hoito ja kuntoutukselliset keinot suunnitellaan yhdessä sairastuneen ja hänen läheisensä kanssa. Jokaisen elämäntilanne ja tarpeet ovat erilaiset. Esimerkiksi yksin asuja tarvitsee osittain erilaista tukea selviämiseensä kuin läheisen kanssa asuva. Tärkeintä on oman elämän jatkaminen uudesta tilanteesta huolimatta.

Seuraavat asiat tulee huomioida hoidon suunnittelussa:

  • yleisen terveydentilan hyvä hoito (muut pitkäaikaissairaudet ja lääkitys)
  • tilannetta pahentavien tekijöiden korjaaminen (esimerkiksi sopimaton lääkitys, masennus, huono ravitsemus, puutostilat)
  • oireenmukainen lääkehoito (muistisairauslääkkeet, jos kyseessä samanaikainen Alzheimerin tauti, Parkinson-lääkkeet)
  • säännöllisen seurannan varmistaminen (hoitava lääkäri, alueen muistihoitaja)
  • aktiivisuudesta ja toimeliaisuudesta huolehtiminen (liikunta, perhe- ja ystävyyssuhteista huolehtiminen, harrastukset, päiväkerhot)
  • varautuminen poikkeustilanteisiin (yhteyshenkilöt, turvaverkosto)
  • psyykkinen tuki ja virikkeet (yhdistysten järjestämä toiminta sairastuneille ja läheisille)
  • tukipalvelut (ruokapalvelu, siivouspalvelu, kotiapu, kotisairaanhoito)
  • erilaiset etuudet (lääkekorvaukset, eläkkeensaajan hoitotuki, omaishoidon tuki)
  • tulevaisuuden suunnittelu (valtakirjat, testamentti, hoitotahto)

Lisätietoa potilasjärjestöistä: Muistiliitto «http://www.muistiliitto.fi/»1

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Muistisairaudet
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko