Tulosta

Ohje potilaille ja läheisille: Alzheimerin tauti

Lisätietoa aiheesta
22.9.2016
Muistisairauksien Käypä hoito -työryhmä

Alzheimerin tauti on yleisin muistisairaus. Suomessa on vähintään 70 000 Alzheimerin tautiin sairastunutta. Ikä lisää sairastumisen riskiä, mutta joskus tauti voi alkaa jo keski-iässä. Muita merkittäviä riskitekijöitä sairastumiselle ovat muun muassa taudin esiintyminen suvussa, aivoverenkierron sairaudet sekä sydän ja verenkiertosairauksien vaaratekijät, kuten korkea kolesteroli ja verenpaine (erityisesti keski-iässä).

Taudin oireiden syynä ovat muistin ja tiedonkäsittelyn kannalta tärkeillä aivojen alueilla tapahtuva hermosolujen toiminnan heikentyminen ja solukuolema. Näillä alueilla kertyy hermosolujen ulkopuolelle amyloidisakkaumia, jotka vahingoittavat soluja. Hermosolujen sisälle kertyvät neurofibrillivyyhdit heikentävät myös hermosolujen toimintaa. Aivomuutoksia kehittyy ensin ohimolohkon sisäosiin, erityisesti hippokampus-alueella. Tämä aivojen osa on keskeinen ns. tapahtumamuistin kannalta. Siksi taudin varhaisimmat oireet ovat jatkuvasti lisääntyvät uusien asioiden oppimisen vaikeudet ja erityisesti uuden muistiaineksen nopea unohtaminen. Taudin edetessä muutoksia syntyy toiminnan suunnittelussa tärkeään otsalohkoon, kielellisissä toiminnoissa tärkeään ohimolohkoon ja havaintotoimintojen kannalta tärkeille päälaenlohkon ja ohimolohkon alueille. Hermosolujen heikentyvä toiminta johtaa monien kemiallisten välittäjäaineiden puutokseen. Erityisen selvä ja varhain kehittyvä muutos on asetyylikoliinia käyttävän laajan hermosoluverkon toiminnan heikentyminen. Myöhemmin myös muissa välittäjäainejärjestelmissä, kuten glutamaatti-, noradrenaliini- ja serotoniinijärjestelmissä tapahtuu muutoksia.

Miten Alzheimerin taudin oireet ilmenevät?

Taudin ensimmäisiä oireita ovat hiljalleen lisääntyvät muistivaikeudet: uuden oppimisen tehottomuus ja tuoreen muistiaineksen nopea unohtaminen. On vaikea palauttaa mieleensä vieraampien ihmisten nimiä, puhelinnumeroita, hoito-ohjeiden yksityiskohtia tai sovittuja asioita. Keskustelussa henkilö saattaa toistaa samoja asioita, ja tavarat saattavat olla kateissa. Edeltävien viikkojen tapahtumat muistuvat mieleen vain osittain. Kiireen, henkisen paineen ja häiriötekijöiden sieto laskee, ja väsyneenä oireet korostuvat. Taudin edetessä muistivaikeudet aiheuttavat hankaluuksia ja lipsahduksia arjessa, ja asiat on kirjattava ylös muistiepävarmuuden takia. Keskittymisen ylläpitäminen vaikeutuu ja saattaa esiintyä toistuvasti sanojen löytymisen vaikeuksia. Hyvin usein oireisiin liittyy ahdistuneisuutta ja masennusta. Myöhemmin tiedon käsittelynopeus hidastuu, ilmenee vaikeuksia ongelmanratkaisussa ja tietyn toimintatavan ylläpitämisessä ja muuttamisessa eli tiedonkäsittelyn joustavuus vähenee. Myös aloitteellisuus vähenee, ja henkilö ei saa ryhdyttyä tekemään asioita. Ajantaju heikkenee, tarkka päivämäärä tai viikonpäivä on hukassa. Voi esiintyä myös epävarmuutta suuntien hahmottamisessa. Päivittäisessä elämässä monimutkaisempien koneiden tai laitteiden käyttö voi vaikeutua. Alzheimerin tauti voidaan todeta jo varhaisessa vaiheessa tyypillisen oirekuvan ja lisätutkimusten avulla. Neuropsykologisessa tutkimuksessa todetaan taudille tyypillinen tapahtumamuistin toiminnan muutos. Aivojen kuvauksessa nähdä useimmiten ohimolohkon muistialueen pienentyminen (atrofia) ja voidaan todeta muutoksia selkäydinnesteen merkkitekijöissä (amyloidi- ja tau-valkuaisaine).

Hoidon kokonaisuus

Muistisairaudet vaikuttavat aina koko perheeseen ja lähipiiriin, sillä usein sairastuneen henkilön persoonallisuus muuttuu vaivihkaa, ja läheiset saattavat olla vuosiakin epätietoisia siitä, mistä on kyse. Avuntarve on aluksi lähinnä henkistä tukemista, ja sairauden edetessä apua tarvitaan yhä käytännöllisempiin asioihin. Hoito ja kuntoutukselliset keinot suunnitellaan yhdessä sairastuneen ja hänen läheisensä kanssa. Jokaisen elämäntilanne ja tarpeet ovat erilaiset. Esimerkiksi yksin asuja tarvitsee osittain erilaista tukea selviämiseensä kuin läheisen kanssa asuva. Tärkeintä on omanlaisensa elämän jatkaminen uudesta tilanteesta huolimatta.

Seuraavat asiat tulee huomioida hoidon suunnittelussa:

  • yleisen terveydentilan hyvä hoito (muut pitkäaikaissairaudet ja lääkitys)
  • tilannetta pahentavien tekijöiden korjaaminen (esimerkiksi sopimaton lääkitys, masennus, huono ravitsemus, puutostilat, lihasvoiman heikkous, kaatuilutaipumus)
  • oireenmukainen lääkehoito (muistisairauslääkkeet)
  • säännöllisen seurannan varmistaminen (hoitava lääkäri, alueen muistihoitaja)
  • aktiivisuudesta ja toimeliaisuudesta huolehtiminen (liikunta, perhe- ja ystävyyssuhteista huolehtiminen, harrastukset, päiväkerhot)
  • varautuminen poikkeustilanteisiin (yhteyshenkilöt, turvaverkosto)
  • psyykkinen tuki ja virikkeet (yhdistysten järjestämä toiminta sairastuneille ja läheisille)
  • tukipalvelut (ruokapalvelu, siivouspalvelu, kotiapu, kotisairaanhoito)
  • erilaiset etuudet (lääkekorvaukset, eläkkeensaajan hoitotuki, omaishoidon tuki)
  • tulevaisuuden suunnittelu (valtakirjat, testamentti, hoitotahto)

Alzheimerin taudin oireenmukainen lääkehoito

Alzheimerin taudin hoitoon on saatavilla neljä muistisairauslääkettä. Lääkkeet eivät pysäytä taudin etenemistä, mutta ne hidastavat oireiden pahenemista. Näistä kolme lääkettä tehostaa asetyylikoliinia käyttävän hermoverkoston toimintaa (asetyylikoliiniesteraasientsyymin estäjät eli AKE-estäjät). Ne ovat donepetsiili, rivastigmiini ja galantamiini. Neljäs lääke on memantiini, joka vähentää haitallista glutamaattivaikutusta hermosoluihin.

AKE-estäjät tehoavat sairauden kaikissa vaiheissa, memantiinin teho taudin varhaisessa vaiheessa on vielä epäselvä. Yleensä hoito aloitetaan jollakin AKE-estäjällä. AKE-estäjät eivät suoraan paranna muistia, mutta ne lisäävät vireystilaa, keskittymiskykyä ja aloitteellisuutta. Tämän seurauksena päivittäinen arkiselviytyminen ja sujuvuus kohenevat. Memantiinin vaikutus pidemmälle edenneessä taudissa on samankaltainen.

Tavallisin hoitovaste lievässä vaiheessa on muistisairauden oireiden vakiintuminen, keskivaikeassa vaiheessa omatoimisuuden koheneminen ja vaikeassa vaiheessa omatoimisuuden säilyminen tai käytösoireiden hoidon helpottuminen.

AKE-estäjien tavallisin haittavaikutus on pahoinvointi. Pahoinvointi menee useimmiten ohitse muutamassa viikossa. Ne voivat myös hidastaa pulssia, minkä takia sydämen johtumishäiriöpotilailla AKE-lääkkeen käyttö tulee arvioida yksilöllisesti. Haittavaikutusten välttämiseksi lääke aloitetaan pienellä annoksella ja annosta nostetaan hitaasti. Memantiini on yleensä hyvin siedetty. Sen yleisin haittavaikutus on heitehuimaus.

Muistisairauslääkkeillä saattaa olla yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, mikä tulee huomioida lääkehoidon suunnittelussa. Hoitavan lääkärin on tärkeä tietää, mitä muita lääkkeitä potilaalla on käytössä.

Lisätietoa potilasjärjestöstä: Muistiliitto «http://www.muistiliitto.fi/»1

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Muistisairaudet
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko