Ihon bakteeri-infektiot
Koosteet
- Suosituksen tulostettava versio (pdf) «hoi13020.pdf»1
- Tiivistelmä suomeksi «Ihon bakteeri-infektiot»1 ja englanniksi «Bacterial skin infections»2
Potilaalle
- Potilaalle suomeksi «Ihon bakteeri-infektiot»3 ja ruotsiksi «Bakterieinfektioner i huden»4
Muut suositukset
- Sieni-infektiot ihossa, hiuksissa ja kynsissä «Sieni-infektiot ihossa, hiuksissa ja kynsissä (diagnostiikka)»5
Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1
Keskeinen sisältö
- Hoitosuositus päivittää näyttöön perustuvat hoitovaihtoehdot ihon tavallisimpien bakteeritulehdusten osalta.
- Ihon primaareissa bakteeritulehduksissa viljely on harvoin tarpeen. Erityisviljelyitä (esim. mykobakteeri, borrelia) harkittaessa toimitaan yhteistyössä laboratorion kanssa.
- Penisilliini alkuvaiheessa suoneen tai lihakseen annettuna soveltuu edelleen ruusun ensisijaiseksi hoidoksi.
- Toistuvaa ruusua hoidetaan pitkään.
- Lievään märkärupi-ihottumaan, karvatuppitulehdukseen tai kynsivallin tulehdukseen riittää puhdistus ja paikallislääkitys.
- Pienten paiseiden hoidossa avaus ja tyhjennys ilman mikrobilääkettä riittää.
- Rutiininomaista mikrobilääkitystä punkin puremaan ei tarvita, mutta varhainen borreliainfektio hoidetaan aina mikrobilääkityksellä.
Kohderyhmä ja tavoitteet
- Suositus on tarkoitettu kaikille ihon bakteeri-infektioita hoitaville terveydenhoidon ammattihenkilöille.
- Suosituksen tavoitteina ovat ihon bakteeritulehdusten
- asianmukainen diagnostiikka ja
- suunnattu mikrobilääkehoito.
Suosituksen kohteen rajaus
- Suosituksessa käsitellyistä tulehduksista ovat yleisiä
- ruusu
- selluliitti
- märkärupi
- ektyyma
- karvatuppitulehdus
- paise
- kynsivallitulehdus
- borrelioosi.
- Harvinaisemmista tulehduksista suositus kattaa
- sikaruusun
- mykobakteerien aiheuttamat ihoinfektiot sekä
- jänisruton.
- Nekrotisoivaa faskiittia, borreliainfektioiden myöhäisvaiheen hoitoa, ja sekundaari-infektioita ei käsitellä suosituksessa.
Ihon normaalit bakteerit
- Iho on hyvä, runsasravinteinen ympäristö monille bakteereille. Iholla onkin tavallisesti paljon eri bakteereita niin sanottuna normaalifloorana. Normaaliflooran koostumus ja määrä vaihtelevat eri ihoalueilla, mutta tietyn alueen normaalifloora on yleensä vakiintunutta. Ehjä iho eritteineen estää normaaliflooran bakteerien tunkeutumista ihon läpi, ja normaaliflooran bakteerit puolestaan estävät taudinaiheuttajien kasvua iholla ja limakalvoilla.
- Normaalilla iholla on aina muun muassa korynebakteereja, propionibakteereja, stafylokokkeja ja streptokokkeja; ks. sähköinen tausta-aineisto «Normaaliflooran koostumus»1.
- Staphylococcus aureusta (S. aureus) ja myös sen metisilliinille resistenttiä muotoa (MRSA) (ks. THL:n internetsivut «http://www.thl.fi»1) voi olla ihon normaalifloorassa etenkin nenässä, kainaloissa, välilihassa, varvasväleissä ja erityisesti rikkoontuneessa ihossa.
- Beeta-hemolyyttisiä streptokokkeja (BHS) ei ihon normaalifloorassa yleensä ole.
- Ihon infektioita yleisesti aiheuttavista bakteereista
- S. aureus- ja MRSA-kannat aiheuttavat
- karvatuppitulehduksia
- märkärupea
- paiseita
- kynsivallitulehduksia
- haavainfektioita
- selluliittia
- nekrotisoivia infektioita.
- A- ja G-ryhmän BHS:t aiheuttavat
- ruusutulehdusta ja selluliittia
- ektyymaa
- märkärupea
- haavainfektioita
- nekrotisoivia infektioita.
- S. aureus- ja MRSA-kannat aiheuttavat
Bakteeriviljely diagnostiikassa
- Iho altistuu jatkuvasti ulkoisen ympäristön ja elimistön muiden alueiden (esim. nenän ja nielun) bakteereille. Osa näistä bakteereista asettuu vain tilapäisesti normaaliflooran joukkoon, mutta joskus kantajuus on pitkäaikaisempaa. Normaaliflooran koostumus voi vaihtua mm. iän, elinolosuhteiden tai mikrobilääkityksen myötä.
- Jos elimistön puolustuskyky on yleisesti tai paikallisesti heikentynyt (immuunivajavuustilat, kudosvauriot, ihon sairaudet), myös normaaliflooran bakteerit saattavat aiheuttaa ihon infektioita.
- Ihon primaareissa bakteeritulehduksissa viljely ei tavallisesti ole tarpeen. Kuitenkin jos potilaalla esiintyy yleisoireita, hän on immuunipuutteinen tai hänellä on vierasesineitä, on bakteeriviljelynäytteen ottaminen tulehduspesäkkeestä ennen antibioottihoidon aloitusta aiheellinen.
- Joskus potilaan anamneesin erityispiirteet (esim. edeltävä ulkomaanmatka, samanlaiset tapaukset lähipiirissä, huono vaste aiempaan hoitoon, infektion toistuvuus) puoltavat näytteen ottoa. Lääkäri joutuukin ihon bakteeriviljelyä harkitessaan ja sen vastausta tulkitessaan ottamaan huomioon potilaan kokonaistilanteen.
- Pinnallista bakteeri-infektiota epäiltäessä otetaan pinnallista tulehduseritettä Dacron-tikulla geelikuljetusputkeen. Syvemmistä haavaumista näyte otetaan Dacron-tikulla haavan pohjalta painaen ja pyörittäen. Tikku työnnetään geelikuljetusputken geelin pohjalle. Kroonista alaraajahaavaa komplisoivissa infektioissa näyte otetaan kyretillä haavan pohjalta; ks. Käypä hoito -suositus Krooninen alaraajahaava, kohdat Alaraajahaavan hoito, Bakteerinäytteet «Krooninen alaraajahaava»6. Bakteeriviljelyn tulkintaan vaikuttaa näytteenottoalueen normaaliflooran koostumus.
- Paiseinfektiossa ihoalue, jonka läpi näyte otetaan, puhdistetaan sideharsotaitoksella joka on kostutettu desinfektioaineella. Paisemärkänäyte imetään ruiskuun, josta se ruiskutetaan anaerobiampullin agarin päälle tai vakuumiputkeen ilmaamatta putkea. Pienen paiseen sisältö voidaan myös imeyttää Dacron-tikkuun, joka toimitetaan laboratorioon geelikuljetusputkessa.
- Punktio- tai biopsianäytteiden ottokohta puhdistetaan desinfektioaineella. Punktionäyte imetään ruiskuun, josta se siirretään neulan vaihdon jälkeen anaerobiampulliin tai vakuumiputkeen. Mikäli näytettä on niukasti, ei neulaa vaihdeta. Biopsianäyte tai kudospala laitetaan steriiliin purkkiin, johon voidaan lisätä vähän keittosuolaliousta näytteen kuivumisen estämiseksi. Pieni näytepala voidaan lähettää laboratorioon myös geelikuljetusputkessa.
- Erityisviljelyitä (kuten mykobakteeri- tai borreliaviljelyä) harkittaessa on perehdyttävä laboratorion näytteenotto-ohjeisiin tai otettava etukäteen yhteyttä laboratorioon.
- Bakteeriviljelylähetteeseen merkitään kliininen diagnoosi, kysymyksenasettelu, näytteen laatu ja ottokohta. Myös käynnissä oleva tai suunniteltu mikrobilääkehoito on hyvä merkitä pyyntöön.
- Tyypillisiä infektioiden aiheuttajia eri taudeissa on lueteltu taulukossa «Ihon bakteeri-infektioiden aiheuttajia....»1.
Tauti | Tyypillisiä aiheuttajia |
---|---|
Ektyyma | A-ryhmän beetahemolyyttiset streptokokit (BHS) |
Ruusu (erysipelas) | A- tai G-ryhmän BHS (harvoin C- tai B-ryhmän) |
Selluliitti | Tavallisimmin A- tai G-ryhmän BHS ja/tai S. aureus* Harvinainen aiheuttaja pneumokokki, immuunipuutteessa mukana myös gramnegatiiviset sauvat. |
Nekrotisoiva infektio | Yksinään: A- tai G-BHS, S. aureus*, Vibrio vulnificus (merivesi), Aeromonas hydrophila (makea vesi), anaerobiset streptokokit, klostridit Sekainfektioissa: aerobiset ja anaerobiset mikrobit |
Karvatuppitulehdus | S. aureus*, uima-altaasta Pseudomonas aeruginosa. Pinnallisissa joskus Malassezia, syvissä rihmasieniä. |
Märkärupi | 80 %:ssa S. aureus*, 10 %:ssa A- BHS, 10 % molemmat yhdessä |
Paise ja furunkuloosi | S. aureus* |
Paronykia | Kandida ja/tai S. aureus*, harvemmin Pseudomonas aeruginosa |
Sikaruusu | Erysipelothrix rhusiopathiae |
Borrelioosi (Lymen tauti) | Borrelia burgdorferi |
Ihotuberkuloosi Ihon muut mykobakteeri-infektiot |
Mycobacterium tuberculosis Mycobacterium marinum, M. fortuitum, M. chelonae, M. abscessus, M. ulcerans, M. haemophilium |
*Myös MRSA |
Epidemiologia
- Ihon bakteeri-infektiot ovat kuudenneksi yleisin infektiosta johtuva syy terveyskeskuskäyntiin Suomessa (6–7 % infektion takia tehdyistä käynneistä) «Rautakorpi UM, Huikko S, Honkanen P ym. The Antimi...»1.
- Suomessa MRSA-tartunnat ovat pitkälti sairaaloiden ja hoitolaitosten ongelmia. Viime vuosina ulkomailla yleistyneet niin sanotut avohoidon MRSA-tapaukset ovat lisääntyneet myös Suomessa. Avohoidon MRSA aiheuttaa useammin kliinisiä infektioita kuin oireetonta kantajuutta. Tyypillisiä ovat huonosti paranevat paiseet. MRSA-ihoinfektion hoito ei poikkea herkän S. aureus -infektion hoidosta muilta osin kuin antibiootin valinnan suhteen.
- MRSA-positiiviset henkilöt hoidetaan sairaalassa kosketustartuntaeristyksessä (ks. THL:n internetsivut «http://www.thl.fi»1).
Ruusu
- Klassisen ruusutulehduksen eli erysipelaksen aiheuttaa tavallisesti A- tai G-ryhmän (joskus C- tai B-ryhmän) BHS.
- Ruusutulehduksen synty edellyttää yleensä infektioportin olemassaoloa, kuten varvasvälien sieni-infektiota tai hautumaa, säärihaavaa tai muuta ihorikkoa.
- Muita paikallisia riskitekijöitä ovat imunesteturvotus, alaraajojen muu turvotus, ylipaino sekä heikentynyt laskimo- ja valtimoverenkierto.
Ehkäisy
- Infektioportit (varvasvälien sieni-infektio tai hautuma, säärihaavaa tai muu ihorikko) hoidetaan.
- Turvotusten hoito (tukisukat, painepuristushoito, vaikeassa imunesteturvotuksessa lymfahieronta).
Diagnostiikka ja kliininen kuva
- Ruusutulehduksen taudinkuva on useimmiten helppo tunnistaa (kuva «Ruusu (erysipelas) sääressä»1).
- Tarkkarajainen punoitus ja kuumoitus iholla sekä voimakas särky ovat tyyppioireet.
- Yleensä tauti alkaa äkkiä ja siihen liittyy korkea kuume. CRP-pitoisuus voi alussa olla normaali.
- Ihomuutos voi levitä nopeasti, ja siihen saattaa kehittyä voimakas turvotus ja nekroottisia haavaumia.
- Valtaosa ruusutulehduksista sijaitsee säären, nilkan tai jalkaterän ihossa.
- Yläraajan ruusutulehduksen taustalla on lähes poikkeuksetta häiriintynyt imunesteen kierto, useimmiten rintasyövän hoitona tehdyn kainaloimusolmukkeiden poiston tai sädetyksen seurauksena.
- Kasvojen ruusu voi olla diagnostisesti ongelmallinen, sillä siihen ei läheskään aina liity merkittävää kuumetta tai yleisoireita.
- Vartalolla ruusutulehdus on harvinainen.
Hoito
- Ruusutulehdus on vakava infektio, joka voi olla septinen ja johtaa hankaliin komplikaatioihin.
- Tärkeää on osata erottaa ruusutulehdus nekrotisoivasta infektiosta; ks. kohta Selluliitti «A1»2.
- Ruusun ensisijainen lääke on penisilliini. Hoidon alussa penisilliini on usein syytä antaa parenteraalisesti, mutta tutkimusnäyttö aiheesta on niukkaa «Ruusun ensisijainen lääke on penisilliini, joka hoidon alussa on (lähes) poikkeuksetta annettava parenteraalisesti, mutta tutkimusnäyttö aiheesta on niukkaa.»D, taulukko «Ihon bakteeri-infektioiden aiheuttajia....»1. Penisilliini annetaan joko suoneen (1–3 milj. IU kuuden tunnin välein G-penisilliiniä) tai lihakseen (1.2–1.5 (–2.4)) milj. IU kerran vuorokaudessa prokaiinipenisilliiniä) joko sairaalassa tai polikliinisesti, kunnes todetaan suotuisa vaste.
- Infektioraja voidaan piirtää iholle seurannan helpottamiseksi.
- Tulehduksen alkaessa rauhoittua ja kuumeen laskettua voidaan yleensä 3–5 vuorokauden kuluttua siirtyä suun kautta annettavaan lääkitykseen (V-penisilliini 1–1.5 milj. IU × 3). Ensimmäisen ruusutulehduksen hoitoaika on 2–3 viikkoa. Lisätietoa aiheesta sähköisessä tausta-aineistossa «Antibioottihoidon kesto ruusutulehduksessa»2.
- Penisilliinille yliherkkiä potilaita hoidetaan kefalosporiineilla taulukossa «Tavallisimpia mikrobilääkkeiden vuorokausiannoksia ihotaudeissa. ...»2 mainituin annoksin tai klindamysiinillä (aluksi 300–600 mg × 4 suoneen 3–5 vuorokauden ajan ja sitten 300 mg × 4 suun kautta).
Pitkittyvä tai toistuva ruusu
- Mikäli ruusupotilaan kuumeilu pitkittyy asianmukaisesta penisilliinilääkityksestä
huolimatta tai ihottuma-alue on jo selvästi haavautunut hoitoa aloitettaessa, on mahdollista,
että stafylokokki komplisoi tilannetta.
- Tällöin hoitona on suonensisäinen kefalosporiini- tai klindamysiinilääkitys 3–7 vuorokauden ajan (taulukko «Tavallisimpia mikrobilääkkeiden vuorokausiannoksia ihotaudeissa. ...»2) ja sen jälkeen oraalinen lääkitys.
- Uusinutta ruusua hoidetaan 4–6 viikkoa. Pitkää hoitoa tarvitsevat etenkin potilaat, joilla on ruusu huonon veren- tai imunestekierron turvottamassa ja hitaasti paranevassa kudoksessa.
- Mikäli ruusu toistuu tiheästi, on harkittava pitkäkestoista (kuukausia tai jopa lopun ikää kestävää) ehkäisevää mikrobilääkitystä. Tutkimusnäyttö aiheesta on kuitenkin niukkaa «Mikäli ruusu toistuu tiheästi, on harkittava pitkäkestoista (kuukausia – lopun ikää kestävää) ehkäisevää mikrobilääkitystä mutta tutkimusnäyttö aiheesta on niukkaa.»D. Lääkkeenä käytetään joko bentsatiinipenisilliiniä (1.2–2.4 milj. IU lihakseen neljän viikon välein, tarvittaessa tiheämmin) tai V-penisilliiniä (1–2 milj. IU/vrk suun kautta). Annos sovitetaan yksilöllisesti sen mukaan, miten pian potilaan oireet uusiutuvat. Penisilliinille allergiset voivat yleensä käyttää ensimmäisen polven kefalosporiinia.
- Oleellisia asioita ruusupotilaan hoidossa ovat infektioportin etsiminen ja hoito sekä potilaan opastus varomaan uutta altistusta (esim. sopimattomat jalkineet). Jos tämä unohtuu, ruusu uusii helposti muuten oikean hoidon jälkeen.
- Lääkeannokset on esitetty taulukossa «Tavallisimpia mikrobilääkkeiden vuorokausiannoksia ihotaudeissa. ...»2, hoidon kesto ja poikkeavat annokset kunkin taudin kohdalla.
- Telitromysiini ja uudet kinolonit on syytä jättää erityistilanteiden hoitoon.
Lääkeryhmä | Vuorokausiannokset | |
---|---|---|
Aikuisille | Lapsille | |
Lääkitys suun kautta | ||
V-penisilliini | 1–1.5 milj IU × 3 | 100 000 IU/kg/vrk 3 annoksena |
Ensimmäisen polven kefalosporiinit: | ||
Kefaleksiini | 500 mg × 3 tai 750 mg × 2 | 50 mg/kg/vrk 3 annoksena |
Kefadroksiili | 500 mg × 2 tai 1 g × 1 | 50 mg/kg/vrk 1 annoksena |
Klindamysiini | 300 mg × 4 | 20 mg/kg/vrk 4 annoksena |
Kloksasilliini, dikloksasilliini | 500 mg × 4 | 50 mg/kg/vrk 4 annoksena |
AmoksisillIini | 500–1 000 mg x 3 | 40 mg/kg/vrk 3 annoksena |
Makrolidit: | ||
Erytromysiini | 500 mg × 4 | 40 mg/kg/vrk 3 annoksena |
Klaritromysiini | 250–500 mg x 2 | 15 mg/kg/vrk 2 annoksena |
Roksitromysiini | 150 mg × 2 | 5–8 mg/kg/vrk 1–2 annoksena |
Atsitromysiini | 250 mg × 1, alkuannos 500 mg | 5 mg/kg/vrk 1 annoksena, alkuannos 10 mg/kg/vrk |
Parenteraalinen lääkitys | ||
Penisilliini iv. | 1–3 milj. IU × 4 | 200 000 IU/kg/vrk 4 annoksena |
Prokaiinipenisilliini im. | 1.5–3 milj IU × 1 | 30 000–50 000 IU/kg x1 |
Kefalosporiinit: | ||
Kefuroksiimi | 750–1 500 mg × 3 | 50–100 mg/kg/vrk 3 annoksena |
Klindamysiini | 300–600 mg × 4 | 20–40 mg/kg/vrk 4 annoksena |
Kloksasilliini, dikloksasilliini | 500 mg–2 g × 4–6 | 100 mg/kg/vrk 4–6 annoksena |
Selluliitti
- Selluliitti muistuttaa ruusutulehdusta, mutta ihon punoitus on siinä epätarkkarajaisempaa eikä tulehdusalue ole selvästi koholla ympäröivästä ihosta. Kuume on tyypillistä. Selluliitissa tulehdus ulottuu syvemmälle rasvakudokseen kuin ruusutulehduksessa. Tarkka rajanveto tautien välillä voi olla hankalaa, eikä se ole tarpeellista hoidon kannalta. Molempiin liittyy myös uusiutumistaipumus ja altistavat tekijät ovat samat.
- Hoidon kannalta on erittäin tärkeätä osata erottaa ruusutulehdus ja selluliitti nekrotisoivasta infektiosta, jonka hoito on aina kirurginen yhdistettynä laajakirjoiseen suonensisäiseen antibioottiin. Nekrotisoivan infektion varoitusmerkkejä ovat kipuun nähden vähäinen iholöydös, ihon rakkulamuodostus, kova turvotus ihomuutosta laajemmalla, ihon tunnottomuus, voimakkaat yleisoireet ja sepsis.
- Selluliitin tärkeimmät aiheuttajat ovat A- ja G-ryhmän BHS, S. aureus ja molemmat yhdessä.
- Selluliitin hoitoperiaatteet ovat samat kuin ruusun.
- Stafylokokin merkitys voi kuitenkin selluliitissa olla suurempi, joten jos parenteraalinen penisilliini ei parissa päivässä tehoa, siirrytään kefalosporiiniin, klindamysiiniin tai kloksasilliiniin.
- MRSA:n kantajan hoito valitaan MRSA:n herkkyyden mukaan, ja yleensä käytetään kahta MRSA:han tehoavaa lääkettä samanaikaisesti.
Märkärupi
- Märkäruven aiheuttaa stafylokokki, BHS (noin 10 %) tai molemmat yhdessä (noin 10 %).
- Märkärupi esiintyy joskus ryppäinä tai epidemiana esim. päiväkodeissa tai vastasyntyneiden osastolla.
- Tauti esiintyy
- joko rakkulattomana, jolloin pienet vesikkelit muuttuvat nopeasti keltarupiseksi karstaksi punoittavalle pohjalle (kuva «Märkärupi suupielessä»2) tai
- rakkulaisessa muodossa, jossa bullat saattavat olla jopa 2 cm:n kokoisia.
Hoito
- Ihottumaa haudotaan tai kylvetetään useita kertoja päivässä vedellä niin pitkään liottaen, että ruvet pehmenevät ja irtoavat. Ruvet voivat haitata paranemista «Cassels-Brown G. A comparative study of Fucidin Oi...»2. Alue kuivataan puhtaalla pyyhkeellä.
- Lievissä pienialaisissa tulehduksissa riittää pelkkä paikallislääkitys. Fusidiinihappo ja mupirosiini ovat niissä yhtä tehokkaita kuin systeemilääkkeet «Koning S, Verhagen AP, van Suijlekom-Smit LW ym. I...»3. Suosittelemme kuitenkin mupirosiinin säästämistä metisilliiniresistenttien stafylokokki-infektioiden hoitoon siksi, että niihin tehoavia lääkkeitä on vain vähän emmekä halua edistää mupirosiiniresistenttien stafylokokkikantojen kehittymistä.
- Totunnaista neomysiini-basitrasiinipaikallishoitoakaan ei ole nykyisen resistenssitilanteen aikana syytä unohtaa «Perinteistä neomysiini-basitrasiinipaikallishoitoakaan ei ole nykyisen resistenssitilanteen aikana syytä unohtaa.»C.
- Laaja-alaisissa (yli 6 cm2) tulehduksissa käytetään systeemistä mikrobilääkettä, ensisijaisesti ensimmäisen polven kefalosporiineja «Laaja-alaisissa tulehduksissa on syytä käyttää systeemistä mikrobilääkettä, ensisijaisesti ensimmäisen polven kefalosporiineja.»C. Lääkkeen on katettava streptokokit ja stafylokokit.
- Pienialainenkin tulehdus vaatii systeemisen lääkkeen, jos se on hiusten tai parran alueella.
- Kefalosporiinille allergisia voidaan hoitaa klindamysiinillä.
- Tutkimuksissa hoitoaika on vaihdellut seitsemän ja kymmenen päivän välillä.
Ektyyma
- Ektyymassa punoittavalle iholle ilmaantunut märkärakkula kehittyy syväksi ruveksi, jonka alla oleva haavauma paranee arpeutumalla.
- Ektyyman aiheuttaa tavallisimmin A-ryhmän BHS, ja sitä hoidetaan kuten märkärupea «Kelly C, Taplin D, Allen AM. Streptococcal ecthyma...»4.
- Sille saattavat altistaa huono hygienia, huono ravinto ja syyhy, joiden hoitaminen on myös tärkeää.
Karvatuppitulehdus
- Karvatupen suun tulehdus eli pinnallinen follikuliitti ilmenee keltaisena 1–3 mm:n läpimittaisena märkärakkulana, jota ympyröi punainen kehä (kuva «Hiuspohjan karvatuppitulehdus (follikuliitti)»3).
- Aiheuttajana on useimmiten S. aureus; likaisista porealtaista tarttuu joskus Pseudomonas aeruginosa.
- Karvatuppitulehduksen voivat aiheuttaa bakteerien sijasta myös
- kemialliset aineet, kuten rasvaiset hoitovoiteet ja voiteiden tervat
- erilaiset työperäiset altisteet (esim. öljyt ja halogenisoidut hiilivedyt) ja
- laastarit, jotka aiheuttavat karvatupen tukkeutumisen.
- Myös Malassezia-hiivasieni (Pityrosporum) voi aiheuttaa pinnallisen follikuliitin selän ja rinnan alueella. Rihmasienet saattavat aiheuttaa hiuspohjassa syvän karvatuppitulehduksen, jota on tavattu mm. maahanmuuttajilla.
- Karvan juureen ulottuva syvä follikuliitti on esim. parran alueella esiintyvä partaihottuma, sycosis barbae.
Hoito
- Pinnalliseen karvatuppitulehdukseen riittää paikallinen hoito. Alueet pestään saippualla tai happamilla ihonpuhdistusaineilla. Sitten niille levitetään antibakteerista emulsiovoidetta tai 2 % rikkiä sisältävää emulsiovoidetta. Hygieniasta on huolehdittava: vaihdetaan pyyheliinat sekä puhdistetaan parranajolaitteet, WC-istuimet jne.
- Laajassa tai syvässä karvatuppitulehduksessa sisäinen mikrobilääkitys on aiheellinen.
- Ensimmäisen polven kefalosporiini (esim. kefaleksiini 500 mg × 3) on ensisijainen lääkitys.
- Vaihtoehtoisesti yliherkkyystilanteissa voidaan käyttää muuta stafylokokkeihin tehoavaa mikrobilääkettä, kuten klindamysiiniä tai makrolideja.
- MRSA:n kantajan hoito valitaan MRSA:n herkkyyden mukaan, ja yleensä käytetään kahta MRSA:han tehoavaa lääkettä samanaikaisesti.
Paisetauti
- Karvatupen syvä, nekrotisoiva tulehdus eli paise on useimmiten S. aureuksen aiheuttama.
- Paisetaudissa eli furunkuloosissa potilaalla on samaan aikaan monta paisetta.
- Paise voi ihonsisäisten käytävien välityksellä levitä laajaksi paiseryhmäksi, karbunkkeliksi.
- Paise leviää myös ulkoisesti, kun kypsän paiseen märkäsisältö purkaantuu iholle.
- Paisetaudin komplikaatioriski on pieni. Joskus kasvojen keskialueen paiseisiin liittyy harvinaisena komplikaationa keskushermostoinfektio.
Hoito
- Pienten paiseiden hoidossa avaus ja tyhjennys ilman mikrobilääkettä riittää «Paiseen kirurginen avaus muuten terveellä potilaalla ei edellytä mikrobilääkettä.»C.
- Myös suuret, avauksessa yleisanestesiaa vaativat paiseet voivat parantua ilman mikrobilääkettä.
- Yleisanestesiassa hoidettava pinnallinen paise paranee ilmeisesti hitaammin avoimeksi jättämisen kuin sulkemisen jälkeen «Yleisanestesiassa hoidettava pinnallinen paise paranee ilmeisesti hitaammin avoimeksi jättämisen kuin sulkemisen jälkeen.»B.
- Suosittelemme mikrobilääkitystä, jos
- potilaalla on kuumetta tai yleisoireita
- paise on laaja ja kudosvaurio merkittävä
- paise sijaitsee riskialueella, esim. nenän seudussa tai
- muu sairaus tai tekijä altistaa tulehduksille (diabetes, immuunipuutos, tekonivel, kortikoidien käyttö tms.).
- Ensisijainen mikrobilääke on ensimmäisen polven kefalosporiini. Vaihtoehtoisesti yliherkkyystilanteissa voidaan käyttää klindamysiiniä tai makrolideja.
- Toistuvassa paisetaudissa
- tehostetaan hygieniaa
- käyttämällä antiseptisia puhdistusaineita
- vaihtamalla liinavaatteet ja käyttövaatteet päivittäin
- mahdollisesti levittämällä antibakteerista voidetta stafylokokin kolonisoimille alueille.
- tehostetaan hygieniaa
- Vaikeissa tapauksissa (yli kolme uusiutumaa kuudessa kuukaudessa) saattaa olla hyötyä kolmen kuukauden pieniannoksisesta estolääkityksestä klindamysiinillä (150 mg × 1) «Vaikeissa tapauksissa (yli 3 uusimista 6 kuukaudessa) kolmen kuukauden matala-annoksisesta klindamysiini-estolääkityksestä on hyötyä.»C, jos tehostettu hygienia ei auta.
- Jos paisetauti toistuu, selvitetään altistavat tekijät (mm. diabetes, aliravitsemus, immunosuppressiivinen sairaus tai lääkitys). Tällöin kannattaa myös tehdä bakteeriviljely, sillä MRSA voi olla toistuvien paiseiden aiheuttaja. Bakteeriviljely on myös suositeltavaa ennen kuin aloitetaan edellä mainittu pitkäkestoinen estolääkitys.
Kynsivallitulehdus
- Kynsivallitulehdus voi ilmetä
- akuuttina, punoittavana kynnenvierusturvotuksena (kuva «Paronykia (akuutti tauti ja jälkitilana syntynyt kynsivaurio)»4)
- tai kroonistua, jolloin kynsinauha puuttuu ja koko kynsivalli punoittaa ja voi hilseillä.
- Akuutin tulehduksen käynnistää pieni haavauma tai sisään kasvanut kynnenreuna, ja tavallisin aiheuttaja on stafylokokki.
- Krooniselle tulehdukselle altistaa kosteus, ja siinä Candida albicans viihtyy kynsivallin poimussa usein yhdessä stafylokokin kanssa.
Hoito
- Akuutissa tulehduksessa avataan märkäpesäke ja kynttä kylvetetään päivittäin esim. kaliumpermanganaatilla «Kaliumpermanganaattikylpy»3, kunnes tulehdus rauhoittuu. Sairausloma voi olla aiheellinen.
- Lievissä tapauksissa riittää kylvettelyjen lisäksi paikallisantibiootti, esim. basitrasiini-neomysiini tai fusidiinihappo.
- Rajussa tulehduksessa voi systeeminen mikrobilääkitys (ensimmäisen polven kefalosporiini, klindamysiini tai makrolidi) olla tarpeen.
- Kroonisen tulehduksen tärkein hoito on kosteudelta suojautuminen, joten sairausloma saattaa olla tarpeen työperäisessä taudissa. Lisäksi käytetään paikallista sienilääkkeen ja steroidin yhdistelmää.
- Jos tulehduksen on aiheuttanut sisään kasvanut kynsi, tehdään kiilaeksisio tai kynnen osapoisto ja fenolisaatio «Kynnen sisäänpäin kasvu uusiutuu puolen vuoden seurannassa harvemmin, kun hoitona käytetään kynnen osapoistoa ja fenolisaatiota leikkaushoidon sijasta.»A. Toimenpide voidaan suorittaa bakteerilääkekuurin aikana tai rauhallisessa vaiheessa ilman antibioottisuojaa.
- Jalkojenhoitajan antamat ohjeet oikeasta kynnenleikkaustekniikasta ovat avuksi.
Sikaruusu
- Sikaruusun eli erysipeloidin aiheuttaa Erysipelothrix rhusiopathiae -bakteeri, jota tavataan erityisesti sioissa, linnuissa ja kaloissa.
- Tautia esiintyy sianhoitajilla ja teurastajilla.
- Tartuntakohtaan kehittyy parin päivän kuluessa violetinpunainen, turvonnut, parin senttimetrin läpimittainen ja aristava tulehdus (kuva «Sikaruusu (erysipeloidi ) peukalossa»5). Ihomuutos voi rakkuloida ja laajeta rengasmaisesti keskeltä parantuen. Paikalliset imusolmukkeet ovat usein turvonneet. Infektioon ei tavallisesti liity yleisoireita.
- Tulehdus paranee yleensä itsestään kahden viikon kuluessa, mutta koska myös yleistyneitä infektioita ja vaikeita komplikaatioita on kuvattu, mikrobilääkehoito on suositeltavaa «Gorby GL, Peacock JE Jr. Erysipelothrix rhusiopath...»5.
- Sikaruusu voidaan hoitaa suun kautta käyttämällä 7–10 päivän ajan penisilliiniä (2–3 milj. IU/vrk), kefalosporiinia tai fluorokinolonia «Sikaruusun voinee hoitaa penisilliinillä (2–3 milj. yksikköä vuorokaudessa 7–10 päivän ajan), kefalosporiineilla tai siprofloksasiinilla, mutta tutkimusnäyttö on niukkaa.»D. Insisio pitkittää paranemista «Barnett JH, Estes SA, Wirman JA ym. Erysipeloid. J...»6.
Mykobakteerien aiheuttamat ihoinfektiot
- Kaikki ihon mykobakteeri-infektiot ovat Suomessa harvinaisia.
- Ihotuberkuloosi on erittäin harvinainen. Sitä voi esiintyä immunosuppressoiduilla tai biologista TNF-alfan estäjähoitoa saavilla potilailla. Se ilmenee joko elimistössä muualla olevaan tuberkuloosiin liittyvänä (skrofuloderma) tai rusehtavanpunaisina induroituneina plakkeina (omenahillon väri diaskopiassa) tai verrukooseina muutoksina. Erotusdiagnostisina vaihtoehtoina tulevat kyseeseen lähinnä sarkoidoosi, lupus erythematosus eli punahukka tai hypertrofinen punajäkälä.
- Tavallisempi on atyyppisten eli epätyypillisten mykobakteerien aiheuttama ihoinfektio. Infektoituminen tapahtuu ihon rikkoutuessa. Tavallisimmin aiheuttaja on hitaasti kasvava mykobakteeri M.marinum, jota esiintyy makeissa ja suolaisissa vesissä, akvaarioissa ja uima-altaissa.
- Tavallisin epätyypillisten mykobakteerien aiheuttama ihomuutos on sinipunainen paisemainen akvaariogranulooma, jonka esim. kalastaja tai akvaarion hoitaja voi saada käden ihorikkoumaan.
- Trooppisissa ja subtrooppisissa maissa oleskelleiden tapauksissa on huomioitava, että Mycobacterium ulcerans, M. marinum ja M. tuberculosis voivat olla syynä ihon pitkittyneeseen haavaumaan.
- Diagnoosin varmistus ja hoito kuuluvat erikoislääkäreille. Diagnoosi perustuu ihonäytteen histologiaan, tuberkuloosiviljelyyn ja mykobakteerigenomin osoitukseen kudoksesta PCR-menetelmällä.
- Ihotuberkuloosissa käytetään kolmoishoitoa kuten muissakin tuberkuloosin muodoissa.
- Epätyypillisten mykobakteereiden aiheuttamien ihoinfektioiden hoidossa ei ole olemassa kontrolloituihin tutkimuksiin perustuvia suosituksia «Esteban J, Ortiz-Pérez A. Current treatment of aty...»7.
Borrelioosi (Lymen tauti)
Epidemiologia
- Borrelia burgdorferi -spirokeettaa levittävät Ixodes-suvun puutiaiset (kuva «Punkin eli puutiaisen koko»6) sekä harvemmin paarmat.
- Borrelia siirtyy ihmiseen hyönteisen syljessä ja ulosteissa.
- Ixodes-puutiaiset viihtyvät ruohikoissa ja lehtometsien aluskasvillisuudessa ja imevät verta nisäkkäistä, merilinnuista ja ihmisestäkin.
- Borrelian esiintyvyys punkeissa on suurin Lounais-Suomen rannikkoalueilla. Borreliaa levittävät punkkilajit ovat tavallisia myös Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Yhdysvaltain itärannikolla.
Diagnostiikka ja oireet
- Borrelia siirtyy ihmiseen noin kahdessa kolmasosassa tapauksista, joissa infektoitunut puutiainen puree ihmistä.
- Puutiaisen purema aiheuttaa yleisesti 0.5–2 cm:n läpimittaisia punoittavia, kutiavia ja koholla olevia ihomuutoksia ilman borrelioosia.
- Borreliadiagnoosi perustuu erythema migrans -ihottumaan, sillä serologinen diagnoosi on epävarma; ks. sähköinen tausta-aineisto «Borreliainfektion diagnoosi»4.
- Tartunnassa puutiaisenpureman ympärille ilmaantuu 3–30 päivän kuluttua rengasmaisesti leviävä ihon punoitus (erythema migrans) «Berger BW. Cutaneous manifestations of Lyme borrel...»8. Sen keskellä voi olla aluksi kokardimainen punoittava alue, jopa rakkula, ja punoitus saattaa laajeta jopa kymmenien senttimetrien läpimittaiseksi (kuva «Erythema migrans (Lymen borrelioosi) sääressä»7). Erythema migrans -muutoksen reuna on ihon tasossa ja sen keskiosa saattaa vaaleta. Ihoalueella esiintyy harvoin mitään tuntemuksia, ja muutos voi siksi jäädä huomaamatta. Joskus esiintyy lievää kutinaa.
- Erythema migrans esiintyy usein reisien, nivustaipeiden, pakaroiden ja hartioiden alueella (kuvat «Kliinisesti tyypillinen erythema migrans -ihottuma reidessä»8 ja «Kliinisesti tyypillinen ihonäytteestä tehdyllä nukleiinihappotutkimuksella varmistettu erythema migrans -ihottuma pakaravaossa»9).
- Iho-oireena voi myös esiintyä tuumorimainen, sileäpintainen, punoittava muutos, jossa on histologisesti huomattava lymfosyytti-infiltraatio (lymphadenosis benigna cutis, lymfosytooma).
- Infektion varhaiseen yleistymiseen viittaavat kuume, päänsärky ja lihaskivut. Iholla voi ilmetä useita samanaikaisia erythema migrans -muutoksia.
- Erythema migrans paranee viikkojen tai kuukausien kuluessa itsekseen, mutta jos potilas jää hoidotta, spirokeetta saattaa jäädä elimistöön ja aiheuttaa borrelioosin myöhäisoireita niveliin, hermokudokseen tai sydämeen.
- Hoitamattoman myöhäisborrelioosin iho-oireena on käsissä ja jaloissa esiintyvä ihon oheneminen ja pigmentoituminen (acrodermatitis chronica atrophicans).
- Myöhäisoireiden hoitoa ei suosituksessa käsitellä.
Laboratoriotutkimukset
- Varhaisen borreliainfektion diagnostinen kriteeri on puutiaisen pureman jälkeen ilmenevä vähintään 5 cm:n laajuinen rengasmainen ihottuma, joka jatkuu tai laajenee. Purema voi kuitenkin jäädä havaitsematta, ja tällöin on tärkeätä selvittää, onko potilas oleskellut alueella, jossa esiintyy puutiaisia ja borrelioosia.
- Epäselvissä tapauksissa voidaan diagnoosi pyrkiä varmistamaan osoittamalla osalla potilaista myöhemmin tapahtuva borreliavasta-aineiden lisääntyminen.
- Jos ihottumaa tai muita oireita ei ole esiintynyt, ei pelkän pureman vuoksi tarvita vasta-ainemääritystä; lisätietoa aiheesta sähköisessä tausta-aineistossa «Borreliainfektion diagnoosi»4.
- Mikäli ihomuutoksen erotusdiagnostiikka on ongelmallista ja erityisesti lymfosytooman erottamiseksi pahanlaatuisesta lymfoomasta, on muutoksesta syytä ottaa näyte histopatologista tutkimusta varten. Ihonäytteestä voidaan tutkia borrelian nukleiinihappojen läsnäolo PCR-menetelmällä borrelian molekyylidiagnostiikkaan perehtyneessä laboratoriossa.
Hoito
- Myöhäisborrelioosin ehkäisemiseksi erythema migrans- ja lymphadenosis cutis -oireiset potilaat tulee aina hoitaa mikrobilääkityksellä «Bratton RL, Whiteside JW, Hovan MJ ym. Diagnosis a...»9.
- Aikuisille annetaan amoksisilliinia 500–1 000 mg × 3 tai doksisykliiniä 100–150 mg × 2 kahdesta kolmeen viikon ajan «Erythema migransin ja lymphadenosis benigna cutiksen hoidoksi suositellaan amoksisilliinia 1 g × 2 tai doksisykliiniä 100–150 mg × 2 2 –3 viikon ajan.»C.
- Lapsille (alle 15-vuotiaille) annetaan amoksisilliinia 50 mg/kg/vrk jaettuna kolmeen annokseen vuorokaudessa kahden viikon ajan tai kefuroksiimiaksetiilia 30mg/kg/vrk jaettuna kahteen annokseen (enintään 500 mg/annos) Yli kahdeksan vuotiaille voidaan antaa doksisykliiniä 4 mg/kg/vrk kahteen annokseen jaettuna (enintään 100 mg/annos).
- Raskaana olevat ja imettävät äidit hoidetaan kuten muutkin, mutta doksisykliiniä ei heille anneta.
- Hoidon vaikutuksesta ihottuma paranee yleensä 1–3 viikossa. Ellei se parane tai jos potilaalla esiintyy oireita myös muiden elinten taholta, on syytä lähettää potilas erikoisalan poliklinikkaan.
- Rutiinimaista mikrobilääkitystä puutiaisen puremaan ei Suomessa suositella.
- Mahdollista puutiaisen pureman jälkeistä profylaksia harkittaessa tulee ottaa huomioon borrelian esiintyvyys tartunta-alueella.
- Puutiaisen pureman jälkeisellä profylaktisella doksisykliinin kerta-annoksella (200 mg) voidaan estää erythema migransin kehittymistä «Profylaktinen, pelkän punkinpureman jälkeinen doksisykliinihoito estää ilmeisesti erythema migransin kehittymistä.»B. Kerta-annos tulee antaa kolmen vuorokauden (72 tunnin) kuluessa puremasta «Rautakorpi UM, Huikko S, Honkanen P ym. The Antimi...»1, «Nadelman RB, Nowakowski J, Fish D ym. Prophylaxis ...»36.
- Borrelian tarttumista vähennetään
- estämällä sopivalla vaatetuksella puutiaisten pääsy paljaalle iholle,
- tarkastamalla koko iho iltaisin endeemisellä alueella oleskeltaessa, sillä borreliabakteeri tarttuu vasta 24 tunnin kuluttua puutiaisen kiinnittymisestä (ks. Centers for Disease Control and Prevention -internetsivut «http://www.cdc.gov»3)
- irrottamalla ihoon pureutunut puutiainen kiertävällä liikkeellä ns. punkkipinsettien avulla.
Tularemia
- Tularemia on Francisella tularensis -bakteerin aiheuttama kuumeinen yleisinfektio, jonka ensimmäisinä oireina on
- ihon purulentti haavauma (ks. kuva «Tularemia jalkaterässä»10) ja
- paikallinen imusolmuketurvotus.
- Tularemian esiintyvyys ihmisillä on yhteydessä taudin yleisyyteen jyrsijöillä ja jälkimmäinen puolestaan riippuu tavallisesti jyrsijäkantojen suuruudesta.
- Infektio saadaan yleensä niveljalkaisen puremasta tai käsiteltäessä jäniksiä, pieniä jyrsijöitä tai muita eläimiä, joissa kyseistä bakteeria luonnostaan esiintyy. Haava ilmaantuu yleensä 2–5 vuorokauden kuluttua inokulaatiosta.
- Kuumevaiheen aikana saattaa esiintyä monia erilaisia ihomuutoksia (muun muassa eksanteema, erythema multiforme, kyhmyruusu).
- Diagnoosi voidaan varmistaa serologialla «Cerný Z. Skin manifestations of tularemia. Int J D...»10, «Jacobs RF. Tularemia. Adv Pediatr Infect Dis 1996;...»11. Diagnoosi on kliininen ja varmistetaan tarvittaessa serologialla, mutta vasta-ainereaktio on hidas (noin kolme viikkoa). Diagnostisena pidetään titterin nelinkertaista suurenemista tai kyllin suuria yksittäisiä titteriarvoja (agglutinaatiotekniikalla vähintään 1:160, mikroagglutinaatiotekniikalla 1:128).
- Hoidoksi suositellaan fluorokinoloneja «Tularemian hoidoksi fluorokinolonit lienevät paras vaihtoehto.»C ja vaihtoehtoisesti doksisykliiniä, streptomysiiniä tai aminoglykosideja 1–2 viikon ajan taudin vaikeusasteen mukaan «Cerný Z. Skin manifestations of tularemia. Int J D...»10, «Jacobs RF. Tularemia. Adv Pediatr Infect Dis 1996;...»11, «Russell P, Eley SM, Fulop MJ ym. The efficacy of c...»12, «Scheel O, Reiersen R, Hoel T. Treatment of tularem...»13.
- Komplisoitumattoman tularemian ensisijaislääkkeiksi suositellaan kinoloneja, kuten siprofloksasiinia (750 mg x 2 7–14 vuorokauden ajan). Niitä voidaan antaa lastenlääkärin harkinnan mukaan myös lapsille. Doksisykliini (200 mg x 1) on vaihtoehtoinen lääke, mutta se ei sovi lapsille. Aminoglykosidit ovat raskauden aikana ensisijaisia lääkkeitä «Syrjänen J, Mustonen J, Vapalahti O ym. Jyrsijöide...»14, «Tärnvik A, Chu MC. New approaches to diagnosis and...»15, «Eliasson H, Broman T, Forsman M ym. Tularemia: cur...»16, «Rautakorpi UM, Huovinen P. Mikrobilääkesuositukset...»17.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä
Ihon bakteeri-infektiot -suosituksen historiatiedot «Ihon bakteeri-infektiot, Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»5
Puheenjohtaja:
Annamari Ranki, Iho- ja sukupuolitautiopin professori, ihotautien ja allergologian ylilääkäri
Jäsenet:
Heli Hyry, LT, iho- ja sukupuolitautien sekä allergologian erikoislääkäri; HYKS:n iho- ja allergiasairaala
Taras Klimenko, ihotautien erikoislääkäri, terveyskeskuslääkäri; Keravan terveyskeskus
Tanja Laukkala, psykiatrian ylilääkäri; Sotilaslääketieteen keskus (Käypä hoito -toimittaja)
Heli Majamaa, dosentti, ihotautien ja allergologian erikoislääkäri, arviointiylilääkäri; Pirkanmaan sairaanhoitopiirin yhtymähallinto
Marjukka Mäkelä, tutkimusprofessori; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Finohta
Jaana Syrjänen, dosentti, sisätautien ja infektiotautien erikoislääkäri; TAYS:n sisätautien klinikka
Jaana Vuopio, dosentti, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Sidonnaisuudet
Heli Hyry: Osallistunut ulkomaiseen kokousmatkaan lääkealan yrityksen kustantamana (Schering-Plough).
Taras Klimenko: Ei sidonnaisuuksia.
Tanja Laukkala: Ks. www.kaypahoito.fi / Yhteystiedot / Toimitus / Lisätiedot
Heli Majamaa: Ei sidonnaisuuksia.
Marjukka Mäkelä: Ei sidonnaisuuksia.
Annamari Ranki: Ei sidonnaisuuksia.
Jaana Syrjänen: Osallistunut ulkomaisiin kongresseihin lääkealan yritysten kustantamana (Abbott, AstraZeneca, BMS, Gilead, GSK, Janssen-Cilaq, MSD, Pfizer, Roche).
Jaana Vuopio: Luentoja terveydenhuollon ja/tai lääkealan yrityksen koulutuksissa (Novartis Finland OY, Mölnlycke Health Care, Pfizer Oy).
Kirjallisuusviite
Ihon bakteeri-infektiot. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2010 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»4
Vastuun rajaus
Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.
Tiedonhakukäytäntö
Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007
Kirjallisuutta
- Rautakorpi UM, Huikko S, Honkanen P ym. The Antimicrobial Treatment Strategies (MIKSTRA) program: a 5-year follow-up of infection-specific antibiotic use in primary health care and the effect of implementation of treatment guidelines. Clin Infect Dis 2006;42:1221-30 «PMID: 16586379»PubMed
- Cassels-Brown G. A comparative study of Fucidin Ointment and Cicatrin Cream in the treatment of impetigo. Br J Clin Pract 1981;35:153-5 «PMID: 7028065»PubMed
- Koning S, Verhagen AP, van Suijlekom-Smit LW ym. Interventions for impetigo. Cochrane Database Syst Rev 2004;2:CD003261 «PMID: 15106198»PubMed
- Kelly C, Taplin D, Allen AM. Streptococcal ecthyma. Treatment with benzathine pencillin G. Arch Dermatol 1971;103:306-10 «PMID: 5548277»PubMed
- Gorby GL, Peacock JE Jr. Erysipelothrix rhusiopathiae endocarditis: microbiologic, epidemiologic, and clinical features of an occupational disease. Rev Infect Dis 1988;10:317-25 «PMID: 3287562»PubMed
- Barnett JH, Estes SA, Wirman JA ym. Erysipeloid. J Am Acad Dermatol 1983;9:116-23 «PMID: 6886093»PubMed
- Esteban J, Ortiz-Pérez A. Current treatment of atypical mycobacteriosis. Expert Opin Pharmacother 2009;10:2787-99 «PMID: 19929702»PubMed
- Berger BW. Cutaneous manifestations of Lyme borreliosis. Rheum Dis Clin North Am 1989;15:627-34 «PMID: 2685922»PubMed
- Bratton RL, Whiteside JW, Hovan MJ ym. Diagnosis and treatment of Lyme disease. Mayo Clin Proc 2008;83:566-71 «PMID: 18452688»PubMed
- Cerný Z. Skin manifestations of tularemia. Int J Dermatol 1994;33:468-70 «PMID: 7928027»PubMed
- Jacobs RF. Tularemia. Adv Pediatr Infect Dis 1996;12:55-69 «PMID: 9033975»PubMed
- Russell P, Eley SM, Fulop MJ ym. The efficacy of ciprofloxacin and doxycycline against experimental tularaemia. J Antimicrob Chemother 1998;41:461-5 «PMID: 9598777»PubMed
- Scheel O, Reiersen R, Hoel T. Treatment of tularemia with ciprofloxacin. Eur J Clin Microbiol Infect Dis 1992;11:447-8 «PMID: 1425715»PubMed
- Syrjänen J, Mustonen J, Vapalahti O ym. Jyrsijöiden levittämät sairaudet Suomessa. Duodecim 2005;121:295-302 «http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu/artikkeli?tunnus=duo94779»5 «PMID: 15787287»PubMed
- Tärnvik A, Chu MC. New approaches to diagnosis and therapy of tularemia. Ann N Y Acad Sci 2007;1105:378-404 «PMID: 17468229»PubMed
- Eliasson H, Broman T, Forsman M ym. Tularemia: current epidemiology and disease management. Infect Dis Clin North Am 2006;20:289-311, ix «PMID: 16762740»PubMed
- Rautakorpi UM, Huovinen P. Mikrobilääkesuositukset avohoidon infektioissa. Kirjassa: Huovinen P, Meri S, Peltola H, Vaara M, Vaheri A, Valtonen V, toim. Mikrobiologia ja infektiosairaudet. Kirja II. Jyväskylä: Kustannus Oy Duodecim, 2003, s. 194-203
- Abraham N, Doudle M, Carson P. Open versus closed surgical treatment of abscesses: a controlled clinical trial. Aust N Z J Surg 1997;67:173-6 «PMID: 9137156»PubMed
- Bernard P, Plantin P, Roger H ym. Roxithromycin versus penicillin in the treatment of erysipelas in adults: a comparative study. Br J Dermatol 1992;127:155-9 «PMID: 1390144»PubMed
- Bobrow BJ, Pollack CV Jr, Gamble S ym. Incision and drainage of cutaneous abscesses is not associated with bacteremia in afebrile adults. Ann Emerg Med 1997;29:404-8 «PMID: 9055782»PubMed
- Carlson P, Järvinen A. Erysipelothrix rhusiopathiae. Kirjassa: Mikrobiologia ja infektiosairaudet, kirja I, 1. painos. Toim. Huovinen P, Meri S, Peltola H ym. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2003:155
- Dagan R, Bar-David Y. Comparison of amoxicillin and clavulanic acid (augmentin) for the treatment of nonbullous impetigo. Am J Dis Child 1989;143:916-8 «PMID: 2667333»PubMed
- Dattwyler RJ, Volkman DJ, Conaty SM ym. Amoxycillin plus probenecid versus doxycycline for treatment of erythema migrans borreliosis. Lancet 1990;336:1404-6 «PMID: 1978873»PubMed
- Demidovich CW, Wittler RR, Ruff ME ym. Impetigo. Current etiology and comparison of penicillin, erythromycin, and cephalexin therapies. Am J Dis Child 1990;144:1313-5 «PMID: 2244610»PubMed
- Dillon HC Jr. Treatment of staphylococcal skin infections: a comparison of cephalexin and dicloxacillin. J Am Acad Dermatol 1983;8:177-81 «PMID: 6826814»PubMed
- Hall WD, Blumberg RW, Moody MD. Studies in children with impetigo. Bacteriology, serology, and incidence of glomerulonephritis. Am J Dis Child 1973;125:800-6 «PMID: 4350681»PubMed
- Hughes WT, Wan RT. Impetigo contagiosa: etiology, complications, and comparison of therapeutic effectiveness of erythromycin and antibiotic ointment. Am J Dis Child 1967;113:449-53 «PMID: 4290285»PubMed
- Ikäheimo I, Syrjälä H, Karhukorpi J ym. In vitro antibiotic susceptibility of Francisella tularensis isolated from humans and animals. J Antimicrob Chemother 2000;46:287-90 «PMID: 10933655»PubMed
- Johansson A, Berglund L, Gothefors L ym. Ciprofloxacin for treatment of tularemia in children. Pediatr Infect Dis J 2000;19:449-53 «PMID: 10819342»PubMed
- Jorup-Rönström C, Britton S, Gavlevik A ym. The course, costs and complications of oral versus intravenous penicillin therapy of erysipelas. Infection 1984;12:390-4 «PMID: 6394505»PubMed
- Klempner MS, Styrt B. Prevention of recurrent staphylococcal skin infections with low-dose oral clindamycin therapy. JAMA 1988;260:2682-5 «PMID: 3184334»PubMed
- Llera JL, Levy RC. Treatment of cutaneous abscess: a double-blind clinical study. Ann Emerg Med 1985;14:15-9 «PMID: 3880635»PubMed
- Loewen PS, Marra CA, Marra F. Systematic review of the treatment of early Lyme disease. Drugs 1999;57:157-73 «PMID: 10188758»PubMed
- Luft BJ, Dattwyler RJ, Johnson RC ym. Azithromycin compared with amoxicillin in the treatment of erythema migrans. A double-blind, randomized, controlled trial. Ann Intern Med 1996;124:785-91 «PMID: 8610947»PubMed
- Moraes Barbosa AD. Estudo comparativo entre o uso tópico de fusidato de sódio a 2 %, cloranfenicol, associacão neomicina/bacitracina e eritromicina (oral) no tratamento do impetigo estafilocócico do recem-nascido. Arq Bras Med 1986;60:509-11
- Nadelman RB, Nowakowski J, Fish D ym. Prophylaxis with single-dose doxycycline for the prevention of Lyme disease after an Ixodes scapularis tick bite. N Engl J Med 2001;345:79-84 «PMID: 11450675»PubMed
- Oksi J, Seppälä IJ, Hytönen J. Lymen Borrelioosin diagnostiikka ja hoito. Duodecim 2008;124:1483-91 «http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu/artikkeli?tunnus=duo97364»6
- Rounding C, Bloomfield S. Surgical treatments for ingrowing toenails. Cochrane Database Syst Rev 2005;2:CD001541 «PMID: 15846620»PubMed
- Simms MH, Curran F, Johnson RA ym. Treatment of acute abscesses in the casualty department. Br Med J (Clin Res Ed) 1982;284:1827-9 «PMID: 6805714»PubMed
- Sjöblom AC, Eriksson B, Jorup-Rönström C ym. Antibiotic prophylaxis in recurrent erysipelas. Infection 1993;21:390-3 «PMID: 8132369»PubMed
- Sørensen C, Hjortrup A, Moesgaard F ym. Linear incision and curettage vs. deroofing and drainage in subcutaneous abscess. A randomized clinical trial. Acta Chir Scand 1987;153:659-60 «PMID: 3324596»PubMed
- Stewart MP, Laing MR, Krukowski ZH. Treatment of acute abscesses by incision, curettage and primary suture without antibiotics: a controlled clinical trial. Br J Surg 1985;72:66-7 «PMID: 3881155»PubMed
- Vainer G, Torbensen E. [Treatment of impetigo in general practice. Comparison of 3 locally administered antibiotics]. Ugeskr Laeger 1986;148:1202-6 «PMID: 3523909»PubMed
- Venditti M, Gelfusa V, Tarasi A ym. Antimicrobial susceptibilities of Erysipelothrix rhusiopathiae. Antimicrob Agents Chemother 1990;34:2038-40 «PMID: 2291674»PubMed
- Wahlberg P, Nyman D, Granlund H. Lymen borrelioosin diagnoosi- ja hoitoperiaatteet Ahvenanmaan keskussairaalassa. Sairaalan sisäinen hoitosuositus 1995
- Wang JH, Liu YC, Cheng DL ym. Role of benzathine penicillin G in prophylaxis for recurrent streptococcal cellulitis of the lower legs. Clin Infect Dis 1997;25:685-9 «PMID: 9314462»PubMed
- Weber K, Pfister HW. Clinical management of Lyme borreliosis. Lancet 1994;343:1017-20 «PMID: 7909053»PubMed
- Wormser GP, Dattwyler RJ, Shapiro ED ym. The clinical assessment, treatment, and prevention of lyme disease, human granulocytic anaplasmosis, and babesiosis: clinical practice guidelines by the Infectious Diseases Society of America. Clin Infect Dis 2006;43:1089-134 «PMID: 17029130»PubMed
Kuvat

Ruusu (erysipelas) sääressä. Ruusu kuuluu välittömään parenteraaliseen antibioottihoitoon vuodeosastolle. Jos tauti uusiutuu kahdesti (tai aiemmin jää pysyvä turvotus raajaan), on vakavasti harkittava pysyvää penisilliiniprofylaksiaa . Sen liian vähäinen käyttö on aiheuttanut monta pysyvää ja hankalaa alaraajaturvotusta vaurioituneen imunestekierron seurauksena. Myös varvasvälit on hoidettava.
Kuva: Raimo Suhonen

Märkärupi suupielessä. Tavallinen märkärupi eli impetigo contagiosa on stafylokokin tai streptokokin aiheuttama ihon pinnallinen infektio. Rupien liottelu alkuvaiheessa parantaa hoitotulosta.
Kuva: Raimo Suhonen

Hiuspohjan karvatuppitulehdus (follikuliitti). Follikuliitin aiheuttaja on yleensä Staph. aureus. Hiuspohja on yleinen sijaintipaikka. Hiuspohjan akuutti, rehevä follikuliitti saattaa muistuttaa hiuspohjan kerion-tyyppistä silsaa.
Kuva: Raimo Suhonen

Paronykia (akuutti tauti ja jälkitilana syntynyt kynsivaurio). Akuutti purulentti paronykia aiheuttaa kynnen kasvuhäiriön. Paronykian aiheuttaja on yleensä S. aureus, märkätyöläisillä myös Candida albicans -hiiva.
Kuva: Raimo Suhonen

Sikaruusu (erysipeloidi) peukalossa. Sikaruusu on eläimiä käsittelevien ihmisten käsitauti, joka voi aiheuttaa myös septisiä infektioita, erityisesti endokardiittia. Maatalon emännät, teurastajat, eläinlääkärit ja kalastajat ovat todennäköisimmät sairastajat. Tauti paranee parhaiten V-penisilliinillä.
Kuva: Raimo Suhonen

Nymfivaiheessa (nuoli) puutiainen on 1–2 mm kokoinen eikä aikuinenkaan puutiainen ole ennen veriateriaa 3 mm:ä isompi. Puutiaisen toukka (ei kuvassa) on kooltaan noin 1 mm:n kokoinen.
© Miikka Peltomaa

Erythema migrans (Lymen borrelioosi) sääressä. Säärtä pitkin tyveä kohti leviävä punoittava reunus. Distaaliosassa on lievää punerrusta. Ei kutinaa. Potilaan borreliatitterit ovat suuret, vaste antibioottihoitoon oli sekä kliinisesti että myös serologisesti nopea. Tiedossa ei ollut puutiaisenpuremaa, ja ihomuutos todettiin joulukuussa 1994. Tämä kuvastaa borreliatautien poikkeamia kaavanmukaisista aikatauluista.
Kuva: Raimo Suhonen

Kuva: HYKS:n iho- ja allergiasairaala

Kuva: HYKS:n iho- ja allergiasairaala

Kuva a) Vasta-ainetutkimuksella varmistettu tularemia viisikymppisen miehen jalkaterässä. Kuvassa b) suurennettu lähikuva.
© Matti Karppelin