Sieni-infektiot ihossa, hiuksissa ja kynsissä (diagnostiikka)
Koosteet
- Suosituksen tulostettava versio (pdf) «hoi13050.pdf»1
- Tiivistelmä suomeksi «Sieni-infektiot ihossa, hiuksissa ja kynsissä (diagnostiikka)»1 ja englanniksi «Dermatomycoses in skin, hair and nails (diagnostics)»2
Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1
Keskeinen sanoma
- Sieninäytteen otosta päättää hoitava lääkäri.
- Näyte otetaan ennen sienilääkehoidon aloitusta.
- Oikea näytteenottotekniikka on diagnostiikan kulmakivi.
- Näytteen voi ottaa vain tähän tehtävään koulutettu ammattihenkilö, ja tutkia vain toimiluvan omaava laboratorio.
- Näyte tutkitaan sekä suoraan mikroskopoimalla että viljelemällä.
- Hoitavan lääkärin ja laboratoriotutkimuksesta vastaavan mikrobiologin on arvioitava, onko todetulla sienikasvustolla merkitystä potilaan iho- tai kynsimuutosten aiheuttajina. Silsasieni- eli dermatofyyttilöydös on kliinisesti merkitsevä, kun taas hiiva- ja homesienet ovat useimmiten harmittomia saprofyytteja, joita ei tarvitse lääkkeillä eliminoida.
Tavoitteet
- Tämän suosituksen tavoitteena on ylläpitää yhtenäistä käytäntöä
- ihon, hiusten ja kynsien sieninäytteiden otossa, laboratoriotutkimuksissa ja niiden vastauksissa sekä
- todettujen sienien kliinisen merkityksen arvioinnissa taudinaiheuttajina.
Kohderyhmät
- Suositus on tarkoitettu perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa
- sieninäytteitä ottavalle
- laboratoriodiagnostiikkaa tekevälle ja
- sieni-infektioita hoitavalle henkilökunnalle.
Sienidiagnostiikan kliininen merkitys
- Iho- ja kynsimuutosten etiologian selvittäminen on tärkeää, koska monet ihon ja kynsien sairaudet muistuttavat sienitauteja.
- Sieninäytteet on otettava ennen hoidon aloittamista, sillä hoito sienilääkkeillä estää luotettavan mykologisen diagnostiikan kuukausiksi.
- Hoitoajat hiuspohjan, kämmenien ja jalkapohjien infektioissa ovat viikkoja ja kynsi-infektioissa useita kuukausia. Etenkin sisäisillä sienilääkkeillä on myös haittavaikutuksia, joten hoidon on perustuttava oikeaan diagnoosiin.
Sienitautien aiheuttajat
- Ihon, hiusten «Hiuspohjan infektioiden aiheuttaja on yleensä dermatofyytti.»B ja kynsien «Dermatofyytit aiheuttavat suurimman osan (70–90 %) varpaiden kynsien sieni-infektioista.»A sieni-infektioista valtaosan aiheuttavat silsasienet (dermatofyytit) «Gupta AK, Jain HC, Lynde CW ym. Prevalence and epi...»1, «Hay RJ, Clayton YM, De Silva N ym. Tinea capitis i...»2, «Cuétara MS, Del Palacio A, Pereiro M ym. Prevalenc...»3, «Heikkilä H, Stubb S. Pälvisilsaa maahanmuuttajilla...»4, «Clayton YM. Clinical and mycological diagnostic as...»5, «Summerbell RC, Kane J, Krajden S. Onychomycosis, t...»6, «Elewski BE. Large-scale epidemiological study of t...»7, jotka kuuluvat Trichophyton- (T.), Epidermophyton- (E.) ja Microsporum-sukuihin
(M.), ks. taulukot «Ihon, hiuspohjan ja kynsien silsasieni-infektioiden tavallisimmat aiheuttajat Suomessa
yleisyysjärjestyksessä. ...»1, «Pintanäytteiden dermatofyyttilöydökset Suomessa vuonna 2008. Tiedot sienilöydöksistä
kerätty sieniviljelydiagnostiikkaa tekevistä laboratorioista eri yliopistosairaaloista
(Helsinki, Turku, Tampere, Oulu, Kuopio)....»2, «Vuoden 2008 pintanäytteiden määrät. Näytemäärissä mukana myös limakalvonäytteet (lukuun
ottamatta HUSLAB:n näytteitä, joissa mukana vain iho- ja kynsinäytteet)....»3. Hiivasienet (esimerkiksi Candida- ja Trichosporon-lajit) eivät yleensä aiheuta terveen ihon tai
kynnen infektioita «Richardson MD. Effect of Lamisil and azole antifun...»8, «Jayatilake JA, Tilakaratne WM, Panagoda GJ. Candid...»9.
- Altistavan tekijän yhteydessä iholle tai kynteen kliinisen hiivainfektion aiheuttaa useimmiten Candida albicans «Hiivasienten aiheuttamat kynsi-infektiot esiintyvät lähes poikkeuksetta vaurioituneissa tai muuten altistuneissa (mukaan lukien immunovajavuustilat) sormien kynsissä.»B.
- Lipofiiliset Malassezia-hiivat (entinen nimi Pityrosporum-hiivasuku) voivat aiheuttaa pityriasis versicolorin eli savipuolen ja kutisevan follikuliitin terveellekin iholle.
- Homeet (rihmasienet, jotka eivät ole dermatofyyttejä) ovat harvoin kliinisesti merkityksellisiä.
| Sijainti | Tavallisimmat aiheuttajat |
|---|---|
| Jalkaterä ja nivustaive | Trichophyton rubrum |
| Trichophyton mentagrophytes | |
| Epidermophyton floccosum | |
| Vartalo ja kasvot | Trichophyton rubrum |
| Trichophyton mentagrophytes | |
| Trichophyton tonsurans | |
| Microsporum canis | |
| Trichophyton verrucosum | |
| Trichophyton equinum | |
| Hiuspohja | Trichophyton violaceum |
| Trichophyton tonsurans | |
| Microsporum audouinii | |
| Microsporum canis | |
| Trichophyton soudanense | |
| Trichophyton mentagrophytes | |
| Kynnet | Trichophyton rubrum |
| Trichophyton mentagrophytes |
| Dermatofyytti | Määrä |
|---|---|
| Trichophyton rubrum | 4 357 |
| Trichophyton mentagrophytes | 527 |
| Trichophyton violaceum | 64 |
| Trichophyton tonsurans | 50 |
| Epidermophyton floccosum | 34 |
| Trichophyton soudanense | 15 |
| Microsporum audouinii | 12 |
| Microsporum canis | 8 |
| Laboratorio | Tutkittujen näytteiden määrä |
|---|---|
| HUSLAB | 8 689 |
| Oulu | 2 673 |
| Kuopio | 1 946 |
| Tampere | 3 011 |
| Turku | 3 400 |
| Yhteensä | 19 719 |
Sienitautien yleisyydestä
- Sieni-infektiot ovat yleisiä löydöksiä kliinisessä potilastyössä.
- Tavallisin ihon sieni-infektioista on varvasvälisilsa (tinea pedis). Sitä on esiintynyt eri aineistoissa 4–60 %:lla tutkituista «Prevalence, morbidity, and cost of dermatological ...»10, «Götz H, Hantschke D. [A glance at the epidemiology...»11, «Suhonen R, Lehmuskallio E, Pylkkänen J, Kiistala U...»12.
- Kynsisilsan esiintyvyydeksi on muualla maailmassa tehdyissä tutkimuksissa saatu 2–14 % «Gupta AK, Jain HC, Lynde CW ym. Prevalence and epi...»1, «Elewski BE. Large-scale epidemiological study of t...»7, «Prevalence, morbidity, and cost of dermatological ...»10, «Ghannoum MA, Hajjeh RA, Scher R ym. A large-scale ...»13, «Gupta AK, Jain HC, Lynde CW ym. Prevalence and epi...»14. Suomessa kynsisilsaa esiintyy aikuisväestössä noin 11 %:lla, mutta lapsilla sitä todetaan erittäin harvoin «Heikkilä H, Stubb S. The prevalence of onychomycos...»15.
- Kehitysmaissa ja paikoin Euroopassa tavataan hiuspohjan sieni-infektioita «Hay RJ, Clayton YM, De Silva N ym. Tinea capitis i...»2, «Cuétara MS, Del Palacio A, Pereiro M ym. Prevalenc...»3. Suomessa hiuspohjan sieni-infektioita todetaan lähes yksinomaan maahan muuttaneilla lapsilla «Heikkilä H, Stubb S. Pälvisilsaa maahanmuuttajilla...»4. Näiden lasten hiuspohjainfektioissa yleisimmät dermatofyytit ovat T. violaceum, T. tonsurans, M. audouinii ja T. soudanense. Ajoittain esiintyvien T. tonsurans -epidemioiden yhteydessä ihoinfektiot ovat kuitenkin yleisempiä kuin hiuspohjainfektiot.
Sienitautien kliininen kuva
Silsasieni- eli dermatofyytti-infektiot
Kynnen silsasieni-infektiot
- Kynsisilsa esiintyy lähes yksinomaan varpaankynsissä; ks. kuvat «Kynsisilsa (DLSO)»1, «Kynsisilsa (dermatofytooma)»2, «Kynsisilsa (PSO)»3, «Kynsisilsa (TDO)»4, «Kynsisilsa (juostemainen)»5, «Kynsisilsa (WSO)»6, «Kynsisilsa lapsella»7, «Viuhkamainen kynsisilsa»8, «Kynsisilsa (TDO)»9, «Silsan aiheuttama kynnen paksuuntuminen»10, «Kynsisilsa»11, «Kynsisilsa, jossa trauma vaikuttanut infektion kehittymiseen»12, «Silsasieni-infektio isovarpaan kynnessä»13, «Silsan aiheuttamia muutoksia varpaankynsissä»14, «Silsan aiheuttama kynsimuutos lapsella»15, «Silsan aiheuttama muutos isovarpaan kynnessä lapsella»16. Sormessa se on harvinainen; ks. kuvat «Kynsisilsa sormenkynnessä»17, «Kynsisilsa rakennusmiehellä»18, «Kynsisilsa sormenkynnessä»19, «Eläinperäisen tartunnan aiheuttama kynsisilsa»20, «Kynsisilsa sormessa»21, «Clayton YM. Clinical and mycological diagnostic as...»5, «Gupta AK, Jain HC, Lynde CW ym. Prevalence and epi...»14, «Lehenkari E, Silvennoinen-Kassinen S. Dermatophyte...»16, ja sormien kynsimuutosten takana on yleensä muu sairaus kuin silsa. Sormien kynsisilsan yhteydessä sieni-infektio todetaan lähes poikkeuksetta samanaikaisesti varpaiden kynsissä ja varvasväleissä tai jalkaterän ihossa «Zaias N, Rebell G. Chronic dermatophytosis caused ...»17.
- Kynsisilsan tavallisin ilmenemismuoto on distaalinen ja lateraalinen kynnenalainen kynsisilsa (distal and lateral subungual onychomycosis, DLSO) «Kynsisilsan ilmenemismuodot»1; ks. kuva «Kynsisilsa (DLSO)»1 jossa kynnen kärki- tai sivuosissa nähdään juostemaista kellertävää tai rusehtavaa värimuutosta, joka etenee tyveä kohti. Infektio on kynsipedissä. Kynnenalus muuttuu hyperkeratoottiseksi ja infektio leviää myös kynsilevyyn.
- Harvinaisempi valkoinen pinnallinen kynsisilsa (white superficial onychomycosis, WSO); ks. kuvat «Kynsisilsa (WSO)»6, «Kynsisilsa (WSO)»22 on kynsilevyn pinnan sairaus. Se on useimmiten T. mentagrophyteksen aiheuttama.
- Harvinaisin on proksimaalinen kynnenalainen kynsisilsa (proximal subungual onychomycosis, PSO); ks. kuva «Kynsisilsa (PSO)»3, joka alkaa kynsimarrosta kynnen tyvessä. Sitä esiintyy immuunipuutostiloissa ja ääreisverenkierron häiriöiden yhteydessä.
- Kaikki edellä kuvatut sieni-infektiot voivat johtaa koko kynnen dystrofiseen kynsisilsaan (total dystrophic onychomycosis, TDO); ks. kuvat «Kynsisilsa (TDO)»4, «Kynsisilsa (TDO)»23.
- Kynsisilsan kliinisessä erotusdiagnostiikassa (erityisesti sormenkynsissä) tulee
huomioida
- jaloissa yleinen toistuvan minitrauman aiheuttama kynsivika; ks. kuvat «Trauman aiheuttama onykolyysi»24, «Trauman aiheuttama kynsimuutos»25, «Trauman aiheuttama kynsimuutos lenkkeilijällä»26, «Posttraumaattinen kynsimuutos»27, «Posttraumaattinen kynsimuutos»28, «Posttraumaattinen kynsimuutos»29, «Kynsien pureskelun aiheuttamia muutoksia»30, «Vamman aiheuttama kynsimuutos»31, «Vamman aiheuttama kynnenalainen verenpurkauma»32, «Vamman aiheuttama kynsimuutos isovarpaan kynnessä»33, «Vamman aiheuttama kynnenalainen verenpurkauma»34, «Vamman aiheuttama kynnenalainen verenpurkauma ja kynsimuutos»35
- ilman tiedossa olevaa syytä syntynyt onykolyysi eli kynnen irtoaminen; ks. kuvat «Kynsilevyn irtoaminen alustastaan (onykolyysi)»36, «Kynnen irtoaminen alustastaan»37, «Kynsilevyn irtoaminen alustastaan (onykolyysi)»38, «Trauman aiheuttama onykolyysi»39
- psoriaasi; ks. kuvat «Psoriaasin aiheuttama kynsimuutos ja nivelpsoriaasi DIP-nivelessä»40, «Psoriaasin aiheuttamia kynsimuutoksia»41, «Psoriaasin aiheuttamia kynsimuutoksia»42, «Psoriaasin aiheuttamia kynsimuutoksia»43, «Psoriaasin aiheuttamia kynsimuutoksia»44, «Psoriaasin aiheuttamia kynsimuutoksia»45, «Vaikeat psoriaasin aiheuttamat muutokset isovarpaissa (acrodermatitis continua Hallopeau)»46, «Psoriaasin aiheuttama kynnen irtoaminen»47, «Psoriaasin aiheuttamia kynsimuutoksia»48, «Psoriaasin aiheuttamia kynsimuutoksia»49
- punajäkälä; ks. kuvat «Punajäkälän tuhoamat kynnet»50, «Punajäkälän (lichen ruber planus) aiheuttamia kynsimuutoksia»51, «Punajäkälän (lichen ruber planus) aiheuttamia kynsimuutoksia»52, «Punajäkälän (lichen ruber planus) aiheuttamia kynsimuutoksia»53, «Punajäkälän (lichen ruber planus) aiheuttamia kynsimuutoksia»54
- krooniset ekseemat; ks. kuvat «Ekseeman aiheuttamat kynsimuutokset»55, «Kynnen kasvuhäiriöitä»56, «Kynsivallin tulehduksen aiheuttama kynsimuutos»57, «Ekseeman aiheuttama kynsimuutos (”pyykkilautakynsi”)»58
- kynsivallin tulehdukset; ks. kuvat «Kynsivallin tulehdus»59, «Kynsivallin tulehduksen aiheuttama kynsivaurio»60, «Kroonisen kynsivallintulehduksen aiheuttama kynsimuutos»61, «Kroonisen kynsivallintulehduksen aiheuttamia kynsimuutoksia»62, «Kroonisen kynsivallintulehduksen aiheuttamia kynsimuutoksia»63, «Akuutin kynsivallintulehduksen aiheuttamia kynsimuutoksia»64
- värimuutokset, joita kynteen voi aiheuttaa esimerkiksi alustastaan irronneen kynsilevyn alla kasvava Pseudomonas; ks. kuva «Pseudomonaksen aiheuttama värimuutos psoriaasikynnessä»65
- kynsiaiheen (matriksin) alueen mekaaninen manipulointi; ks. kuva «Kynnen manipulaation aiheuttama vaurio»66, erilaiset vammat ja kemikaalit
- trakyonykia (twenty nail dystrophy); ks. kuvat «Lapsen kynsien trakyonykia»67, «Trakyonykia»68, «Lapsen kynsien trakyonykia»69, «Uurteinen trakyonykia»70, «Trakyonykia alopesiapotilaalla»71, «Lapsen trakyonykia»72, «Psoriaasin aiheuttama trakyonykia»73, joka voi liittyä muun muassa pälvikaljuun tai psoriaasiin, mutta jota esiintyy etenkin lapsilla ilman liitännäistauteja
- koukkukyntisyys (onykogrypoosi); ks. kuvat «Kotkankynsi eli onykogryfoosi»74, «Kotkankynnet nuorella pojalla»75
- läiskäinen leukonykia, ks. kuvat «Kynnen leukonykia»76, «Leukonykia»77, «Leukonykia»78
- kynnenalainen syylä; ks. kuvat «Kynnenalainen syylä»79, «Kynnenalainen verruca vulgaris eli tavallinen syylä»80, «Kynnenalainen verruca vulgaris eli tavallinen syylä»81
- kynnenalainen tuumori; ks. kuvat «Kynnenalainen osteooma»82, «Hyvänlaatuinen glomustuumori esiintyy etenkin raajojen iholla»83
- enterorokon aiheuttama kynsien irtoaminen; ks. kuva «Enteroviruksen aiheuttama rokkotauti»84.
Ihon silsasieni-infektiot; jalkaterän ja käsien silsa
- Silsasieni-infektio voi tarttua mihin tahansa iholle. Tavallisin sijaintipaikka on jalkaterä, usein lateraalinen varvasväli tai jalkapohjan alue; ks. sähköinen tausta-aineisto «Sieni-infektioiden sijaintipaikat ja aiheuttajat»2. Suomessakin tavallisin aiheuttaja on T. rubrum.
- Tyypillisessä tapauksessa varvasvälin iho on maseroitunut, kutiseva ja rakkuloivakin; ks. kuvat «Varvasvälin silsa»85, «Varvasvälin silsa»86, «Rakkuloiva varvasvälin silsa»87, «Varvasvälin silsa»88, «Varvasvälin lieväoireinen silsa»89, «Rakkuloiva jalkaterän silsa»90, «Varvasvälisilsa»91, «Jalkapohjan silsa»92. Varvasvälistä sieni-infektio leviää joskus jalkaterän päälle; ks. kuvat «Jalkaterän silsa jalkapöydässä»93, «Jalkaterän silsa»94, «Jalkaterän silsa»95, «Jalkaterän silsa»96, «Silsa jalkapohjan iholla»97.
- Paksuilla ihoalueilla jalkapohjissa silsa esiintyy "mokkasiinisilsana", jolloin iho on hyperkeratoottinen, punoittava ja hilseilevä; ks. kuvat «Jalkapohjan silsa»92, «Jalkapohjan silsa»98, «Jalkaterän silsa»99, «Jalkaterän silsa»100, «Jalkapohjan mokkasiinisilsa»101. Joskus vain jalkaterän etuosassa nähdään tarkkarajaista hilseilyä; ks. kuvat «Lapsen jalkasilsa»102, «Rakkuloiva jalkaterän silsa»90, «Jalkaterän silsa»103. Jalkapohjan silsalle tunnusomaisia ovat pienet, pinnalliset hilserenkaat; ks. kuvat «Jalkapohjan silsa (hilserenkaita)»104, «Vähäoireinen jalkapohjan silsa»105.
- Jalkapohjan ohuilla ihoalueilla silsa voi esiintyä rakkuloivana muutoksena; ks. kuvat «Jalkaterän silsa»106, «Rakkuloiva varvasvälin silsa»87, «Rakkuloiva jalkaterän silsa»90, «Silsa jalkaterän sivulla»107.
- Kämmenen silsa on harvinainen ja vielä harvinaisempi pelkästään käsissä ilman edeltävää jalkasilsaa. Silsaa on yleensä vain toisessa kädessä kämmenpuolella; ks. kuvat «Kämmenen silsa»108, «Kämmenen silsa»109, «Kämmenen silsa»110. Kämmenessä taudinkuva vastaa jalkapohjan "mokkasiinisilsaa"; ks. kuvat «Kämmenen silsa»111, «Kämmenen silsa - vertailukuva terveestä kädestä»112, «Silsa kämmenissä»113. Käden selkäpuolella silsa muistuttaa vartalosilsaa, tyypillistä on punoittava paksuuntunut reunus; ks. kuvat «Kädenselän silsa»114, «Kädenselän punoittava silsa»115, «Kädenselän silsa»116.
- Jalkaterän laajan ja toistuvan sieni-infektion taustalla saattaa olla geneettinen alttius, ks. sähköinen tausta-aineisto «Perinnöllinen alttius jalkapohjan silsaan»3. Diabeetikoiden riskistä sairastua jalkaterän silsaan on ristiriitaisia tutkimustuloksia «Hay RJ, Moore MK. Clinical features of superficial...»18, «Mayser P, Hensel J, Thoma W ym. Prevalence of fung...»19, «Romano C, Massai L, Asta F ym. Prevalence of derma...»20.
- Samanaikaisesti jalkasilsan kanssa kämmenissä ja sormiväleissä voi esiintyä immunologisella
mekanismilla kehittyneitä id-reaktioita eli mysidirakkuloita; ks. kuvat «Silsan aiheuttama reaktiivinen rakkulointi eli mysidireaktio»117, «Silsan aiheuttama reaktiivinen rakkulointi»118, «Kämmenen voimakkaasti rakkuloiva ekseema (eczema dyshidroticum)»119, «Sormen dyshidroottinen ekseema»120. Niissä ei siis kasva itse taudinaiheuttajaa.
- Mysidirakkuloiden erottaminen rakkuloivasta ekseemasta kliinisen kuvan perusteella ei ole useinkaan mahdollista.
- Jalkapohjan ja kämmenen silsan erotusdiagnostiikassa tulee huomioida
- krooniset ekseemat; ks. kuvat «Kämmenten vaikea krooninen ekseema»121, «Kämmenten krooninen ekseema»122, «Kämmenten lievä ekseema»123, «Kämmenten krooninen ekseema»124, «Jalkapohjan krooninen ekseema»125, «Jalkapohjien hyperkeratoottinen ekseema»126, «Jalkapohjien vaikea krooninen ekseema»127, «Varpaiden ekseema»128, «Varvasvälin ekseema»129, «Krooninen kämmenen ekseema»130, «Jalkapohjan krooninen ekseema»131
- psoriaasi; ks. kuvat «Jalkapohjien psoriaasi»132, «Pustulaarinen psoriaasi jalassa»133, «Jalkaterän vaikea psoriaasi»134, «Kantapään hyperkeratoottinen psoriaasi»135, «Kämmenen rauhallinen psoriaasi»136
- (palmo) plantaarinen pustuloosi; ks. kuvat «Pustulosis palmoplantaris (jalkapohjat)»137, «Pustulosis palmoplantaris (jalkapohjat)»138, «Pustulosis palmoplantaris (kämmenet)»139, «Palmoplantaarinen pustuloosi»140, «Palmoplantaarinen pustuloosi»141, «Jalkapohjan palmoplantaarinen pustuloosi»142, «Jalkapohjan palmoplantaarinen pustuloosi»143, «Jalkapohjan palmoplantaarinen pustuloosi»144, «Jalkapohjan palmoplantaarinen pustuloosi»145, «Jalkapohjan palmoplantaarinen pustuloosi»146
- syyhypunkin aiheuttamat muutokset; ks. kuvat «Kämmenten syyhy»147, «Syyhypunkin aiheuttamia ihomuutoksia kämmenissä»148, «Syyhypunkin aiheuttamia ihomuutoksia kämmenissä»149, «Pitkään oireilleen syyhyn aiheuttamia eksematisoituneita muutoksia käden iholla»150, «Syyhypunkin aiheuttamia ihomuutoksia kämmenissä»151
- toisen asteen syfilis; ks. kuvat «Toisen asteen kupan merkit jalkapohjissa»152, «Toisen asteen kupan merkit kämmenissä»153
- (perinnöllinen) keratoderma; ks. kuvat «Synnynnäinen keratoderma (jalkapohjan hyperkeratoosi)»154, «Synnynnäinen keratoderma (jalkapohjan hyperkeratoosi)»155, «Synnynnäinen keratoderma (jalkapohjien hyperkeratoosi)»156, «Synnynnäinen keratoderma (kämmenten hyperkeratoosi)»157, «Synnynnäinen keratoderma (kämmenten hyperkeratoosi)»158, «Pienen lapsen jalkapohjien vaikea, geneettistä perua oleva hyperkeratoosi»159, «Synnynnäinen keratoderma (jalkapohjien hyperkeratoosi)»160
- keratolysis plantare sulcatum (pitted keratolysis); ks. kuva «"Pitted keratolysis" jalkapohjassa»161
- varvasvälifisteli; ks. kuvat «Trauman ja vierasesineen aiheuttama varvasvälifisteli»162, «Lähikuva vierasesineen aiheuttamasta fistelistä varvasvälissä»163, «Varvasvälifisteli»164, «Varvasvälifisteli»165
- granuloma anulare; ks. kuvat «Granuloma annulare kämmenselässä»166, «Granuloma anulare (rengasihottuma)»167
- atooppinen talvijalka; ks. kuvat «Atoopikon talvijalka»168, «Atooppinen talvijalka»169, «Atoopikon talvijalka»170, «Atoopikon talvijalka»171, «Atoopikon talvijalka»172, «Atoopikon talvijalka»173
- punajäkälä; ks. kuvat «Kämmenen lichen»174, «Kämmenen punajäkälä»175, «Punajäkäläihottuma (lichen ruber planus) kämmenessä»176, «Punajäkäläihottuma (lichen ruber planus) kämmenessä»177, «Punajäkäläihottuma kryohoidetussa ihomuutoksessa»178, «Hypertrofinen punajäkäläihottuma»179, «Punajäkäläihottuma (lichen ruber planus) jalkapöydän päällä»180
- märkärupi; ks. kuvat «Märkärupi kämmenessä»181, «Jalkapöydän märkärupi»182.
Ihon silsasieni-infektiot; nivusalueen silsa
- Nivusalueen silsassa tyypillistä on reunastaan koholla oleva tarkkarajainen punoittava hilseilevä ja kutiseva rengasmainen muutos, jonka keskellä voi esiintyä yksittäisiä pustuloita, infektoituneita karvatuppia; ks. kuvat «Nivussilsa»183, «Nivussilsa»184, «Nivusalueen silsa»185, «Molemminpuolinen nivussilsa»186, «Voimakas nivussilsa»187, «Polysyklinen nivussilsa»188.
- Usein infektio on alkuvaiheessa toispuolinen ja leviää molemminpuoliseksi, jopa perineumin ja pakaroiden alueelle; ks. kuvat «Levinnyt nivussilsa»189, «Laajalle levinnyt nivussilsa»190.
- Anatomisista syistä nivussilsa on miehillä yleinen, mutta naisilla harvinainen; ks. kuvat «Nivussilsa naisella»191, «Nivussilsa naisella»192.
- Nivusalueen silsaa edeltää usein jalkasilsa.
- Silsan hoitaminen paikalliskortikoidilla voi johtaa vaikeasti tunnistettavaan tinea incognitoon (salasilsa); ks. kuvat «Salasilsa (tinea incognito)»193, «Salasilsa (tinea incognito)»194, «Salasilsa (tinea incognito)»195.
- Nivusalueen silsan erotusdiagnostiikassa tulee huomioida
- taivepsoriaasi; ks. kuva «Taivepsoriaasi»196
- seborrooinen ekseema; ks. kuvat «Seborrooinen ekseema taipeessa»197, «Seborrooinen ekseema nivustaipeessa»198, «Seborrooinen ekseema pakaravaossa»199, «Vulvan alueen seborrooinen ekseema»200, «Seborrooinen ekseema pikkulapsen vaippa-alueella»201
- atooppinen ekseema; ks. kuva «Atooppinen ihottuma reisissä ("ratsupaikkaihottuma")»202
- neurodermatiitti; ks. kuva «Neurodermatiitti nivustaipeessa»203
- punajäkälä; ks. kuvat «Nivustaipeen punajäkälä»204, «Nivuksen rengasmainen punajäkälämuutos»205, «Punajäkälä pakaravaon seudussa»206, «Punajäkäläihottuman (lichen ruber planus) aiheuttamia muutoksia terskassa»207
- granuloma anulare; ks. kuvat «Granuloma anulare (rengasihottuma)»208, «Erythema annulare nivustaipeessa»209
- erytrasma; ks. kuva «Erythrasma nivusessa»210
- glukagonooma-syndrooma; ks. kuva «Glukagonoomasyndrooman ihomuutokset»211
- valkojäkälä (lichen sclerosus et atrophicus); ks. kuvat «Krauroosi»212, «Vulvan valkojäkälä (lichen sclerosus et atrophicus)»213
- vaippaihottuma (diaper rash); ks. kuva «Toksinen vaippaihottuma»214
- mansikka-kivespussi (kliokinoloniärsytys); ks. kuva «Kontaktiallergian aiheuttama ihottuma nivusessa»215
- stria; ks. kuva «Nivusen stria»216.
Ihon silsasieni-infektiot; vartalon silsa
- Vartalon silsan kliininen kuva on vaihteleva. Iholla voidaan nähdä yksi hitaasti kasvava rengasmainen muutos tai useita nopeasti kasvavia ja keskiosastaan paranevia muutoksia; ks. kuvat «Hartianseudun vartalosilsa»217, «Yläraajan ihosilsa»218, «Vartalon ihosilsa»219, «Vartalon monirenkainen silsa»220, «Vartalon laaja-alainen ihosilsa»221, «Ihosilsa säärissä»222, «Silsasienen aiheuttama infektio hartiassa»223, «Silsasienen aiheuttama infektio vartalon iholla»224, «Silsasienen aiheuttama infektio vartalon iholla»225, «Silsasienen aiheuttama infektio vartalon iholla»226, «Silsasienen aiheuttama infektio vartalon iholla»227.
- Paljailla ihoalueilla, kuten kasvoissa ja kaulassa; ks. kuvat «Silsasienen aiheuttama infektio kasvoilla»228, «Silsasienen aiheuttama infektio kasvoilla»229, «Silsasienen aiheuttama infektio kasvoilla»230, «Silsasienen aiheuttama infektio kasvoilla»231, infektio on usein eläinperäinen, etenkin lapsilla «Kasvoissa oireileva ihosilsa»232. Eläinperäisissä tartunnoissa ihottuma-alueen reunassa saattaa olla rakkuloita tai pustuloita ja ruvettumaa; ks. kuvat «Märkärakkulainen silsa alaraajan iholla»233, «Silsa alaraajan iholla»234, «Alaraajan ihosilsa»235.
- Vartalon silsan erotusdiagnostiikassa tulee huomioida
- märkärupi; ks. kuvat «Impetigo»236, «Kainalon märkärupi lapsella»237, «Kainalon märkärupi»238, «Kasvojen ihon märkärupi»239, «Kasvojen märkärupi»240, «Kasvojen infektoitunut ekseema (märkärupi)»241
- läiskäekseema; ks. kuvat «Läiskäekseema vartalolla»242, «Läiskäekseema»243, «Läiskäekseema, yksittäinen muutos»244
- psoriaasi; ks. kuvat «Psoriaasi-ihottuma vartalolla»245, «Taivepsoriaasi»246
- seborrooinen ekseema; ks. kuvat «Vartalon seborrooinen ekseema»247, «Seborrooinen ekseema kasvoilla»248
- punajäkälä; ks. kuvat «Ristiselän punajäkäläihottuma (lichen ruber planus)»249, «Ristiselän punajäkäläihottuma (lichen ruber planus)»250, «Ristiselän punajäkäläihottuma (lichen ruber planus)»251, «Selän punajäkäläihottuma (lichen ruber planus)»252, «Pienipilkkuinen punajäkäläihottuma (lichen ruber planus) selän iholla»253, «Punajäkäläihottuma (lichen ruber planus) taivealueella eli kainalossa»254
- punatäplähilseily (pityriasis rosea); ks. kuva «Punatäplähilseily»255
- atooppinen ekseema; ks. kuvat «Atooppinen ihottuma alavartalolla ja reisissä (”ratsupaikkaihottuma”)»256, «Atooppinen ihottuma reisissä ("ratsupaikkaihottuma")»202, «Kyynärtaipeen atooppinen ihottuma»257, «Atooppinen ekseema alavartalolla»258
- subakuutti kutaaninen lupus erytematosus (SCLE); ks. kuva «Subakuutti kutaaninen lupus erythematosus»259
- ihon T-solulymfooma (mycosis fungoides); ks. kuva «Ihon T-solulymfooma»260
- erythema migrans; ks. kuva «Erythema migrans»261
- sycosis barbae (parran alueen stafylokokki-infektio) ja follikuliitti; ks. kuvat «Stafylokokin aiheuttama follikuliitti parran alueella»262, «Parran alueen stafylokokki-infektio»263, «Parran alueen stafylokokki-infektio»264, «Parran alueen stafylokokki-infektio»265, «Stafylokokin aiheuttama follikuliitti (karvatupentulehdus) niskan iholla»266
- acanthosis nigricans; ks. kuvat «Acanthosis nigricans»267, «Pseudoacanthosis nigricans»268
- granuloma anulare; ks. kuvat «Rengasgranulooma nilkassa»269, «Granuloma anulare (rengasihottuma)»270
- erythema anulare; ks. kuvat «Syyltään tuntematon rengaspunoitus (erythema anulare) vartalolla»271, «Syyltään tuntematon rengaspunoitus (erythema anulare) kyynärtaipeessa»272, «Syyltään tuntematon rengaspunoitus (erythema anulare) olkavarressa»273, «Syyltään tuntematon rengaspunoitus (erythema anulare) reidessä»274, «Syyltään tuntematon rengaspunoitus (erythema anulare) reidessä»275
- taipeiden alueella harvinaisina muun muassa Hailey–Haileyn tauti «Hailey-Hailey»276, Darierin tauti «Darierin tauti»277 ja Sneddon–Wilkinsonin tauti «Krooninen, syyltään tuntematon ihon pustulointi ja rakkulointi»278.
Ihon silsasieni-infektiot; hiuspohjan silsa
- Kliinisesti tyypillinen hiuspohjan silsa on punoittava, hilseilevä, joskus karstaisen eritteen peittämä läiskä, jossa osassa infektioaluetta saattaa olla katkenneita hiuksia (pälvisilsa); ks. kuvat «Hiuspohjan silsa»279, «Hiuspohjan silsa maahanmuuttajalla»280, «Silsa hiuspohjassa»281. Infektioalueella voi esiintyä myös vain lievää hilseilyä.
- Hiuspohjan silsaa esiintyy eniten maahan muuttaneiden lapsilla «Hiuspohjan silsaa esiintynee etupäässä maahanmuuttajien lapsilla.»B.
- Joskus sieni tunkeutuu syvälle karvatuppeen ja aiheuttaa nopeasti pahenevan märkäisen taudin; ks. kuva «Hiuspohjan silsa»282, joka hoidon viivästyessä voi johtaa hiusten pysyvään menetykseen.
- Erotusdiagnostisia ongelmia hiuspohjassa aiheuttavat muun muassa
- seborrooinen ekseema; ks. kuvat «Hiuspohjan seborrooinen ekseema»283, «Hiuspohjan seborrooinen ekseema»284
- psoriaasi; ks. kuvat «Hiuspohjan psoriaasi»285, «Hiuspohjan rehevä psoriaasi»286
- pityriasis amiantacea; ks. kuva «Pityriasis amiantacea»287
- neurodermatiitti
- follikuliitti; ks. kuva «Hiuspohjan karvatuppitulehdus (follikuliitti)»288
- pälvikalju (alopecia areata); ks. kuvat «Pälvikalju»289, «Laaja pälvikalju»290
- arpeuttavat alopesiat; ks. kuva «Pseudopelade»291
- läiskäinen punahukka (lupus erythematosus discoides, DLE); ks. kuvat «Punahukka hiuspohjassa»292, «Punahukka hiuspohjassa»293
- psyykkinen oire trikotillomania (hiusten kiskominen); ks. kuvat «Trikotillomania»294, «Trikotillomania lähikuvassa»295
- taliluomi (naevus sebaceus); ks. kuva «Taliluomi hiuspohjassa»296.
Hiivasieni-infektiot
- Candida sp. -hiivojen aiheuttama ihoinfektio
- syntyy vasta, kun ihon vastustuskyky on paikallisesti tai yleisesti heikentynyt esimerkiksi
kostean työn tai käsiekseemoiden aiheuttamissa kroonisissa kynsivallien tulehduksissa,
ihovaurioissa (kuten ylipainoisilla taipeiden hangatessa toisiaan vasten), palovammoissa,
ihottumissa (kuten taivepsoriaasissa ja seborrooisessa ekseemassa) ja mikrobilääkityksen
yhteydessä normaaliflooran muuttuessa.
- Tällöin hiivainfektio voi taivealueella (niveltaipeissa; ks. kuva «Hiivan aiheuttama hautuma (intertrigo) kainalossa»297, rintojen alla, navassa, pakaravaossa tai sormiväleissä) esiintyä kauttaaltaan äkäisen punoittavana, toisinaan jopa vetistävänä ihottumana, jota ympäröivässä ihossa saattaa olla pieniä pustuloita, satelliittileesioita; ks. kuva «Hiivan aiheuttama intertrigo eli hautuma lihavan potilaan vatsapoimussa»298.
- Erotusdiagnostiikassa on tärkeä muistaa, että hiivasieniin verrattuna taivealueille aiheuttavat hilseileviä ihomuutoksia paljon useammin seborrooinen ekseema ja taivepsoriaasi ja että joskus syynä on erytrasma (korynebakteerin aiheuttama ihoinfektio).
- Suun alueen hiivasienten erotusdiagnostiikassa tulee muistaa muun muassa limakalvojen punajäkälämuutokset; ks. kuvat «Punajäkälän (lichen ruber planus) aiheuttamaa vaaleaa verkkokuvioitusta posken limakalvolla»299, «Punajäkälän (lichen ruber planus) aiheuttamia muutoksia kielessä»300.
- syntyy vasta, kun ihon vastustuskyky on paikallisesti tai yleisesti heikentynyt esimerkiksi
kostean työn tai käsiekseemoiden aiheuttamissa kroonisissa kynsivallien tulehduksissa,
ihovaurioissa (kuten ylipainoisilla taipeiden hangatessa toisiaan vasten), palovammoissa,
ihottumissa (kuten taivepsoriaasissa ja seborrooisessa ekseemassa) ja mikrobilääkityksen
yhteydessä normaaliflooran muuttuessa.
- Harvinaisia hiivasienten aiheuttamia sekundaarisia kynsi-infektioita
- esiintyy lähes poikkeuksetta sormien kynsissä, joissa ne infektoivat muiden sairauksien tai vammojen jo vaurioittamia kynsiä «Hiivasienten aiheuttamat kynsi-infektiot esiintyvät lähes poikkeuksetta vaurioituneissa tai muuten altistuneissa (mukaan lukien immunovajavuustilat) sormien kynsissä.»B; ks. sähköinen tausta-aineisto «Hiivat kynsipatogeeneina»4
- esiintyy muun muassa perifeeristen verenkiertohäiriöiden (Raynaud´n oireyhtymä, akrosyanoosi), kroonisten kynsivallitulehdusten ja ihotautien kuten psoriaasin, punajäkälän tai ekseemojen yhteydessä.
- Erilaisissa immuunivajavuustiloissa (esimerkiksi elinsiirtopotilailla, HIV-infektiossa ja APECED-potilailla) esiintyy hiivojen aiheuttamia primaarisia kynsimuutoksia, joskin dermatofyytit ovat HIV-potilaillakin tavallisin aiheuttaja «HIV altistaa kynsisieni-infektiolle.»C.
- Malassezia-hiivojen aiheuttama savipuoli eli pityriasis versicolor esiintyy ruskeankellertävinä, joskus punaruskeina, likaisenharmaina
tai ympäristöään vaaleampinakin läiskinä tavallisimmin ylävartalon iholla; ks. kuvat
«Kyljen savipuoli»301, «Vartalon savipuoli»302, «Lähikuva savipuolesta»303.
- Erotusdiagnostisia ongelmia voivat tuottaa
- Beckerin luomi; ks. kuvat «Beckerin luomi ja voimistunut karvankasvu»304, «Beckerin luomi»305, «Beckerin luomi»306
- maitokahviläiskät; ks. kuva «Maitokahviläiskiä»307
- naevus spilus; ks. kuva «Naevus spilus»308
- vitiligo; ks. kuva «Vitiligo eli valkopälvi»309
- naevus anaemicus; ks. kuva «Naevus anaemicus»310.
- Erotusdiagnostisia ongelmia voivat tuottaa
- Malassezia-hiivat (aikaisemmin Pityrosporum-hiivasuku) voivat aiheuttaa myös ns. Pityrosporum-follikuliitin, ks. kuva «Pityrosporum-follikuliitti rintakehän iholla»311.
Sieninäytteen ottaminen
Yleistä
- Lääkepitoisuudet iholla ja kynnessä säilyvät pitkään suurina sienilääkkeen käytön
lopettamisen jälkeen. Tutkimustiedon perusteella luotettavia varoaikoja ei näytteenoton
kannalta voida määrittää.
- Jos iholla on käytetty ulkoista sienilääkettä, ei iholta tule ottaa sieninäytettä ennen kuin lääkityksen lopettamisesta on kulunut vähintään kaksi viikkoa.
- Jos kynttä on hoidettu amorolfiinilakalla, ei kynsinäytettä tule ottaa ennen kuin hoidon lopettamisesta on kulunut vähintään kolme kuukautta «Paikallinen amorolfiinihoito saattaa vaikuttaa sieniviljelyn tulokseen vielä 3 kuukauden kuluttua hoidon päättymisestä.»D.
- Jos potilas on käyttänyt sisäisiä sienilääkkeitä, ei sieninäytettä tule ottaa iholta ennen kuin lääkityksen lopettamisesta on kulunut vähintään kaksi kuukautta «Sisäisesti käytettäviä sienilääkkeitä esiintynee kynsissä ja iholla sienikasvua hillitsevinä pitoisuuksina pitkään hoidon päättymisen jälkeen.»C.
- Jos potilas on käyttänyt sisäisiä sienilääkkeitä, ei kynsinäytettä tule ottaa ennen kuin lääkityksen lopettamisesta on kulunut vähintään kuusi kuukautta «Sisäisesti käytettäviä sienilääkkeitä esiintynee kynsissä ja iholla sienikasvua hillitsevinä pitoisuuksina pitkään hoidon päättymisen jälkeen.»C.
Näytteenotto
- Ennen näytteenottoa näytteenottoalue on puhdistettava kontaminoivista mikrobeista pyyhkimällä se 80-prosenttisella alkoholilla, ks. kuva «Näytteenottokohdan puhdistus»312.
- Mahdollisimman hienojakoista näytettä on otettava runsaasti, jotta se riittää sekä natiivitutkimukseen että viljelynäytteeksi.
- Kuivien näytteiden (hilse, kynsi, hius) kuljetukseen sopii kierrekorkillinen matala muovipurkki tai kirjekuori, ks. kuva «Sieninäytteen kuljetuspakkaus»313.
- Kostean alueen (myös hiivainfektiota epäiltäessä) näytteet otetaan geeliin kostutetulla vanupuikolla geelikuljetusputkeen, koska hiivat eivät kestä kuivumista näytteen kuljetuksen aikana.
- Vanutikkuun otetusta näytteestä ei voida enää laboratoriossa valmistaa natiivipreparaattia, joten natiivitutkimusta varten sivelynäyte valmistetaan kostealta näytealueelta objektilasille jo näytettä otettaessa. Lasi ilmakuivataan ennen lähetystä.
- Savipuolen aiheuttajan (Malassezia-hiivojen) osoittamiseksi näyte voidaan ottaa läpinäkyvällä teipillä, joka painetaan ensin ihomuutosta vasten ja sitten objektiivilasille natiivitutkimusta varten. Objektilasille ennen teipin kiinnittämistä pantu tippa 0.25-prosenttista metyleenisiniliuosta värjää sienirakenteet helpommin tunnistettaviksi.
Kynsinäytteet
- Näyte otetaan sienen etenemisvyöhykkeestä terveen ja sairaan alueen rajalta kynsilevyn alapinnasta (distaalinen ja lateraalinen kynnenalainen kynsisilsa eli DLSO ja proksimaalinen kynnenalainen kynsisilsa eli PSO). Kynnen reunan alta tai kärjestä raaputettu tai leikattu materiaali sisältää todennäköisesti vanhaa, kasvukyvytöntä silsasientä «Robert R, Pihet M. Conventional methods for the di...»21, «Lilly KK, Koshnick RL, Grill JP ym. Cost-effective...»22, «Weinberg JM, Koestenblatt EK, Tutrone WD ym. Compa...»23, «Evans EG, Richardson MD. Medical mycology: A pract...»24, «Mycology. Kirjassa: Koneman´s Color Atlas and Text...»25 tai kontaminanttihomeita, jotka haittaavat todellisen patogeenin viljelyä ja tunnistamista.
- Näytteenottokohdasta poistetaan kynnen kärkiosa ja terveet pintakerrokset kynsipihdeillä ja vuolemalla ohuita lastuja veitsellä (esimerkiksi nro 15), kunnes päästään kynnen vaurioituneeseen kerrokseen; ks. kuvat «Kuollutta sienirihmaa sisältävä kynnen kärki tulee poistaa»314, «Kynnen vuoleminen sieninäytettä varten»315.
- Näytteeksi vuollaan veitsellä tai kyretillä vaurioitunutta kynttä; ks. kuvat «Kynsinäytettä varten kynttä on vuoltava vauriokerrokseen asti»316, «Kynnen alta näytteen voi vuolla kyretillä»317, «Sieninäytteen otto kyretillä»318, «Sieninäytteen otto rengasveitsellä»319, «Hull PR, Gupta AK, Summerbell RC. Onychomycosis: a...»26, «Evans EG. Nail dermatophytosis: the nature and sca...»27.
- Kynsilevyn porauksen käyttö voi parantaa viljelyn osuvuutta «Kynsilevyn poraus saattaa parantaa viljelyn osuvuutta.»B.
- Koko kynnen dystrofisessa infektiossa (TDO) näytettä kaavitaan koko kynsipohjan alueelta, erityisesti taudin etenemisreunasta.
- Valkoisessa pinnallisessa kynsisilsassa (WSO) sientä on vain kynnen pinnassa. Tällöin näyte otetaan raaputtamalla kynnen pintaa.
Iho (vartalo, raajat, kasvot)
- Näyte otetaan sienen infektoimaksi epäillyn alueen reunalta, joka on yleensä koholla, hilseilevä ja punoittava.
- Näyte otetaan raaputtaen sairaan ja terveen alueen rajalta steriilillä veitsellä, kauhalla tai kyretillä.
- Jos infektoituneella ihoalueella on rakkuloita, niiden katto irrotetaan näytemateriaaliksi atuloilla ja saksilla. Näytteeseen voidaan ottaa materiaalia myös infektioalueella olevista pustuloista.
- Jalkapohjan ja kämmenen infektioissa materiaalia kerätään koko oirealueelta.
- Ihon hiivainfektiota epäiltäessä näyte otetaan oirealueen reunamien ulkopuolisista "satelliiteista".
Hiuspohja
- Näytteeseen raaputetaan runsaasti hilsettä.
- Jos muutoksessa on katkenneiden hiusten tynkiä, niitä nypitään näytteeseen runsaasti "juurineen".
- Jos katkenneita hiuksia ei ole, tutkittavien hiusten latvaosat leikataan pois, ja näytteeksi nypitään noin 1–2 cm pitkiä tyviosia "juurineen".
- Voimakasoireisessa kerion-tyyppisessä hiuspohjan infektiossa otetaan hiusnäytteiden lisäksi märkäeritettä kuivalla vanutikulla geelikuljetusputkeen.
Näytteen lähettäminen laboratorioon
- Hilse-, kynsi- ja hiusnäytteet säilyvät kuivina hyvin huoneenlämmössä. Ne voidaan lähettää normaalina postilähetyksenä «Suhonen R, Dawber RP, Ellis D. Fungal infections o...»28.
- Hiivat ja kosteat näytteet eivät kestä kuivumista, joten ne on lähetettävä tutkittavaksi mikrobiologian laboratorioon geelikuljetusputkessa.
- Kaikki sieninäytteet tulee toimittaa laboratorioon tutkittaviksi kolmen vuorokauden kuluessa «Murray PR, Baron EJ, Jorgensen JH, Landry ML, Pfal...»29.
- Näyteastiassa pitää olla tunnistetieto, jonka avulla näyte voidaan yksiselitteisesti yhdistää lähetteeseen.
- Lähetteestä (sähköinen tai paperilähete) pitää ilmetä
- potilaan nimi ja täydellinen henkilötunnus, näytteenottopäivä, pyydetty laboratoriotutkimus (Sk-SienVi, Kuntaliiton nro 3509)
- tutkimuksen pyytäjä (myös toimipaikka), laskutustiedot ja hoitavan lääkärin nimi ja puhelinnumero tai sähköpostiosoite
- näytteenottokohta tarkasti (esimerkiksi varvasväli, nivustaive, jalkapohja, kämmen, kasvot, hiuspohja, varpaan- tai sormenkynsi)
- kliininen kysymyksenasettelu (sieni-infektion pois sulkeminen tai epäily infektiosta sekä sille oleellisesti altistavat sairaudet tai vammat ja lääkehoidot, ulkomaanmatkat ja eläinkontaktit)
- edeltävä sienilääkitys. Jos näyte otetaan sienilääkityksen varoaikana, siitä on mainittava lähetteessä.
Näytteen tutkiminen laboratoriossa
- Sienten laboratoriodiagnostiikka on tartuntatautilain mukaan luvanvaraista laboratoriotoimintaa,
jota voidaan tehdä vain kliinisen mikrobiologian alan asiantuntijan valvonnassa.
- Toiminnan edellytyksenä on, että laboratoriotilat, tutkimusmenetelmät ja ulkoinen laaduntarkkailu täyttävät perusvaatimukset «Tartuntatautilaki 14.10.2003/935,10§...»30, «Stranden P, Riihelä K, Karjalainen KM, Siitonen A....»31.
- Tutkimukseen kuuluvat aina näytteen suora mikroskopointi (natiivitutkimus), joka on vaativa morfologinen tutkimus, sekä näytteen viljely «Ihon, hiusten ja kynsien sieni-infektioiden laboratoriodiagnoosi perustuu edustavan näytteen natiivimikroskopiaan ja viljelyyn, jotka tukevat toisiaan.»B; ks. sähköinen tausta-aineisto «Ihon, hiusten ja kynsien sieni-infektioiden laboratoriodiagnostiikka»5, «Robert R, Pihet M. Conventional methods for the di...»21, «Evans EG, Richardson MD. Medical mycology: A pract...»24, «Mycology. Kirjassa: Koneman´s Color Atlas and Text...»25.
- Nopeat geenitekniikkaan perustuvat dermatofyyttispesifiset menetelmät näyttävät lupaavilta, mutta ne ovat kehittämisvaiheessa eikä niitä ole vielä Suomessa rutiinikäytössä «Geenitekniikkaan perustuvat menetelmät näyttävät olevan perinteisiä menetelmiä herkempiä ihon, hiusten ja kynsien sieni-infektioiden diagnostiikassa.»A; ks. sähköinen tausta-aineisto «Geenitekniikkaan perustuvat menetelmät sieni-infektioiden diagnostiikassa»6.
Suora mikroskopointi eli natiivitutkimus
- Näytteen suora mikroskopointi on sieni-infektioiden diagnostiikassa keskeisin ja vaativin tutkimus, minkä vuoksi sieninäytteiden natiivi- ja viljelytutkimuksia ei voida eriyttää eikä porrastaa. Tekijän tulee olla tehtävään perehdytetty ammattihenkilö.
- Natiivitutkimuksen; ks. kuvat «Dermatofyyttisienen rihmaa»320, «Dermatofyyttisienen artrokonidioketjuja»321, «Scopulariopsis brevicaulis -sienen sienirihmaa»322, «Scopulariopsis brevicaulis -sienen itiöitä»323, perusteella on mahdollista tehdä päätelmiä löydöksen kliinisestä merkityksestä, vaikka viljelytulos jäisikin negatiiviseksi.
- Natiivitutkimukseen tarvitaan mahdollisimman hienojakoista näytettä. Ennen mikroskopointia natiivitutkimukseen varattu osa näytemateriaalista käsitellään 10–20-prosenttisella kaliumhydroksidilla, jonka haitallinen kiteytyminen voidaan estää glyserolin lisäyksellä. Paksun näytteen varovainen kuumennus (ei saa kiehua, koska silloin muodostuu artefakteja) muuttaa kudoksen läpinäkyväksi, jolloin sienirakenteet ovat helpommin tunnistettavissa.
- Näyte mikroskopoidaan sellaisenaan faasikontrastimikroskoopilla. Luotettavampi tulos saadaan kuitenkin käyttämällä fluoresenssimikroskooppia ja optisia kirkasteita.
- Varsinkin natiivitutkimuksessa löydettyjen opportunistisienten rakenteiden tulee vastata viljelyssä kasvaneiden sienten rakenteita, koska vain siinä tapauksessa voidaan tehdä päätelmiä löydösten kliinisestä merkityksestä.
- Natiivitutkimuksessa löydettyjen sienirakenteiden tunnistus on erityisen tärkeää myös niissä tapauksissa, joissa toistettujenkin sieniviljelyjen tulokset jäävät negatiivisiksi.
- Tyypilliset artrosporiketjut sienirihmassa viittaavat dermatofyyttilöydökseen, mutta ne eivät läheskään aina ole nähtävissä.
- Natiivitutkimuksen perusteella sientä ei pystytä tunnistamaan lajitasolle eikä myöskään arvioimaan, onko sienilöydös elävää vai kuollutta.
Viljely
- Kynsi-, hilse- ja hiusnäytteet tulisi viljellä kolmen vuorokauden kuluessa näytteenotosta.
- Kynnestä otettu näytemateriaali hienonnetaan mahdollisimman hienoksi jauheeksi. Natiivitutkimuksesta jäljelle jäänyt näytemateriaali viljellään elatusalustoille.
- Viljelyssä käytetään vähintään kahta elatusaineagaria, joissa molemmissa on bakteerikasvua estävää antibioottia ja toisessa vielä sykloheksimidiä, joka estää kontaminanttisienten kasvua päästäen hitaammin kasvavat dermatofyytit esille «Robert R, Pihet M. Conventional methods for the di...»21, «Lilly KK, Koshnick RL, Grill JP ym. Cost-effective...»22, «Weinberg JM, Koestenblatt EK, Tutrone WD ym. Compa...»23, «Evans EG, Richardson MD. Medical mycology: A pract...»24, «Mycology. Kirjassa: Koneman´s Color Atlas and Text...»25.
- Näytteitä kasvatetaan elatusalustoilla vähintään neljä viikkoa.
- Jos natiivitutkimuksessa on löydetty sienirihmaa mutta elatusainemaljoilla ei ole havaittavissa sienikasvua neljän viikon kuluttua, viljelyä jatketaan vielä kaksi viikkoa.
- Viljelyä jatketaan kuuden viikon ajan myös ongelmatapauksissa, esimerkiksi epäiltäessä hidaskasvuisen dermatofyytin kuten T. verrucosumin aiheuttamaa infektiota.
Sienten tunnistus
- Elatusalustalla kasvava sienikasvusto tunnistetaan mikroskooppisesti.
- Dermatofyytit tunnistetaan aina lajitasolle.
- Dermatofyyttisienilajin tunnistus vaatii makroskooppisen pesäkemorfologian – siis pesäkkeen ja sen taustan värin – tunnistuksen referenssielatusaineella ja sen lisäksi lajispesifisten mikroskooppisten rakenteiden tunnistuksen.
- Trichophyton- ja Microsporum-sukuihin kuuluu myös maaperässä esiintyviä lajeja, jotka eivät aiheuta ihmiselle infektioita, mutta voivat kolonisoida vaurioitunutta kynttä.
- Tarkka lajinmääritys on tärkeää myös tartuntalähteen jäljittämisessä ja epidemiologisten riskien arvioinnissa.
- Vaikka sykloheksimidiä sisältävä DTM-kasvualusta on vahvasti selektiivinen dermatofyyttien
suhteen, elatusaineen avulla havaittu kasvu ja värireaktio eivät yksin riitä dermatofyytin nimeämiseen, koska myös monet saprofyyttiset sienet (kontaminanttihomeet) sietävät sykloheksimidiä.
Ne voivat kasvaa tällä elatusalustalla vaaleina kasvustoina ja tuottaa aineenvaihduntatuotteita,
jotka muuttavat elatusaineessa olevan pH-indikaattorin värin.
- DTM-kasvualustalla kasvavista sienistä tulee aina tehdä jatkoviljelyt toisella elatusalustalla, koska sykloheksimidi voi vaikuttaa myös dermatofyyttien mikroskooppiseen ja makroskooppiseen morfologiaan (sienipesäkkeen värejä ei voida tunnistaa DTM-kasvualustalta).
- DTM-alustassa oleva fenolipunaindikaattori muuttuu helposti punaiseksi jo yksittäisessä bakteerikontaminaatiossa.
- Iho- ja kynsinäytteiden runsaat hiivakasvustot tunnistetaan lajitasolle. Candida albicans on yleisin löydös.
- Muut hiivat ovat iho- ja kynsisairauksissa harvoin primaarisia patogeeneja.
- Hiivadiagnostiikassa poikkeuksen muodostavat tehohoito- ja immunopuutteiset potilaat. Näiden potilaiden kaikki hiivalöydökset tunnistetaan aina lajitasolle.
- Malassezia-hiivojen pityriasis versicoloria aiheuttava rihmamuoto tunnistetaan natiivinäytteestä.
- Iho-, hius- ja kynsinäytteistä kasvavat homeet ovat yleensä merkityksettömiä löydöksiä, mutta
- ne on osattava erottaa dermatofyyteistä sekä iho- ja kynsinäytteissä esiintyvistä saprofyyttisistä sienistä, jotka voivat joskus esiintyä opportunistisina patogeeneinä.
- Ennen kuin homelöydöstä voidaan epäillä infektion aiheuttajaksi, sen on pitänyt löytyä toistuvasti hyvin puhdistetusta näytteenottokohdasta sekä natiivitutkimuksessa että sieniviljelyssä (natiivinäytteestä löydettyjen sienirakenteiden on vastattava viljelyssä kasvaneen sienen rakenteita).
Laboratoriovastaus
- Natiivitutkimuksen vastaus annetaan heti sen valmistuttua.
- Jos näytteestä kasvaa yksiselitteistä sieni-infektioiden aiheuttajaa eli dermatofyyttiä, vastaus annetaan heti lajinimen varmistuttua (yleensä kahden viikon kuluessa).
- Viljelyvastaus annetaan viimeistään neljän viikon kuluttua. Vastausta täydennetään tarvittaessa myöhemmin lisävastauksella.
- Laboratoriovastauksessa kommentoidaan natiivi- ja viljelylöydöksen vastaavuutta, löydöksen todennäköistä merkitystä taudinaiheuttajana ja tarkistusnäytteiden tarpeellisuutta.
Löydösten kliinisen merkityksen arviointi
Natiivilöydös
- Positiivinen silsasienilöydös natiivitutkimuksessa tukee kliinistä sieni-infektiodiagnoosia, mutta vasta silsaa aiheuttavan dermatofyytin löytyminen viljelyllä varmistaa diagnoosin.
- Kliinikko päättää tapauskohtaisesti, onko potilaan kannalta tärkeämpää odottaa diagnoosin varmistavaa viljelytulosta (mahdollisesti jopa tarkistusviljelyn tulosta) tai aloittaa lääkitys nojautuen vain suuntaa-antaviin tuloksiin eli kliiniseen kuvaan ja natiivilöydökseen.
- Natiivipositiivinen ja viljelynegatiivinen sienilöydös voi johtua edeltävästä sienilääkityksestä «Sisäisesti käytettäviä sienilääkkeitä esiintynee kynsissä ja iholla sienikasvua hillitsevinä pitoisuuksina pitkään hoidon päättymisen jälkeen.»C, näytettä kolonisoivista saprofyyteistä tai epäonnistuneesta näytteenotosta.
- Savipuolen diagnostiikassa ei viljelynäytteestä ole hyötyä, koska Malassezia-lajeja saadaan kasvatetuksi lähes jokaisen ihmisen oireettomaltakin iholta. Diagnoosi on kliininen, mutta voidaan varmistaa natiivitutkimuksella.
- Malassezia-lajien aiheuttamaa follikuliittia epäiltäessä paras tutkimus on stanssibiopsia, joka osoittaa hiivasoluja follikkelissa.
Viljelylöydös
- Jos hiivasieni kasvaa viljelyssä runsaana ja ainoana sienilöydöksenä ja näytteen natiivitutkimuksessa nähdään vain hiivaa, löydös viittaa todelliseen hiivainfektioon.
- Samalla on todettava hiivainfektioon sopiva kliininen muutos.
- Hiivasienet eivät yleensä aiheuta terveen ihon tai kynnen infektioita. Infektio voi syntyä vasta, kun vastustuskyky on paikallisesti tai yleisesti heikentynyt «HIV altistaa kynsisieni-infektiolle.»C, «Hiivasienten aiheuttamat kynsi-infektiot esiintyvät lähes poikkeuksetta vaurioituneissa tai muuten altistuneissa (mukaan lukien immunovajavuustilat) sormien kynsissä.»B, «Surjushe A, Kamath R, Oberai C ym. A clinical and ...»32.
- Iho-, hius- ja kynsinäytteistä kasvavat homeet ovat yleensä merkityksettömiä löydöksiä «Homeet (rihmasienet, jotka eivät ole dermatofyyttejä) ovat harvoin kliinisesti merkityksellisiä iho-, hius- ja kynsi-infektioiden aiheuttajia.»B. Iho- ja kynsinäytteistä toisinaan kasvavat homeet, kuten Scopulariopsis brevicaulis, Fusarium-, Acremonium- ja Aspergillus-lajit, ovat tämänhetkisen käsityksen mukaan lähinnä saprofyyttejä, jotka eivät yleensä infektoi tervettä ihoa tai kynttä. Tutkimusnäyttöä homeiden kliinisestä merkityksestä on kuitenkin niukasti.
- Esimerkiksi Aspergillus niger saattaa löytyä korvakäytävän seborrooisesta ekseemasta tai psoriaasista. Se ei vaadi lääkitystä, vaan häviää perusihottuman hoidolla.
- Kynsissä trauma voi kuitenkin altistaa kynnen homeinfektiolle; ks. kuvat «Trauman vaurioittama kynsi, jossa on sekundaarinen homeinfektio»324, «Fusarium-homeen aiheuttama kynsimuutos»325.
- Vakavia ihoinfektioita homesienet voivat aiheuttaa henkilöille, joilla on heikentynyt immuunivaste.
- Kynnessä dermatofyytin lisäksi todettu hiiva- tai homesieni ei huononna kynsi-infektion hoitotulosta, vaikka hoito kohdistettaisiin vain dermatofyyttiin.
- Hoitavan lääkärin ja laboratoriotutkimuksesta vastaavan mikrobiologin on aina arvioitava, onko todetulla sienikasvustolla – erityisesti hiiva- tai homelöydöksellä – merkitystä iho- tai kynsimuutosten aiheuttajina.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Ihotautilääkäriyhdistys ry:n ja Kliiniset Mikrobiologit ry:n asettama työryhmä
Sieni-infektiot ihossa, hiuksissa ja kynsissä -suosituksen historiatiedot «Sieni-infektiot ihossa, hiuksissa ja kynsissä (diagnostiikka), Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»7
Puheenjohtaja:
Pekka Kirstilä, LL, yleislääketieteen ja terveydenhuollon erikoislääkäri; Turun terveystoimi
Jäsenet:
Hannele Heikkilä, dosentti, iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri; Iho- ja Allergiasairaala
Markku Koskela, dosentti, ylilääkäri; Oulun yliopistollinen sairaala, mikrobiologian laboratorio
Pirkko Koukila-Kähkölä, FK, mykologi, erikoistuva sairaalamikrobiologi; HUSLAB, mykologian yksikkö
Raimo Suhonen, professori, iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri; Terveystalo, Mikkeli
Elina Heikkilä, LT, ihotautien ja allergologian erikoislääkäri; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim (Käypä hoito -toimittaja)
Sidonnaisuudet
Hannele Heikkilä: Osallistunut ulkomaisiin kokouksiin ja konferensseihin lääkealan yritysten kustantamana (Basilea, Janssen-Clilag, Leo-Pharma, Merck-Serono, MSD, Schering-Plough, Wyeth). Toiminut luennoitsijana lääkealan yritysten koulutuksissa ja saanut niistä palkkion (Leo-Pharma, Schering-Plough). Tehnyt lääketutkimusta ja saanut siitä palkkion (Janssen-Cilag). Kirjoittanut asiantuntija-artikkelin ja saanut siitä palkkion (Leo-Pharma).
Pekka Kirstilä: Ei sidonnaisuuksia.
Markku Koskela: Ei sidonnaisuuksia.
Pirkko Koukila-Kähkölä: Ei sidonnaisuuksia.
Raimo Suhonen: Antanut asiantuntija-apua lääkealan yritykselle ja saanut siitä palkkion (Leo-Pharma Oy).
Elina Heikkilä: Ei sidonnaisuuksia.
Kirjallisuusviite
Sieni-infektiot ihossa, hiuksissa ja kynsissä (diagnostiikka). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Ihotautilääkäriyhdistys ry:n ja Kliiniset Mikrobiologit ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2010 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»1
Vastuun rajaus
Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.
Tiedonhakukäytäntö
Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007
Kirjallisuutta
- Gupta AK, Jain HC, Lynde CW ym. Prevalence and epidemiology of unsuspected onychomycosis in patients visiting dermatologists' offices in Ontario, Canada--a multicenter survey of 2001 patients. Int J Dermatol 1997;36:783-7 «PMID: 9372358»PubMed
- Hay RJ, Clayton YM, De Silva N ym. Tinea capitis in south-east London--a new pattern of infection with public health implications. Br J Dermatol 1996;135:955-8 «PMID: 8977718»PubMed
- Cuétara MS, Del Palacio A, Pereiro M ym. Prevalence of undetected tinea capitis in a prospective school survey in Madrid: emergence of new causative fungi. Br J Dermatol 1998;138:658-60 «PMID: 9640375»PubMed
- Heikkilä H, Stubb S. Pälvisilsaa maahanmuuttajilla. Duodecim 1998;114:1472-5 «http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu/artikkeli?tunnus=duo80322»2 «PMID: 11552234»PubMed
- Clayton YM. Clinical and mycological diagnostic aspects of onychomycoses and dermatomycoses. Clin Exp Dermatol 1992;17 Suppl 1:37-40 «PMID: 1458663»PubMed
- Summerbell RC, Kane J, Krajden S. Onychomycosis, tinea pedis and tinea manuum caused by non-dermatophytic filamentous fungi. Mycoses 1989;32:609-19 «PMID: 2533665»PubMed
- Elewski BE. Large-scale epidemiological study of the causal agents of onychomycosis: mycological findings from the Multicenter Onychomycosis Study of Terbinafine. Arch Dermatol 1997;133:1317-8 «PMID: 9382581»PubMed
- Richardson MD. Effect of Lamisil and azole antifungals in experimental nail infection. Dermatology 1997;194 Suppl 1:27-31 «PMID: 9154398»PubMed
- Jayatilake JA, Tilakaratne WM, Panagoda GJ. Candidal onychomycosis: a mini-review. Mycopathologia 2009;168:165-73 «PMID: 19484505»PubMed
- Prevalence, morbidity, and cost of dermatological diseases. J Invest Dermatol 1979;73:395-401 «PMID: 501137»PubMed
- Götz H, Hantschke D. [A glance at the epidemiology of dermatomycoses in the coal mining industry]. Hautarzt 1965;16:543-8 «PMID: 5871099»PubMed
- Suhonen R, Lehmuskallio E, Pylkkänen J, Kiistala U. Palvelukseen astuneiden varusmiesten jalka- ja nivussilsa. Ann Med Milit Fenn 1982;57:192-7
- Ghannoum MA, Hajjeh RA, Scher R ym. A large-scale North American study of fungal isolates from nails: the frequency of onychomycosis, fungal distribution, and antifungal susceptibility patterns. J Am Acad Dermatol 2000;43:641-8 «PMID: 11004620»PubMed
- Gupta AK, Jain HC, Lynde CW ym. Prevalence and epidemiology of onychomycosis in patients visiting physicians' offices: a multicenter canadian survey of 15,000 patients. J Am Acad Dermatol 2000;43:244-8 «PMID: 10906646»PubMed
- Heikkilä H, Stubb S. The prevalence of onychomycosis in Finland. Br J Dermatol 1995;133:699-703 «PMID: 8555019»PubMed
- Lehenkari E, Silvennoinen-Kassinen S. Dermatophytes in northern Finland in 1982-90. Mycoses 1995;38:411-4 «PMID: 8569818»PubMed
- Zaias N, Rebell G. Chronic dermatophytosis caused by Trichophyton rubrum. J Am Acad Dermatol 1996;35:S17-20 «PMID: 8784306»PubMed
- Hay RJ, Moore MK. Clinical features of superficial fungal infections caused by Hendersonula toruloidea and Scytalidium hyalinum. Br J Dermatol 1984;110:677-83 «PMID: 6234014»PubMed
- Mayser P, Hensel J, Thoma W ym. Prevalence of fungal foot infections in patients with diabetes mellitus type 1 - underestimation of moccasin-type tinea. Exp Clin Endocrinol Diabetes 2004;112:264-8 «PMID: 15146373»PubMed
- Romano C, Massai L, Asta F ym. Prevalence of dermatophytic skin and nail infections in diabetic patients. Mycoses 2001;44:83-6 «PMID: 11413928»PubMed
- Robert R, Pihet M. Conventional methods for the diagnosis of dermatophytosis. Mycopathologia 2008;166:295-306 «PMID: 18478359»PubMed
- Lilly KK, Koshnick RL, Grill JP ym. Cost-effectiveness of diagnostic tests for toenail onychomycosis: a repeated-measure, single-blinded, cross-sectional evaluation of 7 diagnostic tests. J Am Acad Dermatol 2006;55:620-6 «PMID: 17010741»PubMed
- Weinberg JM, Koestenblatt EK, Tutrone WD ym. Comparison of diagnostic methods in the evaluation of onychomycosis. J Am Acad Dermatol 2003;49:193-7 «PMID: 12894064»PubMed
- Evans EG, Richardson MD. Medical mycology: A practical approach. IRL Press, Oxford University Press. Oxford 1989
- Mycology. Kirjassa: Koneman´s Color Atlas and Textbook of Diagnostic Microbiology. Wing W Jr ym. (toim). Lippincott Williams&Wilkins 2006;21:1151-242
- Hull PR, Gupta AK, Summerbell RC. Onychomycosis: an evaluation of three sampling methods. J Am Acad Dermatol 1998;39:1015-7 «PMID: 9843020»PubMed
- Evans EG. Nail dermatophytosis: the nature and scale of the problem. J Dermatol Treat 1990;1(Suppl 2):47-8
- Suhonen R, Dawber RP, Ellis D. Fungal infections of the skin, hair and nails. Martin Dunitz Ltd. London 1999
- Murray PR, Baron EJ, Jorgensen JH, Landry ML, Pfaller MA (toim.). Manual of Clinical Microbiology. ASM Press, Washington D.C. 9th edition, 2007, vol 2.
- Tartuntatautilaki 14.10.2003/935,10§
- Stranden P, Riihelä K, Karjalainen KM, Siitonen A. Mikrobiologian laboratorioiden toimiluvat. Moodi 2005;4:129-32
- Surjushe A, Kamath R, Oberai C ym. A clinical and mycological study of onychomycosis in HIV infection. Indian J Dermatol Venereol Leprol 2007;73:397-401 «PMID: 18032858»PubMed
- Brillowska-Dabrowska A, Saunte DM, Arendrup MC. Five-hour diagnosis of dermatophyte nail infections with specific detection of Trichophyton rubrum. J Clin Microbiol 2007;45:1200-4 «PMID: 17267633»PubMed
- Daniel CR 3rd, Daniel MP, Daniel CM ym. Chronic paronychia and onycholysis: a thirteen-year experience. Cutis 1996;58:397-401 «PMID: 8970776»PubMed
- De Doncker P, Decroix J, Piérard GE ym. Antifungal pulse therapy for onychomycosis. A pharmacokinetic and pharmacodynamic investigation of monthly cycles of 1-week pulse therapy with itraconazole. Arch Dermatol 1996;132:34-41 «PMID: 8546481»PubMed
- Ellis DH, Watson AB, Marley JE ym. Non-dermatophytes in onychomycosis of the toenails. Br J Dermatol 1997;136:490-3 «PMID: 9155945»PubMed
- Faergemann J, Laufen H. Levels of fluconazole in normal and diseased nails during and after treatment of onychomycoses in toe-nails with fluconazole 150 mg once weekly. Acta Derm Venereol 1996;76:219-21 «PMID: 8800303»PubMed
- Garg J, Tilak R, Garg A ym. Rapid detection of dermatophytes from skin and hair. BMC Res Notes 2009;2:60 «PMID: 19374765»PubMed
- Garg J, Tilak R, Singh S ym. Evaluation of pan-dermatophyte nested PCR in diagnosis of onychomycosis. J Clin Microbiol 2007;45:3443-5 «PMID: 17699656»PubMed
- Gupta AK, Taborda P, Taborda V ym. Epidemiology and prevalence of onychomycosis in HIV-positive individuals. Int J Dermatol 2000;39:746-53 «PMID: 11095193»PubMed
- Haldane DJ, Robart E. A comparison of calcofluor white, potassium hydroxide, and culture for the laboratory diagnosis of superficial fungal infection. Diagn Microbiol Infect Dis 1990;13:337-9 «PMID: 1706243»PubMed
- Heikkilä H. Isolation of fungi from onychomycosis-suspected nails by two methods: clipping and drilling. Mycoses 1996;39:479-82 «PMID: 9145009»PubMed
- Issakainen J. Microascacae (Ascomycota fungi) as a medical mycological problem. Väitöskirja. Turun yliopisto. 2009. Sarja A II, osa 236
- Kikuchi I, Tanuma H, Morimoto K ym. Usefulness and pharmacokinetic study of oral terbinafine for hyperkeratotic-type tinea pedis. Mycoses 2008;51:523-31 «PMID: 18422915»PubMed
- Morimoto K, Tanuma H, Kikuchi I ym. Pharmacokinetic investigation of oral itraconazole in stratum corneum level of tinea pedis. Mycoses 2004;47:104-14 «PMID: 15078426»PubMed
- Romano C, Gianni C, Difonzo EM. Retrospective study of onychomycosis in Italy: 1985-2000. Mycoses 2005;48:42-4 «PMID: 15679665»PubMed
- Schatz F, Bräutigam M, Dobrowolski E ym. Nail incorporation kinetics of terbinafine in onychomycosis patients. Clin Exp Dermatol 1995;20:377-83 «PMID: 8593713»PubMed
- Shemer A, Trau H, Davidovici B ym. Collection of fungi samples from nails: comparative study of curettage and drilling techniques. J Eur Acad Dermatol Venereol 2008;22:182-5 «PMID: 18211411»PubMed
- Shemer A, Trau H, Davidovici B ym. Onycomycosis due to artificial nails. J Eur Acad Dermatol Venereol 2008;22:998-1000 «PMID: 18355194»PubMed
- Svejgaard EL, Nilsson J. Onychomycosis in Denmark: prevalence of fungal nail infection in general practice. Mycoses 2004;47:131-5 «PMID: 15078429»PubMed
- Uchida T, Makimura K, Ishihara K ym. Comparative study of direct polymerase chain reaction, microscopic examination and culture-based morphological methods for detection and identification of dermatophytes in nail and skin samples. J Dermatol 2009;36:202-8 «PMID: 19348658»PubMed
- Willemsen M, De Doncker P, Willems J ym. Posttreatment itraconazole levels in the nail. New implications for treatment in onychomycosis. J Am Acad Dermatol 1992;26:731-5 «PMID: 1316389»PubMed
- Zaug M, Bergstraesser M. Amorolfine in the treatment of onychomycoses and dermatomycoses (an overview). Clin Exp Dermatol 1992;17 Suppl 1:61-70 «PMID: 1458669»PubMed
Kuvat
Kynsisilsa (DLSO). Kynsisilsan prototyyppi: distaalinen ja lateraalinen kynsilevyn alainen silsa (distal and lateral subungual onychomycosis), joka muuttaa kynnen paksuksi, kellertäväksi ja hauraaksi. Sieni tunkeutuu distaalisesti kynsipetiin, josta se leviää kynsilevyyn.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsisilsa (dermatofytooma). Silsa on aluksi tunkeutunut kynnen alle kapeana juosteena ja muodostaa kynsilevyn alle tiiviin silsasienitiivistymän, dermatofytooman. Sen paraneminen voi vaatia lääkityksen lisäksi paikallisen mekaanisen hoidon.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsisilsa (PSO). Proksimaalinen kynnenalainen silsa on harvinainen. Tavallisesti sen taustalla on syystä tai toisesta johtuva immuunihäiriö. Kuvan potilas käytti elinsiirron vuoksi hylkimisenestolääkitystä.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsisilsa (TDO). TDO (total dystrophic onychomycosis) voi olla minkä tahansa kynsisilsatyypin lopputulos, jolloin kynsilevy tuhoutuu kokonaan. Tehokkaalla hoidolla tämäkin kynsi voi korjautua täysin; sieni ei tuhoa kynnen matriksia (kasvusolukkoa).
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsisilsa (juostemainen). Kynsisilsan taudinkuva on moni-ilmeinen. Kapea, kellertävä, kynnen tyveä kohti etenevä juoste on yhtä sitkeä hoidettava kuin koko kynsilevyn hajottanut silsa.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsisilsa (WSO). WSO (white superficial onychomycosis) on väriltään valkea ja sijaitsee kynnen pinnassa. Sen aiheuttaja on useimmiten Trichophyton mentagrophytes.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsisilsa lapsella. Lapsilla kynsisilsa on epätavallinen. Tässä Trichophyton rubrum on kuitenkin vallannut yhden varpaan kynnen. Taudille luonteenomaista on, että naapurivarpaat ovat täysin oireettomat.
Kuva: Raimo Suhonen
Viuhkamainen kynsisilsa. Kynsisilsa voi olla jopa koristeellinen, määrätietoisesti tyveä kohti etenevä viuhka.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsisilsa (TDO). Sieni on syönyt kynsilevyn niin, että siitä on jäänyt vain ontto kuori. Tämä on yksi muoto TDO-taudinkuvaa (total dystrophic onychomycosis).
Kuva: Raimo Suhonen
Silsan aiheuttama kynnen paksuuntuminen. Sienen aiheuttama kynsilevyn paksuntuminen voi vaikeuttaa kynsien normaalia hoitoa.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsisilsa. Vähänkin "erikoisemman" näköinen kynsisilsan taudinkuva korostaa mykologian merkitystä hoitoratkaisun perustana.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsisilsa, jossa trauma vaikuttanut infektion kehittymiseen. Kynnen ulkonäöstä ei sienilajia voi päätellä. Tässä aiheuttaja on Trichophyton mentagrophytes. Taudin syntyyn on saattanut vaikuttaa potilaan aktiivinen urheiluharrastus; kynnet vaurioituvat usein mekaanisesti.
Kuva: Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Kynsisilsa sormenkynnessä. Kynsisilsa on sormissa melko epätavallinen. Lähes poikkeuksetta silsa on ensin varpaan kynsissä. Hoidon pituus määräytyykin varpaankynsien silsan vaatimusten mukaan; sormet paranevat helpommin.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsisilsa rakennusmiehellä. Rakennusmiehen toinen peukalonkynsi näyttää epäsiistiltä. Siinä on kynnenalainen silsa, jonka aiheuttama hyperkeratoosi kerää likaa. Trichophyton rubrum tuottaa itsekin joskus mustaa pigmenttiä.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsisilsa sormenkynnessä. Tällainen taudinkuva voisi viitata mieluummin kynsipsoriaasiin kuin silsaan. Kuitenkin positiivinen mykologia ja taudin toispuolisuus varmistivat silsadiagnoosin.
Kuva: Raimo Suhonen
Eläinperäisen tartunnan aiheuttama kynsisilsa. Harvinainen tilanne, jossa tauti on vain peukalon kynnessä ja ihossa. Jalat ovat oireettomat. Aiheuttaja on yhteinen potilaan ravihevosen silsataudin kanssa: Trichophyton equinum.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsisilsa sormessa. Sormenkynsien silsassa toteutuu hyvin pitkälle tosipuolisuuden periaate ”one hand - two feet”.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsisilsa (WSO). WSO (white superficial onychomycosis) voi alkaa useasta fokuksesta. Sen erottaminen ilman sieninäytettä laikukkaasta leukonykiasta on vaikeaa.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsisilsa (TDO). TDO (total dystrophic onychomycosis) voi olla minkä tahansa kynsisilsatyypin lopputulos, jolloin kynsilevy tuhoutuu kokonaan. Tehokkaalla hoidolla tämäkin kynsi voi korjautua täysin, sieni ei tuhoa kynnen matriksia, kasvusolukkoa.
Kuva: Raimo Suhonen
Trauman aiheuttama onykolyysi. Varpaankynsien kärkeen kohdistunut kengän aiheuttama toistuva mekaaninen rasitus on johtanut kynsilevyjen osittaiseen irtoamiseen alustastaan. Varpaiden kiertynyt asento edistää vaurion syntymistä.
Kuva: Raimo Suhonen
Trauman aiheuttama kynsimuutos. Varpaan toistuva tökkääminen kengän kärkeen on johtanut kynnen reunan paksunemiseen. Vain negatiivinen mykologia voi tässä varmistaa, että sieni ei ole mukana aiheuttamassa oiretta.
Kuva: Raimo Suhonen
Trauman aiheuttama kynsimuutos lenkkeilijällä. Molemmissa isovarpaan kynsissä oli katkeama mediaalireunassa - aiheuttajana lenkkitossu. Tilannetta provosoi se, että isovarvas oli tällä potilaalla pisin varvas.
Kuva: Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Kynsilevyn irtoaminen alustastaan (onykolyysi). Onykolyysi tarkoittaa, että kynsilevy on irti alustastaan. Tätä nimitystä käytetään itsenäisenä taudin nimenä, jos syy kynnen irtoamiseen (esimerkiksi trauma, psoriaasi, lääke jne.) ei ole tiedossa. Tässä ei syy ole tiedossa.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynnen irtoaminen alustastaan. Kynsilevy on irti alustastaan; irtoamisen syy ei ole tiedossa.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsilevyn irtoaminen alustastaan (onykolyysi). Onykolyysi, jossa mekanismia ei tulkittu sijainnista huolimatta traumaattiseksi, vaan ns. idiopaattiseksi (syy tuntematon).
Kuva: Raimo Suhonen
Trauman aiheuttama onykolyysi. Varpaankynnen onykolyysi on useimmiten toistuvan pienen trauman aiheuttama. Myös silsan mahdollisuus on selvitettävä sieninäyttein.
Kuva: Raimo Suhonen
Psoriaasin aiheuttama kynsimuutos ja nivelpsoriaasi DIP-nivelessä. Nivelpsoriaasi on tavallisin sormien kärkinivelissä. Taudinkuvaan kuuluu usein myös psoriaasin kynsimuutoksia.
Kuva: Raimo Suhonen
Psoriaasin aiheuttamia kynsimuutoksia. Psoriaasin kynsimuutokset voivat olla hyvin niukat: tässä ovat havaittavissa vain vähäinen hyponychiumin epätasaisuus sekä pieni distaalinen "öljyläikkämuodostuma" ja toinen tuskin havaittavana lunulan etureunassa.
Kuva: Raimo Suhonen
Psoriaasin aiheuttamia kynsimuutoksia. Psoriaasin kynsimuutokset voivat olla hyvin niukat: tässä ovat havaittavissa vain vähäinen hyponychiumin epätasaisuus sekä pieni distaalinen "öljyläikkämuodostuma" ja toinen tuskin havaittavana lunulan etureunassa.
Kuva: Raimo Suhonen
Psoriaasin aiheuttamia kynsimuutoksia. Psoriaasin kynsimuutoksia, joissa kynnen pinnan epätasaisuus on vallitseva piirre.
Kuva: Raimo Suhonen
Psoriaasin aiheuttamia kynsimuutoksia. Psoriaasin kynsimuutoksia, joissa huomiota herättää steriili märkäkeräymä kynnen tyvessä. Samanlaista on kuvattu Fusarium-homeen aiheuttamissa infektioissa. Huomaa myös laaja ”öljyläikkämuodostuma”.
Kuva: Raimo Suhonen
Psoriaasin aiheuttamia kynsimuutoksia. Voimakkaat psoriaasin kynsimuutokset runtelevat kynnen pintaa.
Kuva: Raimo Suhonen
Vaikeat psoriaasin aiheuttamat muutokset isovarpaissa (acrodermatitis continua Hallopeau). Rajut acrodermatitis continua (Hallopeau) -tyyppiset psoriaasimuutokset isovarpaissa. Tämä potilas kuuluu erikoissairaanhoitoon.
Kuva: Raimo Suhonen
Psoriaasin aiheuttama kynnen irtoaminen. Psoriaasin kynsimuutoksissa on tässä vallitsevana kynnen reunan osittainen irtoaminen (onykolyysi). Mukana on lievähköä kynnenalaista hyperkeratoosia, pittingmuutoksia kynnen pinnassa ja "öljyläikkiä".
Kuva: Raimo Suhonen
Psoriaasin aiheuttamia kynsimuutoksia. Tyypillisiä psoriaasin aiheuttamia muutoksia kynnen alla ja pinnassa. Tyypillisesti vaurioita on molemmissa käsissä.
Kuva: Raimo Suhonen
Psoriaasin aiheuttamia kynsimuutoksia. Kynnen psoriaasin tyyppipiirteitä ovat distaalinen hyperkeratoosi, onykolyysi, kynnenalaiset "splinter haemorrhage" -muodostumat, "tikkuvuodot", "öljyläikät". Kynnen pinnassa voi lisäksi olla kuopakkeita.
Kuva: Raimo Suhonen
Punajäkälän tuhoamat kynnet. Punajäkälä (lichen planus) on tuhonnut sormenkynnet. Kynsipoimusta kasvaa kynnen päälle pterygium (siipi), alue arpeutuu, ja vaurio on pysyvä.
Kuva: Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Ekseeman aiheuttamat kynsimuutokset. Kynsivallien vaikea ekseema/infektio on jo rauhoittunut, mutta akuuttivaihe on jättänyt kynsiin huomattavat kasvuhäiriöt. Jos tila on synkronisesti molemmissa käsissä eikä taustalla ole paikallista kynnen seudun ihotautia, aiheuttaja on jokin koko kehon katastrofi ja kynsihäiriön nimi ”Beau's lines”.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynnen kasvuhäiriöitä. Matriksia vaurioittava kynsipoimun seudun tauti (ekseema, psoriaasi, infektio) aiheuttaa kynnen pintaan poikkisuuntaisia kasvuhäiriöitä. Tila voi johtaa ns. pyykkilautakynteen.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsivallin tulehduksen aiheuttama kynsimuutos. Voimakas krooninen kynsivallin tulehdus (paronykia) vaurioittaa kynsiä – mutta ei pysyvästi. Ihotaudin tehokas hoito antaa myös kynsille mahdollisuuden normaaliin kasvuun.
Kuva: Raimo Suhonen
Ekseeman aiheuttama kynsimuutos. Toistuvan sormiekseeman synnyttämä ”pyykkilautakynsi”.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsivallin tulehdus. Krooninen kynsivallintulehdus on yleensä ärsytyksen tai kosketusallergian aiheuttamaa, harvemmin mikrobilääkitystä vaativa infektio. Tässä se on aiheuttanut yllättävän vähän kynsivaurioita.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsivallin tulehduksen aiheuttama kynsivaurio. Akuutti paronykia aiheuttaa kynnen kasvun äkillisen pysähtymisen; kynsilevy voi myös osittain irrota. Tässä kynsivalli on rauhoittunut ja uusi kynsi kasvaa osittain entisen alla.
Kuva: Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Pseudomonaksen aiheuttama värimuutos psoriaasikynnessä. Pseudomonas värjää kynnen vihreäksi. Taustalla on yleensä jokin muu kynttä vaurioittava prosessi, tässä psoriaasi.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynnen manipulaation aiheuttama vaurio. Itse aiheutettu kynsilevyn epätasaisuus ei ole sormenkynsissä erityisen harvinainen. Kynsipoimun seudun tavaksi muodostunut manipulointi toisella kynnellä johtaa kynnen epätasaiseen kasvuun.
Kuva: Raimo Suhonen
Lapsen kynsien trakyonykia. Pienen lapsen sormenkynsissä on fysiologinen koilonykia ja lisäksi trakyonykia eli "twenty nail dystrophy". Tässä tapauksessa taustalta ei löytynyt mitään kynsivikaan liittyvää ihotautia.
Kuva: Raimo Suhonen
Trakyonykia. Trakyonykia eli "santapaperikynsi", joka esiintyy tyypillisesti kaikissa kynsissä. Muutokset ovat selvemmät sormenkynsissä.
Kuva: Raimo Suhonen
Lapsen kynsien trakyonykia. Eniten ongelmia aiheutuu kynsien reunan hauraudesta. Kynsien pinta on epätasainen.
Kuva: Raimo Suhonen
Uurteinen trakyonykia. Pitkittäisesti epätasaisen uurteinen trakyonykia. Kynnen kärjet ovat hauraat. Lunulat eivät ole näkyvissä.
Kuva: Raimo Suhonen
Trakyonykia alopesiapotilaalla. "Twenty nail dystrophy" potilaalla, jolla on taustatautina alopecia universalis.
Kuva: Raimo Suhonen
Lapsen trakyonykia. Lapsen tyypillinen "twenty nail dystrophy". Se korjautuu yleensä iän mukana – etenkin, jos taustalla ei ole esimerkiksi laajaa alopesiaa.
Kuva: Raimo Suhonen
Psoriaasin aiheuttama trakyonykia. Trakyonykiatyyppinen kynsimuutos. Potilaalla on psoriaasi.
Kuva: Raimo Suhonen
Kotkankynsi eli onykogryfoosi. ”Kotkankynsi” eli onykogryfoosi voi sisältää myös sieni-infektion. Etenkin vanhuksilla ja diabeetikoilla tällainen huono kynnen hoito voi johtaa varpaiden ihon vaarallisiin painehaavoihin.
Kuva: Raimo Suhonen
Kotkankynnet nuorella pojalla. Onykogryfoosin syytä ei tiedetä. Tämä potilas on nuori poika, jolle kynsien kasvuhäiriö kehittyi ilman tunnistettavaa taustasyytä.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynnen leukonykia. Kynsien laikkuista leukonykiaa voi olla vaikea erottaa alkavasta pinnallisesta kynsisilsasta. Sieninäyte on usein tarpeellinen. Leukonykian syytä ei tiedetä.
Kuva: Raimo Suhonen
Leukonykia on laaja käsite. Yleisin ja viaton muoto on yksittäisinä täplinä (kuva x) tai poikittaisina valkeina juosteina (kuva y) esiintyvä. Yleisimmin syynä pidetään kynnen (toistuvaa) minitraumaa, joka häiritsee kynsilevyn kehitystä matriksissa. Erotusdiagnoosi on kynnen pinnallinen sieni-infektio.
© Raimo Suhonen
Leukonykia on laaja käsite. Yleisin ja viaton muoto on yksittäisinä täplinä (kuva x) tai poikittaisina valkeina juosteina (kuva y) esiintyvä. Yleisimmin syynä pidetään kynnen (toistuvaa) minitraumaa, joka häiritsee kynsilevyn kehitystä matriksissa. Erotusdiagnoosi on kynnen pinnallinen sieni-infektio.
© Raimo Suhonen
Kynnenalainen syylä. Kynnen kärjen alla kasvava syylä voi muistuttaa silsaa. Samanlaisen taudinkuvan takana voi olla myös okasolusyöpä.
Kuva: Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Kynnenalainen osteooma. Kynnenalainen osteooma hoidetaan kirurgisesti.
Kuva: Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Enteroviruksen aiheuttama rokkotauti (enterorokko) voi joskus näkyä myös kynsien irtoamisena etenkin lapsilla
© Raimo Suhonen
Varvasvälin silsa. Rauhallinen varvasvälin silsa, jossa hilseily, lievä punoitus ja pieni fissuura dorsaalireunassa ovat tyypillisiä piirteitä. Aiheuttajana on yleisin silsasieni eli Trichophyton rubrum.
Kuva: Raimo Suhonen
Varvasvälin silsa. Lateraalisen varvasvälin silsa, jossa hautuminen, maseraatio, on vallitseva piirre. Reuna-alueen hilseily ja neljännen varpaan kärjen hento hilserengas viittaavat sieni-infektioon, jonka etiologia voidaan varmistaa sieninäytteillä.
Kuva: Raimo Suhonen
Rakkuloiva varvasvälin silsa. Joskus varvasvälisilsassa esiintyy jopa laaja rakkula. Tässä rakkula on jo tyhjentynyt kudosnesteestä. Rakkulan katon voi leikata kivuttomasti sieninäytteeksi.
Kuva: Raimo Suhonen
Varvasvälin silsa. Tässä on ollut pinnallinen rakkula, joka on rikkoutunut ja kuivunut. Lähes aina jalkasilsa on ensin neljännen ja viidennen varpaan välissä, jossa on parhaat, kosteat, hautuvat olosuhteet sienen kasvulle.
Kuva: Raimo Suhonen
Varvasvälin lieväoireinen silsa. Varvasvälisilsan oireisto aaltoilee. Tässä tilanteessa oireet ovat vähäiset mutta tauti näkyy. Pelkän varvasvälisilsan hoitoon sopii ulkoinen sienilääkitys. Sukille riittää tavallinen pesu normaalilämpötiloissa.
Kuva: Raimo Suhonen
Rakkuloiva jalkaterän silsa. Jalkasilsa voi aiheuttaa vankkaseinäisenkin rakkulan. Rakkulainen taudinkuva ei muuta hoitokäytäntöä. Aiheuttajana tässäkin Trichophyton rubrum.
Kuva: Raimo Suhonen
Varvasvälisilsa. Varvasvälisilsa voi hautovissa olosuhteissa rikkoa ihon varvasväliseudussa. Usein tällaisessa tilanteessa on mukana myös bakteeri-infektio.
Kuva: Raimo Suhonen
Jalkapohjan silsa. Jalkapohjien silsa voi näkyä vain hentona hilseilynä hieman hyperkeratoottisessa jalkapohjassa. Kliininen diagnoosi olisi vaikea, ellei tauti usein olisi pitkään toispuolinen. Sieninäyte varmistaa diagnoosin.
Kuva: Raimo Suhonen
Jalkaterän silsa jalkapöydässä. Silsa voi levitä jalkaterän päälle pelkästä varvasvälisilsasta tai jalkapohjan silsasta. Jos silsaa on myös jalkapohjassa, pelkän paikallishoidon teho on epävarma. Tässä tilanteessa myös kynsisilsa on mahdollinen.
Kuva: Raimo Suhonen
Jalkaterän silsa. Jalkasilsa on levinnyt lateraalisesta varvasvälistä sekä jalkapohjaan että epätavallisempaan paikkaan jalkaterän päälle. Punoittava reunavyöhyke on luonteenomaista jalan selän ohuella iholla. Aiheuttajana Trichophyton rubrum.
Kuva: Raimo Suhonen
Jalkaterän silsa. Oikean jalkaterän distaaliosassa iho on kuiva, halkeileva ja punoittaa. Raja terveeseen ihoon on tarkka ja epäsäännöllisesti mutkitteleva. Pikkuvarpaan kynsi on silsan paksuntama ja valkaisema. Tämä on tyypillinen, joskin jalan dorsaalipinnalle leviävänä melko harvinainen silsanäkymä.
Kuva: Raimo Suhonen
Jalkaterän silsa. Poikkeuksellisen laajalle jalkaterän päällekin levinnyt silsa. Tarkka, punoittava, koholla oleva reuna ja alueen sisäiset paikalliset ärtymät ovat tyypillisiä. Säännönmukaisesti myös jalkapohja on silsan vallassa, usein kynnetkin. Ulkoinen lääkitys voi lievittää oireita, mutta paranemiseen tarvitaan sisäinen sienilääkekuuri.
Kuva: Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Jalkapohjan silsa. Kevyesti hilseilevä isovarvas ei useinkaan juuri haittaa potilasta . Toisen isovarpaan oireettomuuden pitäisi tuoda mieleen silsatauti. Trichophyton rubrum -silsasieni aiheuttaa tämän taudinkuvan jatkeeksi usein myös sitkeähoitoisen kynsisilsan.
Kuva: Raimo Suhonen
Jalkaterän silsa. Poikkeuksellisen korkealle mediaalisuuntaan noussut jalkapohjan silsainfektio. Huomaa, että ohuen ihon alueelle levitessään silsaan ilmaantuu aktiivinen reunakorostus, joka jalkapohjan alueella puuttuu. Aiheuttajana Trichophyton rubrum.
Kuva: Raimo Suhonen
Jalkaterän silsa. Vasemman jalkaterän etuosan silsa, jossa kutiava rakkulointi on johtanut mekaanisiinkin vaurioihin. Toisen jalan oireettomuus on silsassa yleistä, etenkin taudin alkuvaiheessa. Vain sisäinen sienilääke on riittävän tehokas tässä tilanteessa - diagnoosin varmistuksen jälkeen.
Kuva: Raimo Suhonen
Jalkapohjan mokkasiinisilsa. Kantapääseudun näkymä koko jalkapohjaa ja reunamia vaivaavasta silsasta. Tästä tautimuodosta käytetään nimitystä mokkasiinisilsa. Raja terveeseen ihoon on melko selvä, vaikka reunavallia ei synnykään.
Kuva: Raimo Suhonen
Lapsen jalkasilsa. Lapsen oikean jalkaterän etuosassa on lateraalisesta varvasvälistä alkanut, lähes huomaamaton silsa. Kun se saavuttaa jalkaholvin etuosan, mukaan tulee pieniä rakkuloita ja punoitusta. Jalkasilsa on lapsilla melko harvinainen - etenkin jalkapohjaan leviävänä.
Kuva: Raimo Suhonen
Jalkaterän silsa. Oikean jalkapohjan rengasmainen ihomuutos on jalkaterän etuosasta leviävä silsa, joka jalkapohjan keskimediaalialueen ohuen ihon saavutettuaan muodostaa rakkuloivan reunavyöhykkeen. Ilman sieniviljelyä tällaista taudinkuvaa olisi vaikea erottaa jalkapohjan ekseemasta. Toispuolisuus on tyypillisempää silsalle kuin ekseemalle.
Kuva: Raimo Suhonen
Jalkapohjan silsa (hilserenkaita). Trichophyton rubrum -silsasienen aiheuttamassa jalkapohjan tineassa lähes patognomonisia ovat hyvin pinnalliset hilserenkaat, jotka ovat jäämiä pinnallisista, yleensä huomaamattomista vesikkeleistä.
Kuva: Raimo Suhonen
Vähäoireinen jalkapohjan silsa. Tuskin huomattavat hilserenkaat isovarpaan alapinnalla ovat tunnusomaisia jalkapohjan alueen Trichophyton rubrum -infektiolle. Potilas itse ei ollut huomannut niitä juuri koskaan.
Kuva: Raimo Suhonen
Jalkaterän silsa. Jalkapohjasilsan reuna-alueella voi olla yksittäisiä, kirkkaita, joskus verensekaisia rakkuloita.
Kuva: Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Kämmenen silsa. Vasemman käden kämmen ja sormet hilseilevät, oikea käsi on oireeton. Kämmenpuolella silsassa ei ole korostuvaa reunavallia, vaan raja terveeseen ihottumaan on melko huomaamaton, erona on vain hilseily.
Kuva: Raimo Suhonen
Kämmenen silsa. Vasemman käden hieman hyperkeratoottinen, hyvin hento hilseily on kliinisesti tunnistettavissa sienen aiheuttamaksi vain vertaamalla oikeaan käteen. Hyvin raaputettu hilsenäyte varmistaa diagnoosin. Sekä natiivitutkimus että viljely antoivat positiivisen tuloksen. Aiheuttaja on Trichophyton rubrum -silsasieni.
Kuva: Raimo Suhonen
Kämmenen silsa. Vasemman käden silsa ruumiillista työtä tekevällä miehellä. Molempien käsien ihossa näkyy työn rasitus, ja vasemmalla on lisäksi pieninä pisteinä korostuvaa hilseilyä. Vaaleat pisteet ovat hyvin pinnallisten vesikkeleiden kuivumishilseitä. Tämän taudinkuvan Trichophyton rubrum aiheuttaa infektoidessaan paksun keratiinin alueita.
Kuva: Raimo Suhonen
Kämmenen silsa. Silsa aiheuttaa sormien koukistajapuolen paksummassa ihossa hienojakoista hilseilyä. Iho voi hieman ärtyä mekaanisessa rasituksessa. Kutina on vähäistä. Usein tämä tilanne tulkitaan virheellisesti allergiaksi esimerkiksi vasaran varrelle; sieninäyte ja jalkojen tutkiminen auttavat oikeaan diagnoosiin. Vertaa kuvaan «Kämmenen silsa - vertailukuva terveestä kädestä»112.
Kuva: Raimo Suhonen
Kämmenen silsa - vertailukuva terveestä kädestä. Kuvan «Kämmenen silsa»111 kämmensilsapotilaan vasemmassa kädessä sormien iho on normaali.
Kuva: Raimo Suhonen
Silsa kämmenissä. Kämmenten silsa on yleensä "one hand – two feet" -syndrooma, mutta sitä voi esiintyä myös molemmissa käsissä. Tässä taudinkuva voisi sopia krooniseen ekseemaan tai psoriaasiin, mutta muiden ihoalueiden ja kynsien oireet sekä natiivitutkimus että viljely varmistivat silsataudin. Hoitovasteen seuranta varmistaa, että potilaalla ei ole useita samanaikaisia ihotauteja.
Kuva: Raimo Suhonen
Kädenselän silsa. Oikean kädenselän punoittava kaarimainen muutos on silsasienen aiheuttama. Silsan taudinkuva on erilainen kuin kämmenpuolella, jossa silsa aiheuttaa vain hentoa hilseilyä.
Kuva: Raimo Suhonen
Kädenselän punoittava silsa. Kädenselässä silsan morfologia on tavanomainen: selvä, punoittava reunavyöhyke erottuu selvästi, ja keskialueella muutos on vähäisempi. Kämmenpuolella tauti aiheutti hilseilyä ilman reunakorostusta.
Kuva: Raimo Suhonen
Kädenselän silsa. Silsa on harvinainen kädenselässä. Yleensä sitä esiintyy ensin kämmenpuolella, jonne se on levinnyt alkuperäisestä paikastaan jalkaterästä. Tässä silsa aiheutti paksun, punoittavan tulehduksen, joka parani nopeasti sisäisellä sienilääkkeellä.
Kuva: Raimo Suhonen
Silsan aiheuttama reaktiivinen rakkulointi eli mysidireaktio. Mysidireaktion erottaminen kroonisesta, toistuvasti ryöpsähtelevästä käsiekseemasta voi olla vaikeaa. Diagnoosi tehdään yleensä koko ihon tautikokonaisuuden perusteella.
Kuva: Raimo Suhonen
Silsan aiheuttama reaktiivinen rakkulointi. Kämmenen alueen vesikuloiva ekseema potilaalla, jolla on rehevä jalkasilsa. Kädessä ei ole sientä, vaan immunologinen mysidireaktio. Se hoidetaan kortikoideilla, ja jalat sienilääkkeellä. Käsien samanlainen taudinkuva voi olla ns. infektioekseemassa ilman silsaa.
Kuva: Raimo Suhonen
Kämmenen voimakkaasti rakkuloiva ekseema (eczema dyshidroticum). Voimakas, isorakkulainen pompholyx, eczema dyshidroticum, jonka syytä ei tiedetä. Sieni ei koskaan aiheuta käsissä rajuja oireita, vaikka jalkojen sieni-infektioon voi liittyä käsien immunologinen mysidireaktio. Sen aiheuttama rakkulointi on lievempää.
Kuva: Raimo Suhonen
Sormen dyshidroottinen ekseema. Sormen pompholyx-tyyppinen rakkulointi lienee yksi muoto kroonista käsiekseemaa. Jos potilaalla on samanaikaisesti jalkasilsa, erotusdiagnoosi pompholyxin ja mysidireaktion kesken on makuasia. Hoito on oireenmukainen.
Kuva: Raimo Suhonen
Kämmenten vaikea krooninen ekseema. Voimakasoireinen krooninen ekseema, jossa tulehdus, turvotus, hyperkeratoosi ja kivuliaat halkeamat vallitsevat. Yleensä myös jalkapohjista löytyy sama oireisto. Silsan kämmenoireet eivät ole näin rajut.
Kuva: Raimo Suhonen
Kämmenten krooninen ekseema. Vaikeaoireinen krooninen ekseema, jossa turvotus, punoitus ja halkeamat ovat hallitsevat piirteet. Turvotus ja halkeamat olisivat sienelle epätyypillisiä.
Kuva: Raimo Suhonen
Kämmenten lievä ekseema. Kämmenen krooninen ekseema rajoittuu usein kämmenen keskiosan oireistoksi. Symmetrinen oireisto, halkeileva hyperkeratoosi ja kutina ovat tyyppipiirteitä. Tälle taudinkuvalle löytyy harvoin spesifinen aiheuttaja.
Kuva: Raimo Suhonen
Kämmenten krooninen ekseema. Kämmenalueen krooninen ekseema, joka ulottuu myös thenarin ihoon. Tautimuutoksia esiintyy tavallisesti molemmissa käsissä ja jalkapohjissa. Jos epikutaanitesti osoittaa tässä taudinkuvassa jonkin allergian, löydöksen relevanssia tulee arvioida kriittisesti.
Kuva: Raimo Suhonen
Jalkapohjan krooninen ekseema. Jalkapohjassa krooninen ekseema painottuu keskialueelle ja mediaalireunaan, kun taas silsamuutokset usein korostuvat lateraalireunassa. Kroonista ekseemaa voi olla vaikea erottaa jalkapohjan psoriaasista. Muiden ihoalueiden tutkiminen auttaa.
Kuva: Raimo Suhonen
Jalkapohjien hyperkeratoottinen ekseema. Ekseeman ihomuutokset ovat jalkapohjissa yleensä voimakkaammat kuin silsan. Tauti on tavallisesti symmetrinen, kun taas silsa on jopa vuosia vain toispuolinen. Krooniseen jalkapohjaekseemaan liittyy usein samantyyppinen käsiekseema. Sieni on käsissä harvinainen.
Kuva: Raimo Suhonen
Jalkapohjien vaikea krooninen ekseema. Voimakkaasti hyperkeratoottinen, halkeileva, symmetrinen krooninen ekseema jalkapohjien keski-mediaalialueilla. Silsan oireet ovat jalkapohjien hyperkeratoottisella iholla aina lievemmät.
Kuva: Raimo Suhonen
Varpaiden ekseema. Rajunnäköinen oireisto varpaissa on ekseemaa, ei silsaa. Silsamuutos on vähäisempi eikä yleensä yhtä symmetrinen. Epikutaanitesti on tarpeellinen muun muassa siksi, että jalkinemateriaalit saattavat aiheuttaa kosketusallergiaa.
Kuva: Raimo Suhonen
Varvasvälin ekseema. Lähes varvasvälin tauti, joka ei kuitenkaan ole sieni-infektio vaan rehevä ekseema. Oireiden puuttuminen lateraalisista varvasväleistä ja lopullisesti natiivitutkimuksen ja –sieniviljelyn negatiiviset tulokset varmistavat diagnoosin.
Kuva: Raimo Suhonen
Krooninen kämmenen ekseema. Hyvin tyypillinen krooninen kämmenekseema: epätarkat rajat, kuivuneen eksudaatin muodostamaa rupea, rikkoutumia ja oireita myös toisessa kämmenessä.
Kuva: Raimo Suhonen
Jalkapohjan krooninen ekseema. Krooninen jalkapohjaekseema luonteenomaisimmassa paikassaan jalkaterän keski-mediaalialueella. Rehevän ekseema-alueen ulkopuolella näkyvät pienet fokaaliset hilsealueet antavat aiheen sieninäytteiden ottoon: ekseema ei estä samanaikaista jalkasilsaa. Jos dermatofyytti löytyy, se kannattaa hoitaa sisäisellä lääkkeellä - unohtamatta ekseeman hoitoa.
Kuva: Raimo Suhonen
Jalkapohjien psoriaasi. Laaja, lähes koko jalkapohjat käsittävä psoriaasi. Symmetrisyys, paksu hilse, rauhallinen taudinkuva ja vesikkelien puuttuminen ovat psoriaasille luonteenomaisia piirteitä. Sieni tuskin pysyisi mukana liitännäistautina, kun psoriaasissa epidermis uusiutuu muutamassa päivässä.
Kuva: Raimo Suhonen
Pustulaarinen psoriaasi jalassa. Jalkapohjanäkymä yleistyneessä von Zumbuschin tyyppisessä psoriasis pustulosassa. Tämä vaikea, rajuoireinen psoriaasimuoto kuuluu heti erikoisklinikan hoitoon.
Kuva: Raimo Suhonen
Jalkaterän vaikea psoriaasi. Varpaat eivät ole psoriaasin tavallisin sijaintipaikka. Taudin tunnistamisessa auttaa muiden ihoalueiden tutkiminen. Varpaankynnet ovat oireettomat; psoriaasissa selvemmät kynsimuutokset ovat sormissa - päinvastoin kuin kynsisilsassa.
Kuva: Raimo Suhonen
Kantapään hyperkeratoottinen psoriaasi. Kantapään seudussa psoriaasiin liittyy usein tälle ihoalueelle muutenkin tyypillinen hyperkeratoosi niin voimakkaana, että se voi halkeilla ja johtaa verihaavoihin. Morfologian perusteella erottaminen kroonisesta ekseemasta ei ole helppoa; sieneen tämä näkymä ei liity.
Kuva: Raimo Suhonen
Kämmenen rauhallinen psoriaasi. Kämmenen rauhallinen psoriaasi, jossa kokonaisuus on melko hyvin rajoittunut. Alueella on diffuuseja, paksuhkoja hilseileviä alueita ja taustalla on punoitus. Silsa ei aiheuta läiskittäistä hilseilyä. Muiden ihoalueiden tutkiminen on yleensä hyväksi.
Kuva: Raimo Suhonen
Pustulosis palmoplantaris (jalkapohjat). Pustulosis palmoplantaris (PPP) on yksi vaikeahoitoisimmista ihotaudeista. Sameiden mätärakkuloiden ryöpsähdykset, välillä voimakas hilseily ja kivuliaisuus ovat sille luonteenomaisia piirteitä. Ei ole yksimielisyyttä siitä, onko PPP psoriaasin alamuoto vai itsenäinen tauti.
Kuva: Raimo Suhonen
Pustulosis palmoplantaris (jalkapohjat). Pustulosis palmoplantaris -taudin (PPP) pustulat ovat usein verensekaisia, kuivuessaan punaruskeita. Taudin aktiivisuus vaihtelee; tässä on menossa rauhoittuva, hilseilevä vaihe. Potilas kannattaa ohjata spesialistille. Pääosa PPP-potilaista tupakoi.
Kuva: Raimo Suhonen
Pustulosis palmoplantaris (kämmenet). Pustuloosin palmaariset muutokset vaihtelevat aktiivisuudeltaan. Tässä kämmenten sameat pustulat ovat kuivuneet ja iho punoittaa ja hilseilee.
Kuva: Raimo Suhonen
Palmoplantaarinen pustuloosi on krooninen ekseema, jossa kämmenissä on steriilejä pusteleita.
© Raimo Suhonen
Palmoplantaarinen pustuloosi on krooninen ekseema, jossa kämmenissä on steriilejä pusteleita.
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Kämmenten syyhy. Ranne-kämmenseudun ihottuman aiheuttaja voi olla myös syyhypunkki. Tämän näkymän tulisi johtaa naaraspunkin käytävien etsimiseen ja punkin nostamiseen neulan kärjessä objektilasille. Kävelevä otus lopettaa diagnostiset pohdinnat ja vakuuttaa potilaankin. Stereomikroskooppi on ylivoimainen apuväline tässäkin.
Kuva: Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Toisen asteen kupan merkit jalkapohjissa. Tällaiset makulaariset, punaruskeat laikut jalkapohjissa ovat tunnusomaiset toisen asteen kuppataudille. Ks. kuva saman potilaan kämmenestä «Toisen asteen kupan merkit kämmenissä»153. Treponema pallidum -vasta-aineet (S-TrpaAb) on ensisijainen seulontatesti.
Kuva: Raimo Suhonen
Toisen asteen kupan merkit kämmenissä. Pienet, hilseilevät plakit kämmenissä ovat tunnusomaiset sekundaarivaiheen kupassa. Ks. myös saman potilaan jalkapohjien kuva «Toisen asteen kupan merkit jalkapohjissa»152. Syfilisserologia on tässä vaiheessa aina positiivinen.
Kuva: Raimo Suhonen
Synnynnäinen keratoderma (jalkapohjan hyperkeratoosi). Thost-Unnan tyyppinen synnynnäinen keratoderma. Huomaa, että jalkaholvi on täydellisen oireeton päinvastoin kuin jalkapohjan kroonisessa ekseemassa.
Kuva: Raimo Suhonen
Synnynnäinen keratoderma (jalkapohjan hyperkeratoosi). Thost-Unnan tyyppinen synnynnäinen keratoderma. Rauhallinen, tarkkarajainen, kellertävä hyperkeratoosi sekä jalkapohjissa että käsissä on tyypillinen.
Kuva: Raimo Suhonen
Synnynnäinen keratoderma (jalkapohjien hyperkeratoosi). Jalkapohjien synnynnäinen paksu hyperkeratoosi. Sama oire esiintyy käsissä. Huomaa, että tämä tauti säästää jalkaholvin ohuen ihon, joka taas on ekseeman mielipaikka. Silsassa hyperkeratoosi ei ole yhtä voimakas.
Kuva: Raimo Suhonen
Synnynnäinen keratoderma (kämmenten hyperkeratoosi). Sormien ja kämmenen alueen synnynnäinen hyperkeratoosi. Huomaa oireen tarkka rajoittuminen sormen sivupinnan palmaarireunassa ja kädenselkien täysi oireettomuus. Hyvää hoitoa tähän tautiin ei tunneta.
Kuva: Raimo Suhonen
Synnynnäinen keratoderma (kämmenten hyperkeratoosi). Kämmenen vaikea synnynnäinen hyperkeratoosi. Raja terveeseen ihoon on tarkka. Hyvää hoitoa ei ole.
Kuva: Raimo Suhonen
Pienen lapsen jalkapohjien vaikea, geneettistä perua oleva hyperkeratoosi. Sieni ei aiheuta tällaisia muutoksia.
Kuva: Raimo Suhonen
Synnynnäinen keratoderma (jalkapohjien hyperkeratoosi). Vaikea lentikulaarinen hyperkeratoosi jalkaterissä. Etiologia on tuntematon, mutta oireet korostuvat painepaikoilla. Kynsien seuduista näkyy myös yleinen "sosiaalirajoitteisen" potilaan epäsiisteys.
Kuva: Raimo Suhonen
"Pitted keratolysis" jalkapohjassa. ”Pitted keratolysis” on jalkapohjien paksun keratiinin pinnallinen reikiintymisilmiö. Sen aiheuttaa jalkineiden hautominen ja ihon normaali bakteerifloora. Tärkeintä on sen erottaminen Trichophyton rubrum -infektion hyvin pinnallisista hilserenkaista. Alumiinikloridiantiperspirantti on sopiva hoito.
Kuva: Raimo Suhonen
Trauman ja vierasesineen aiheuttama varvasvälifisteli. Sijaintinsa vuoksi tätä vaivaa hoidetaan usein aiheettomasti sienilääkkeillä. Nuoren miehen lateraaliseen varvasväliin on tunkeutunut pieni pätkä muovilankaa (arvio histopatologisen näytteen perusteella). Se aiheutti vierasesinereaktion, joka on punoituksen keskellä palpoitavissakin. Hoitona on kirurginen eksploraatio ja vierasesineen poisto. Sama tilanne tunnetaan "barbers sinus" ilmiönä, joka tarkoittaa hiuksen kappaleen tunkeutumista sormivälin ihosta sisään. Lähikuva muutoksesta kuvassa «Lähikuva vierasesineen aiheuttamasta fistelistä varvasvälissä»163.
Kuva: Raimo Suhonen
Lähikuva vierasesineen aiheuttamasta fistelistä varvasvälissä. Lähikuva varvasvälin vierasesinefistelistä, joka johti vierasesinereaktioon (vrt. kuva «Trauman ja vierasesineen aiheuttama varvasvälifisteli»162). Sienilääkkeet ja antibiootit ovat tehottomia - tila vaatii kirurgisen toimenpiteen.
Kuva: Raimo Suhonen
Varvasvälifisteliä hoidetaan usein sieni-infektiona – tuloksetta. Aiheuttaja on rikkinäisestä varvasvälin ihosta kudokseen tunkeutunut vierasesine, joka poistetaan tulehdusontelon kirurgisen saneerauksen yhteydessä. Ilmiö on vastaava kuin "barbers sinus".
© Raimo Suhonen
Varvasvälifisteliä hoidetaan usein sieni-infektiona – tuloksetta. Aiheuttaja on rikkinäisestä varvasvälin ihosta kudokseen tunkeutunut vierasesine, joka poistetaan tulehdusontelon kirurgisen saneerauksen yhteydessä. Ilmiö on vastaava kuin "barbers sinus".
© Raimo Suhonen
Granuloma annulare kämmenselässä. Granuloma annulare kämmenselässä matkii sieni-infektiota: hitaasti etenevä reuna ja paraneva keskusta. Kutinan ja hilseilyn puute sekä negatiivinen KOH-preparaatin mikroskopointilöydös sulkevat pois sieni-infektion. Histologiset löydökset ovat niukat, mutta tyypilliset. Granuloma annulareen ei ole yleisesti tehoavaa hoitoa. Spontaani paraneminen on mahdollinen.
Kuva: Raimo Suhonen
Granuloma anulare (rengasihottuma) on syyltään tuntematon tulehduksellinen ihottuma, joka tässä esiintyy kädenselässä.
© Raimo Suhonen
Atoopikon talvijalka. Isovarpaan alapinnan tyypillinen atooppinen talvijalka, juvenile plantar dermatosis, on yksi atooppisen ihottuman ilmenemismuodoista. Sieni-infektiolla ei ole siinä osuutta. Useimmiten oire vaivaa talvisaikaan ja paranee itsestään muutamassa vuodessa iän karttuessa. Eniten atooppinen talvijalka vaivaa esikouluikäisiä poikia.
Kuva: Raimo Suhonen
Atooppinen talvijalka. Isovarpaiden hilseily voi johtua atooppisesta talvijalka-taudista (juvenile plantar dermatosis) tai silsasta. Koko ihon tutkiminen ja esitiedot auttavat ratkaisussa, mutta hyvä on varmistaa arvio hyvin otetulla sieniviljelynäytteellä. Tässä sieniviljely on negatiivinen. Hoidoksi sopii kortikoidi-perusvoideyhdistelmä.
Kuva: Raimo Suhonen
Atoopikon talvijalka eli juveniili plantaari dermatoosi on nimensä mukaisesti atoopikolla talvikaudella esiintyvä jalkapohjien ihon kuivuminen, halkeilu ja hilseily, jota saatetaan virheellisesti epäillä rihmasienen aiheuttamaksi ihottumaksi.
© Raimo Suhonen
talvijalka eli juveniili plantaari dermatoosi on nimensä mukaisesti atoopikolla talvikaudella esiintyvä jalkapohjien ihon kuivuminen, halkeilu ja hilseily, jota saatetaan virheellisesti epäillä rihmasienen aiheuttamaksi ihottumaksi.
© Raimo Suhonen
Atoopikon talvijalka eli juveniili plantaari dermatoosi on nimensä mukaisesti atoopikolla talvikaudella esiintyvä jalkapohjien ihon kuivuminen, halkeilu ja hilseily, jota saatetaan virheellisesti epäillä rihmasienen aiheuttamaksi ihottumaksi.
© Raimo Suhonen
Atoopikon talvijalka eli juveniili plantaari dermatoosi on nimensä mukaisesti atoopikolla talvikaudella esiintyvä jalkapohjien ihon kuivuminen, halkeilu ja hilseily, jota saatetaan virheellisesti epäillä rihmasienen aiheuttamaksi ihottumaksi.
© Raimo Suhonen
Kämmenen lichen. Kämmenen lichen tulisi erottaa silsasta, kroonisesta ekseemasta ja psoriaasista. Tässä paras tunniste on rannepoimun muutama yksittäinen lichenpapula, joissa vaalean verkkomaiset Wickhamin striat ovat nähtävissä. Koko ihon tutkiminen voi olla tarpeen.
Kuva: Raimo Suhonen
Kämmenen punajäkälä. Tässä kämmenen punajäkälässä tauti esiintyy erillisinä plakkeina, joissa Wickhamin striat ovat tunnistettavissa. Tutki myös muut ihoalueet, samoin ainakin suun limakalvot.
Kuva: Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Kryohoidettuun (nestetypellä jäädytettyyn) ihomuutokseen ilmaantunut punajäkäläihottuma (lichen ruber planus).
© Raimo Suhonen
Hypertrofinen punajäkäläihottuma (lichen ruber planus) kädenselän iholla.
© Raimo Suhonen
Märkärupi kämmenessä. Käsien näin äkäinen pyodermia on usein sekä Staph. aureuksen että pyogeenisen streptokokin yhteisinfektio, kuten tässäkin. Akuutti taudinkuva ja märkäinen erite auttavat tunnistamisessa; bakteeriviljely varmistaa diagnoosin. Peruskefalosporiini ja kosteat kääreet ovat hyvä alkuhoito. Jos taustalla on krooninen käsi-ihottuma, sen hoito vaatinee tehostamista.
Kuva: Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Nivussilsa. Nivussilsassa voi olla useita samankeskisiä renkaita. Tällainen on syntymässä alueen lateraalireunassa. Tässä sopii pohtia silsan immunologiaa ja mikrobi-isäntäspesifisiä vastustuskykyasioita. Ihon silsa kuitenkin paranee aina ja kaikilta tehokkaalla silsalääkkeellä.
Kuva: Raimo Suhonen
Nivussilsa. Nivussilsassa (tinea cruris) reuna-alue yleensä punoittaa. Reunavyöhyke voi olla myös katkonainen. Keskusalue on joskus oireeton, joskus muistuttaa ekseemaa, ja usein siinä esiintyy follikuliittia, jopa pieniä silsan aiheuttamia paiseita.
Kuva: Raimo Suhonen
Nivusalueen silsa. Nivusalueella silsa yleensä saa alkunsa taipeen pohjalla. Se saattaa levitä myös kivespussin suuntaan, kuten tässä. Aktiivisin alue on lähes poikkeuksetta etenemisreuna.
Kuva: Raimo Suhonen
Molemminpuolinen nivussilsa. Nivussilsa alkaa yleensä toispuolisena mutta leviää usein ajan mittaan molemminpuoliseksi. Sen sijaan esimerkiksi seborrooinen ekseema ja psoriaasi ovat alusta lähtien tyypillisesti symmetrisiä tauteja.
Kuva: Raimo Suhonen
Voimakas nivussilsa. Nivusalueen voimakkaat silsamuutokset miehellä, jolla tauti levisi joka puolelle, myös kasvoihin. Reisien tyvialueella näkyy myös punoittavia pieniä furunkkeleita. Näin laajassa taudissa (Trichophyton rubrum) sisäinen sienilääke on ainoa hoitomahdollisuus.
Kuva: Raimo Suhonen
Polysyklinen nivussilsa. Tässä nivussilsa muodostaa tiheään uusiutuvia sisäkkäisiä renkaita. Tämä kuvastaa vain sienen ja ihmisen keskinäisen sopeutumisasteen monimuotoisuutta. Aiheuttaja on tässäkin Trichophyton rubrum.
Kuva: Raimo Suhonen
Levinnyt nivussilsa. Ei ole kovin harvinaista, että nivusten silsa leviää välilihan kautta myös pakaroiden alueelle. Taudinkuvaa hallitsee edelleen aktiivinen reunavyöhyke. Samanaikaisesti potilaalla on lähes poikkeuksetta jalkasilsa. Näin laajassa silsassa kannattaa harkita sisäistä sienilääkitystä, kun diagnoosi on varmistettu. Aiheuttaja oli Trichophyton rubrum.
Kuva: Raimo Suhonen
Laajalle levinnyt nivussilsa. Laajalle levinnyt Trichophyton rubrum -infektio nivusissa ja pakaroissa. Tällä potilaalla on silsaa myös varvasvälien ulkopuolella jalkapohjissa.
Kuva: Raimo Suhonen
Nivussilsa naisella. Nivusalueen silsa on naisella harvinainen. Tässä Trichophyton mentagrophytes -silsasieni aiheutti vanhahkolle naiselle laajan taudin vartalolle ja alaraajoihin Laaja silsa kannattaa hoitaa sisäisellä sienilääkkeellä, kun diagnoosi on varmistettu.
Kuva: Raimo Suhonen
Nivussilsa naisella. Naisen ulkogenitaalialueella silsa on hyvin harvinainen. Tässä vanhahkolla naisella on todettavissa silsan epämääräisiä rengaskuvioita genitaalialueella ja reiden puolella. Samanaikaisesti Trichophyton rubrum aiheutti hänelle myös jalkasilsan.
Kuva: Raimo Suhonen
Salasilsa (tinea incognito). Silsan hoitaminen potentilla kortikoidivoiteella piilottaa taudinkuvan mutta ei paranna; syntyy tinea incognito eli salasilsa. Tässä reunavyöhyke on kadonnut, ja on syntynyt yksittäisiä silsasienen aiheuttamia absesseja. Silsaa oli myös jaloissa. Aiheuttaja Trichophyton rubrum.
Kuva: Raimo Suhonen
Salasilsa (tinea incognito). Silsan hoitaminen kortikoidivoiteella on hävittänyt aktiivisen reunavyöhykkeen. Tila muistuttaa diffuusia ekseemaa. Kortikoidilla aiheutettu tinea inkognito eli salasilsa on vaikea tunnistettava. Sieninäyte - sekä jalkojen ihon ja kynsien tutkiminen - on hyvä apu.
Kuva: Raimo Suhonen
Salasilsa (tinea incognito). Kortikoidihoidolla muokatussa nivussilsassa näkyy osittaista reuna-aktiivisuutta, mutta alueella on useita aktiivisen sieni-infektion pesäkkeitä. Nivussilsan hoito on periaatteessa ulkoinen sienilääke. Jos alueella on kuitenkin pieniä furunkkeleita tai tautiin liittyy plantaarisilsa, sisäinen lääkitys on aiheellinen.
Kuva: Raimo Suhonen
Taivepsoriaasi. Nivustaipeen seudun psoriaasi on yleensä tarkkarajainen, koko alueeltaan punoittava, usein myös kutiava. Hilseily on yleensä paljon vähäisempää kuin muilla ihoalueilla. Glukokortikoidien lisäksi hoitovaihtoehtoja ovat kalsitrioli ja kalsipotrioli sekä kalsineuriinin estäjät.
Kuva: Raimo Suhonen
Seborrooinen ekseema taipeessa. Seborrooinen ekseema hautoo nivustaipeen pohjukkaa; fissuurakaan ei ole harvinainen. Silsalle tyypillinen reuna-aktiivisuus puuttuu. Taipeiden psoriaasi on usein tarkkarajaisempi.
Kuva: Raimo Suhonen
Seborrooinen ekseema nivustaipeessa. Nivusia ja koko välilihaa affisioivaa laajaa seborrooista ekseemaa voi olla kliinisesti vaikea erottaa silsasta. Natiivitutkimus ja sieniviljely varmistavat diagnoosin.
Kuva: Raimo Suhonen
Seborrooinen ekseema pakaravaossa. Epätavallisen rehevä seborrooinen ekseema pakaravaon seudussa. Samoja oireita löytyy yleensä muistakin kosteista taipeista. Seborrooinen ekseema korostuu usein vaikeissa neurologisissa sairauksissa ja immuunihäiriöpotilailla.
Kuva: Raimo Suhonen
Vulvan alueen seborrooinen ekseema. Labia-alueen tasapunainen, melko tarkkarajainen ihomuutos voi olla psoriaasia tai seborrooista ekseemaa. Muiden ihoalueiden tutkiminen ja sieninäytteet auttavat diagnostiikassa.
Kuva: Raimo Suhonen
Seborrooinen ekseema pikkulapsen vaippa-alueella. Vauvaiän seborrooinen ekseema vaippa-alueella ja sen ympäristössä on hieman kiistanalainen diagnoosi. Osassa tapauksista kysymys lienee atooppisesta ihottumasta.
Kuva: Raimo Suhonen
Atooppinen ihottuma reisissä ("ratsupaikkaihottuma"). Lapsuus- tai nuoruusikäisen atooppinen ihottuma reisien takana on usein sitkeähoitoinen. Se saattaa kliinisesti muistuttaa laajalle levinnyttä silsaa. Muiden alueiden iho-oireet ja negatiivinen sienilöydös varmistavat ekseemadiagnoosin.
Kuva: Raimo Suhonen
Neurodermatiitti nivustaipeessa. Reiden ihoon voi kehittyä myös neurodermatiitti - kutiava, paksuntunut, rajoiltaan melko diffuusi ihottumaläiskä. Raapiminen pitää yllä ihottumaa ja ihottuma kutinaa. Neurodermatiitille ei tunneta yksilöityä syytä.
Kuva: Raimo Suhonen
Nivustaipeen punajäkälä. Punajäkälän ulkonäkö on taipeissa muista ihoalueista poikkeava. Usein värisävy on liila, ja taipeen punajäkälä voi muodostaa myös rengaskuvioita, joissa liila, punainen, ruskea ja harmaa esiintyvät vaihtelevina yhdistelminä. Ihonäyte on diagnostinen.
Kuva: Raimo Suhonen
Nivuksen rengasmainen punajäkälämuutos. Monotoninen rengas nivustaipeessa voisi tuoda ensisijaisesti mieleen silsan, mutta kysymyksessä on rengasmainen taiveseudun punajäkälä, lichen planus. Taipeessa sen paras hoito on paikallinen kalsineuriinin estäjä (takrolimuusi tai pimekrolimuusi).
Kuva: Raimo Suhonen
Punajäkälä pakaravaon seudussa. Punajäkälä voi pakaravaon seudussa muistuttaa sieni-infektiota, mutta etenkin ristiselän tyypillinen lichen-kylvö ohjaa oikeaan diagnoosiin. Muiden ihoalueiden tutkiminen auttaa yleensä.
Kuva: Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Granuloma anulare (rengasihottuma) on syyltään tuntematon tulehduksellinen ihottuma, joka tässä esiintyy taipeissa.
© Raimo Suhonen
Erythema annulare nivustaipeessa. Erythema annulare on melko harvinainen, osittaisia tai täydellisiä renkaita tekevä dermatoosi, jonka syytä ei tiedetä. Renkaita tulee ja menee; reiden alueella vain negatiivinen mykologia erottaa sen sieni-infektiosta. Rengasmaisena tärkeä erotusdiagnoosi on Borrelian aiheuttama erythema migrans.
Kuva: Raimo Suhonen
Erythrasma nivusessa. Nivusissa, kainaloissa ja varvasväleissä voi esiintyä hento, ruskehtavan punainen, vähäoireinen bakteeri-infektio erytrasma. Yksinkertaisimmin se paranee - paradoksaalisesti - ulkoisilla atsolilääkkeillä.
Kuva: T Rantanen
Glukagonoomasyndrooman ihomuutokset. Erittäin harvinainen glukagonoomasyndrooma aiheutuu glukagonia erittävästä haimakasvaimesta. Oktreotidi antaa erinomaisen avun iho-oireisiin, mutta perustaudin hoito on leikkaus.
Kuva: Raimo Suhonen
Krauroosi. Krauroosi (lichen sclerosus et atrophicus) on krooninen, voimakkaasti kutiava, sitkeähoitoinen tauti. Miehellä sen vastine on balanitis xerotica obliterans. Hoidossa superpotentit paikalliskortikoidit ovat saaneet rinnalleen takrolimuusin.
Kuva ja teksti: Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Toksinen vaippaihottuma. Vaippaekseema on käynyt harvinaisemmaksi, kun harsovaipat ovat poistuneet käytöstä. Jos alueen reunoilla on selvää satelliittikylvöä, mukana voi olla patogeenina Candida albicans.
Kuva: Raimo Suhonen
Kontaktiallergian aiheuttama ihottuma nivusessa. Eräissä kortikoidiyhdistelmävoiteissa on kantimikrobiaineosana kliokinoli, joka voi olla voimakkaasti ärsyttävä ohuilla ihoalueilla. Hoidon tyypillinen haitta on ns. mansikkakivespussi.
Kuva: Raimo Suhonen
Nivusen stria. Nivustaipeen seudun atrofinen stria on yleensä aiheutunut potentin kortikoidin pitkäkestoisesta käytöstä. Tavallinen syy on silsa, jota on hoidettu kortikoidivoiteella. Väärästä diagnoosista johtuva huono hoitovaste on johtanut hoitoyrityksen pitkittymiseen ja ihoatrofiaan.
Kuva: Raimo Suhonen
Hartianseudun vartalosilsa. Hartiaseudun laaja vartalosilsa, jonka aiheuttaja on Trichophyton mentagrophytes. Tämä sieni on usein eläinperäinen.
Kuva: Raimo Suhonen
Yläraajan ihosilsa. Yläraajan silsa, jossa aiheuttaja on Trichophyton mentagrophytes. Reunavyöhykkeen aktiivisuus on tyypillistä. Sieniviljelynäyte kannattaa ottaa reunasta raaputtaen.
Kuva: Raimo Suhonen
Vartalon ihosilsa. Vaikka tinea corporis -laikussa reuna on aktiivisin, myös alueen sisällä on usein sienen aiheuttamaa follikuliittia.
Kuva: Raimo Suhonen
Vartalon monirenkainen silsa. Silsa voi kasvaa myös laajana monirenkaisena ja konfluoivana läiskänä.
Kuva: Raimo Suhonen
Vartalon laaja-alainen ihosilsa. Joillakin potilailla Trichophyton rubrum -infektio ei näytä tuntevan rajoja. Tässä nivusseudun silsa on levinnyt kraniaalisuuntaan jo lapojen yläreunaan. Tällainen kehitys vie vuosia. Hoitoon tarvitaan aina sisäisiä lääkkeitä.
Kuva: Raimo Suhonen
Ihosilsa säärissä. Vanhalla rouvalla oli krooninen sääriekseema, säärihaavakin ja myös tarkkarajaisia punoittavia alueita. Viljelyssä löytyi Trichophyton rubrum. Sen aiheuttaman infektion hoito rauhoitti kokonaistilannetta huomattavasti.
Kuva: Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Kasvoissa oireileva ihosilsa. Maanviljelijän kasvoissa on Trichophyton mentagrophytes -sienen aiheuttama rehevä silsa, joka ulottuu silmäluomien reunaan. Tämän hoidossa tarvitaan aina sisäisiä sienilääkkeitä.
Kuva: Raimo Suhonen
Märkärakkulainen silsa alaraajan iholla. Kantapään taustan rengasmainen, märkärakkulainen muutos ei ollut bakteeri-infektio, vaan Trichophyton mentagrophytes -silsasienen aiheuttama tinea corporis.
Kuva: Raimo Suhonen
Silsa alaraajan iholla. Nilkan etupuolen Trichophyton mentagrophytes infektio samalla potilaalla kuin kuvassa «Märkärakkulainen silsa alaraajan iholla»233.
Kuva: Raimo Suhonen
Alaraajan ihosilsa. Säären ihon tarkkarajainen, hieman epäsäännöllinen laikku, jossa on lukuisia pustuloita. Taudinkuva on tyypillinen silsalle (vaikka ei yleinen).
Kuva: Raimo Suhonen
Impetigo. Impetigo voi esiintyä millä ihon alueella tahansa. Yleensä erotusdiagnostiikassa on vaikeuksia ekseeman ja märkäruven - sienitaudin - suhteen.
Kuva: Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Läiskäekseema vartalolla. Läiskäekseema (eczema nummulare) on kolikonmuotoisia laikkuja aiheuttava ekseema, joka voi tarkkarajaisena muistuttaa tinea corporis -silsatautia.
Kuva: Raimo Suhonen
Läiskäekseema. Läiskäekseeman isompien laikkujen ympärillä on usein alkavia, pieniä, rupeutuvia ekseematäpliä. Silsassa ne ovat epätavallisia.
Kuva: Raimo Suhonen
Läiskäekseema, yksittäinen muutos. Tätä lapsen yksinäistä ekseemalaikkua on vaikea erottaa silsasta ilman sieninäytettä. Reuna-aktiivisuuskin voisi viitata silsaan.
Kuva: Raimo Suhonen
Psoriaasi-ihottuma vartalolla. Psoriaasissa laikkujen punoitus on yleensä tasainen koko laikun alueella. Psoriaasin hilseily on yleensä suurilamellista. Muiden ihoalueiden tutkiminen auttaa myös taudin tunnistamisessa.
Kuva: Raimo Suhonen
Taivepsoriaasi. Psoriaasi on taipeissa yleinen mutta silsa harvinainen muualla kuin miesten nivustaipeissa. Tasainen, reheväkin punoitus ja reunakorostuksen puuttuminen ovat hyvät erotuspiirteet sienen suhteen. Candida-infektiossa taudinkuva on muuten melko samanlainen, mutta ympäristössä on yleisesti ns. satelliitteja. Koska hiiva on iholla elävä saprofyytti, hiivaviljely ei juuri auta erotusdiagnostiikassa.
Kuva: Raimo Suhonen
Vartalon seborrooinen ekseema. Seborrooinen ekseema voi olla hyvin laaja-alainen; selässäkin se hakeutuu "hikirännien" seutuun.
Kuva: Raimo Suhonen
Seborrooinen ekseema kasvoilla. Seborrooinen ekseema voi kasvoissa muodostaa niin tarkkarajaisia laikkuja, että se muistuttaa sieni-infektiota. Muutoksen symmetrisyys ja negatiivinen sieninäyte varmistavat diagnoosin.
Kuva: Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Punatäplähilseily. Punatäplähilseily, pityriasis rosea, on todennäköisesti viruksen aiheuttama eksanteema. Olkavarressa näkyy pari viikkoa muuta täplitystä aiemmin ilmestynyt suurempi primaarilaikku, joka kaulushilseineen voi muistuttaa tinea corporis -silsatautia. Sieninatiivinäyte primaariläiskästä on nopea apu diagnostiikkaan; laaja punatäplähilseily on sinänsä diagnostinen. Vartalon täplityksen ellipsoidi muoto asettuu kylkiluiden suuntaisesti.
Kuva: Raimo Suhonen
Atooppinen ihottuma alavartalolla ja reisissä (”ratsupaikkaihottuma”). Nuoren potilaan atooppinen ihottuma pakaroiden tai reisien seudussa voi johtaa ajatukset silsaan. Muiden ihoalueiden oireet ja negatiiviset sieninäytteet auttavat ekseeman tunnistamisessa.
Kuva: Raimo Suhonen
Kyynärtaipeen atooppinen ihottuma. Kyynärseudun laikussa on aktiivinen reuna kuten sieni-infektiossa. Sijainti ja ekseemalle tyypilliset oireet muilla ihoalueilla ovat avuksi; sieninäyte varmistaa diagnoosin tarvittaessa.
Kuva: Raimo Suhonen
Atooppinen ekseema alavartalolla. Laaja laikku nuoren pojan pakarassa on vailla erityistä reuna-aktiivisuutta. Voimakas kutina on johtanut runsaisiin ihorikkoihin, mikä olisi harvinaista sienitaudille.
Kuva: Raimo Suhonen
Subakuutti kutaaninen lupus erythematosus. Subakuutti kutaaninen lupus erythematosus (SCLE) on harvinainen sidekudostauti, jonka yksittäiset läiskät muistuttavat sieni-infektiota. Negatiivinen mykologia, vahvasti positiivinen autoimmuunilöydös laboratoriotutkimuksissa ja ihonäyte auttavat SCLE:n tunnistamisessa. Potilas kuuluu ihotautilääkärin hoitoon.
Kuva: Raimo Suhonen
Ihon T-solulymfooma. Ihon T-solulymfooma eli mycosis fungoides on tavallisin ihon lymfooma. Se kasvaa yleensä hitaasti ja voi muistuttaa sieni-infektiota. Joskus tarvitaan useampia ihobiopsioita, ennen kuin diagnoosi selviää.
Kuva: Raimo Suhonen
Erythema migrans. Borrelian aiheuttama primaari iho-oire erythema migrans on alkuvaiheessaan tunnistettavissa vain kliinisesti ja esitietojen perusteella (puutiainen). Tässä vaiheessa vasta-aineet voivat puuttua eikä histopatologia ole diagnostinen.
Kuva: Raimo Suhonen
Stafylokokin aiheuttama follikuliitti parran alueella. "Partasieni" on väärä nimike melko yleiselle, stafylokokin aiheuttamalle follikuliitille parran alueella. Ellei antimikrobihoito tuo tulosta, tutki, olisiko kysymyksessä pseudofollikuliitti.
Kuva: Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Acanthosis nigricans. Kainalon ihon pigmentoitunut, paksuntunut, krooninen läiskä on acanthosis nigricans – tässäkin tapauksessa paramaligni tauti (potilaalla oli keuhkokarsinooma). Tässä oireessa vain diagnoosi on tärkeä.
Kuva: Raimo Suhonen
Pseudoacanthosis nigricans. Ylipainoisen kainaloihin voi syntyä pseudoacanthosis nigricans. Se on hyvänlaatuinen muutos, joka on yhteydessä glukoosi-intoleranssiin.
Kuva: Raimo Suhonen
Rengasgranulooma nilkassa. Nilkan ihon rengasmainen ihomuutos ei hilseile, ei kutia, mutta suurenee hiljalleen. Granuloma anularea ei ole aina helppo erottaa silsasta. Hilseily puuttuu yleensä täysin, joten sieninäytteen otto onnistuu huonosti. Ihonäyte (reunavyöhykkeestä) on diagnostinen.
Kuva: Raimo Suhonen
Granuloma anulare (rengasihottuma) on syyltään tuntematon tulehduksellinen ihottuma, joka tässä esiintyy niskan iholla.
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Hailey-Hailey on perinnöllinen ihosairaus, jossa karstaista ja rikkoutuvaa ihottumaa esiintyy hikoilulle ja hautumiselle alttiilla ihoalueille, kuten taivealueilla ja kaulalla.
© Raimo Suhonen
Darierin tauti on perinnöllinen ihosairaus, jossa rupimaisen hilseen peittämät papulat esiintyvät usein seborroisilla ihoalueilla, kuten rintojen alla, selän yläosassa, kasvoilla ja hiuspohjassa.
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Hiuspohjan silsa. Hiuspohjan silsa voi punoittaa ja alueella saattaa olla follikuliittia, pusteleita ja katkenneita hiusten tynkiä. Diagnoosin ja sienilajin varmistaminen on hoidon onnistumisen ja mahdollisen epidemian hallinnan kannalta erittäin tärkeää.
Kuva: T Rantanen
Hiuspohjan silsa maahanmuuttajalla. Afrikkalaisen maahanmuuttajan hiuspohjan silsa. Kantaväestöllä tauti on harvinainen.
© Raimo Suhonen
Silsasienen (tässä Trichophyton rubrum) aiheuttama infektio hiuspohjassa)
© Raimo Suhonen
Hiuspohjan seborrooinen ekseema. Seborrooinen ekseema ja psoriaasi eivät monesti ole toisistaan erotettavissa pelkkien hiuspohjamuutosten perusteella. Oireiden symmetrisyys ja muiden ihoalueiden oireisto auttaa erottamaan taudin Suomessa harvinaisesta hiuspohjan silsasta. Sieninäyte varmistaa asian.
Kuva: Raimo Suhonen
Hiuspohjan seborrooinen ekseema. Seborrooinen ekseema ja psoriaasi eivät monesti ole toisistaan erotettavissa pelkkien hiuspohjamuutosten perusteella. Oireiden symmetrisyys ja muiden ihoalueiden oireisto auttavat erottamaan taudin Suomessa harvinaisesta hiuspohjan silsasta. Sieninäyte varmistaa asian.
Kuva: Raimo Suhonen
Hiuspohjan psoriaasi. Hiuspohjan psoriaasi ulottuu usein hiusrajan ulkopuolelle selvästi hilseilevänä mutta hiusten kasvua haittaamattomana.
Kuva: Raimo Suhonen
Hiuspohjan rehevä psoriaasi. Hiuspohjan rehevä psoriaasi potilaalla, joka käyttää litiumia psyykenlääkkeenä. Psoriaasi ei haittaa hiusten kasvua eikä aiheuta hiustenlähtöä.
Kuva: Raimo Suhonen
Pityriasis amiantacea. Pityriasis amiantacea on paksu hilsekakku hiuspohjassa. Sen taustalla voi olla myös sieni-infektio. Sieninäyte on aiheellinen. Tavallisimmin kyseessä on kuitenkin atooppisen tai seborrooisen ekseeman yksi piirre.
Kuva: Raimo Suhonen
Hiuspohjan karvatuppitulehdus (follikuliitti). Follikuliitin aiheuttaja on yleensä Staph. aureus. Hiuspohja on yleinen sijaintipaikka. Hiuspohjan akuutti, rehevä follikuliitti saattaa muistuttaa hiuspohjan kerion-tyyppistä silsaa.
Kuva: Raimo Suhonen
Pälvikalju. Pienialainen pälvikalju paranee yleensä itsestään. Laikun iho on sileä ja hilseilemätön, mikä muun muassa erottaa sen sieni-infektiosta.
Kuva: Raimo Suhonen
Laaja pälvikalju. Pälvikalju (alopecia areata) ei tuhoa hiusnystyjä, mutta laajan taudin ennuste ei ole hyvä. Varmaa hoitoa ei ole.
Kuva: Raimo Suhonen
Pseudopelade. Pseudopelade on esimerkki arpeuttavista alopesioista. Sen syytä ei tunneta. Tehokas hoito on tarpeen, jotta pysyvä hiustuho voidaan rajoittaa. Ohjaa potilas heti spesialistille.
Kuva: Raimo Suhonen
Punahukka hiuspohjassa. Läiskäinen punahukka (lupus erythematosus discoides) on krooninen, hiuksia pysyvästi tuhoava autoimmuunitauti. Alkuvaiheessaan se voi muistuttaa hiuspohjan silsaa. Ihonäyte on tarpeellinen sen tunnistamiseksi.
Kuva: Raimo Suhonen
Punahukka hiuspohjassa . Läiskäinen punahukka (lupus erythematosus discoides) on krooninen, hiuksia pysyvästi tuhoava autoimmuunitauti. Alkuvaiheessaan se voi muistuttaa hiuspohjan silsaa. Ihonäyte on tarpeellinen sen tunnistamiseksi.
Kuva: Raimo Suhonen
Trikotillomania. Trikotillomania tarkoittaa karvojen nyppimistä psyykkisistä syistä. Epämääräisessä laikussa hiuksisto on tervettä mutta katkottua (vrt. kuva «Trikotillomania lähikuvassa»295).
Kuva: Raimo Suhonen
Trikotillomania lähikuvassa. Trikotillomania lähikuvassa (vrt. kuva «Trikotillomania»294).
Kuva: Raimo Suhonen
Taliluomi hiuspohjassa. Taliluomi (naevus sebaceous) on synnynnäinen, viimeistään varhaislapsuudessa ilmestyvä, hiukseton laikku, joka puberteetissa paksunee. Pahanlaatuistumisriskin vuoksi se suositellaan leikattavaksi pois ennen aikuisikää.
Kuva: Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
© Raimo Suhonen
Kyljen savipuoli. Savipuoli (pityriasis versicolor) on Malassezia-hiivan aiheuttama vaihtelevan värinen vartalon laikkutauti. Diagnoosi on yleensä kliininen. Jos mykologinen diagnoosi tarvitaan, se tehdään natiivitutkimuksella, ei viljelyllä.
Kuva: Raimo Suhonen
Vartalon savipuoli. Savipuolen taudinkuva on moni-ilmeinen; vaalea ihonväri on normaalia tässä kuvassa. Savipuolta ei tule käsitellä tarttuvana tautina, koska Malassezia-hiiva löytyy lähes jokaisen ihmisen ihosta.
Kuva: Raimo Suhonen
Lähikuva savipuolesta. Savipuoli on olla myös ympäristöään vaaleampi. Savipuoli vähentää ihon pigmentoitumista kesällä laikkujen kohdalla. Kun läiskät hoidetaan, iho jää kirjavaksi. Pigmenttivajaus ei ole pysyvä.
Kuva: Raimo Suhonen
Beckerin luomi ja voimistunut karvankasvu. Beckerin luomi (melanosis naeviformis Becker-Siemens) muistuttaa savipuolta. Läiskä ei hilseile lainkaan (raaputettuna), reuna-alue on "saaristomainen", ja pojilla on laikun alueella yleensä tavallista voimakkaampi karvankasvu. Ks. myös kuvat «Beckerin luomi»305 ja «Beckerin luomi»306.
Kuva: Raimo Suhonen
Beckerin luomi. Beckerin luomi (melanosis naeviformis Becker-Siemens) muistuttaa savipuolta. Läiskä ei hilseile lainkaan (raaputettuna), reuna-alue on "saaristomainen", ja pojilla laikun alueella on yleensä tavallista voimakkaampi karvankasvu. Ks. myös kuvat «Beckerin luomi ja voimistunut karvankasvu»304 ja «Beckerin luomi»306.
Kuva: Raimo Suhonen
Beckerin luomi. Beckerin luomi (melanosis naeviformis Becker-Siemens) muistuttaa savipuolta. Läiskä ei hilseile lainkaan (raaputettuna), reuna-alue on ”saaristomainen”, ja pojilla laikun alueella on yleensä tavallista voimakkaampi karvankasvu. Ks. myös kuvat «Beckerin luomi ja voimistunut karvankasvu»304 ja «Beckerin luomi»305.
Kuva: Raimo Suhonen
Maitokahviläiskiä. Maitokahviläiskät (café au lait) voivat viitata neurofibromatoosiin (von Recklinghausenin tauti), jos laikut ovat suurehkoja ja niitä on useita. Ruskean värin sävy voi vaihdella.
Kuva: Raimo Suhonen
Naevus spilus. Naevus spilus on hyvänlaatuinen pigmenttiluomi. Siihen suhtaudutaan seurannan ja biopsiatarpeen kannalta niin kuin muihinkin hyvänlaatuisiin pigmenttiluomiin.
Kuva: Raimo Suhonen
Vitiligo eli valkopälvi. Vitiligon ja hoidonjälkeisen hypopigmentoituneen savipuolen erottaminen voi joskus tuottaa vaikeuksia. Vitiligon pigmenttipuutos on täydellisempi, ja terveen ihon pigmentti on usein hieman korostunut laikun reunan läheisyydessä.
Kuva: Raimo Suhonen
Naevus anaemicus on synnynnäinen, paikallinen ihon verisuonien ylireagointi katekoliamiineille. Histologisestikin normaalissa ihossa on vaalealaikkuinen alue. Erotusdiagnoosina on savipuolitauti.
© Raimo Suhonen
Pityrosporum-follikuliitti rintakehän iholla. Pityrosporum-follikuliitti saa nimensä Malassezia-hiivan entisestä Pityrosporum-nimestä. Tauti on yleisempi immuunihäiriötilanteissa; kuvan potilaskäytti atsatiopriinilääkitystä. Diagnoosiin päästään parhaiten ihonäytteen avulla. Viljelynäyte on hyödytön.
Kuva: Raimo Suhonen
Näytteenottokohdan puhdistus. Ennen sieninäytteen ottoa kohdealue puhdistetaan hyvin spriillä. Näin saadaan tutkimusta haittaavien kontaminaatiohomeiden määrää vähennetyksi.
Kuva: Raimo Suhonen
Sieninäytteen kuljetuspakkaus. Kynsisieninäytteiden kuljetuspakkaukseksi sopii kierrekorkillinen muovirasia tai paperikuori.
Kuva: Raimo Suhonen
Kuollutta sienirihmaa sisältävä kynnen kärki tulee poistaa. Kynnen kärjestä on hyvä leikata reuna pois. Sitä ei liitetä näytemateriaaliin.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynnen vuoleminen sieninäytettä varten. Yksi näytteenottoväline on leikkausveitsi nro 15, jolla vuollaan kynnen pinnasta ohuita lastuja.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynsinäytettä varten kynttä on vuoltava vauriokerrokseen asti. Kynttä vuollaan sienen vioittamaan syvyyteen asti. Kynnen pinnan terveen sarveiskerroksen lastuja ei tule liittää näytemateriaaliin.
Kuva: Raimo Suhonen
Kynnen alta näytteen voi vuolla kyretillä. Kynnen alta sienen etenemissyvyydestä asti näytteen voi ottaa 1 mm:n kyretillä.
Kuva: Raimo Suhonen
Sieninäytteen otto kyretillä. Kyretillä voidaan kaapia verettömästi kynsilevyn pohjaa ja kynsipedin ihon pintakerrosta, silsasienen primaaria kasvualuetta.
Kuva: Raimo Suhonen
Sieninäytteen otto rengasveitsellä. Hyvää näytemateriaalia saa myös 2 mm:n rengasveitsellä. Se sopii myös kynsipedin kaapimiseen.
Kuva: Raimo Suhonen
Väliseinällistä dermatofyyttisienen rihmaa kynsinäytteen Calcofluor white -natiivipreparaatissa
© Pirkko Koukila-Kähkölä
Dermatofyyttisienen artrokonidioketjuja kynsinäytteen Calcofluor white -natiivipreparaatissa.
© Pirkko Koukila-Kähkölä
Scopulariopsis brevicaulis -sienen väliseinällistä ja haarovaa sienirihmaa kynsinäytteen Calcofluor white -natiivipreparaatissa
© Pirkko Koukila-Kähkölä
Scopulariopsis brevicaulis -sienen itiöitä kynsinäytteen Calcofluor white -natiivipreparaatissa
© Pirkko Koukila-Kähkölä
Trauman vaurioittama kynsi, jossa on sekundaarinen homeinfektio. Homeet aiheuttavat harvoin todellisia kynsi-infektioita. Tämä kynsi oli vaurioitunut kymmenen vuotta aiemmin lehmän tallattua jalalle. Kynsilevyn valtasi Aspergillus candidus -homesieni. Diagnostisin ja hoidollisin perustein kynsilevy poistettiin ja potilas lääkittiin. Kynsi parani täysin.
Kuva: Raimo Suhonen
Fusarium-homeen aiheuttama kynsimuutos. Ilman tunnistettua taustatraumaa tähän kynteen on pesiytynyt Fusarium-home. Lääkkeet tehoavat siihen huonosti; nykyisinkin kannattaa harkita kynsilevyn poistoa lääkityksen ohessa.
Kuva: Raimo Suhonen