UKK eli Usein kysyttyjä kysymyksiä (Potilasedustajien käsikirja, liite 2)

Käypä hoito -suositukset

Onko Käypä hoito -suositus yksittäisen lääkärin näkökulma?

• Käypä hoito -suositusta on aina laatimassa moniammatillinen työryhmä (tyypillisesti 8–10 henkilöä).
• Käypä hoito -suositukset pohjautuvat lääketieteelliseen tutkimukseen ja näyttöön.
• Mukaan otetut tutkimukset arvioidaan, ja työryhmä pohtii yhdessä niiden luotettavuutta ja tiedon soveltamista Suomeen.
• Ennen suosituksen julkaisua toteutetaan lausuntokierros, jossa pyydetään laajalta joukolta sidosryhmiä ja asiantuntijoita palautetta suositusluonnoksesta.
• Kaikista asioista ei ole olemassa tutkimustietoa. Tällöin työryhmä voi antaa asiantuntijoiden näkemykseen pohjautuvia suosituksia.

Miksi Käypä hoito -suosituksissa puhutaan vaikeilla sanoilla, esimerkiksi asetyylisalisyylihappo tai ibuprofeeni? Miksi ei sanota aspiriini tai burana?

• Burana on tietyn tulehduskipulääkkeen kauppanimi, ja vastaavasti ibuprofeeni tämän tuotteen vaikuttava aine. Ibuprofeenituotteita on markkinoilla useita erilaisia, ja niitä löytyy useiden eri lääketehtaiden valmisteina. Niillä itse kullakin on oma kaupallinen, ns. markkinointinimensä (esim. Burana, Ibumax, Ibumetin, Ibusal, Ibuxin, Ibutabs jne.).
• Käypä hoito -suosituksissa emme käytä valmistajien tuotenimiä, joten tästä syystä suosituksissa mainitaan lääkkeet niissä olevan vaikuttavan lääkeaineen nimellä.

Miksi Käypä hoito -suosituksissa ei voida sanoa suoraan, että on näin (vrt. matematiikassa 1 + 1 = 2)? Mitä tarkoittaa, ettei lääketiede ole eksaktia? Miksi pitää ”kierrellä” tyyliin: näyttäisi siltä, ilmeisesti, saattaa olla jne.

• Lääketiede ei ole eksakti (ehdottoman tarkka, täsmällinen) luonnontiede. Hoitotutkimuksissa saadaan tietoa tutkittavan hoidon tehosta ja haitoista tietyissä potilasryhmissä, ei yksilöillä.
• Näyttöön perustuvassa lääketieteessä luottamuksemme tutkimusten tuottamaan tietoon riippuu tutkimuksen menetelmistä ja myös siitä, kuinka paljon meillä on yhdenmukaista tutkimustietoa.
• Luottamus tutkimustietoon jaetaan Käyvässä hoidossa neljään näytönasteluokkaan: vahva, kohtalainen, heikko tai hyvin heikko. Tuota luokittelua voidaan kuvata joko kirjainkoodeilla A–D, jossa A tarkoittaa vahvaa ja D hyvin heikkoa luottamusta, kielellisellä epävarmuuden ilmaisulla tai molemmilla. Jos näytönaste on A, tiedämme kyseisen hoidon tehokkaaksi useimmilla määritellyn ryhmän potilailla, mutta tuolloinkin vastaavaan ryhmään kuuluu yksilöitä, joita kyseinen hoito ei auta.

Miksi Käypä hoito -suosituksissa ei kerrota enemmän uusista, mediassa kirjoitetuista hoitokeinoista tai luontaishoidoista?

• Käypä hoito -suositukset pohjautuvat tutkittuun tietoon. Uudet hoitomuodot tai lääkkeet otetaan pääsääntöisesti mukaan Käypä hoito -suositukseen vasta, kun niillä on myyntilupa Suomessa. Ne saattavat silloin olla jo muualla käytössä.
• Monista luontaishoidoista ei ole olemassa riittävästi sellaista tutkittua tietoa, jonka perusteella hoitoa voisi suositella. Joissakin Käypä hoito -suosituksissa käsitellään kuitenkin myös luontaishoitoja, mikäli sen katsotaan olevan aiheeseen liittyen tarpeen.

Miksi Käypä hoito -suosituksessa ei kerrota lääkekuluista tai vastaavista, jotka tulevat potilaan maksettaviksi?

• Osassa Käypä hoito -suosituksia otetaan jo nyt kantaa myös lääkekuluihin tai muihin hoitoon liittyviin kustannuksiin.

Tutkimustiedon arviointi

Mitä tarkoittaa ”lääketieteellistä näyttöä” tai ”näyttöön perustuva lääketiede”? Kuka sen määrittelee ja mitkä ovat kriteerit?

• Lääketieteellisellä näytöllä tarkoitetaan tutkimuksista saatua tietoa toimien tehosta ja niiden haitoista määritellyssä potilasjoukossa. Toimet voivat liittyä ehkäisyyn, sairauden diagnostiikkaan, hoitoon ja kuntoutukseen.
• Näyttöön perustuva lääketiede on menetelmä, jonka avulla arvioidaan mahdollisimman yhdenmukaisesti tutkimustiedon luotettavuutta, tulosten merkitystä ja sovellettavuutta käytännössä.

Onko joku tutkimus tärkeämpi kuin toinen, entä onko toinen luotettavampi kuin toinen? Entä jos tutkimus on tehty jossakin muualla kuin Suomessa, voimmeko luottaa siihen?

• On erilaisia tutkimustyyppejä (ks. myös Potilasedustajien käsikirjan liite Oudot sanat ja terminologiaa).
• Jos halutaan selvittää hoidon tehoa ja yleisiä haittavaikutuksia, satunnaistettu kontrolloitu tutkimus antaa yleensä luotettavimman vastauksen.
• Jos taas halutaan selvittää sairauden ennustetta, hoitojen vaikuttavuutta jokapäiväisessä toiminnassa (ns. arkivaikuttavuutta) tai hoidon harvinaisia haittoja, tarvitaan lisäksi erilaisia havaintotutkimuksia, joihin tietoa kootaan esimerkiksi rekistereistä.
• Sillä, missä maassa tutkimus on tehty, ei sinällään ole merkitystä tulosten luotettavuuden osalta. Suomessa tai Suomen olosuhteita mahdollisimman hyvin vastaavassa maassa tehtyjen tutkimusten tulokset ovat kuitenkin parhaiten sovellettavissa omaan väestöömme ja terveydenhuoltoomme.

Miksi kaikesta ei ole olemassa tutkimusta?

• Terveydenhuollossa on käytössä paljon vanhoja hoitoja, joista ei ole niiden käyttöönoton yhteydessä tehty tutkimusta. Kokemus on kuitenkin osoittanut ne tehokkaiksi ja turvallisiksi.
• Tutkimus on kallista ja vaatii myös rahoitusta. Suomessa tutkimusta rahoittavat pääsääntöisesti yritykset, säätiöt ja valtio. Esim. lääkeyritykset rahoittavat usein lääketutkimuksia. Sen sijaan monien muiden hoitomuotojen tutkimukseen on vaikeampi löytää rahoittajaa.
• Tutkimusaiheisiin liittyy myös eettisiä kysymyksiä. Tutkijan tulee toteuttaa tutkimuksensa niin, että siitä ei aiheudu tutkittavina oleville ihmisille, yhteisölle tai muille tutkimuskohteille merkittäviä riskejä, vahinkoja tai haittoja.

Mistä tiedän, että tutkimustulokset ovat luotettavia – tänä valetiedon aikana?

• Tutkimustiedon luotettavuuden arvioiminen vaatii asiaan perehtyneisyyttä. Siihen kuuluu tutkimuksen luotettavuuden, merkittävyyden ja sovellettavuuden arviointi.
• Luotettavuudella tarkoitetaan sitä, että tutkimus on tehty niin hyvin, että uskomme sen tulosten kuvastavan todellista tilannetta.
• Merkittävyydellä tarkoitetaan sitä, että tutkitusta hoidosta aiheutuva hyöty on potilaan kannalta merkittävästi suurempi kuin hoitoon liittyvät haitat tai riskit.
• Sovellettavuudella tarkoitetaan sitä, että tutkimuksen tulokset ovat siirrettävissä siihen potilasjoukkoomme tai yksilöön, johon kyseistä hoitoa sovellamme. Tällöin hoidossamme olevat potilaat ovat riittävän samankaltaisia kuin tutkimuksessa mukana olleet potilaat, joten voimme olettaa hoidon tehon olevan samankaltainen.

Muut asiat

Mistä löydän luotettavaa terveystietoa?

• Terveyteen ja sairauksiin liittyvää tietoa etsitään usein netistä. Siellä on kuitenkin paljon erilaisia sisältöjä tarjoavia sivustoja ja näkemyksiä; herääkin kysymys, mihin tietoon voi luottaa?
• Esimerkiksi Käypä hoito -sivuston «http://www.kaypahoito.fi»1, Terveysportin «http://www.terveysportti.fi»2, Terveyskirjaston «http://www.terveyskirjasto.fi»3 ja Terveyskylän «https://www.terveyskyla.fi/»4 tarjoama tieto terveydestä ja sairauksista on luotettavaa ja riippumatonta.
• Myös viranomaisten, hyvinvointialueiden, terveysasemien, apteekkien ja useiden potilas- ja kansalaisjärjestöjen verkkosivuilla on paljon hyvää tietoa terveydestä ja sairauksista.
• Sen sijaan keskustelupalstojen sisältöön ei kannata suin päin luottaa.
• Luotettavan terveystiedon voi tunnistaa esimerkiksi sen asiallisuudesta ja neutraaliudesta ilman ylisanoja. Tiedon jakaja on tunnistettavissa, ja tiedon ajantasaisuudesta pidetään huolta.

Mitä voin tehdä itse omien tai läheiseni oireiden helpottamiseksi?

• Useissa Käypä hoito -suosituksissa tai niihin pohjautuvissa potilasversioissa on erillinen osio nimellä Omahoito. Siihen on kerätty erilaisia itsehoitoon liittyviä ohjeita.
• Lisäksi useissa potilasversioissa on erillinen osio Lisätietoa aiheesta. Siihen on kerätty tietoa sellaisista lähteistä, joista voisi olla potilaalle tai hänen läheiselleen hyötyä.

Miten määritellään lapsi, nuori, keski-ikäinen, iäkäs, ikääntyvä ja vanhus?

• Näille ei ole yksiselitteisiä yhteisesti hyväksyttyjä määritelmiä, vaan sanojen merkitys on tulkittava siinä yhteydessä, missä ne esiintyvät.
• Kliinisissä tutkimuksissa tutkimuksiin osallistujien ikä ja sen rajat kuvataan yleensä numeraalisina ikävuosina.
• Hoitosuosituksissa, joihin otetaan tietoa useista tutkimuksista, yhtä tarkkaan rajaukseen ei välttämättä pystytä tai se ei ole mielekästä.