Rahapeliongelma

Määritelmät

• Tämä suositus käsittelee vain rahapelejä, joita ovat esimerkiksi internetissä pelattavat rahapelit, lotto, raha-automaattipelit, raaputusarvat ja vedonlyöntipelit. Rahapeleillä viitataan peleihin, joissa voitto tai tappio on rahaa tai rahanarvoista.
• Rahapeliongelma-termiä käytetään kattoterminä (analogisesti alkoholiongelman kanssa), kun puhutaan rahapeliriippuvuudesta ja riskialttiista pelaamisesta. Rahapeliriippuvuus on rahapeliongelman vakavin muoto.
• Riskialttiilla pelaamisella tarkoitetaan sellaista rahapelaamista, joka ei aiheuta pelaajalle merkittäviä haittoja, mutta saattaa aiheuttaa yksittäisiä haittoja tai häiriökäyttäytymisen oireita. Riskialtis pelaaminen saattaa siis edeltää rahapeliongelman kehittymistä, mutta riippuvuutta ei ole vielä kehittynyt.
• Rahapeliriippuvuus on tunnistettu toiminnalliseksi riippuvuushäiriöksi, ja sille on olemassa diagnostiset kriteerit. Häiriöön liittyy usein toistuvia henkilön elämää hallitsevia uhkapelijaksoja. Häiriöstä kärsivien ajatuksia hallitsevat pelaamistapahtumaan ja -olosuhteisiin liittyvät mielikuvat. Ne vahingoittavat henkilön sosiaalisia, ammatillisia, aineellisia ja perheeseen liittyviä arvoja ja sitoumuksia.

Esiintyvyys

• Rahapelaaminen on Suomessa yleistä ja rahapelien kulutus on kansainvälisesti verrattuna suurta.
• THL:n arvion mukaan vuonna 2019 rahapeliongelmaa oli ollut edeltävien 12 kuukauden aikana 3 %:lla vastaajista, mikä väestötasolla tarkoittaa noin 112 000:ta henkilöä.
• Rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneiden määrä vuosittain suhteutettuna keskiväkilukuun kasvoi 0,005 %:sta (196 henkilöä) 0,018 %:iin (804 henkilöä) vuosina 2011–2020.
• Vaikka diagnoosit ovat lisääntyneet, tulosten valossa näyttää siltä, että rahapeliriippuvuus on edelleen alidiagnosoitu. THL:n toteuttaman väestötutkimuksen mukaan vuonna 2019 1,5 %:lla aikuisista suomalaisista eli noin 52 000 henkilöllä oli todennäköinen rahapeliriippuvuus.

Riskitekijät

• Rahapeliriippuvuus on monitekijäinen sairaus, jonka puhkeamiseen voivat vaikuttaa neurobiologisen ja geneettisen alttiuden lisäksi muun muassa sosiaaliset syyt, tietyt persoonallisuuden piirteet ja useat ympäristötekijät.
• Rahapeliriippuvuuden suhteen haavoittuviksi ryhmiksi on tunnistettu muun muassa nuoret, ikääntyneet, vangit ja heikossa sosioekonomisessa asemassa olevat.
• Kolme yleistä riskitekijää ovat useamman kuin kahden eri pelityypin pelaaminen, se että merkittävä osuus pelaajan tuloista kuluu rahapeleihin sekä suuri pelaamistiheys.
• Riskien pienentämiseksi pelaamiseen ei tulisi käyttää enempää kuin 1 %:a kotitalouden tuloista, henkilön ei tulisi pelata useampana kuin 4 päivänä kuukaudessa eikä henkilön tulisi pelata säännöllisesti enempää kuin 2:ta pelityyppiä. Nämä suositukset ovat suuntaa antavia, eikä niiden soveltuvuutta suomalaiseen kulttuurikontekstiin ole vielä tutkittu.

Tunnistaminen

• Terveydenhuollon ammattilaiset ovat tärkeässä asemassa usein salatun ja hävetyn rahapeliongelman tunnistamisessa. Se, että rahapelaamisesta kysytään matalalla kynnyksellä, todennäköisesti edesauttaa avun piiriin hakeutumista ja ehkäisee haittojen kehittymistä vakavammiksi.
• Strukturoituja kyselyitä voidaan tarvittaessa käyttää haastattelun tukena tarkentamaan ja helpottamaan haastattelua esimerkiksi oppilas- ja opiskeluterveydenhuollossa ja työterveys- ja ikäryhmätarkastuksissa. Systemaattinen peliongelman seulonta on perusteltua, kun potilas hakeutuu terveydenhuoltoon muun mielenterveys- tai päihdeongelman takia.

Komorbiditeettien hoito

• Rahapeliriippuvuus esiintyy usein liitännäisoireiden, kuten päihdeongelmien, masennuksen ja ahdistuneisuuden, kanssa. Rahapeliriippuvuuden hoidossa kokonaistilanteen arvioiminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta hoito integroituu kokonaisvaltaisesti potilaan tilanteeseen.
• Rahapeliongelma näyttää olevan harvoin ensisijainen hoitoon hakeutumisen syy, ja hoitoon hakeudutaan muiden mielenterveyden häiriöiden tai päihdehäiriöiden takia. Rahapeliongelman systemaattinen seulonta on tarpeen, kun potilas hakeutuu hoitoon muun mielenterveys- tai päihdeongelman takia.
• Psyykkiset oireet (kuten masentunut mieliala, unettomuus, ahdistuneisuus, neuropsykiatriset ja persoonallisuushäiriöön liittyvät oireet) on arvioitava ja psykiatriset oheishäiriöt hoidettava huolellisesti rahapeliongelman hoidon yhteydessä. Tämä saattaa edellyttää yhteistyötä psykiatrisen erikoissairaanhoidon ja rahapeliriippuvuuden hoitoa toteuttavan tahon kanssa.
• Parkinsonin taudin ja levottomien jalkojen hoidon yhteydessä tulee kiinnittää huomiota rahapeliongelman kehittymisen tai aktivoitumisen mahdollisuuteen dopamiiniagonistilääkkeiden haittavaikutuksena. Mikäli lääkehaitasta on viitteitä, tulee harkita lääkeannoksen säätämistä tai muuta lääkehoitoa.

Hoito ja kuntoutus

• Psykososiaaliset hoidot ovat vaikuttavia rahapeliriippuvuuden hoidossa verrattuna hoitamatta jättämiseen tai odotuslistalla olemiseen, ja hoitovasteen on osoitettu kestävän 9, 12 ja jopa 24 kuukautta.
• Ensisijaiseksi hoidoksi suositellaan kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja motivoivaa haastattelua, joista on vahvin näyttö.
• Internetpohjaisilla hoito-ohjelmilla voidaan todennäköisesti vähentää pelaamiseen liittyvää yleistä oireilua.
• Lievempien oireiden hoidossa voidaan käyttää lyhytneuvontaa ja ohjattua omahoitoa ilman terapeutin kontaktia, mutta riippuvuustasoisten häiriöiden hoidossa tarvittaneen terapeutin kontaktia.
• Rahapelaamiseen ei ole näyttöön perustuvaa lääkehoitoa. Emme suosittele rutiininomaista lääkehoitoa potilaille, joilla on rahapeliongelma. Jos lääkehoitoa käytetään tukihoitona estämään retkahduksia, tulee mahdollisia haittoja seurata. Lääkehoitoa aloitettaessa tulee arvioida potilaan kokonaisvaltainen tilanne ja mahdolliset liitännäisoireet.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä

Hannu Alho (puheenjohtaja)

Sari Castrén (kokoava kirjoittaja)

Jorma Komulainen (kokoava kirjoittaja, Käypä hoito -toimittaja)

Jonna Levola (kokoava kirjoittaja)

Agnes Stenius-Ayoade (kokoava kirjoittaja)